Jotenkin vaistoan sen sinun silmistäsi ja muuttuneesta käytöksestäsi.
Halusit lopettaa sen mitä välillämme oli. Järki voitti tunteet, mikä on olosuhteet huomioon ottaen ihan ymmärrettävää.
Olen myös järkevä, mutta silti sinnittelen näiden tunteideni kanssa joka ikinen päivä. Minkä ihminen tunteilleen mahtaa?
Ikävöin kemiaa, jota meidän välillämme oli, ikävöin niitä pieniä juttutuokioita ja tapaa jolla katsoit minua - ikävöin kaikkea sinussa.
Poissa silmistä, poissa mielestä - se olisi parasta.
Silti toivon, että näen sinut jo huomenna.
Halusit lopettaa sen mitä välillämme oli. Järki voitti tunteet, mikä on olosuhteet huomioon ottaen ihan ymmärrettävää.
Olen myös järkevä, mutta silti sinnittelen näiden tunteideni kanssa joka ikinen päivä. Minkä ihminen tunteilleen mahtaa?
Ikävöin kemiaa, jota meidän välillämme oli, ikävöin niitä pieniä juttutuokioita ja tapaa jolla katsoit minua - ikävöin kaikkea sinussa.
Poissa silmistä, poissa mielestä - se olisi parasta.
Silti toivon, että näen sinut jo huomenna.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei ole ohi. Mutta olet oikeassa. Poissa silmistä, poissa mielestä on ainoa vaihtoehto jos haluaa salaisten tuntojen pysyvän tosiaan salaisina. Jos liikaa näkee toista niin sen tietää että taistelu niitä salaisia tunteita vastaan on hävitty ennenkuin ehtii alkaakaan.
Miten sinä oikeasti haluat? Minä tiedän miten minä haluan.
Miten sinä haluat? En ole aloittaja, mutta itselläni on täysin samanlainen tilanne ja tunne kuin hänellä. Tuntuu, että tietynlaista kemiaa oli liikaa, jotta sen voisi ohittaa. Toisaalta, olosuhteet... Täysin mahdoton juttu, mutta jatkamista helpottaisi vastaus kysymykseen, oliko se tässä?
Minun kohdallani minun on vaan pakko antaa naisen tehdä päätöksensä ja kunnioittaa sitä. Jos nainen sanoo, että se on ohi, niin se on silloin ohi. Niin yksinkertaista. Ja se että sanoo olevan yksinkertaista, ei tarkoita että tunteet loppuisivat kuin seinään... ei. Tunteet jää. Pakko vaan selittää itselleen, väärä aika, muuten ei voisi käsittää millään.
Tuollaisessa tilanteessa olleena sanon suoraan että joskus sen leikin on loputtava.
Sitä voi herätä kuin unesta ja tajuta että se jää aina siksi fantasiaksi olosuhteiden takia.
Jatkamalla leikkiä satutat ehkä vain sitä toista osapuolta lisää ja lisää.
Itse taidan jo odottaa etten näkisi enää tuota naista.
Ymmärrän että leikin on loputtava, mutta jos leikkiin on ryhdytty olisi reilua selvittää se aikuismaisesti loppuun, eli vähintään kertoa että ohi on. Pelkästä fantasiasta ei tässä ole kyse, nimittäin välillämme tapahtui olosuhteisiin nähden hieman liikaa. Tästä se kemiakin... Luulen että hän on tietoisesti halunnut unohtaa, tehnyt päätöksen ja kunnioitan sitä heti siitä lähtien, kun hän kertoo sen myös minulle.
Siihen asti, olen vain kysymysmerkkinä enkä suoraan sanoen arvosta tämän kaltaista käytöstä, kun aikuisia ihmisiä ollaan. Mitä tulee näkemiseen, emme voi loputtomiin siltä välttyä, vaikka emme näe kovinkaan usein.
En osaa teidän tilanteeseen suoraan sanoa vastausta koska en sitä tunne, mutta joskus on parempi vain siirtyä eteenpäin kuin "aikuismaisesti" selvitellä asiaa.
Jos hän on tehnyt päätöksen niin eiköhän sinun tulisi kunnioittaa sitä jo nyt?
Miksi asiaa pitää käsitellä kuten sinä juuri haluat?
Sinä kaipailet kemioita ja takaisin siihen fantasiaan, hän ei. Hyväksy se.
Et sinä mikään kysymysmerkki ole vaan huutomerkki toivoen huomiota jota nyt et saa.
Todennäköisesti liioittelet niitä kemioita ja miehen osalta asia voi olla jo loppuun käsitelty hyvin pitkälle.
Koska olet viimeksi tätä toista nähnyt?
