Tietysti pitäisi ensin määritellä, mikä on ystävä, mutta siihen en pysty. Luulen kuitenkin jokaisen sydämessään sen tietävän.
Itse en tarvitse laajaa "ystävälaumaa" ympärilleni, mutta muutama kuitenkin löytyy, joiden seurassa on hyvä, turvallinen olo, eikä tarvitse vetää mitään roolia, saa myös apua tarvittaessa pyyteettömästi ja itse haluaa myös auttaa, mikäli osaa.
Itse en tarvitse laajaa "ystävälaumaa" ympärilleni, mutta muutama kuitenkin löytyy, joiden seurassa on hyvä, turvallinen olo, eikä tarvitse vetää mitään roolia, saa myös apua tarvittaessa pyyteettömästi ja itse haluaa myös auttaa, mikäli osaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei ole montaa,muutama,mut sitäki parempi.
Hyvä ystävä on luotettava ja se ystävys säilyy,vaiks joskus olis välimatkaaki.
Sydänystävien kans ollaan tekemisis lähes päivittäin....naamakirjas,puhelimes taiks nokakkain
Muutama on mullakin, ei ihan päivittäin olla yhteydessä. Kuitenkin tärkeetä tietää, et sellanen on olemassa. Aamulla juuri rakkaalta ystävältä sain sähköpostiin viestin. Yhteydet pelaa milloin minkäkin välineen kautta.
Itselläni on tasan kaksi hyvää ystävää, joihin voin luottaa täysin. En kaipaa yhtään useampaa, nämä riittävät minulle.
Nämä ystävät ovat siis omaien perheenjäsenten lisäksi.
Minulla ei ole muita ystäviä, kuin kissani. Olen pettynyt niin monesti, etten enää halua ystävystyä kenenkään kanssa. Ja olen kai ollut niin mahdoton akka, etten ole pystynyt ystävyyssuhteisiin.
Sama täällä.
Kissa on minullakin.
On yksi mies, hän on ollut vuosikymmenet lojaali ja uskollinen ystävä. Ennen oli muutakin vipinää, se loppui, mutta ystävyys on säilynyt.
Olen aika pettynyt ihmisiin, vaikka ei minulla nykyisin pahaa sanottavaa ole kenestäkään. Olen huomannut että ystävällisyys palkitaan ystävällisyydellä, kuitenkin pidän käsivarren mitan päässä ihmiset jotka tulevat mielestäni liian lähelle.
Monta on, mutta ympäri Suomea. En ole koskaan ottanut mitään roolia, vaan yritän olla ihan oma itseni. Pikkuhiljaa osa on jäänyt pois, mutta uusia on tullut tilalle. Viihdyn ihan hyvin yksinkin, esim. puhelinkontakteja on harvakseltaan. Tapaamisia vielä harvemmin, sydänystävä on eri tapaus.
Asuinpaikkakunnalla minulla on 2 ystävää, aika vähän. Sisareni, joka asuu 300km:n päässä on paras ystäväni. Soittelemme joka pävä ja samat asiat usein saa lukea sähköpostista, joista juuri puhuttiin, mutta ei haittaa. On ihana, kun oma sisko on paras ystävä.
Lapsuuden ystäviä tapaan kesäisin ja soitellaan kuukausittain , heitäkin vielä muutamia, onneksi.
Millaisia ystäviä ne on jos puheluja harvakseen ja tapaamisia viela harvemmin.
Skypettäjä tai mesettäjä et taida olla. Mistä tietää että ne pitää sinua ystävinään, jos kontakteja on noin vähän.
Jostain syystä tiedän omat asiani paremmin kuin kukaan muu. He voivat vastata puolestaan, jos haluavat.
Minulla on montakin todellista ja teen parhaani että itsekin olisin!!!
http://www.youtube.com/watch?v=WnK42s_pf2E
Niitä ystäviä on ollut muutama. Siis oikeita ystäviä.
Tuoni on korjannut useimmat.
Jotkut HYVÄT YSTÄVÄT oman käden kautta, -90 luvun laman näännytettyä ihmisen uuvuksiin. Silloin kun ei ollut toivon kipinääkään päästä toisten aiheuttamasta talousongelmista. "Velkavankeus" ,sen aikaisten lakien voimassa ollessa, oli elinikäinen. Eipä pystynyt ystävää auttamaan, vaikka olisi kuinka yrittänyt.
Pari on toivottomasti alkoholisoitunut. Ei mitään otetta elämään. Vuorokauden ajat ja kaikki ja kaikki touhu on yhtä sekoilua. Mikään apu ei riittänyt. Kaikki olisi pitänyt tapahtua heidän ehdoilla - ja kännissä. Mikään sovittu ei pitänyt kutiaan. Oli pakko riuhtaista heidät pois omasta elämästään.
