Tulipa jälleen todistettua, että pilleritkin voivat pettää ja minulle siis selvisi että olen raskaana, vaikka kuinka huolellinen olen yrittänyt olla..
Huolen aiheeni on se, miten kerron poikaystävälleni asiasta? Olen juuri täyttämässä 20 vuotta ja hakemassa eri paikkakunnalle opiskelemaan, parisuhdetta takana kohta melkein 2 vuotta, tosin hyvin epävakaata oli ensimmäinen vuosi, nyt viimeisen puolen vuoden aikana tuntuu asioiden jotenkin olevan parhain päin. En koe olevani valmis äidiksi, enkä usko että poikaystävänikään on vielä valmis. Hän pääsee armeijasta vasta syksyllä, joten en usko että hän haluaisi heti lasten hoito hommiin.. Olen muutenkin aina ajatellut että lapset hankitaan sitten kun on työssä ollut ja vakaassa parisuhteessa ja elämä muutenkin hoidossa, lisäksi en edes pidä lapsista. Abortti tuntuu siis mielestäni parhaalta vaihtoehdolta tässä vaiheessa elämää. En vain tiedä miten ottaisin asian puheeksi poikaystäväni kanssa. Puhelimessa en sitä halua tehdä, joten aikaa on viikonloppuun..
Miten te abortin kokeneet olette ottaneet asian puheeksi? Olen kyllä kertonut parhaalle ystävälleni, mutta poikaystävälle kertominen tuntuu haastavalta, koska en tiedä ollenkaan hänen kantaansa asiaan. Tuntuu myös ikävältä kaataa tämmöinen asia niskaan heti kun hän tulee lomille.. Olisiko vinkkejä siis?
Niin ja kaikella kunnioituksella aborttia vastustavia henkilöitä kohtaan: Älkää turhaan mesotko, jos joku mieleni sattuisi muuttamaan (mitä epäilen hyvin vahvasti) se on poikaystäväni, ei kukaan tällä anonyymillä palstalla. Kysymykseen saa toki vastata, mutta älkää turhaan tuhlatko energiaa haukkumiseen tai moraalisointiin. Siitä ei ole mitään hyötyä
Kitoooos!
Huolen aiheeni on se, miten kerron poikaystävälleni asiasta? Olen juuri täyttämässä 20 vuotta ja hakemassa eri paikkakunnalle opiskelemaan, parisuhdetta takana kohta melkein 2 vuotta, tosin hyvin epävakaata oli ensimmäinen vuosi, nyt viimeisen puolen vuoden aikana tuntuu asioiden jotenkin olevan parhain päin. En koe olevani valmis äidiksi, enkä usko että poikaystävänikään on vielä valmis. Hän pääsee armeijasta vasta syksyllä, joten en usko että hän haluaisi heti lasten hoito hommiin.. Olen muutenkin aina ajatellut että lapset hankitaan sitten kun on työssä ollut ja vakaassa parisuhteessa ja elämä muutenkin hoidossa, lisäksi en edes pidä lapsista. Abortti tuntuu siis mielestäni parhaalta vaihtoehdolta tässä vaiheessa elämää. En vain tiedä miten ottaisin asian puheeksi poikaystäväni kanssa. Puhelimessa en sitä halua tehdä, joten aikaa on viikonloppuun..
Miten te abortin kokeneet olette ottaneet asian puheeksi? Olen kyllä kertonut parhaalle ystävälleni, mutta poikaystävälle kertominen tuntuu haastavalta, koska en tiedä ollenkaan hänen kantaansa asiaan. Tuntuu myös ikävältä kaataa tämmöinen asia niskaan heti kun hän tulee lomille.. Olisiko vinkkejä siis?
Niin ja kaikella kunnioituksella aborttia vastustavia henkilöitä kohtaan: Älkää turhaan mesotko, jos joku mieleni sattuisi muuttamaan (mitä epäilen hyvin vahvasti) se on poikaystäväni, ei kukaan tällä anonyymillä palstalla. Kysymykseen saa toki vastata, mutta älkää turhaan tuhlatko energiaa haukkumiseen tai moraalisointiin. Siitä ei ole mitään hyötyä
Kitoooos!
Vastaukset 57
Vanhimmat
vastaan silloin kun hän on tulossa. Et tiedä saatko niitä enää sitten kun muuten sopisi. Lapsesi elää jo ihmiselämäänsä kohdussasi, eikä voi elää sitä kuin nyt ja tämän ainoan kerran!
Te pärjäätte, usko vaan. Kenenkään ei ole mahdottomuus tulla toimeen nykyajan Suomessa, kaiken hyvinvoinnin keskellä. Asiat järjestyy kun ne jaksaa järjestellä lapsen parhaan (elämän) mukaan. Kukaan ei ole 'valmis' raskauden alussa, sinulla on 9 kuukautta aikaa valmistautua elämän arvokkaimpaan perustehtävään.
Kerro siis miehellesi että teistä on tulossa perhe, joko hänen tuellaan tai ilman.
HOHOOO mikä ihmeen hyvinvointi? en mä vaa nää.
kellä tahansa on mahdollisuus pärjätä lapsen kanssa, eikä toimeentulo ym. tuen puuttuminen ole ainakaan veruke eikä mikään tappaa lapsia.
Nimimerkki "ota lapsi", millä tapaa mantrasi vastasi aloittajan kysymykseen?
Aloittaja, minulla oli vähä eri tilanne jos kerran poikaystävälläsi ei ole mitään hajua että voisit olla raskaana. Poikaystäväni itse alkoi ensimmäisenä epäilemään, että olen raskaana, hän meni takaisin armeijaan ja sitten tein viikolla raskaustestin ja laitoin hänelle viestiä, että on asiaa. Hän arvasi heti mistä oli kyse.
Kerro hänelle ihan vaan suoraan kiertelemättä mikä on homman nimi ja kysy hänen mielipidettään asiaan.
Kiitos nimimerkki: hohhohhhhh vastauksestasi.
