Nilkkamurtuma

Multa murtui ulkokehränen reilu 2 vuotta sitten, murtuma oli hyväasentoinen joten leikkausta ei onneksi tarvinnut. En muista niitä varauksia, mutta kun 6 viikon jälkeen piti kepit jättää pois niin olin ainakin sen 4 viikkoa vielä todella huono liikkumaan, eli olisin, jos oisin voinut, ottanut lisää saikkua, ja pitänyt kepit vielä jonkun aikaa kaverina.

Mutta ihmeen hyvin se parantui, sen jälkeen on jo akksi kertaa murtunut samasta jalasta jalkapöydän kuu, ja niiden kanssa parantuminen on ollut paljon hankalampaa. Tetty aina jos niitä rautoja sinne joudutaan laittamaan niin parantuminen ei ole ihan samanlaista kuin ilman, mutta en usko (jos vain luut pysyvät kohdillaan) että tuosta kovin pitkään (vuottakaan) on haittaa.

Mulla murtuessa repesi pahoin nuo nilkan nivelsiteet edestä ja niille ei tehty mitään, ne kipeytyy edelleen, ja vuoden päivät kävin hakemassa apua (fysioterapia, kortisonipistokset) niihin apua, eli se oli mulle suurempi ongelma.

Kohtalontovereita varmaan näillä keleillä on useita ja täällä on yksi. Liukastuin omalla pihalla. Kirjoittelin itse muutama päivä sitten otsikolla Weber C/pilon tibiale -murtumat, mutta hiljaista on ollut. Taitaa olla otsikkoni huono; ei osata yhdistää nilkkamurtumaan.

No joka tapauksessa osaan hyvin kuvitella miltä susta tuntuu. Tunteet on nimittäin itselläni samoja. Nyt on menossa "day 12" jälkeen leikkauksen.

Ja juuri tuota olen pelännyt mitä sulle kävi eli sitä että horjahdan tai kohellan keppien kanssa ja joudun hädissäni varaamaan rautalevyllä tuettuun nilkaan ja kaikki alkaa alusta, koska hiukan parantunut nilkka menee uudelleen paskaksi. Mulla on täydellinen varauskielto peräti 6 viikkoa!

Minkälainen murtuma sulla on? Onko sulla levy ja ruuvit jalassa vai miten? Kun olit joutunut varaaman täysillä, tuliko sitä kipuja tms, joiden perusteella osasit epäillä, että uusiksi menee?

Mulla Weber-B murtuma (lateralis malleoli tarsi), levy ja ruuvit tosiaan laitettiin leikkauksessa. Tuo sauvojen altameno oli tosiaan aika pelottava kokemus ja tapahtui klassisesti tullessani ulkoa sisälle. Ja vaikka kuivasin sauvat hyvin mattoon, jäi sauvojen tulpissa oleviin uurteisiin lunta ja laattalattialla sauvat vaan lähti alta, mitään en kerinnyt tekemään. Nilkka turposi välittömästi, kipu ei kuitenkaan lisääntynyt ennenkuin seuraavana päivänä. Soitin heti tapauksen jälkeen päivystykseen ja siellä kehotettiin seuraamaan tilannetta ja niinpä hakeuduinkin päivystykseen vasta seuraavana päivänä kun en kivun kanssa pärjännyt. Paria päivää ennen kontrolliröntgeniä alkoi nilkassa myös kätevä,tunne ihan kuin luut olisivat liikkuneet...Tästä tapauksesta johtuen en ole ulos uskaltautunut ollenkaan poislukien pakolliset lääkärikeikat, enkä mene ennenkun lumet on sulaneet!
Missä päin muuten sairastelet? Meidät on nimittäin leikattu peräkkäisinä päivinä (day 11 menossa), ties vaikka viereisissä punkissa oltais valitettu...Mut leikattiin Töölön sairaalassa.Kiitokset henkilökunnalle, hoidon taso käsittämättömän hyvä!!

Täällä myös yksi kohtalotoveri, diagnoosi bimalleolaris tarsi. Minä liukastuin kohtalokkaasti noin 3,5 viikkoa sitten. Nilkka leikattiin ja nyt siinä on terästä sekä kuusi ruuvia, joista keskimmäinen on ns. syndesmoosiruuvi, joka poistetaan 8 vkon päästä leikkauksesta. Onko jollain kokemusta tämmöisestä murtuman hoidosta? Töihin pitäisi palata heti ruuvin poistamisen jälkeen, onkohan realististista?

Kipsiaika (avattava ortoosi) päättyy toivottavasti kohdallani noin kolmen viikon päästä, mutta sauvoista ei vielä siinä vaiheessa taida päästä eroon..? Eilen aloitin ohjeiden mukaan varaamisen osapainolla ja onneksi jalka ei siitä tunnu pahemmin kipeytyvän.

Rasittavinta tässä on todellakin tämä neljän seinän sisällä vankina oleminen. Kaikki terveet niin kovasti toivottelee että "nauti nyt kevätauringosta" - ikkunan läpi katseltuna se vaikuttaa kuitenkin enemmänkin härnäävältä ilkkumiselta :-/

Jep jep, viikonloppu meni ja lunta tuli lisää, ulosmeno senkun viivästyy...MUTTA eilen pärjäsin ensimmäistä päivää vain yhdellä vaivaisella Buranalla ja tämäkin aamu lähti käyntiin ilman lääkitystä!! Jippii, onkohan paraneminen oikeesti nyt lähtenyt käyntiin?? Vai onko tämä tyyntä myrskyn edellä?? Ylihuomenna ohjelmassa "välituomio" eli kontrolliröntgen ja toivottavasti osapainovaraus...Valoa näkyy tunnelin päässä ja ainakin nyt tuntuu positiivisuus ottavan vallan tässä ankeuden keskellä. Jos lampunhenki nyt antaisi yhden toivomuksen, mikä se olisi? Aivan ehdoitta ja sitoumusetta terve nilkka, tai edes tieto sen paranemisesta, ei enempää eikä vähempää.
Ylihuominen kyllä jännittää, mitä röntgenissä näkyykään ja ulosmeno pelottaa. Empatia mummojen kaatumispelolle on realisoitunut tässä könkkäillessä vaikka oma ikä ei siihen vielä oikeutakaan, kokemus sitäkin enemmän. Pitäkää peukkuja mulle ylihuomenna...