Minusta on hieman erikoista että sanot liioittelevani kemioita, niitä kun ei monesti elämässä (ainakaan tähän asti kertaakaan) omalle kohdalleni satu. Tämä ikävä ei ole sydäntäriipivää tai epätoivoista, en ole puhunut romanttisten tunteiden syttymisestä mitään.
On todennäköistä että tapaamme vielä jossakin merkeissä hänen kanssaan, ja sitä tilannetta silmälläpitäen haluaisin tietää missä mennään. Sen perusteella mitä välillämme on tapahtunut, tuntuisi todella lapselliselta olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja kyllä, olen myös oppinut että kaikkea ei voi saada oman mielensä mukaan. Aikuismainen asioiden selvittäminen ei kuitenkaan tarkoita mielestäni tuntikausien vatvomista ja selittelyä, usein yksinkertainen kyllä tai ei riittää. Harmillisen lakoninen asenne sinulla, olet kysymys- ja huutomerkkien sijasta vain piste.
Mitä tulee fantasioihin, missä vaiheessa nekin on kielletty?
Mukavaa päivänjatkoa.
Fantasioiden ongelma on se jos sekoitat ne todellisuuteen ja alat odottaa että fantasioidesi kohde alkaa reagoida haluamallasi tavalla.
Kerron ihan samoja kokeneena että hän todennäköisesti on jo antanut sinulle sen vastauksen.
Se on todennäköisesti ja varmasti se "ei".
"Harmillisen lakoninen asenne sinulla, olet kysymys- ja huutomerkkien sijasta vain piste."
Elämä opettaa että ylimääräisillä kysymyksillä ja huuteluilla saa vain aikaiseksi enemmän kysymyksiä ja huuteluja kunnes huomaa sijaitsevan vain omassa päässään kun se vastaus on ollut siinä edessä jos vastattuna vaikkei sanallista vastausta ole vielä saanutkaan.
Mikäli alkuperäiseltä kysyt, niin näen häntä lähes päivittäin.
Kiitos kaikille kommenteista. Hyviä ja järkeviäkin kommentteja olitte kirjoittaneet.
Tottahan se on, että omassa päässään fantasiointi saa asiat näyttämään "ruusuisemmilta" kuin ne todellisuudessa ovat ja pettymys on sitten sen mukainen, kun vastakaikua ei tulekaan. Silti sitä aina toivoo, että ehkä huomenna... Tyhmäähän se on, mutta minkäs pieni ihminen tunteilleen mahtaa. Niitä on paha hallita ja kahlita.
Poissa silmistä poissa mielestä- tekniikka ei ole minulle tehonnut, vaikka siitä alkuperäisessä viestissä kirjoitinkin. Välillä on kulunut pitkiäkin aikoja, ettemme ole nähneet - silti hän on ajatuksissani päivittäin. Eikä kyse ole mistään hetkellisestä ihastumisesta (tai mitä nyt onkaan ;)) tätä on jatkunut jo vuosia.
En tiedä. Kai se järki jossain vaiheessa voittaa kun viimein tajuaa, ettei sitä vastakaikua tule.
Komppaan täysin nimim. "Leikin loppua".
Fantasioiden nimenomainen ongelma on se, että niitä sekoitetaan todellisuuteen ja siitä on soppa valmis. Ja yleensä päänsä sekoittaa se fantasioija, ei se unelmoinnin kohde. Kohde voi olla täysin tietämätön ihailijastaan, saati siitä, minkälaisia tunteia tässä herättää.
Aika paljon olen kuullut naisista, jotka saavat pakkomielteen jostain ukosta. Täysi-ikäiset, aikuiset naiset (sic !) stalkkaavat näitä ihastuksen kohteitaan ja aiheuttavat mielipahaa ympärilleen. Kuitenkin he lienevät pohjimmiltaan kilttejä ihmisiä, mutta täysin jonkin harhan vallassa, että heidän fantasiallaan olisi jokin todellisuuspohja. Fantasian pyörteissä puhutaan "katseista", "vaistosta", "kemioista" ja "sielunkumppanuudesta". Yhtälöön kuuluu myös, että asioista ei ole kirkkaassa päivänvalossa keskusteltu ihastuksen kohteen kanssa, vaan ne kaikki ovat ihastuneen omia ajatuksia ja tuntemuksia.
Harhainen ajatus kulkee suunnilleen tätä rataa: "olen ihastunut/rakastunut tuohon hra x:ään. Siispä hra x:kin on rakastunut minuun. Ei haittaa, että hra x ei vielä tiedä yhteisestä onnestamme. Siispä kiehnään ja kuljen hänen kintereillään, että hän huomaisi onnensa." Nämä ovat epärealistisia, jopa harhaisia fantasioita. Niistä paistaa omavaltaisuus ja epätoivo. Mielestäni sellainen ei kuuluisi terveeseen parinmuodostukseen.