Joo ihan yllättäen tää tuli mulle.. Vähän pahoinvointia kyllä ollut, mutten osannut arvata että johtuisi raskaudesta kun pilleritkin syönyt aina ajallaan yms. ;/ Vitsailtu on kyllä aiheesta.. Olisi kaiketi kannattanu koputtaa sitä puuta D:
ystäväni tuli raskaaksi pillereistä huolimatta. piti lapsen. lapsi syntyi sokeana ja lievästi kehitysvammisena. lääkärit kyllä ehdottivat alussa aborttiin kun mitään kunnon tutkimuksia ei ole siitä miten ne pillerit vaikuttaa kehittyvään sikiöön. halusi silti pitää riskeistä huolimatta.
ei kukaan lääkäri pysty sanomaan tuliko kehityshäiriöt pillereistä vai olisiko ne tullut muutenkin.
kannataa keskustella tästä asiasta lääkärin kanssa ja kysyä onko asiaa jo paremmin tutkittu ja enemmän tietoa.
toivottavasti saat asiasi järjestykseen oli päätöksesi mikä vaan.
Aloittaja; Mietihän vielä päätöstä edes siihen asti kun kerrot miesystävällesi.
Jos teet abortin, asia saattaa vaivata sua vuosikymmeniä, kuten elävä lapsikin :)
Mieti, minkälaista se olisi.
Aikoinaan itseni kohdalla tämä säästi lapseni abortoitavaksi joutumisesta, ja nyt poika tossa vieressä katselee junioria. poika 3 v.
Mieti tarkkaan.
Tohtori X, olen ollut jo kauemman aikaa sitä mieltä, että jos raskaaksi sattuisin tulemaan, tekisin abortin. Ennalta ehkäistäkseni tämän tilanteen olen tietysti syönyt pillereitä mahd. säännöllisesti ja jos on yli 12h sattunut menemään, olen aina kondoomia käyttänyt välillä myös ihan muuten vaankin käytetään kumia.. Tosin muistan tapauksia, joissa kortsu on mennyt rikki, joten ehkä kävi sitten vain niin huono mäihä, että meni rikki juuri silloin kun olin yhden tabletin ottanut liian myöhään..
Olen miettinyt asiaa aikaisemmin jo paljon ja olen myös ollut parin ystävän tukena jotka ovat abortin tehneet. Tiedän että abortti voi jäädä vaivaamaan, mutta itseni kohdalla en sitä pelkää, lähinnä poikaystävä mietityttää.. Kantani lähinnä on se tällä hetkellä, että itse haluan abortin, mutta haluan myös kuunnella poikaystäväni mielipiteen. Jos hän on todella paljon sitä vastaan, olen myös valmis vielä keskustelemaan asiasta, tosin en uskalla luvata myöskään mieleni muuttuvan.. Kiitos kuitenkin vastauksestasi, rakentavat kommentit ovat aina tervetulleita. :)
Kiitos myös sinulle "..." pistän asian korvan taakse siltä varalta jos sattuisimme lapsen pitämään...
Asian pitkittäminen tekee kertomisesta aina vain vaikeampaa...
Hmmm... Miten kertoa? Itse olen kertonut kahdessa tietämässäni raskudessa miehelleni siinä vaiheessa kun olen alkanut epäillä. Sitten olen tehnyt testin ja tulos ei ole ollut näin järkytys hänellekään. Mutta nyt olet jo itse varma, mutta poikasystäväsi ei vielä tiedä... Hmmm... Huijaa vähän ja sano alkuun, että epäilet olevasi raskaana. Mitäs jos olisinkin raskaana... Sitten kun hän vastaa mitä vastaakin, jatka että itse asiassa epäilen niin vahvasti, että olen jo yhden testin tehnyt ja se näytti positiivista, mutta eihän noista markettien/apteekkien testeistä mitään vielä ensimmäisen varmuudella voi mitään sanoa... Käydäänkö varmistamassa ja käydään ostamassa toinen? Mä itse nimittäin uskon vahvasti,e ttä parisuhteessa elävien luottamuksen kannalta on tärkeää, että jo pienestä epäilystä aletaan puhua, eli poikaystäväsi pitäisi päästä olemaan mukana jo siinä vaiheessa kun sinua on pikkuisen alkanut epäilyttää...
Itseasiassa minä juuri laittaisin sen esnimmäisen epäilyn puhelimella. Ja siten antaisin aikaa sisäistää asiaa ennenkuin joutuu kanssani naamatusten. Kerro puhelimessa, että epäilet ja otetaan varmuus yhdessä kun olet kotona...
Tänään en enää viitsi kyllä puhelimella huolestuttaa, tiedän että hän on hyvin väsynyt rankan päivän jälkeen (ja varmaankin valmiiksi pahalla/surullisella tuulella) ja hänet tuntien iskee hänelle vain hirveä paniikki ja sitten ei kyllä uni tule ymsyms. Joten mieluummin odotan vain suosiolla huomiseen.. En aikaisemmin epäilyistä sanonut, koska olen jo yhden kerran vauhkonnut paniikissa että olen paksuna (vaikkei silloin edes mitään mahdollisuutta ollut, menkatkin tuli ajallaan, olin vain jostain saanut päähäni että kyseessä on vale menkat ja olen aivan varmasti raskaana, koska on huono olo koko ajan yms.. Pitäisi varmaan lukea vähemmän näitä kaikkia palstoja.. :D) joten oletin että nytkin mielikuvitus taas vain laukkaa..
Ehkä tosiaan voisin kuitenkin laittaa huomenna vaikka viestiä, että voitaisiinko mennä hänen kämpilleen koska pitäisi puhua (itse asun vielä porukoilla kun ei ole rahaa muuttaa..) ja sitten vaan kakistan homman ulos kun hän on hetken saanut rentoutua.. ;/
Että kun on taas niin hyvä ajankohtakin tälläisille asioille.. -.-'
Tältä palstalta on turha odottaa mitään kovin rakentavia kommentteja. Älä siis ota itseesi ilkeimpiäkään kommentteja. :)
Asia pöydälle vain. Poikaystäväsi kuuluisi harvinaiseen joukkoon jos olisi lapsen pitäimisen kannalla tuollaisessa elämän tilanteessa. Mitä pidempään asiaa odottelet, sen hankalemmaksi se muuttuu, eli puheeksi vain. Sillähän se kanta selviää.