No niin, johan mä ajattelinkin että tuo positiivisuus kostaantuu jollain tavoin. Työnantaja soitti ja kertoi että tipahdan Kelan päivärahalle as of today. Pörrättyäni netissä kelan sivuilla ja laskurilla laskettuani tulin siihen tulokseen että puuropäiviä taitaa olla tulossa lähitulevaisuudessa... Onko kellään tietoa kuinka nopeaa kelan toiminta on, milloin voisin korvauksia (edes niitä pieniä) odotella?

Kelan rahat tulevat noin kuukauden viiveellä, eli mulla meni talous aika huonoksi pitkän saikun aikana...

Jopi, tuo avattava ortoosi, onko se siis halkaistu (avattava) kipsi vai mahdollisesti tälläinen Walker kun mulla on eli kolmelta sivulta kovaa muovia, kiristettävissä tarranauhoilla? Tämä Walker on aika kätevä koska sen voi poistaa suihkun ja nilkkajumpan ajaksi mutta kantapään kohdalla tuntuu jokin pahkura, lieneekö kuuluu asiaan, täytynee huomenna kysäistä viisaammilta.
Tsemppinä meille kaikille: jos positiivisia puolia etsii, niin kesällä on haukkarit kunnossa (ohuen kanajalan voi aina peittää julkisilla paikoilla), kerrankin on aidosti aikaa lasten kanssa puuhailuun koulun jälkeen (joskin koti ainoana aktiviteettipaikkana tuo omia rajoitteita), ja lapsilta tullut kommentti "ihanaa kun sä olet taas leiponut" lämmitti mieltä ihan älyttömän paljon. Sairastaessa olen myös saanut asioita kuntoon, niitä jotka ovat odottaneet tekijäänsä "sitten kun on aikaa", esim pritterin asennus. Seinille olen jo valinnut uudet maalit siksi kunnes pääsen ne kauppaan ostamaan ja tauluille on ruuvinkohdat katsottu valmiiksi...
Jaksamista teille kaikille, kiitos tästä virtuaalituesta, helpottaa kun tietää ettei ole yksi tässä tilanteessa :))

Hei kanssasairastajat! Iloisia uutisia, sain eilen puolivarausluvan ja vitsi miten hyvälle tuntui varata jalalle neljän viikoa jälkeen; tunnetta voisi kuvata niin että ihan kuin luun sisältä olisi kutittanut...Koko illan varailin puolikkaalla eikä kinttu pahemmin pahakseen pannut ja tänään ajattelinkin startata ulos ja käydä ihan kaupassa. Huomiseksi on luvattu taasen pakkasta joten suoritan ulkoistamisen tänään, ja kyllä tuntuu hyvältä näin etukäteen ajatellen. Ajattelin laittaa selkään erärepun, sellaisen jossa on levitettävä jakkara että jos voimat hiipuu kesken matkan ei kadulle tarvitse jäädä istuskelemaan. Voinpa olla näky reppuni kanssa...
Voin kertoa eilisen Töölönreissun jälkeen ettemme todellakaan ole ainoita kipsin yms kanssa kärvistelijöitä, oli nimittäin sen verran ruuhkaa ajanvarauspolin tiloissa, kuka könkkäsi sauvoilla, kuka rullaili pyörätuolilla ja vastaleikattuja kärräiltiin sängyllä röntgeniin ja takaisin osastolle...
Omaa aikaani odotellessa kuuntelin aikani kuluksi fysioterapeutin ohjeistuksia kepillisille kanssaihmisille ja Jopille löytyi ohjeentynkä: jos niska ja hartiat kipeytyvät, sauvasi ovat lienee liian pitkät, kokeilepa lyhentää pykälällä josko auttaisi hartiavaivoihin. Virallinen ohje menee näin: kun seisot kädet sivuilla, sauvan kahva tulisi olla ranteen kohdalla.
Päivä siis alkaa paistaa omaan risukasaani, olisi kiva kuulla mitä teille muille kuuluu! Ja jaksamisia kaikille!

Hieno juttu, siitä se kuntoutuminen etenee! Kuinka kauan sinua ohjeistettiin menemään nyt tuolla puolivarauksella ja missä vaiheessa saat varata täydellä painolla? Mulla ohjeet on 3 vkoa hipaisulla, 2 vkoa osapainolla ja 1 vko täydellä varauksella. Yhteensä kuuden vkon jälkeen (7.4.) on sitten röntgenkontrolli ja toivottavasti kipsikauden loppuminen. Syndesmoosiruuvin poistaminen sitten vielä siitä kahden viikon päästä, se jotenkin hirvittää jo etukäteen.

Kiitos sauvavinkistä, mulla tosiaan vaikuttaa olevan liian pitkät sauvat (kumma juttu, ne katsottiin sairaalassa fys.terapeutin kanssa). Täytyypä lyhentää niitä pykälällä, toivotaan että se auttaa hartia- ja niskakipuihin.

Näillä keleillä meitä nilkka-ja muita jalkavaivaisia varmasti riittää, toivottavasti sun kauppareissu meni kunnialla ;-)

Takatalvesta huolimatta tsemppiä ja iloista mieltä meille kaikille jalkapuolille!