Ihmisen mieli on kiehtova, mutta se voi myös sairastua :/
Noinhan ne ukotkin tekee, miten muuten voit saada toisen omaksesi ellet yritä?Oletko homo vai jonkun paljon ihaillut miehen naisystävä..On siinä ukossakin vikaa ellei voi sitten kohdata tätä ihailijaansa ja sanoa suoraan että "olen pahoillani mutta ei". niin tekee kunnon mies mutta narsisti puolestaan nauttii kun ihmiset roikkuvat hänessä joten jos itse olet rakastunut tällaiseen mieheen ja kuvittelet että ne muut naiset jotenkin häiritsevät miestäsi olet väärässä han nauttii siitä.voi sitten poimia roikkujan kun haluaa kuin kukkasen..sellainen on narsisti!
Ei se aina noin helppoa ole, kunpa olisikin.
Jos nainen on oikeesti suuttunut niin se ei auta että vaikka sanoo suoraan että olen pahoillani. Ei voi antaa niin yksiselitteisiä neuvoja kun ihmiset & asiat ovat välillä liian monimutkaisia.
Ei pidä leimata ihmistä narsistiksi liian helposti.
Tuo "poissa silmistä, poissa mielestä" ei päde ihmissuhteisiin, siitä oon ihan varma, melkei vois sanoo et päinvastoin. Moneen muuhun asiaan se kyllä sopii.
Kyllä se riittävän hyvin pätee ihmissuhteisiinkin kunhan toista ei ala kaipailemaan aktiivisesti.
Aika ja etäisyys tekevät tehtävänsä myös ihmissuhteissa jos vain antaa niin käydä.
Tekee joo, mut ei kai kukaan muuta toiselle paikkakunnalle tai toiseen työpaikkaan siksi ettei näkisi sitä, jonka haluaa pois mielestä. Jos mitään ei tapahdu, niin meneehän se ohi kun tulee tilalle joku toinen harrastus.
Hyviä öitäää!
No jos olosuhteilla tarkoitetaan vaan jotakin välimatkaa tms. käytännön asiaa joka on ehkä järjestettävissä ei kannata luovuttaa jos tunteita on.
Älä jätä vaiston varaan..
"Poissa silmistä, pois mielestä" ei ole hyvä.
Samanlainen tilanne kuin aloittajalla eli tunteet eivät ole kaikonneet mihinkään, vaikka ei olla nähty pariin kuukauteen. En tiedä menikö viimeinen tekstarikaan perille kun tuli suutuspäissä hävitettyä numerotkin.
Noh pallo on siellä naisen puolella ja hän tietää mitenkä tunnen eikä noi tunteet ole siitä muuttuneet. Se on niin kuin pohjalaisella miehellä, että "ilmoitan sitten jos asiat muuttuu". :)
Toivotaan että asiat selviää parhaiten päin kaikille näille ketjun ihmisille joilla on kaipuuta.
Täällä sama juttu.
Ihan ihmeissäni olen mitä hänelle on tapahtunut ihan yhtäkkiä. Hän ei enää hymyile eikä tervehdi ollenkaan kun tulee minua vastaan. Hän ei kommentoi mitään hauskoja juttuja mitä aiemmin aika usein teki.
Olisiko hän masentunut jostain, kunpa voisin jotenkin kysästä ja jutella hänelle onko kaikki hyvin.
Ehkä minä huomenna teen jotain.
No nyt hän hymyili ja ehkä flirttailikin koko päivän minulle. Hän hieman punastui, kun kysyin erästä pientä juttua häneltä, koska hän tuijotti minua, kun en heti sitä hänen tuijotusta huomannut.
Mies on jotenkin niin söpö ja ihan pientä flirttailua heitän hänelle.
Eli, minun ei tarvinnut aloittaa tehdä hänelle yhtään mitään. ☺
Voisin pistää hänet vaikka omaan taskuuni ja kuljettaa kotiini.
Voi armias näitä juttuja. Ihan oikeesti siis joku jaksaa? Ei muuta kun kelkka ympäri ja toiseen suuntaan. Elämä menee hukkaan ikävän liemessä kiehuessa...
Ja itse olet ilmeisesti kääntänyt kelkkaasi tiheästi tai sitten et yhtään kertaa??? Tai sun kelkkas on uponnut jo aikaa sitten.
Kyllä ihmisellä pitää tunteita olla, myös ikävän tunteita. Eikä niitä pakoon pääse, vaikka kuinka haluaisi. Joskus ne on kohdattava!