En ota en. Naurattaa lähinnä semmoiset yltiö kiihkot, ei niitä voi ottaa tosissaan.. Ei siinä jos sanoo kohteliaasti, niin kuin esim tohtori x mitään vikaa ole, kyllähän sen ymmärtää ja saa tietysti mielipiteensä ilmaista. :> Mutta en tajua kyllä semmoisia jotka mesoavat oikein kunnolla. Ei sillä, kaikilla nyt on omat tapansa, mutta ei kyllä liikuta minua mikään mesoaminen. Siksi siitä jo aloituksessa mainitsin, koska minua ei liikuta, eikä kiinnosta, saati sitten se ei mieltänikään muuta. :>
Jep, tässä henkinen skarppaus huomista varten. Kauhia kun tekisi mieli juosta vain kapakkaan ja kiskoa kännit tähän ahistukseen, mutta pakko olla aikuisempi tässä vaiheessa elämää.. :--D
Niin tosiaan.. Taas yksi juttu mitä miettiä , tuskin kauhean hyvä sekoitus alku raskaus ja alkoholi ja tupakka. Olen ehkä mahdollisesti jo saanut sikiön aika pahaan kuntoon, kun ei ole kauhean terveelliset elämän tavat tässä muutamaan kuukauteen ollut..
haitalliset aineet ei vaikuta ennen rv5-6, koska verenkierrot ei oo missään yhteyksissä. Lapsi on turvassa alkuvaiheessa kaikilta ulkopuolisilta aineilta (aborttimyrkkyjä tietysti lukuunottamatta).
No, ne 'mesoavat kiihkot' nyt vaan puolustaa sun lastasi ja yrittää suojella hänen elämäänsä, eli tekee sen mihin sinä et itse näytä noilla ajatuksilla kykenevän.. ja tätä sä sitten halveksut 'naurettavaks' etkä halua ottaa tosissasi lapsesi elämää.
En nää/halveksu mitenkään naurettavaksi sitä, jos joku sanoo asiallisesti asiasta. :) Ne kiihkot on sitten asia erikseen..
Ohan se toki totta, että tämäkin asia jakaa mielipiteitä välillä hyvinkin jyrkästi (niinkuin moni muukin asia). Ehkä huono esimerkki, mutta itse en syö/boikotoin McDonaldsissa, koska pidän sitä pahana, mutta en minä silti hauku huonoksi ihmiseksi ystäviäni jotka siellä syövät.
Rakentava keskustelu on ihan eri asia, kuin hirveä kiihkoaminen jossa vain loppupeleissä päädytään haukkumaan yms. :)
tässä ketjussa sitten jossain ollu hirveää kiihkoamista ja haukkumista?
En ole missään vaiheessa niin väittänytkään. Olen muutamaa ketjua täällä lukenut ennen kuin aloituksen tein ja siksi lisäsin omaani huomautuksen ettei siitä "kiihkoilusta" ole hyötyä". Vielä sitä ei ole tässä näkynytkään ja ihmiset ovat pysyneet kivasti asiallisina. :)
Ihan yleisesti tarkoitin tuota asiaa.
Tiedätkö yhtään miten pitkällä raskautesi nyt on?
Oletkin ehkä siitä jo sanonut...
Mutta kuitenkin, eka kolmanneshan on alkiolle se vaarallisin, ja haitallisimmat raskausviikot ovat rv5-12 (näin meille ainakin opetettiin joskus koulussa).
Teratologisesta tietokeskuksesta voi kysellä tarkemmin..
Siis jos päätät että voisit kuitenkin pitää alpsen, niin kannattaa ottaa selvää asioista ehkä=)
Mutta toisaalta, onhan moni olemassa joka on tupakoinut/ryypännyt kun ei ole tiennyt olevansa raskaana, ja synnyttäneet terveitä lapsia....
Minun laskujeni mukan viikkoja on n.6-7.. Lääkärissä en ole vielä käynyt, joten en ole ihan varma. Sen tiedän ettei kuitenkaan ole niin pitkällä ettei aborttia enää saisi, ajattelin lääkäriin soittaa heti maanantaina (en huomenna vielä koska haluan puhua ensin poikaystäväni kanssa tästä ja hän tulee tosiaan huomenna vasta lomille..)
Pitääpä siis pistää tämäkin asia korvan taakse.. Noh, onneksi kohta asiat sitten selkiintyvät vähän enemmän..
Kiitos paljon teille jotka olette jaksaneet asiaan vastata! :)
Argh, miksi alle 12 viikkoista kutsutaan 'häneksi' tai miksi puolustaa sikiön elämää kun sitä elämää ei vielä ole. Eikö kiihkoilijat ajattele ap:n elämän puolustamista kun hänellä sitä elämää on ehtinyt jo tulla, opiskelut edessä jne.... En ymmärrä. Tsemppiä huomiseen!
kieltää naurettavasti muille ihan itsestäänselviä biologisia tosiasioita?
Kerro toki mitä se alkio siellä sit tekeekään jollei elä? :DD Ihan muuten vaan kehittyy ja kasvaa, on soluhengitystä ja sydänkin sykkii jo rv5 1 lähtien... ihan kuollukkohan se kumminkin vaan on?! XD Käsittämätöntä.
Ap:n elämä ei tässä tapauksessa taida olla mitenkään vaarassa raskauden takia.
Mutta ap:n elämä on tässä tapauksessa arvokkaampi, hän siis päättäköön, haluaako lasta sitä pilaamaan vai ei
Kiitos spagettirakettii, sitä tarvitaan! Huh huh, ei voi muuta sanoa, kuin että rankkaa kun tottunut aina hoitamaan ahistavat hommat kännin vetämisellä (tiedän lapsellista), niin nyt tekee kyllä tiukkaa. Tulisi vain nopeasti huominen, että saa sydämmeltä tämän asian.
Kerroppa miten meni!
sen määrität kenen elämä on muka jotain muuta arvokkaampi?? Mikähän ylijumala kuvittelet olevas pilatessas joidenkin viattomien lasten KOKO elämät?
Oikeus ELÄÄ ylittää kyllä kaikki muut vähäpätöisemmät, kuten jonkun läpeensä lellityn pumpuliprinsessan hinkuamiset.