Varausluvat tästä eteenpäin menee niin, että kaksi viikkoa puolivarauksella ja sitten pitäisi jo heittää kepit nurkkaan ja mennä täydellä varauksella. Seuraava (ja toivottavasti viimeinen) kontrolli 4 viikon päästä. Kysäisin realiteetteja töihin palaamiselle heti sairasloman jälkeen (loppuu 24.4), eivät oikein osanneet sanoa juuta eikä jaata.Töissä pitäisi jaksaa olla jaloilla koko päivä. Kunto on mennyt alas kuin lehmän häntä, eilen ulkoillessani jaksoin hädin tuskin könkätä parisataa metriä jonka jälkeen tuuli puhalsi takaisin kotiovelle, kauppaan ei ollut asiaa, vastatuuleen olisi pitänyt mennä. En ole mikään himourheilija olemassakaan, mutta eilinen puuskutus oli kyllä hieman liikaa, hikikin puski otsalle...Kuntopyörä voisi olla mainio vehje, pyörisikö kenenkään nurkissa ylimääräistä?
Vinkki puolivarausluvan kanssa könkkäileville: lenkkari jalkaan sisälläkin, tuo lisää tasapainoa (=jalkojen pituusero pienenee), varovaisuutta vain ettei lenkkari "tökkää" lattiaan...

Tuota kenkäasiaa olen itsekin miettinyt, mutta sukan luistavuus erilaisissa käännöksissä tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Mutta jalkojen pituusero on tehnyt alaselän aika jäykäksi... Eli suo siellä, vetelä täällä. Kaatuminen olis kuitenkin kaikista pahinta mitä tässä voisi tapahtua.

Meillä on kuntopyörä, olen sitä jo tässä katsellut tässä sillä silmällä - mutta nyt täytynee ihan oikeasti hypätä sen selkään ja koittaa pitää kiinni rapistuvan kunnon rippeistä kiinni sen minkä voi. Reisijumppia olen aika hyvin muistanut tehdä mm. telkkaria katsoessa.

Jännä kyllä mullakaan ei kipua juurikaan tunnu murtumakohdassa vaan nilkan ja polven sisäsyrjällä ja niissäkin vain ajoittaisia viiltokipuja. Nyt puolivarausluvan jälkeen on terveen jalan akillesjänne alkanut vihoittelemaan ja jouduin vetäisemään siihen ideaalisiteen tueksi. Se tästä vielä puutuisi että terve jalka pettäisi...
Kysäisin fysioterapeutilta Töölössä kuntoutuksesta ja hän oli sitä mieltä ettei suurin osa murtumapotilaista sitä tarvitse (ja oli muuten ihan tosi rautaisen ammattilaisen tuntuinen) mutta minä en sitä usko! Laitoin e-mailia työterveysfyssarille ja pyysin ottamaan kantaa asiaan. Jos oikeasti on niin ettei fysioterapiaa tarjota julkiselta puolelta, haluan kuntouttaa nilkkani itse, siihen ei ole varaa ettei jalasta kalua tulisi, siihen en suostu! Toki ymmärrän ettei nilkasta entisen veroista tule, mutta haluan tehdä kaiken minkä pystyn ettei jälkikäteen tarvitse harmitella.
Tänään kävin ulkona kävelemässä poikani kanssa ja se reppana meinasi paleltua pystyyn, sellaisella vauhdilla edettiin. Vauhdin puute johtui yhtä paljon siitä ettei kunto ole entisensä kuin silkasta kaatumisen pelosta, enkä edes mennyt kohdista jota olivat jäässä. Hiekka asfaltilla on sekin aika liukasta... Perhana tätä pelkoa, poistuukohan tämä koskaan?

Osteoporoosiasiaa olen minäkin mielessäni pyöritellyt, mutta Töölössä ei moiseen kantaa otettu, tosin en siellä tietenkään asiaa muistanut esille ottaakaan. Itselläni murtuma tapahtui myös (omasta mielestäni) pienienergisesti eli roskia viedessäni jalka vaan lähti alta jäisellä tiellä. Ei kierovammaa, ei hyppimistä, ei korkkareita... Koska minulla on myös rasitteena naissukupuoli ja ikääkin neljänkympin paikkeilla, aloitin omatoimisesti napsimaan kalkkitabletteja kaksi päivässä. Maitotuotteiden määrää olen tietoisesti lisännyt myös ja D-vitamiinia. Ei niistä haittaakaan ole, ja jos luutumisprosessi nopeutuu edes vähän, aina parempi. Jos voin suositella, Calcichew-purutabletit maistuvat tosi hyville!
Helsingissä tuli viime yön aikana noin 5 senttiä lunta joten ulos ei toistaiseksi taasen ole asiaa, joten eiköhän ajatella lämpöisiä ajatuksia jos lumipeitekin vajoaisi, eli jäitä poltellessa...

Täytyy antaa pisteet tässä asiassa K-S keskussairaalalle: siellä pienenergisten (omalta pituudelta kaatuminen) murtumapotilaiden hoito-ohjelmaan kuuluu ymmärtääkseni automaattisesti osteoporoosihoitajan kanssa riskitestin tekeminen ja sen perusteella rutkasti ohjeita kalsiumin ja D-vitamiinin saamisen varmistamiseksi. Ainakin minun kanssani hoitaja tuli keskustelemaan ihan "pyytämättä ja yllättäen". Osteoporoosiriskiryhmään kuuluvat (keski-ikäiset ja sitä vanhemmat naiset) laitetaan myös jatkotoimenpiteenä luuntiheysmittaukseen - sinne siis.

TSEMIÄ KAIKILLE.
4.2. kaaduin nilkkamurtumaseurauksin.
Leikkausta odottelin kolme päivää osastolla lääketokkurassa,
oksennellen ja jalka väliaikaisesti tuettuna. Tosi masentava kokemus!

Nyt voitonpuolella ollaan. Saisin kävellä jo kipsillä, mutta kehräsluut
kipytyy ihan älyttömästi, HARMITTAA.

Sain sairaalasta mukaani kepit sekä rollaattorin.
Rollaattorilla "huristelin" ympäri kämppää terveellä jalall vauhtia potkien,
oli tosi kätevä!

