Kaipailisin ajatustenvaihtoa toisen uusperheellisen kanssa :)
Meidän perheessä on poikani,mies ja miehen poika.
Harmaita hiuksia aiheuttaa aika ajoin poikien nahistelut,vaikka tiesin jo etukäteen niitä tulevan.
Onneksi myös on niitäkin hetkiä,kun pojat touhuavat ja leikkivät sovussa :)
Olemme vasta jokunen aika sitten muuttaneet yhteen ja aika pian alkoi tuntua siltä,että kaipaisin vertaistukea toisesta uusperheellisestä vanhemmasta.
Meilejä voipi vaihdella.jos joku haluais jakaa ajatuksia :)
Meidän perheessä on poikani,mies ja miehen poika.
Harmaita hiuksia aiheuttaa aika ajoin poikien nahistelut,vaikka tiesin jo etukäteen niitä tulevan.
Onneksi myös on niitäkin hetkiä,kun pojat touhuavat ja leikkivät sovussa :)
Olemme vasta jokunen aika sitten muuttaneet yhteen ja aika pian alkoi tuntua siltä,että kaipaisin vertaistukea toisesta uusperheellisestä vanhemmasta.
Meilejä voipi vaihdella.jos joku haluais jakaa ajatuksia :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyvä lissuuu.. ryhdyit sitten itsekin perheelliseksi.... heh.. lissuuuuuuu
Nyt kuule sulle tuli huti, en tosiaanka ole se tän sivustojen lissu...
Älä välitä. jankuti jan on itse lissu, säälittävää TIEDÄN.
Ikävä kyllä mulla ei ole samanlaisia kokemuksia, uusperheen suurimmat haasteet on onnellisesti ohitettu, mutta ne oli erilaiset...
Ajattele asiaa niin, että nahisteluja tulee aina ihmissuhteessa. Etenkin suhteen alkupuolistolla. Oli sitten kyseessä uusi työsuhde, parisuhde tai mikä hyvänsä. Se on ihmismielen ryhmän muodostumisen totuus. Se kestää aikansa, mutta anna heille yhteisten rajojen sisällä itse löytyy harmoniansa.
Toisekseen kyllä ne biologiset veljetkin nahistelee! Ja paljon... Miehelläni on kaksi alakoululaista poikaa, eikä sellaista päivää olekaan, että eivät nahistele. Heh. Rakastavat kuitenkin toisiaan valtavasti. Oma lapseni on vähän nuorempi, mutta ovat kyllä osanneet toisistaan silti ärsyyntyä. Se kuuluu asiaan. Ei kannata liikaa murehtia. Tärkeintä on, että aikuiset pitää yhtä köyttä! Ei saa puolustaa aina "omaa lasta", vaan pitää ensin antaa lasten mahdollisuus sopia itse, ja jos pitää puuttua, niin torut kuuluu sille, joka on käyttäytynyt huonosti. Vaikka se olisi se oma lapsi. Pitäkää se vahvasti mielessä! Tsemppiä.
Kiitos äitiX 1 2 vastauksesta!
Helpotti vähän kuulla,että nämä on normaaleita juttuja :)
Meillä asuu mun yksi ja miehen kaksi ja alussa se nahistelu ärsytti tosi paljonkin välillä. Ei se ikinä lopu ja siihen tottuu ajan kanssa kunhan muistaa juurikin mitä ÄitiX1 2 kirjoitti :) Ja molempien pitää voida komentaa ristiin niitä kersoja ilman huonoa mieltä tai istä, että toinen puolustaa omiaan ja varsinkaan lasten kuullen. Onnea uusperheelliselle:) Yhteenmuutto tuo kaikenmoista tunnetta mukaan ni voimia myös !
Joo, meil kans minä olen perheemme kurinpitäjä ja auktoriteetti. Mun totellaan ja siihen piste. Miehen lapset ne ei ole saaneet kotoona kasvatusta ja kuria, joten se on jäänyt minun harteille. Tulokset alkaa näkyä, kun tenavat tietää, ettei mulle kannata sanoa vastaan, siitä ilmenee vaan rangaistuksia.
Minä sanon mitä tehdään ja mitä ei, muuhun ei ole lapsilla varaa kuin totella.
Omani ovat erittäin hyvä käytöksiä, mallilapsia, mutta miehen lapset... niisä on ollut kasvattamista.
Poika on arestissa joka viikko. Onneksi isä on matkatöissä, joten ei tiedä mun kasvatustyötä, vaikka lapset yrittää kosvasti kieliäkin, mutta lasten sanomiset on helppo mitätöidä.
Teen lasten parhaaksi ja kiitollinen heidän pitäisi olla ja kunnioittaa minua, sitä vaadin muuta en. Ja tietysti kiltteyttä ja tottelevaisuutta ja siisteyttä. Vaikeeta se on, muta toivottavasti työni kannattaa.
mee lissu hoitoon !
Vilkaseppa jos tuo uusionni.net/uusionni olisi sulle sopiva paikka. Vertaistukipalsta uusperheellisille. Vaatii rekisteröitymisen.
Tsemppiä!
Käväisin siellä, ja suurin osa niistäk irjoituksista oli lasten ja heidän äitisnä haukkumsita, aivan kuten täällä. Ihan samaa soossia.
mee lissu hoitoon