Ihan tiedoksi, siltä ei voi pilata mitään elämää, kun ei sellaista koskaan ollutkaan.
Jos poikaystäväsi on oikea mies, hän puolustaa lastaan ja vaatii lapsensa elämän varjelemista.
Jos siitä huolimatta teet lapselle pahaa ja jos ystäväsi on oikea mies, hän jättää sinut sillä paikalla lopullisesti ja etsii itselleen oikean naisen, joka ei teilaa lapsiaan.
Aa, siis abortintekijä ei ole oikea nainen? Just just... Mikä velvollisuus naisilla on tehdä lapsia, toimia vauvantekokoneina? Kaikki naiset vain eivät todellakaan niitä lapsia halua
Vaikka itse olen äiti niin ei se äitiys ole kaikkia varten eikä ole mikään naisen mitta koko äitiys. En pidä aborttia tehneitä naisia/tyttöjä yhtään sen huonompana kuin muitakaan.
Ja aika vanhan aikaiselta kuulostaa tälläiset lauseet:
"Oikeus ELÄÄ ylittää kyllä kaikki muut vähäpätöisemmät, kuten jonkun läpeensä lellityn pumpuliprinsessan hinkuamiset."
Miksi ap olisi pumpulirinsessa ja lellitty? Hän ajattelee tulevaisuuttaan ja vielä poikaystävänsäkin tunteita ja tulevaisuutta. Opiskelemaan menossa. Ovatko kaikki opiskelijat lellittyjä? Voin sanoa, että opintotuilla ei juhlita, koulun käynyt paljon rankempaa kuin 30-vuotta sitten ja itse ainakin kävin vielä töissä, että jäisi ruokaankin vuokran jälkeen rahaa, joten se oli sellaista 12h-18h päivää koulu työ joka päivä. Siitä on kaukana lellimiset.
Eihän kukaan sanonut ettei se alkio elä. Kyllähän se elää. Mutta ei sillä alkiolla ole mitään elämää mitä menettää. Ei tulevaisuuden suunnitelmia, ei huomisen suunnitelmia, ei tiedostusta.
- - -Ja ihan nykyajan tuoreinta tietoa: alkion sydän alkaa lyömään vasta viikolla kuusi ja täyttyy verellä vasta viikolla seitsemän. Ihmis lasta alkio alkaa muistuttamaan vasta viikolla 10.
on lellikkiyden merkki että aina oma etu ja mukavuudet menee kaiken muun edelle.. jopa oman lapsen koko elämän!
"Eihän kukaan sanonut ettei se alkio elä. Kyllähän se elää. Mutta ei sillä alkiolla ole mitään elämää mitä menettää."
Huomaatko itsekään miten ristiriitasia horiset? :D
"- - -Ja ihan nykyajan tuoreinta tietoa: alkion sydän alkaa lyömään vasta viikolla kuusi ja täyttyy verellä vasta viikolla seitsemän. "
Ja mistähän tämä "nykyajan tuorein tieto" mahtoi olla peräisin? Sun päästäs? :D
Muualla kun lukee että se sydän alkaa sykkiä rv5 1..
Se viikko 5 1 on se kuudes raskausviikko...=)
http://www.vau.fi/raskaus/Raskaus-viikko-viikolta/
Toiset laskee 5 1 kuudenneksi, toiset viidenneksi.
Se, että jokin elää, ei tarkoita, että jollain on elämä. Jos ihminen joutuu koomaan, kyllä hän elää, muttei 20 vuotta sängyssä makaaminen mielestäni ole elämää. Sikiö elää, mutta kuten tuossa jos ilmaisinkin, ei suunnitelmia, ei tunteita ketään kohtaan jne. E siis käytännössä mitään menetettävää. Toisin kuin ap:lla, jonka elämä muuttuisi erittäin radikaalisti lapsen tulon myötä. Opiskelu siirtyisi / hankaloituisi. Hän olisi vastuussa muustakin kuin itsestään.
Kyllä minä pidän lellittynä jotain ihan muuta, kuin abortin tekemistä. Riippuen tietty mistä syistä abortin tekee (käyttääkö sitä ehkäisy keinona jne.) Ystäväni teki vapaaehtoistyötä sambiassa vuoden, Suomessa vie vanhempia ihmisiä ulos ja käy kaupassa ilman palkkaa normaali työnsä lisäksi. Hoitaa lapsia. Rakastaa lapsia, muttei halua niitä vielä 23-vuotiaana. Jos hän nyt tekisi lapsen, kaikki tuo auttaminen loppuisi.
-Onko hän itsekäs kun teki abortin? Yhden alkion elämä versus kymmenet autettavat? Näitä kysymyksiä voisi esittää maailman tappiin. Etkö ikinä tee itse mitään itsekästä?
Jos sinä haluat, että tyttäresi synnyttäisi lapsen mutta hän ei itse halua. Saisit lapsenlapsen täysin tyttäresi kustannuksella. Eikö se ole itsekästä? Sama asia, kuin että pakottaisit tyttäresi naimisiin tietyn miehen kanssa tai pakottaisit hänet opiskelemaan alaa jota sinä haluat hänen opiskelevan, mutta hän itse ei. Eikä sellaisen lapsen elämä välttämättä ole kovin hohdokasta, jos alunperinkään hänen maailmaan tulonsa ei ollut haluttu. Ymmärrät varmaan, että se suloinen vauva myös kasvaisi joskus teiniksi ja jos väität, että elämä ei muutu viimeistään vauva vaiheen ohi mentyä, sinulla ei taida lapsia itselläsi ollakaan?
se ainakin, siis hoitaa muita lapsia muttei halunnu antaa omansa jatkaa edes elämää, just joo! Ihan turha kiillotella sädekehää muka että se ois jotenkin pois niiltä muilta jos se eräs lapsi ois saanu elää!
Lapsen elämä ylittää aina jonkun pelkät itsekkäät hinkuamiset. Tietty itsekkyys on ihan tervettä ja kohtuullista, jos edes toisen elämän suojelua voi kutsua millään muotoa itsekkääks. Mukavuustappaminen on terveestä kaukana.