Nyt työntelen rollaattoria kuin Mummot konsanaan.

Kertokaa kokemuksianne kipsi jalassa kävelystä.
Kipsikenkää en ole pitännyt kuin lääkärireissuilla.

Ikkunasta ed. kevään tuloa katselen, kahdeksan viikkoa jo sisällä!

Minulla on kävely puolivarauksella sujunut tosi hyvin, toki jalka iltaa kohden kipeytyy hieman, mutta turvotusta ei juurikaan ole. Kätevä tunne jalassa kun tuntuu että se on turvoksissa, muttei kuitenkaan ole. Kertaalleen olen varausluvan jälkeen joutunut turvautumaan "kovempiin" troppeihin kun tuntui ettei missään asennossa ole hyvä olla ja sitä virhettä en toiste tee, seurauksena oli järjetön huimaus ja jysäri. Mielummin kärsin kivusta, mutta onneksi tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta suurempia kipuja ei ole ollut. Ja onhan se hyvä huomata ettei minusta ainakaan kipulääkekoukkuun jääjäksi ole :)
Ulkoilu on minunkin kohdalla jäänyt alkuinnostusta laimeammaksi, iltapäivisin olen lähes joka päivä itseni ulkoistanut, mutta lenkit jäävät pariinsataan metriin jäisten jalkakäytävien rajoittaessa menoa. Tulisipa jo kesä...
Toivoisin kuulevani teiltä jotka ennen minua pääsette kipseistänne eroon kokemuksia sitten kun kävelyharjoitukset alkavat ilman kipsiä. Se on vaihe joka minua eniten jännittää, töihin kun pitäisi tähän tietoon palata vain viisi päivää kipsin (=Walker) poiston jälkeen. Järki jotenkin sanoo ettei jalka viidessä päivässä verry kävelykuntoon vaan päinvastoin kipeytyy, mutta ehkäpä olen väärässä..
Aurinkoisin terveisiä pääkaupungista :)

Hiphei, tänään minulla alkoi jo täysivarausviikko! Ainakaan vielä mitään kipuryöpsähdystä ei ole ilmaantunut, toivottavasti on hyvä merkki. Ajattelin kuitenkin aloitella varsin varovasti ja pitää sauvoja tukena vielä suurimmaksi osaksi, ei pidä ahnehtia liikaa näin aluksi.

Nyt sitten vain mennään kohti ensi viikon kontrollia ja toivottavasti ortoosin poistoa. Siitä kahden viikon päästä tulee sitten pelätty syndosmoosiruuvin poisto. Siitä operaatiosta kuulin varsin "rohkaisevan" kuvauksen: kivuliain toimenpide ikinä :-/ No, se on sitten sen ajan murhe..

Onnea, onnea, toivottavasti kaikki menee hyvin! Päivitä tuntojasi tänne jotta tiedämme mitä tuleman pitää, myös jos kaikki menee loistavasti. Pakkohan tässä on positiivisesti ajatella ja uskoa siihen että kyllä meidän kaikkien nilkoista vielä kalu tulee, ajan kanssa. Tämä kesä voi mennä korkeintaan fillaroidessa; mutta ensi vuonna tähän aikaan toiveissa lenkkeily, uskotaan näin?
Älä suotta tulevaa ruuvinpoistoa pelkää, pakkohan se on tehdä jotta nilkka pääsee paranemaan, eikö vain?
Tsemppiä toipumiseen kaikille!!

Pari päivää pääosin ilman sauvoja köpöttelyä takana. Oli kyllä aika jännitttävää ja vähän pelottavaakin ottaa eilen ensimmäinen askel viiteen viikkoon ilman keppejä. Yllättävää kyllä se ei sattunut ollenkaan.

Eilen illalla nilkka oli hieman turvoksissa, mutta särkyjä ei juurikaan ollut vaikka kävelyä (osin puolivarauksella) tuli aika paljon kauppakäynteineen. Tänään yllättäen eniten on kipeytynyt kipsisaappaan yläpuolelta pohkeen yläosa ja polvitaive. Varmaan siksi, että kävelyasento ei kipsin kanssa ole kovinkaan luonnollinen. Jännityksellä odotan sitä, miten kävely onnistuu jatkossa ilman tuota saapasta..

Minullakin kipulääkityksenä olivat Burana ja Para-Tabs, mutta sen keppien altalähdön ja leikkauksen jälkeen myös Tramal. Kivut olivat sitä luokkaa, että tuskasta huusin, lienee syynä se että luunpäät eivät olleet kohdakkain ja siis hankasivat ja rutisivat aika ilkeästi vastakkain kun jalkaa liikutin. Aika pöppöröön Tramal vei eikä pahoinvoinnilta ja huimaukseltakaan säästytty ja onneksi pääsin siitä eroon pian leikkauksen jälkeen. Ihmettelen kyllä kuinka jotkut moista troppia syövät kuukausi- tai vuositolkulla... Vielä niitä on jäljelläkin, pitäisiköhän laittaa katukauppaan :))
Tuosta hermosärystä; mulle leikkaava lääkäri kertoi, että joutui leikkauksen aikana siirtämään epätyypillisessä paikassa (eli leikkauskohdassa)ollutta "pereneushermoa"? ja ilmeisesti siitä muistona on ovela sähkötyksen tunne jalkaterän ulkosyrjällä. 4. varvas on tunnoton, muttei onneksi liikuttamista haittaa. Tulevaisuus näyttää vaikuttaako em. esim tasapainoon tai yleensä liikkumiseen. Fyssari oli sitä mieltä ettei pitäisi haitata kun on vain keskimmäinen varvas mutta tiedä häntä.
Jopi, nyt olet viikon verran tassutellut täyspainolla, oletko kuinka paljon käyttänyt keppejä tukena sisällä/ulkona liikkuessasi? Rasittuuko jalka kuinka paljon, turvottaako?
Mettäkalamies, jos nahka alkaa kesiä, osta jotain rasvaista rasvaa ja tunge sitä niihin kohtiin mihin käsiksi pääset. Jos nahka nimittäin menee rikki niin iskee pian ruusu kinttuun ja sitä ei nyt tässä tilanteessa enää kaivata... Mutta rasvaa vain ne kohdat mitkä on ilman kanssa tekemisissä ettei ala hautoa kipsin alla.
Tsemppiä teille, täällä tulee vettä vaakatasossa, toivottavasti lumikerros saa kyytiä :)