Uusia tuttavuuksia kyllä tulee ja menee. Ystävyyttä, sitä kaiken kattavaa, ei enää tällä iällä tahdo syntyä. Ei sellaista, jonka kanssa sen lottovoitonkin voisi jakaa.
Olen tullut hyvinkin epäluuloiseksi ja varovaiseksi. Elämä on opettanut kriittiseksi siitä, kenelle Sydämensä voi avata.
Onnekseni on lapset ja lapsenlapset. Maailma on niiden puuhia seuratessa yllättävän mielenkiintoinen paikka elää.
Mullon kaksi ystävää, ympäri maailmaa. Toisen kanssa skypetän.
Klo 12 lähden hyvän ystävättäreni kanssa lenkille tuonne ihanaan aurinkoiseen ulkoilmaan. Meillä on kakskytvuotinen tuttavuus, olemme olleet myös työkavereita, mutta elämän varrella samantapaiset, todella suurenluokan koettelemukset ovat ajan myötä muuttaneet kaveruutemme ystävyydeksi ja olen huomannut, että luottamus ja samansuuntainen arvomaailma ystävyyden synnyttäjinä ovat avaiasemassa.
En voi kun ihmetellä, kun joku kertoo saaneensa netistä ystäviä, itse en niin heppaisin perustei lähtisi ystäväksi kenenkään kanssa.
Miksei täältäkin voisi ystäviä löytää, ei tämä sen huonompi paikka ole kuin joku toinenkaan.
Vuosien mittaan tutustuu ihmiseen, soittelee, tapaa useasti, kyllä sitä kautta ystävyys syntyy.
Ihan oikeita ja rehellisiä ihmisiä täältä löytyy. Eivät tietenkään kaikki sitä ole, mutta harkintaa mukaan niin hyvin menee.
Ihan oikeasti, tämä aihe on niin kulunut etkä sinäkään esitä siitä mitään uutta näkökulmaa, että en viitsi paneutua. Samaa silppua kuin: uskaltaako vielä rakastua, olenko löytänyt nyt uuden rakkauden, voiko ystävääni luottaa jne. Herttasarjaa puhtaasti. Jotenkin tekstisi on sellaista,että taidat olla joko tuore kuusikymppinen tai et kuusikymppinen vielä lainkaan. On, on monta ystävää.
Voi, suo anteeksi, että aloitukseni oli noin ala-arvoinen. Herttasarjoja en ole koskaan harrastanut, olin ainoastaan halukas tietämään, kuinka palstalaiset asiaa, jonka esitin, lähestyvät. En ole palstoilla juuri pyörinyt, enkä tiennyt, mikä olisi ollut oikea näkökulma, kun minulle aloittajalle se sattui olemaan tämä, jonka tein.
Ja vielä vääränikäinenkin, anna mun kaikki kestää.
Tuollaiset itseriittoiset päällepäspärit voivat sitten tehdä itse parempia aloituksia...
Läheisin ´uskottuni´ on muutaman vuoden nuorempi sisareni, Se luottamus on pysynyt elämässä saatujen kolhujenkin koetellessa.
Viimeiset 20v työni tavallaan esti kyläilyt :) olin vähän kuin partiolainen; Aina valmis...työhön:/
Kulttuririennoissa on kamunani ollut naisystävä vuosikymmenet, emme muuten kyläile...soittelemme noin kertaviikkoon.
Suurinta mielihyvää tuottaa nyt kun saan vain olla, tehdä jotain ....tai olla tekemätä :D
Silloin kun tällainen kysely oli viimeksi täällä, taisin vastata, että minulla paljon ystäviä. Se herätti epäilyjä. Minulle kerrottiin millainen on TOSI YSTÄVÄ ja heti rupesin epäilemään onko minulla sitten ystäviä ollenkaan.
Nyt olen kuitenkin jo toipunut noista epäilyistä ja vakuutan, että ystäviä on,
kotonakin. Ainakin puoliso vakuuttaa ystävyyttään. Muutama lapsuuden-
ystäväkin on kuvioissa ja sitten on työpaikoilta ja harrastusten parista jääneitä.
Minä en vastannut edelliseen kyselyyn (onkohan hunz tehnyt sen aikaisemmin?), koska olen jäänyt mietiskelemään tuota ystävyyden määritelmää.
Jotenkin pitäisi eroitella hyvät tuttavat ja luotettavat ystävät, mutta siihen se kilpistyykin. Ystävilläkin kun on tapana kertoa edelleen tietoa, joka on heille uskottu. Sitä nopeammin, jos mainitsee, "ethän vain kerro", niin sehän onkin tavallaan paras uutinen.
Vaikka itse määrittelisin siskoni ns. parhaaksi ystäväksi, niin olen karvaasti kokenut, että "meidän salaisuudet" ovat pian kaikkien läheisten tiedossa ja jopa hänen omilla tuttavillaan, kun olen ollut vierailulla hänen luonaan.