Koomassa pysyvästi olevan tietoinen elämä on takana, syntymättömällä edessä päin.
"Kerroppa miten meni!"
Olosuhteisiin nähden ihan hyvin meni, sain kakistettua asian eilen ulos kun poikaystäväkin huomasi heti ettei kaikki nyt ole ihan kunnossa. Puhuimme asiasta ja hän sanoi että abortti kyllä kuulostaa hänestäkin nyt tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta ja ettei hänkään kyllä loppupeleissä koe olevansa valmis vielä vanhemmuuden vastuuseen. Ensin pitää osata pitää huolta itsestään, ennen kuin voi ottaa siihen kontolle vielä toisen elämän. Hän sanoi, että kunnioittaa minun päätöstäni ja oli kumpi tahansa hän on valmis olemaan tukena niin paljon kuin on mahdollista. Tosin aika yksin tämän joudun väkisinkin käymään kun hän lähtee takaisin inttiin.. Henkinen tuki on kuitenkin tärkein. :)
Passitin hänet vielä päivällä miettimään rauhassa asioita, mutta eiköhän tämä tästä. Huhhuh, yllättävän hyvin kyllä otti asian, vaikka tovi meni siihen että hän uskoi ettei nyt ole kyseessä mikään vitsi vaan tosijuttu.
Kissan pöydälle ottaminen harvoin on huono valinta. Tämä kokemus varmasti lähentää teitä ja jos onni käy ja selviätte mahdollisesti siihen vaiheeseen, että lapsia haluatte hankkia, hän tulee maailmaan haluttuna ja te olette saaneet elää nuoruutenne ilman lapsen tuomaa vastuuta. Kaikki menee varmasti hyvin! :)
Ilmoita ihmeessä, mikä oli valintasi.
Tuli muuten mieleen, että mieheni aikoinaan aika samalla tavalla otti asian, hänen ensimmäiset sanat olivat 'voimmeko me nyt vielä lasta hankkia' ja 'voitko siis tehdä sellaisen abortin missä otetaan vaan joku pilleri, ettei se oikeasti ole edes mikään abortti' Tähän tyyliin. Tämä siis oli 'ensireaktio'. Olin hänen mukanaan sinä päivänä töissä, tai siis tulin sinne, kun olin testin tehnyt kamalien mahakipujen takia. Sitten kuitenkin parin tunnin hiljaisuuden jälkeen hän huomasi kun poltin savukkeita 5 minuutin välein ja kommentoi siihen aivan kuin vaistomaisesti että tekeekö tuo nyt hyvää vauvalle!
Oikeastaan meillä tuo aborttiajatus vain jotenkin 'hävisi'. Mieheni lopetti kanssani tupakoimisen ja juomisen kokonaan (itse en siis juo ollenkaan alkoa) Hän suojeli lastamme ihan hullun lailla, kun esimerkiksi 'retkahdin' muutaman tupakan raskausaikana polttamaan ja jäin kerran 'kiinni' asiasta, meinasin ihan saada 'tukkapöllöö'... heh. Myöhemmin olemme molemmat hävenneet ensireaktiotamme, etenkin mieheni. Näin siis meillä, vaikka en pitänyt/pidä lapsista (nykyään siis muista kuin omista :D) Minulla jäi yliopisto-paikka väliin raskauden takia jne.
Mutta tämä olikin vain meidän tarina. Mulla heräsi se rakkaus lapseen lähes samana päivänä kun tein testin, tai vaan se jonkinlainen tunne, se, että tämä on mun lapsi. Hahmotti sen, et siellä oikeasti joku on. Niin ja luin netistä tietoa alkion/sikiön kehityksestä, se vaikutti asiaan paljon.
Kaikille ei tätä kuitenkaan tule, joillekkin vasta kun lapsi syntyy.
Toivon, että mikä päätöksesi sitten tulee olemaankaan, et kadu sitä myöhemmin. Hyvää jatkoa sinulle!
kylmä viemäriin lähetys ja vastuun väistäminen näin raukkamaisesti tuskin lähentää, vaan pikemminkin ajaa pareja varmempaan eroon. Lisäksi molempia seuraa jonkinasteiset mielenterveysongelmat ja ainakin loppuiän syyllisyys siitä mitä esikoislapselle tehtiin.
Lapsen tuoman onnen rinnalla vastuuttoman ja "vapaan" nuoruuden eläminen hänet surmaamalla on laiha lohtu ja pelkkiä onnen kulisseja.
tukea siinäkin tilenteessa että antaisit lapsen jatkaa elämää.. mutta omanapasi on siis ylittämässä hänen koko elämänsä. Miehet yleensä on kuitenkin lopulta kiitollisia naiselle joka antoi hänen lapsensa elää. Abortoijia ei arvosteta ja nämä suhteet yleensä loppuu ennenpitkää. Miehilläkin on alitajunnassa jälkeläistensä suojelu.
Ja ettäkö muka et osaa huolehtia ittestäs, joo joo... näitä verukkeita nyt riittää. Kuule nyt on sitten aika opetella ja siihen 'valmistumiseen' ois käytettävissä vielä monta kuukautta.
-''Miehet yleensä on kuitenkin lopulta kiitollisia naiselle joka antoi hänen lapsensa elää. Abortoijia ei arvosteta ja nämä suhteet yleensä loppuu ennenpitkää. Miehilläkin on alitajunnassa jälkeläistensä suojelu.''
Tuo on usein totta, vaikkei miehet sitä itse aluksi, tai ehkä koskaan, tiedosta.
Etenkin jos kyseessä on miehen ensimmäinen biologinen lapsi. Ensireaktio miehillä yllätysraskauksia kohtaan on yleensä hämmennys, ehdotti mies sitten mitä tahansa ja sekin ehdotus on todennäköisesti saanut vaikutteita itse raskaana olevan naisen mietteistä.
No mitäs meinaat tehdä?
Vielä pitää puuttua kesksutelusa esiin nouseeseen aiheeseen, eli siihen onko se lapsi sitten kuitenkin rakas kun se syntyy, jos siihen päädyt.