Niin, takana on täysipainolla könkkäämistä viime perjantaista asti. Parin päivän jälkeen polvitaive kipeytyi ihan sairaasti, mutta tänään se on yllättäen ollut parempi. En ole enää käyttänyt kotona/sisällä ollessa keppejä ollenkaan, ulkoiluressuilla olen pitänyt niitä mukana tukena ja turvana. Nilkassa ei ole ollut kipuja lainkaan, iltaa kohti ongelmana on edelleen ollut laskimoverenkierron heikkous (punaiseksi menevät ja vähän turpoavat varpaat).

Torstain kipsinpoiston jälkeen keppejä varmasti taas tarvitaan kun ei ole enää tukea nilkan ympärillä. Ei varmaan kannata lähteä sille reissulle takki auki ilman sauvoja jos meinaa kunnialla päästä sieltä vielä kotiin ;-)

Luulen, ettei se sinun 5 päivääkään kipsin poistosta riitä töihin palaamiseen. Joitakin kokemuksia olen kuullut, että viikko kipsin poistosta on mennyt kahdella sauvalla ja toinen vko yhdellä (terveen jalan puolella), kolmannella on jo jotenkin pystynyt kävelemään ilman keppejä. Nilkkatuki on varmaan hyvä hommata, se mahdollistaa eteen-taakse -liikkeen mutta ei päästä nilkkaa linksahtamaan sivulle päin. Tästäkin täytyy muistaa kysyä torstain lääkärikäynnillä. Fyssari sitten varmaan katsoo, että kävelyasento on oikea - kuntoutumisen kannalta pahin virhe on kuulema opetella ontumaan.

Minulla iho kesi hieman myös säärestä ja leikkaushaavan vierestä, mutta tokeni ahkeralla rasvauksella - taas näitä poistettavan ortoosin etuja. Jostain luin, että ihon kesiminen on myös merkki heikentyneestä laskimokierrosta.

Vettä tulee täälläkin, eiköhän jäiset jalkakäytävät siitä pikkuhiljaa sula kävelykuntoon, myös meille liikuntarajoitteisille :-)

On ollut jännä huomata tämän sairasloman aikana kuinka persoona ihan muuttuu (ja ei, en ole mennyt sekaisin) , ja tarkoitan tällä sitä että minun kaltaiseni melkoisella temperamentilla varustettu immeinen joka normaalielämässä tukeutui mottoon " tee kaikki mitä vain voit tänään ja mielellään jo eilen", onkin nyt leppoisa "otetaan päivä kerrallaan"-tyyppi. Tämän alustuksen perusteella sanonkin mettäkalamiehelle että ei se päivä sinne tänne mitään tee, onhan tässä aikaa odottaa, pääasia että saadaan nilkat kuntoon loppuelämää varten :))

Minä sain eilen täysvarausluvan ja voi sitä iloa kun sain viimeinkin kannettua kahvikupin kädessäni pöytään, eikä yhtään loiskunut yli :)) Tosin liikuskelin yhden sauvan turvin, ulkona käytin kahta keppiä, mutta salavihkaa sisätiloissa otin jo ihan kunnon askelia ilman keppejä. Lasten kommentti oli mielenkiintoinen : äiti sä näytät ihan normaalilta taas. Lapsiraukat, vammaista (lue liikuntarajoitteista) äitiä ovat joutuneet katselemaan...

Huomasin tarkkailevani itseäni kivun suhteen tarpeettoman paljon eilispäivänä ja kaikennäköistä sitä olikin huomavinaan, milloin vihlaisi nilkasta, milloin polven sisänurkasta, välillä mukamas jalkaterästäkin, mutta kaikenkaikkiaan olo oli mitä parhain, odottamaani kivuliaisuuta ei tullut ollenkaan. Jonkinlainen Maija Poppaskenkä kyllä täytyisi kehittää että saisi ryhdin tasapainoon. Ei muuta kuin leuka pystyyn ja eteenpäin!!

Kärsivällisyytta teille kaikille, kyllä tästä vielä liitoon lähdetään eli vaikeuksien kautta voittoon, eikö vain?
Jopi, päivitä statuksesi kun palaat kontrollista, pitelen tässä peukkuja ylhäällä että kaikki menisi hyvin ja kotiutuisit ilman kipsiä.

No niin, kontrollikäynti on nyt takana: ortoosista on nyt luovuttu! Lääkäri oli sama joka leikkasi ja esitteli alkuun kaikki kuvat (ennen leikkausta, leikkaussalissa otetut sekä tänään otetut). Murtumarako on täyttynyt hyvin, tukilevy paikallaan ja ruuvit hienossa rivissä. Eli niiltä osin kaikki ok.

Lääkäri oli vähän kiireisen ja hätäisen oloinen ja puhui välillä niin ammattitermeillä, että tipahdin kyydistä.. Onneksi mulla oli muistilista mukana että sai kysyttyä niitä asioita mitä mielessä oli (jossain vaiheessa huomasin, että se oli jo osan niistä selittänytkin niillä omilla termeillään, heh...). Minulla kipein kohta, nilkan sisäsyrjä, johtuu nivelsidevammasta joka paranee kuulema huomattavasti hitaammin kuin luu, eli sen kanssa kipuilua tulee olemaan "kuukausia". Turvotusta oli luvassa myös kävelyharjoitusten myötä.

