Olen 22v nainen, minulla on työpaikka, avomies, ystäviä..
Mutta nyt tietyn elämänvaiheen tulleen olen huomannut mitä puuttuu.
Saan esikoiseni 23-vuotiaana, olemme mieheni kanssa yhdessä pohtineet minun vanhempieni reagtiota siihen. Miehen vanhemmat ovat iloisia asiasta.
Minun vanhemmilleni asian kertomista pitkitetään, koska heille asia on varmasti äärimmäisen vaikea. Heille on ollut aina todella vaikeaa myös ne kerrat kun olen nuoruudessani löytänyt seurustelukumppanin. He yksinkertaisesti järkyttyvät tällaisista asioista, pelkään sitä hetkeä kun kerromme asiasta ja etenkin äitini vihaisia ja ilkeitä kommentteja. Pelkään myös hänen ilkeyttä tulevaa lapsenlasta kohtaan. Voi tietysti käydä niinkin että lapselle hän pitää kulisseja yllä, mutta ilkeilee minulle.
Äidissäni on vahvasti narsistisia piirteitä. En ole koskaan saanut häneltä tukea ja turvaa. Vasta aikuisena tajusin tämän ja nyt tajuan sen entistä enemmän kun minusta on tulossa äiti, kun moni ystäväni on äiti, kun juttelen mieheni äidin kanssa ja ihmettelen miksi hän on niin ystävällinen ja hyväksyvä..
Minulta on siis aina puuttunut äiti.
Minusta odotusaikanaan jokainen nuori nainen on oikeutettu saamaan tukea ja kannustusta omalta äidiltään. Minä en tule sitä omana aikanani saamaan.
En tiedä voiko hyvä ystävä tällaista korvata. Hyvä kaverini odottaa samaan aikaan toista lastaan ja meistä on tukea toisillemme. Mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama.
Minuun sattuu kun ajattelen vanhempieni vihaisia ilmeitä, kun joskus edes vitsailin asiasta että lähitulevaisuudessa hankin lapsia.
Mutta nyt tietyn elämänvaiheen tulleen olen huomannut mitä puuttuu.
Saan esikoiseni 23-vuotiaana, olemme mieheni kanssa yhdessä pohtineet minun vanhempieni reagtiota siihen. Miehen vanhemmat ovat iloisia asiasta.
Minun vanhemmilleni asian kertomista pitkitetään, koska heille asia on varmasti äärimmäisen vaikea. Heille on ollut aina todella vaikeaa myös ne kerrat kun olen nuoruudessani löytänyt seurustelukumppanin. He yksinkertaisesti järkyttyvät tällaisista asioista, pelkään sitä hetkeä kun kerromme asiasta ja etenkin äitini vihaisia ja ilkeitä kommentteja. Pelkään myös hänen ilkeyttä tulevaa lapsenlasta kohtaan. Voi tietysti käydä niinkin että lapselle hän pitää kulisseja yllä, mutta ilkeilee minulle.
Äidissäni on vahvasti narsistisia piirteitä. En ole koskaan saanut häneltä tukea ja turvaa. Vasta aikuisena tajusin tämän ja nyt tajuan sen entistä enemmän kun minusta on tulossa äiti, kun moni ystäväni on äiti, kun juttelen mieheni äidin kanssa ja ihmettelen miksi hän on niin ystävällinen ja hyväksyvä..
Minulta on siis aina puuttunut äiti.
Minusta odotusaikanaan jokainen nuori nainen on oikeutettu saamaan tukea ja kannustusta omalta äidiltään. Minä en tule sitä omana aikanani saamaan.
En tiedä voiko hyvä ystävä tällaista korvata. Hyvä kaverini odottaa samaan aikaan toista lastaan ja meistä on tukea toisillemme. Mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama.
Minuun sattuu kun ajattelen vanhempieni vihaisia ilmeitä, kun joskus edes vitsailin asiasta että lähitulevaisuudessa hankin lapsia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sinun vanhempasi eivät sinua tue tuossa tilanteessa niin anna heille aikaa tottua ajatukseen. Ja tuo vertaistuki on varmasti jokatapauksessa ihan hyvä asia.
Ja avomiehesi ja ystäväsi haluavat varmaankin olla osana sinun ja tulevan lapsesi elämää. Kummit ovat tässä korvaamanton asia. Valitse siihen tehtävään empaattisia ja sinusta vilpittömästi välittäviä ihmisiä. Sillä tuon lapsen kasvamisen seuraaminen tulee olemaan vahva side välillänne.
Jokainen vanhemmuutta aloitteleva käy läpi samoja ajatuksia ja tuo muuttaa sinua myös ihmisenä. Vanhemmuus kun on vastuunottamista siitä pienestä ihmisestä, jota nyt ilmeisesti odota.
Toivon että odotuksesi menee hyvin ja että vanhempasi ymmärtävät tukea sinua.