No, riippuu tietenkin ihmisestä täysin, mutta yhdessä paikassa, jossa käyn, on todella ujon oloinen tyttö. Haluaisin jutella hänen kanssaan, mutta en tiedä ahdistuuko hän vain jos kyselen ja yritän jutella jotain. Hän vastailee kaikkeen oikeestaan parilla sanalla, no tietenkin voi olla ettei häntä edes kiinnosta jutella, mutta uskoisin enemmänkin hänen olevan vain ujo. Mutta mietin, että kokeekohan hän vain ahdistavaksi jos kyselen häneltä vaikka kuulumisia, mitä on tehny lähipäivinä jne.
Ehkä hän hiukan ahdistuu(jännittää) mutta silti haluaa, että joku juttelee? Näin itse ajattelisin, mutta vaikee tietää...
Ehkä hän hiukan ahdistuu(jännittää) mutta silti haluaa, että joku juttelee? Näin itse ajattelisin, mutta vaikee tietää...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kysele vaan et kai voi mitään menettää. Näin ujona miehenä olisin mielessäni jos joku kiva nainen tulisi juttelemaan.
Olen ujo ja hiljainen tyttö/nainen, mutta en minä ahdistuisi, jos joku tulis tollain puhumaan minulle. Päinvastoin, olisin iloinen, että joku tulis puhumaan minulle. Ehkä saisin sit omaakin suutani auki..
joo mee juttelee vaa, kyl mä uskon et se ilahtuu siit enemmä ku ahdistuu :)
vai in
Ujokin ihminen todennäköisesti ei pelkää kahdenkeskistä kommunikointia. Vaikeuksia ilmenee lähinnä isommassa ryhmässä.
no jos on jotain tärkeetä asiaa niin sitten...mutta turhia en jaksa löpistä
juttele vaan
Mene juttelemaan vaan! Itse olen hirveän ujo, ja jos minulle tullaan kahdenkeskenkään juttelemaan, niin ahdistun kyllä..tai ehkä hermostuminen/jännittäminen on vähän parempi ilmaisu. Siitä huolimatta minusta on kivaa, jos juttelemaan tullaan! Kunhan se toinen ei ole mitenkään päällekäyvä, vaan kyselee mukavia, niin hermostumisestani huolimatta jää hyvä fiilis:--)
vaikea sanoa
vai niin
ite olen ujo, ja olisin vaan tyytyväinen jos joku tulisi juttelemaan, kun itellä ei oo tarpeeks rohkeutta mennä porukkaan
Minä suorastaan janoan keskustelua, väittelyä tai jotain porinaa jonkun kanssa. Mutta minun ja jonkin mahdollisen juttelukaverin välissä on aina sellainen iso muuri jonka yli en pääse millään. Olen muutenkin huomannut että valitsen aika tarkkaan kenen kanssa alkaisin juttelemaan. Jos tapaan jonkin miellyttävän tyypin niin menee kuitekin vähän aikaa kun olen päässyt jotenkin sen muurin yli.
On kuitenkin sellaisia tapauksia että olen tuntenut jotain tyyppejä parikin vuotta mutta muuri ei ole murtunut väliltä minnekkään ja keskustelukin on vähän jännittynyttä ja epämääräistä.
Ainoa asia mikä minut saa juttelemaan esteettä vaikka kenen kanssa on politiikka. ihme kyllä juu.