Kuntoutusohjeita tuli tosi niukasti: lähinnä neuvoi pumppaamaan pyörittelemään nilkaa ahkerasti sekä suositteli tasapainolautaa. Lähetteen fys.terapiaan sain kun sitä erikseen pyysin, mutta sairaala ei sitä tarjoa, vaan pitää mennä yksityiselle. Nilkkatuestakin kysyin: sanoi, että se on lähinnä henkinen tuki, eli ihan ok kunhan ei anna sen vaikuttaa nilkan itsensä kuntouttamisaktiivisuuteen.

Mutta, mutta... viikon ihana vapaus ilman sauvoja on nyt sitten joksikin aikaa mennyttä. On kuulkaas todella alaston ja turvaton olo yrittää ottaa askelia ilman kipsiä, ei tule mitään. Seisominen normaalisti on sitä vastoin ihanaa kun jalat ovat saman mittaiset :-)

Ruuvin poistoaika tuli tiistaille 26.4. jonka piti olla eka työpäiväni, eli ainakin sen verran saikku jatkuu. Lääkäri arveli, että voi olla, että tarvitsen sairauslomalle jatkoa vielä sen loppuviikon, mutta toivottavasti pääsen töihin sitten viimeistään vapulta.

Näin se homma etenee, tervetuloa perässä!

Onnea Jopi! Ihanaa, että valoa näkyy tunnelin päässä. Kerro kuitenkin kuinka paljon pystyt/uskallat varata jalalle ilman kipsiä. Onko lupa varata täydellä vai mahdollisesti kivun sallimissa rajoissa vai miten se menee? Kuinka jäykkä nilkkasi on, taipuuko eteen-taakse monta senttiä? Pystytkö yhtään kallistelemaan
puolelta toiselle? Osaisitko arvioida kivun määrää varatessa ilman ortoosia esim asteikolla 1-10, suurin ollen pahin mahdollinen kipu?

Ymmärsinkö oikein ettet saanut tarkkoja kuntoutusohjeita ollenkaan? Minä olin ilmeisesti vähän liiankin innokas kuntoutusprojektissa (eli tietämään etukäteen) ja sainkin jo kontrollikäynnillä lippulapun omatoimiharjoituksista joita suosittelevat ortoosinpoiston jälkeen. Jos haluat, voin kopsia niitä tännekin vai oletko jo buukkaamassa fyssarille aikaa, tietty parempi olisi saada jumppaohjeet silmästä silmään jumpparin kanssa...

Kamalasti kysymyksiä, mutta olisin tosi iloinen jos kertoisit tuntojasi, että tietäisin mitä tuleman pitää.

Päivitystä eilisiin kuulumisiin.. uskaltauduin sitten kuitenkin jo eilen illalla kokeilemaan askeleiden ottamista ilman keppejä ja onnistuihan se :-)
Tämän päivän olen tässä sisätiloissa kävellyt lähes koko ajan ilman sauvoja. Ohje oli, että tärkeintä on yrittää kävellä mahdollisimman oikein, eli ei ontua tai linkuttaa, ja varata saa ihan koko painolla. Vauhti on näinollen tosi hidas, mutta kuten sanoitkin, siihen tässä on joutunut opettelemaan muutenkin..

Minulla on korkea kipukynnys: minun asteikolla ortoosin kanssa kävellessä kivun tunne oli aikalailla nolla, nyt luomukävelyllä se on ehkä jotain 5. Kipua ei tunnu lainkaan murtumakohdassa, mutta nilkka on sisäsivulta ja takaa todella kireä ja myös kipeä. Eteen-taakse liikkuvuus on parempi, sitä harjoitusta olen tehnyt ohjeiden mukaan koko toipumisajan, ero terveeseen nilkkaan liikkuvuudessa on noin 5 cm. Sivusuunnassa liikerata on tosi niukka (syndesmoosiruuvikin sitä rajoittaa) ja ympäri-liike on kyllä säälittävän pieni. Turvotusta on myös tullut aiempaa enemmän.

Kuntousohjeita ei tosiaan tullut oikeastaan ollenkaan, vain maininta tasapainolaudasta ja oikeasta kävelyasennosta. Minulla kun ei edes ollut mitään välikontrollia, niin en ollut saanut niitä missään vaiheessa. Mutta nyt aion varata fyssarille aikaa, eli eiköhän niitä sieltä tule ihan kädestä, tai paremminkin jalasta, pitäen :-)

Mielelläni näitä tuntemuksia täällä jaan - kaikista parhaiten me samassa veneessä olevat toisiamme ymmärrämme ja jaksamme olla niistä kiinnostuneita. Eli kirjoittelemisiin taas!

Täytyy vielä hehkuttaa illan päätteeksi - kävin jopa kaupassa ilman sauvoja ja ihan oikea kenkä jalassa. Lenkkarin kanssa kävely on itseasiassa vielä paljon helpompaa kuin sukkasillaan. Onhan jalka nyt tietysti taas turvonnut, mutta eiköhän kohoasento ja kylmäpakkaus yön lepo auta siihen.

Lääkärireissulla sain selville mm. sen, että murtumatyyppini on Weber B, eli ei ihan niin vaikea kuin sinulla. Syndesmoosi on kahden pohje-/sääriluun välissä olevaa sidoskudosta ja se voi revetä vääntövammoissa. Syndesmoosin tehtävänä on pitää "nilkkahaarukkaa" kasassa, eli estää sen leviäminen ja sitä kautta nivelrikko. Minulla luut liikkui murtuessaan niin, että syndesmoosi repesi ja siksi nilkkahaarukan tueksi piti laittaa tuo ruuvi. Lohduttavaa tässä on se, että syndesmoosi on uusiutuvaa kudosta ja siksi ruuvin voi poistaa noin 10-12 vkon päästä onnettomuudesta.