Itse olen ollut aina hyvin skeptinen sen suhteen, että on jokin äidinrakkaus joka on voimista mahtavin ja että se tunne syntyy jokaiselle naiselle. En pitänyt siis äidinrakkautta mitenkään automaationa ja omaan raskauteen lähdin jännityksen sekaisin tunnelmin; entä jos sitä ei itselle synnykään.
Onneksi olin skeptinen, sillä masennushan siinä olisi iskenyt kun raskaus aika eikä itse synnytys herättänyt mitään voimakkaita rakkauden tunteita, jos sellaisia olisi odottanut.
Mutta oikeasti, nyt tyttäreni on 11 kuukautinen, niin sitä huomaa, että tunteet on voimakkaat. Mitään herätyksen hetkeä ei ole ollut, vaan joka päivä kun tuohon lapseen tutustuu enemmän ja enemmä, niin enemmän ja enemmän siihen myös kiintyy.
Mä en tiedä miltä se äidinrakkaus tuntuu, mutta tällaiset tunteet riittävät ainakin itselle ihan hyvin. Minulle myös neuvolan vanha kätilö sanoi, että minulla on voimakkaat äidinvaistot, vaikken tiedä mitä nekään ovat, tilanteessa jossa lapseni olisi joutunut mielestäni epäinhimillisiin toimenpiteisiin, en sallinut, vaan reakoin erittäin voimakkaasti vastaan.
Mä en todellakaan edelleenkään voi tehdä sellaisia lupauksia, että itseä tyydyttäviä tunteita syntyy jokaiselle, voin vain kertoa, että jopa minulle sellaiset ovat syntyneet ajan myötä, ei missään nimessä raskauden tai syntymän yhteydessä.
Sekin täytyy myöntää, että lapsi pilaa elämää. Olen tehnyt abortin ja sen abortin oikeutta tämä lapsellisena eletty aika on vain vahvistanut, kyseessä on niin suuri elämänmuutos, niin suuri arvomaailma muutos, että se ei voi olla vaikuttamatta elämään. Vapauden menetys on niin voimakas, että ei sitä voi edes tajuta ennen kuin on kokeillut. Eli jos edelleen on vapauden kaipuu, niin hyvinvointi (onnellisuus) ehdottomasti kärsii jos päätät tehdä lapsen.
Minulla oli muuten aikas samanlaiset tunteet lasta kohtaan toisen kohdalla. Minulla on siis kaksi lasta. En tuntenut juurikaan mitään kiintymystä, ja halusin aborttia, salaa, viikoille 20 asti. Olisin sellaisen varmaan tehnytkin, jos arvomaailmani olisi sen sallinut. Synnytyksen yhteydessä kuitenkin syntyi jo 'side', joka voimistui vuosien mittaan, etenkin ensimmäisten kuukausien jälkeen. Mm. imetys, aluksi, varmastikkin jarrutti tätä koska imetin edelleen myös esikoista, ja näin ollen molempia, enkä niin kerennyt tutustumaan vauvaan, kun se esikoinen oli aina siinä, oli tottunut siihen että saa kaiken huomioni ym.
No mutta kuitenkin, nuo negatiiviset tunteet sikiöä kohtaan johtuivat siis siitä, että tulin raskaaksi esiokoiseni ollessa noin. 6kk ja näin ollen yliopisto-haaveet sai nyt unohtaa hamaan tulevaisuuteen. Minulla siis molempien raskauksien kohdalla ehkäisy petti, ensimmäisessä oli peräti tuplaehkäisy (ehkäisyrinkula kondoomi) ja toisen kohdalla kondoomi, eikä ainakaan mitään silmällä havaittavia puhkeamiakaan löytynyt niistä.... Eli todella, todella omituista.
Voinhan minä sen myöntää, että tuo nyt harmittaa, ja yritän niin olla ajattelematta sitä, pelkkä ajatus nostaa luun kurkkuun. Jos voisin, muuttaisin sen, että lapseni (juuri nuo, samat lapset) olisivat tulleet sitten yliopiston, tulkiksi valmistumisen jälkeen. MUTTA koska niin ei voi tehdä, en kadu päätöstä pitää lapsia, sillä kun vainb katson heitä, ihania, täydellisiä, kauniita lapsiani tiedän, että olisin syyttänyt itseäni loppuelämän lasteni tappamisesta (en siis kylläkään pidä aborttia lapsen tappamisena).
1977 on kyllä oikeassa, tavallaan, mutta se, mitkä ovat moraaliset prioriteetit , on kuitenkin ratkaisevaa. Minä en asiaa ole koskaan noin ajatellut.
"olisin syyttänyt itseäni loppuelämän lasteni tappamisesta (en siis kylläkään pidä aborttia lapsen tappamisena)."
Siis täytyyhän sun ajatella sitä lapsen tappamisena jos tiedät että oisit omalla kohhdallaskin noin ajatellu? Vai pyritkö noilla sulkeilla jotenkin mielisteleen abortinsuosijoita vai mistä tälläset ristiriidat tekstissäsi johtuu? Oletko omasta mielestäsi abortin vastustaja?
Vai että mielisteleen ''abortinsuosijoita''.... voi hekoheko.
Ensinnäkin, ensimmäisessä kirjoituksessani tälle palstalle kerroin, että abortti aiheuttaa minussa hyvin RISTIRIITAISIA ja voimakkaita tunteita.
Pidän aborttia ainutlaatuisen organismin eliminoimisena. Alkio/sikiö on tuleva lapsi. Ihmiselämä alkaa tsygootin kiinnittymisestä. Elämässä on monia eri vaiheita, kuten alkionaoloaika. Kuten myös vanhuus tai nuoruus. Se on perusbiologiaa.
Otahan nyt hyvä ihminen huomioon, että se, mitä tuntisin omia alkioitani kohtaan on aivan eri asia, miten ajattelen yleensäkkin alkioita kohtaan. Toki tämän voi nähdä ristiriitaisena asiana, mutta muiden alkiot ovat minulle biologiaa, omiin alkioihin suhtaudun tunteella.
Minusta kuitenkin jokainen alkio on arvokas, ihan vain pelkästään jo ainutlaatuisuutensa vuoksi, eettisin perustein, mutta en voi pakottamaan muita naisia ajattelemaan samalla tavalla.
