rv 20 on ja olen pystynyt liikkumaan ihan hyvin. Olen satsannut zumbaan, vahva-selkä tunteihin ja kerran kuntosali, viikossa. Kuulostaako tarpeeksi monipuoliselta? Nautin liikunnasta, ja ilman sitä en pysy olemaan selkä/hartia/niska ongelmien takia. Plus hyötyliikunta päivittäin tulee siis käveltyä.
Kuinka kauan olette pystyneet liikkumaan aktiivisesti. Mitä suosittelette raskaana olevalla?
Kuinka kauan olette pystyneet liikkumaan aktiivisesti. Mitä suosittelette raskaana olevalla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen samoilla hujakoilla sinun kanssa raskausviikoilla, ja toistaiseksi ei vielä ole tarvinnut muuttaa mitään, paitsi jos tunti sisältää paljon hyppyjä niin osan teen lepsummin. Valikoimassa on vaihtelevasti tanssia, zumbaa, jumppaa, uintia, joogaa ja sitten ihan "ulkoilua" (luminkenkäilyä, kävelyä, pihahommia...) - siis ei todellakaan kaikkea aina, vaan tuntuman mukaan 3-4 päivänä viikossa jotain.
Kyllä tuo sun liikuntavalikoima kuulostaa ihan hyvältä. Sit ihan lopussa ehkä pitää tehdä jotain kevyempää ylläpitävää kuten uinti tai kävely, eli että jatkaa jotain sittenkin jos zumba/kuntosali ei taitu, eikä siinä vaiheessa heittäydy sohvaperunaksi :) Itse olen ainakin orientoitunut siihen, että kevyempi ja lyhytkestoisempikin liikunta pitää hyväksyä liikunnaksi, koska mulla on taipumus sitten kääntää kylkeä jos en pääse "kunnon tunnille".
Raskaana olevalle suosittelisin sitä mistä nauttii, mitä tulee tehtyä ja mikä tuntuu sopivalta, muutamat riskilajit toki poissulkien raskauden vaiheen huomioiden (laitesukellus, ratsastus, kamppailulajit...). Selän asento hyvä huomioida (keskivartalon lihasten vahvistaminen, lonkankoukistajien, pakaroiden yms. venyttely). Kyllä lähes kaikki tuttuni jotka ovat halunneet, ovat voineet liikkua aktiivisesti tavalla tai toisella ihan koko raskauden ajan - toki jos on esim. ennenaikaisen synnytyksen uhka ja siihen lääkäriltä lepotuomio niin se on asia erikseen. Lattari-opettajani rytkytti reggaetonia vielä kaksi viikkoa ennen synnytystä ja myöskään zumba- ja bodypump ohjaajat eivät malttaneet jäädä äitiyslomalle silloin kun pykälät sitä tarjoaisivat. Toki kyseessä on vähän erikuntoinen porukka kuin mihin itse lukeudun, joten en kuvittele veivaavani täysillä enää siinä vaiheessa, mutta hyvillä pohjilla jaksaa pitkälle ;)
Toisaalta itse yritän orientoitua myös vauva-aikaan samalla... ohjatut jumpat hetkeksi jäädä, mutta kävely/hölkkälenkit, kotijumppa, makuuhuoneessa pölyyntyvä crosstrainer yms. lajit ovat tässä vaiheessa "kestäviä valintoja".
Ja mullehan kävi sitten niin, että vaikka itsestä ei liikunta ja aktiivinen elämäntapa missään tuntunutkaan, niin rv 28 äippäpolikäynnillä todettiin selvästi lyhentynyt kohdunkaulakanava, ja vuodenlepoon... eli siihenpä loppui tanssit ja jumpat ja työntekokin kuin veitsellä leikaten, ja nyt totutellaan tähän. Tietysti seison vaikka päälläni, jos se on vauvan parhaaksi, mutta usko oman olotilan kuunteluun kärsi kyllä kolauksen. Onneksi olen poikkeus, yleensä kroppa kertoo mitä sopii tehdä ja mitä ei.