Ennusteesta emme varsinaisesti lääkärin kanssa puhuneet, muuta kuin sen, että nivelsiteet tulee olemaan kipeät kuukausia ja että syndesmoosiruuvin katkeamisen estämiseksi ei pidä tehdä nilkalla rajuja vääntöliikkeitä - ikäänkuin niitä kärsisi tarkoituksella tehdäkään..

Sainensi keskiviikolle ensimmäisen ajan lääkintäjumpparille - jospa hän uskaltaisi ja osaisi kertoa yksilöidympää ennustetta. Mutta muistan, että jo sairaalassa ollessa fys.terapeutti sanoi, että toipuminen täyteen toimintakuntoon kestää ainakin vuoden. Sen verran lääkäri kannusti, että liike on parasta kuntoutusta ja oma aktiivisuus on avaintekijä kuntoutusprosessin onnistumisessa.

Minulla laskimoverenkierto tuntuu oleellisesti parantuneen heti kipsin poiston jälkeen, nyt kun pohjelihas pääsee taas normaalisti liikkumaan.

Tsemppiä sinulle vielä neljän päivän jatkoajallekin - tässä kärsivällisyyttä koettelevassa prosessissa maailma ei varmastikaan enää siihen kaadu. Itselläni hoitava ja leikannut lääkäri on vasta ortopediaan erikoistuva - väistämättä tulee mieleen ajatus/epäilys siitä, että onko hänen ammattitaitonsa ja kokemuksensa tuottanut minulle parhaan mahdollisen hoidon? Mutta täytyy olla toiveikas, onhan kaikki ainakin toistaiseksi mennyt hyvin.

Tästä vertaistuesta vielä: mieheni joku päivä naureskeli, että miten aion identifioida itseni jatkossa jahka tästä nilkkamurtumapotilaan roolista paranen ;-)

Hei "nilkkamurtumankohdanneet",

26.3.2010 jäin eräässä ravintolassa täysin ulkopuolisena tanssilattialla tapahtuneen joukkotappelun alle sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä seurauksella, että oikea nilkkani meni täysin päreiksi. 6 miestä rysähtää päälle, joten ... Trimalleolaris tarsi...

Kuluneen vuoden aikana on pinna ollut hiukan piukalla paitsi itsellä, myös perheellä ja läheisillä. Asuminen kahdessa kerroksessa kipsin ja keppien kanssa oli yhtä helvettiä, kun en saanut varata kipsatulle jalalle pätkääkään 8 viikkoon ja kierreportaissa kepeillä koikkelehtiminen oli hankalaa. Onneksi lapset olivat apuna isänsä ollessa työkomennuksella muualla. Yrittäjyys toi kieltämättä omat haasteensa asiaan. Jospa olisikin voinut olla sairaslomalla lääkärin jo alussa määräämän 8 viikkoa.

Joka tapauksessa pahasti murtuneen nilkan " leikatun tms." kanssa tie on pitkä. Itselläni meni molempien kehräsluiden lisäksi kantaluu, nivelsiteet ja hermot jne. Vähän yli vuosi on mennyt ... Kipuilee yhä edelleen. Missään nimessä ei vaadi enää sitä lääkitystä, joka sairaalasta kotiuduttua tuli määrätyksi. Kipu vähenee, turvotus vähenee (vaikkakin minulla hyvin hitaasti), mutta se helpottaa. Tasapaino on edelleen vähän mitä sattuu, koska vammani oli niin paha. Nilkka taipuu jo n. 75 % entisestään. Jalkapohjassa olevien jänteiden kanssa on ongelmia. Portaat alaspäin tuottavat hankaluuksia yhä edelleen. Ylöspäin pystyn kyllä kävelemään vaikka kuinka paljon.

Tsemppiä! Vuosi sitten Töölön kirurgi sanoi, että n. 6 kuukauteen ei tarvitse edes yrittää laittaa lenkkaria jalkaan. Ei saa tehdä mitään äkkinäistä eikä hyppiä tms. Nyt on mennyt vähän yli vuosi. Kaksi n. 1,5 km hiihtolenkkiä tasamaalla takana. Kinttu kestää hyvi reippaat, pitkät sauvakävelyt, uimisen, hydrobicin, mutta ei esim. soutulaitetta salilla. Hölkkäämistä en ole uskaltanut vielä kokeilla.

Hitaasti hyvä tulee .... Sitä Herra Miehenikin hokee minulle viikoittain.

Nonniin, viikonloppu takana. Kävely sujuu hyvin sisätiloissa ilman keppejä, mutta ulkona käytän vieläkin molempia kepukoita lähinnä henkisen tuen vuoksi. En tiedä mistä johtuu, mutta kipeä nilkka on vihoitellut koko viikonlopun, liekö liikaa rasitusta vai liian vähän lepoa. Eilen jouduin ottamaan taas Burana Panadol kombinaation kun kipu kasvoi liikaa. Vähän pelottaa kun lueskelin Jopin kertomusta siitä ettei nilkka juurikaan kipuillut täyspainovarauksen aikana (ortoosin kanssa). Itse kuvailisin eilistä kipua noin 6:ksi, mitähän se mahtaakaan olla kun luomuna mennään? Turvotusta on tullut myös kuvioihin, siitä en leikkauksen jälkeen ole juurikaan kärsinyt, nyt herne-maissi-paprikat on olleet iltaisin tarpeen.
Juttelin tässä erään kohtalotoverin kanssa, joka pääsi kipsistä eroon viikko sitten perjantaina ja palasi töihin heti maanantaina (ei voinut olla kauempaa pois) ja hän kertoili että säryt ovat olleet ihan kamalia ja suositteli ottamaan lisää sairaslomaa jos vain mahdollista. Tälle kohtalotoverille ei fysioterapiaa oltu julkiselta puolelta suostuttu kirjoittamaan (siis edes lähetettä!), sanottu vain että kävelemään vaan niin kyllä se siitä. Onneksi on työterveyshuolto, jossa suhtautuvat fysioterapiaan suopeliaammin...Ihan vihaksi pistää, miten väliinpitämätöntä meininki on tämän päivän julkisessa terveydenhuollossa. Itse osaan vaatia oikeuksiani ja tarvittaessa tinkkaan niiden perään tiukastikin, mutta kuinka paljon onkaan niitä jotka eivät osaa/pysty/kykene ja jäävät näin oman onnensa nojaan?
Tulevaisuudesta vielä.. Tiesittehän, että sairasloman jälkeen on mahdollista osasairaslomalle? Eli mahdollista on tehdä lyhennettyä päivää (toki mikäli se työnantajan kanssa on sovittavissa) ja Kela korvaa osan ansionmenetetystä. Lääkärit ovat huonosti tietoisin tästä vaihtoehdosta, sitä pitää osata kysyä, vaatii B-todistuksen..Ja osasairaslomalle pitää tietysti jäädä välittömästi sairasloman loputtua, kokeilujaksoa ei sallita :) Itselleni tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto koska työni on paljon jalkojen päällä tapahtuvaa, liikkuvaa työtä.
Tsemppiä taas teille kohtalotovereille, ja positiivisia ajatuksia (niitä tarvitaan :))