Puhumatta paras on mieheni ja vanhin tyttäreni. Vävypoikani lukeutuu myös näihin "umpioihin". Heiltä ei liukene pienintäkään vihjettä mistään salaisuuksista, ei kenellekkään. Se onkin uskomatonta, koska itse en pysty sellaiseen. Siis ainakaan minä itse en ole kenenkään paras ystävä.
Tosi ystävä siis osaa pitää salaisuudet, mutta ystävä myös auttaa hädässä, olipa ne taloudellisia tai henkisiä.
On minulla ystäviä ja juuri tänään sain olla vahvasti henkisenä tukena läheiselleni.
Aloite, mitä hunz ei ole jollakin palstalla joskus tehnyt, tai sanonut tehneensä, sellaista ei olekaan.
Mikäs huutelija täällä leikkii viisasta? Ellei hänen kirjoituksensa sinua miellytä miksi luet?
Arvostele hänelle itselleen, älä huuda seläntakana kun ko. kirjoittelija ei ole paikalla!
Hän on juuri avannut palstan.
:)
H.
Aviopuoliso ei ole ystävä, koska intiimi suhde tekee aviopuolisosta
läheisen mutta ei ystävää. Psykologian mukaan lapset eivät myöskään ole ystäviä, vaikka olisivat kuinka läheisiä tahansa.
Hädässä ystävä tunnetaan, pitää paikkansa.
Totta turiset. Hädässä ystävä tunnetaan.
Kun ystäväsi on hädässä, hän muistaa sinut, pyytää ja saa apua ystävyyden takia. Kun hätä loppuu, unohdut sinäkin.
Kun itselläsi on hätä, et saa apua keneltäkään.
Näin se pakkaa olemaan.
Muutamin poikkeuksin, jotka vahvistavat säännön.
Olen ystäväsi! Tiedät kyllä, kuka olen.
En minä sinua unohda ja olen ystäväsi myös huonoina päivinä, muistathan sen!
Tuo pikkunuoli näyttää johtavan minun kommentiini.
Ehkäpä tähän on vastattava vähän läheisemmin.
Jotta en sortaisi häntä joka on ainoa ystäväni, ollut jo 40v., sillä minusta ystäviä voi olla vain yksi, on minun sanottava että ysiysiystäviä on minulla ja olen aavistavinani sinut, ja jos olet se jota ajattelen, voin hyvillä mielillä sanoa että tiedän sinun olevan ihminen joka ei jätä pulaan.
Mutta, en voi olla varma kuka olet.
H.
Jos minua tarkoitit, en sinulle ole vastannut vaan sitroenille. Olen hänen ystävänsä.
Harmi...
:)
H.
Tulen ihmisten kanssa aivan hyvin toimeen, mutta olen kuitenkin erittäin hyvin yksin viihtyvä enkä kovasti pyri ystävystymään. Silti minulla on muutamia hyviä ja luotettavia ystäviä, jotka olen tuntenut pitkään. Aivan lapsuuden ystävät olen itse halunnut jättää taakse, koska en heidän kauttaankaan halua kosketusta kipeisiin lapsuusmuistoihin. Nykyiset ystäväni olen tuntenut 7- 45 vuotta ja tehnytkin sen huomion, ettei vanhemmalla iällä enää niin helposti ystävystykään. En tapaa heitä kovin usein, välillä on pitkiäkin jaksoja ettemme tapaa, mutta kun taas nähdään on kuin väliaikaa ei olisi ollutkaan. Soittelemme kun siltä tuntuu ja joidenkin kanssa sähköpostit vaihtuvat tiuhaan.Ystäväni ovat kaikki sillä tavalla irrallisia, että he eivät juurikaan tunne toisiaan ja joskus mietin, johtuuko se jostakin minun omituisuudestani. Toisaalta ajattelen että ystävyys ei ole sama asia kuin riippuvuus ystävästä. Kouluaikaisilta ystäviltä saan aika usein terveisiä, mutta en kykene ottamaan heihin yhteyttä lapsuuden tapahtumien takia. Kaikkein rakkaimman ystävän menetin muutama vuosi sitten ja ikävöin häntä kovasti, olimme paljossa samanlaisia ihmisinä.Tavallaan kaipaisin uudenlaista ystävää joka olisi sillä tavalla reipas ja vapaa että voisi ja jaksaisi lähteä kaveriksi reissuihin ja tapahtumiin mutta uusia miellyttäviä ystäviä ei tässä iässä niin vain tapaa, kaikilla on valmis ystäväpiirinsä. Kysyisinkin teiltä kirjoittajat, oletteko kypsällä iällä löytäneet uusia ystäviä ja minkälaisia ulottuvuuksia sen myötä on auennut?