mulla todettiin jo viime raskaudessa lantion löystymä ja tässä raskaudessa (rv29) oireet alkoi heti. kaikki liikunta kiellettiin, kävelyllä saan käydä mutta pienin ja varovaisin askelin. kuntoutuksessa käyn omaohjaajalla "jumpassa" jossa treenataan ylävartalon lihaksia jotteivät pääse surkastumaan. siinäpä mun liikkumiset...odotan innolla että vauva ulostautuu ja pääsee taas harrastelemaan.
ap vielä. Mulla on niin pieni masu että "rytkytykset" onnistuu ongelmitta ja tuntuu hyvältä. Pilatesta eivät suositelleet ja esim jumppapallon päällä tehtävät suorat vatsalihasliikkeet tuntu jotenkin ilkeiltä alamahassa joten jätän pois.
kyllä minä vielä pilateksessakin käyn... Tosin mulle ohjaaja antaa vaihtoehtoiset liikkeet kun niitä tarvitsen. Samoin zumbaa, crosstrainerii, atackii, pumppii, kävelyä ym... näistä oon neuvolassa kertonu ja sanottiin että antaa palaa vaan, mutta pitää kuunnella omaa kehoa. Salilla jokainen ohjaaja kyllä tietää, tosin jo näkeekin raskauteni :) ja olen sieltä aina saanut ohjeistusta liikkeisiin, syketasoon ja sen nostoon!
rv 37 menossa ja treenaan zumbaa, kuntosalia (lihakset crosstrainer reeni hikoillen), spinnigiä ja bodypumppia. Kaikkea tietenkin pienemmillä painoilla kuin yleensä ja pomput pois jättäen. Hyvältä tuntuu vaikka mahani on normikäyrän yläpuolella, eli ISO. Liikunnalla pidän turvotuksen, selkäkivut yms kurissa ja mielen kunnossa. Lopetan jos huonolta alkaa tuntumaan, toivottavasti ei vielä muutamaan viikkoon.
Itse elelen vasta ihan alkuraskautta, mutta rakkain harrastukseni juoksu ei kuitenkaan onnistu enää. En vain tunnu saavan yksinkertaisesti happea ja voimat katoavat täysin jo muutaman sadan metrin juoksun jälkeen. Päässä mustenee, pyörryttää ja jalat menevät aivan veltoiksi. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja pääsen pian taas juoksemaan. Juoksua olen korvannut pitkillä reippailla kävely- ja sauvakävelylenkeillä ja crosstrainerilla ja koska raskaus on tosiaan vasta alussa, olen myös zumbannut, kahvakuulaillut ja jumpannut normaalisti. Liikun 6-7 päivänä viikossa, noin 1-2 tuntia per päivä.
Aiemmissa raskauksissani olen onnekseni voinut niin hyvin, että liikuntaa olen voinut jatkaa aivan loppuun saakka. Tietysti tahti raskauksien loppua kohti hiljeni, mutta kävelylenkkejä ja esim. stepperin polkemista harrastin ihan päivittäin.
Itse suosittelisin muille raskaana oleville juuri niitä liikuntamuotoja, jotka itsestä tuntuvat hyvälle. Kävely sopii useimmille aivan loppuun saakka, samoin jumpat, joissa ei varsinkaan loppuaikana tehdä hyppyjä. Zumba myös mukavasti keinuttaa lantiota ja koko kroppaa ja tästä liikkeestä vauvakin varmasti nauttii. Sinun liikuntapalettisi vaikuttaa monipuoliselta ja tärkeintä onkin, että teet asioita, jotka tuottavat iloa ja hyvää oloa.
Itse toivon, että saan harrastaa rakkaita lajejani loppuun asti, toki kuunnellen kroppaani siten, että jos esim raskaampi kahvakuula tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, vaihdan kevyempään.
Liikunnallista odotusta!
Mulla kaks aika erilaista raskautta. Esikoista odottaessa harrastin kiipeilyä vielä lasketun ajan jälkeenkin, Kuopuksesta vuodelepoon rv 28... liikuin vain vessan ja sängyn väliä siis kolmen kuukauden ajan, se oli rankkaa vaikken mikään liikunnan ihmelapsi olekkaan. Mutta tärkeintä oli että vauva pysyi sisällä ja syntyikin lopulta vasta laskettuna päivänä.