Abortti ei ole lapsen tappamista, alkio ei ole vielä siinä kehitysvaiheessa. Alkiosta tulee kyllä lapsi (n.50% mahdollisuudella, mikä tulee myös ottaa huomioon).
Minua kuitenkin henkilökohtaisesti ottaa asenteesi päähän, nyt en tosin kerkiä vaivaamaan päätäni sillä kuinka törkeästi tuomitset ihmisiä täällä, kun Obama hyökkäsi Libyaan viemään heidänkin öljyt.
tasan yhtä suuri oikeus sanoo täällä omalla tavallani mielipiteitä kun sullakin, miellytti joitain tai ei. Ei sillekään voi mitään että jotkut kokee että ne omat teot tuomitsee niitä.. ja ihan vaan mainiten, puhumattakaan siitä miten törkeetä on tuomita viattomia lapsia kuolemaan....
Varmasti on, en kai sitä kieltänytkään.
Sinulla on kuitenkin melko jyrkät mielipiteet. Ja lähinnä tarkoitin sitä, kuinka tuomitsit yhtä naista abortista, johon häntä oltiin harhautettu ja mitä hän katui syvästi ja koki masennusta. Jos siis edes olet sama henkilö.
"Ja lähinnä tarkoitin sitä, kuinka tuomitsit yhtä naista abortista, johon häntä oltiin harhautettu ja mitä hän katui syvästi ja koki masennusta."
En muista edes nähneeni ainakaan ihan viime aikoina mitään tällästä, siis että joku ois paheksunu jotain harhautettua katujaa, joten tuskin olen ainakaan sama henkilö.
Jos siis jollekkin jäi epäselväksi, niin pysyn siis päätöksessäni tehdä abortti. Huomenna soitan ajanvaraukseen, että saan homman aluilleen.
Tuosta äidin rakkaudesta voin sen verran sanoa, että itselläni viivan nähtyä oli ainut ajatus vain "Voi v'''u, näin vaan ei voi käydä mulle!" ja oksennus meinasi lentää kun iski niin paha ahistus päälle (mulla reagoi kroppa aina henkiseen pahaan oloon). Ekana mitään ajattelematta juoksin vain ketjussa polttamaan tupakkaa ja soitin ystävälle, mitä pitää tehdä jos haluaa abortin. Sitten hetken rauhoituttuani ei mielessä ollut muuta kuin se miten kerron poikaystävälle ja miten hän suhtautuu. Ei missään vaiheessa iloisia tunteita. Toki ymmärrän, että jotkut niitä kokevat, mutta itse lähinnä pelkään (enkä tykkää) lapsia, joten uutinen sai vain paniikkiin ja näin ilkeästi sanottuna mietin vaan että haluan nopeasti siitä eroon. Lapsi ei todellakaan ole ollut suunnitelmissa vielä vuosiin.
Mitä tulee noihin itsekäs ja pumpuli prinsessa juttuihin, voin sen verran sanoa, että kyllä tässä asiassa olen itsekäs ja ajattelen itseäni. Pumpulissa en ole kasvanut, minulla oli rakastavat ja ymmärtävät vanhemmat, jotka eivät onneksi lellineet minua piloille (niin raha asioissa, kuin lahjoilla tai kotiin tulo ajoilla), parempaa voisi vain toivoa. Nuoruudessani ajauduin sitten kuitenkin ns. pahempiin piireihin, näistä asioista vanhempani eivät paljoakaan tiedä vieläkään, mutta silloin ei aina parhaiten mennyt. Elämä oli sekakäyttöä ja väkivaltaisia miehiä täynnät. Kyllä silloin tuli myös opittua sitä sun tätä elämästä ja nähtyäkkin vähän liikaa. Vasta nykyisen poikaystäväni löydettyä, olen päässyt jotenkin jaloilleni, vaikka toki vieläkin on vaaransa että sorrun vanhoille teille. Suhteemme myöskin kärsi paljon alkuvaiheessa ja olemme vasta viimeisen puolen vuoden aikana taas saaneet vanhat haavat jotenkin korjattua, en kuitenkaan sanoisi että suhteemme olisi mitenkään tasapainoisin tällä hetkellä.
Ja nyt kun taas vihdoin seison jotenkin omilla jaloillani, niin kyllä, haluan olla itsekäs ja nauttia elämästäni. Haluan opiskella, jotta voin joskus auttaa semmoisia ihmisiä kuin minä. Haluan nähdä maailmaa, haluan olla nuori ja nauttia siitä. Haluan rakastaa miestäni ja antaa myös hänen saavuttaa tavoitteitaan. Haluan pystyä olemaan virheitä tekevät hölmö ja oppia niistä virheistä. Että joskus kun lapset ovat ajankohtaisia, osaan olla hyvä vanhempi ja neuvoa lapsiani. Ensin haluan itsekkäästi nauttia omasta elämästäni, että voin sitten tarjota tuleville lapsilleni parhaan mahdollisen kodin. Niin taloudellisesti kuin henkisestikkin.
Joku voi sanoa, että kadun loppu elämäni. Noh ei sitä koskaan voi tietää joskus muutaman kymmenen vuoden päästä kaduttaa, mutta silloinhan se ei meinaakkaan loppu elämää.. ;p
lapsen viemäriin lähetys ajaa sinut vain uuteen syöksykierteeseen, siinä missä lapsen vastaan ottaminen on antanut monelle todellisen motiivin parantaa elämäänsä ja tilaisuuden kasvaa henkisesti ottamaan vastuu toisenkin elämästä.
No sittenpä näet mitä se on "nauttia" elämästä sen jälkeen kun tajuat mitä olet sille uhrannut ja millä se itsekkyytesi on kustannettu.. etkä voi peruakaan enää. Voi olla myös ettet sitten saakaan enää niitä lapsia kun haluaisit, muista sitten tämä mitä teit esikoisellesi. Syyllisellä mielellä ja umpi itsekkäällä luonteenlaadulla ei henkisesti hyvä koteja tarjota ainoallekaan lapselle.
Toivoisin, että ottaisit myös selvää kaikista faktoista liittyen sikiön kehitykseen ym, ja siitä, mitä abortti on. Ja puhuisit vielä enemmän miehesi kanssa. Minun toiveillani ei kuitenkaan ole tietenkään mitään virkaa.
Kertoisin sinulle kuitenkin vielä semmoisen asian itseeni liittyen, että minulla oli vakava huume-ongelma(näin voi käydä myös yliopistoon menevälle ihmiselle) joka loppui tultuani raskaaksi. En juo enää edes alkoa, mutta tupakoinnin aloitin raskauksieni jälkeen...
En tiedä, kuinka alas olisin vajonnut, jos en olisi saanut esikoistani. Näin hyvin mulle kävi. Toki ihmiset on yksilöitä, mutta tämä on minun tarinani..
En uskalla edes kuvitella kuinka oisin joutunu turruttaa syyllisyyttä ja kaikkee sitä muutakin paskaa aina vaan enemmän millon milläkin aineilla mitä sattui saamaan, olin jo "hyvää" vauhtia vajoomassa pohjalle. Lapsen takia oli pakko ryhdistäytyä ja jättää kokonaan sellainen elämä. Ilman lasta ja etenkin jos abortin oisin tehny olis jo taatusti pari metriä multaa päällä.
Juu itse pääsin onneksi sen verran helpommalla, että en lääkkeitä vahvempiin koskenut vaikka mahdollisuus olisi kyllä ollut, luojan kiitos sen verran järkeä oli päässä. En ole kyllä itsekkään pillereitä vetänyt jo 3-4 vuoteen jos ei lasketa paria lipsahdusta (Minulle määrättiin joskus mieliala lääkkeet unettomuuden vuoksi, joten pari kertaa tuli niitä napsittua kun oli tosi paha olla. Nyt viisastuttani olen tosin hävittänyt kaikki buranaa vahvemmat lääkkeet..) Näiden lipsahdusten takia kuitenkin tiedän, miten "helppoa" on lipsahtaa. Ja selvennetäänkö, että en nyt väitä että olisin heti repsahtamassa, kun rankaksi menee, olen sen verran vahvempi nykyään. Pointti oli tässä lähinnä se, kun pumpuli prinsessaksi väitetään, kun ei tiedetä mitään toisen elämästä. En minäkään tiedä missä jamassa olisin nyt, jos eräs minulle tärkeä ihminen ei olisi eräänä päivänä tullut suoraan sanomaan, että joko sä nyt raitistut mun avulla tai sit on poikki välit kun ei tota sun menoa enää jaksa kattoo.
Mutta hyvä homma, että sinä olet saanut Tohtori X elämäsi lapsen myötä kuntoon. :) Liian moni on menetetty sinne tien toiselle puolelle. :/
Abortista minulla on aikalailla valmiiksi tietoa, sillä paras ystäväni on tehnyt sen. On myös yksi toinenkin tuttu joka joutui tekemään, joten ajattelin kysyä häneltäkin enemmän. Lukenut olen kyllä paljon, mutta haluan myös kuulla ihan heidänkin kokemuksia.
Miehen kanssa puhuminen on sinäänsä vähän hankalaa, koska hän palasi armeijaan takaisin.. Sanoin toki että hän voi aina soittaa jos haluaa, mutta siellä ei oikein ole yksityisyyttä.. Tosin voihan olla, että aika menee ensi viikollekkin vasta, jolloin kerkeämme viikonloppuna vielä keskustelemaan. :)
Kiitos sinulle muuten kun olet jaksanut asiallisesti kommentoida. Jos joku muuttaisi mielipidettään tämmöisessä asiassa tämän palstan takia, se johtuisi varmasti sinun (tai sinun kaltaisten) kommenteista ja neuvoista. Hienoa että tällä palstalla on sinun kaltainen ihminen! Ei kannattakkaan vaivata päätä siitä, jos joku pitää sinua jonain "mielistelijänä", eiköhän useimmat pidä juurikin sinä järki ihmisenä. Minä päätin jo heti alkuun, etten edes vaivaudu vastaamaan sellaisille jotka vain haukkuvat ja mesoavat ihan mesotakseen, sinä olet kuitenkin puhunut koko ajan vain täyttä asiaa. Lupaan siis, että jos mahdollisuus tulee, puhun vielä mieheni kanssa asiasta. :)
Joskus näitä tekstiä lukiessani alan ajattelemaan, että olenko todellakin ainoa, jolle raskaus antoi mahdollisuuden aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, antoi motivaation lopettaa monen vuoden huumeongelman seinään. Käytin vielä sellaista ainetta ''pääaineena'' josta kärsin kuukauden fyysiset, erittäin pahat vieroitusoireet ja monien kuukausien henkiset vieroitusoireet. Näin jälkeenpäin on ylpeä, että mulla oli siihen selkärankaa.........lukiessani näitä tekstejä.
Ylpeä olen myös silloin kun katson lapsiani, sillä mitään yhtä kaunista en ole ikinä ennen nähnyt,
Vaikka en tuolloin pitänyt lapsista, en sitten ollenkaan.
Mainitakseni vielä sen, että joskus esikoisen syntymän jälkeen vasta otin enemmän selvää aborteista ja yllätyin että Suomessa tehdään näin paljon abortteja, ja sen saa niin helposti. Yllätyin, todella.
Hyvä juttu, jos puhut!
Sinä teet kuitenkin niin kuin näet parhaaksesi, enkä todellakaan ole mikään mielistelijä, on olen sitä mieltä, etten ole kukaan sinua tuomitsemaan Sinun valinnoistasi.
Toivon sinulle hyvää jatkoa ja tietenkin myös sitä, että teet Sinulle oikean päätöksen. Tulepahan kertomaan, jos kerkeet vielä miehesi kanssa sanaa vaihtamaan. Hätäisiä päätöksiä ei ikinä kannata tehdä. Sillä ensireakstio on aivan eri asia kuin se, mitä miehesi loppupeleissä asiasta ajattelee. Toivon kuitenkin hänen olevan tukenasi jokatapauksessa.
Voimia.
Sen teen. :)
Kiitos vielä sulle!
Luitko tekstiä ollenkaan? Vai oletko kenties oikeasti niin julma ja säälimätön, ettet pienintäkään myötätuntoa tunne? Mietippä tilanne omalle kohdallesi