Hienoa, että kävelyharjoitukset ovat sujuneet, vaikkakin hieman kivun kanssa.

Ihan samaa ajattelen tuosta jälkihoidon tasosta, en voi käsittää, että akuutin vaiheen jälkeen kuntoutukseen ei olla valmiita panostamaan ollenkaan. Minullekin jäi lääkärikäynnillä sellainen tunne, että jos minulla ei olisi turvana työnantajan vakuutusta fysioterapian maksajana, niin lähetetteen saaminen olisi ollut nihkeää. Säästetäänkö siis Kela-korvauksistakin vai mitä tämä oikein on..?

Itse olen edelleen pärjännyt edelleen ilman keppejä, tosin perjantain ponnistusten jälkeen piti ottaa viikonloppu hieman rauhallisemmin ja pysytellä pääosin sisätiloissa. Tuli turvotusta ja jostain syystä myös yleinen heikotus ja huono olo. Johtuneeko sitten jalasta vai ihan muusta? Särkylääkkeitä en ole kuitenkaan tarvinnut. Nyt kuitenkin huolestuttaa nilkassa olevat teräslevy ja ruuvit - mielestäni ne tuntuvat entistä selvemmin ihon alla, ja joistain kohtaa levyn kohta myös hieman kosketusarka. Toivottavasti ne nyt ei ole jotenkin taipuneet eri asentoon kävelyn aloittamisen myötä..? No, viimeistään syndesmoosiruuvin poiston yhteydessä tämä selvinnee.

Tuntuu tosi vaikealta suunnitella työhönpaluuta ja osata arvioida jaksamistaan. Harmi kaikkien kannalta jos joutuukin hakemaan uudelleen saikkua jo työt aloitettuaan. En ollut tiennytkään tuosta osa-aikaisesta sairauslomasta, mutta se tuntuisi aika järkevältä ja houkuttelevalta vaihtoehdolta esim. kesälomaan asti. Täytyypä selvitellä asiaa!

Jaksamista ja positiivista mieltä toivotan minäkin :-)

Hiljaista tuntuu olevan täällä, lieneekö olette ulkoistaneet itsenne kevätaurinkoon kuten minäkin olen tehnyt :) vai onko paraneminen niin vauhdikasta ettei vertaistukea enää niin tarvita? Itse käyn lähes päivittäin täällä kuikuilemassa oletteko laittaneet kuulumisianne..
Itselläni on ollut tällä viikolla vauhti päällä, kävely sujuu nyt ilman sauvoja ja ilman kipua (Walkerin kanssa) ja täytyy sanoa, että vapauden tunne on suorastaan kutkuttava. Ihanaa kun pääsee itse kauppaan eikä tarvitse enää tukeutua muiden apuun aivan kaikessa. Olen yrittänyt hoitaa kuntoon asioita jotka pakkomakoilun aikana ovat jääneet hoitamatta, koska jännitän aivan simona ensi keskiviikon viimeistä kontrollia, sitä kun tästä tuesta pitäisi luopua ja opetella kävelemään "niinkuin ennen". Mitä jos se ei onnistukaan? Mitä jos luutuminen on mennyt vikaan? Argh, panikoin turhaan, mutta en voi itselleni mitään.. Toisaalta, näin välikontrollissa käydessäni miehen joka paineli tälläisen Walkerin kanssa pitkin käytäviä ilman sauvoja ja muistan ajatelleeni ettei moinen tule ikipäivänä minulta onnistumaan ja tässä sitä vaan ollaan, samassa tilanteessa, hiekka vaan pöllyää kun painelen pitkin katuja..
On tämä kokemus, toivottavasti jää ainutkertaiseksi. En voi muuta sanoa kuin että tästä edespäin sympatiani ovat kaikkien murtumapotilaiden puolella. En olisi ennen tätä kokemusta voinut kuvitellakaan kuinka vaikeaksi elämä voi muuttua mokoman kintun takia. Ystävyys on punnittu tarkkaan tämän prosessin aikana ja onneksi hyviä ystäviäkin löytyy, niitä jotka ovat mukisematta auttaneet ja kuunnelleet (välillä) loppumatonta voivotteluani ja elämäni surkeutta. Kiitos kaunis heille.
Kiitos kaunis myös teille vertaistukea tarjonneille, luulenpa etten olisi näin hyvin saanut pidettyä päätäni kasassa ilman teidän tukeanne. Vaikka parin ensimmäisen viikon toivottomuuden jälkeen positiivisuus ottikin onneksi ylivallan, vertaistuen arvoa ei voi mitata millään asteikolla, niin arvokasta se on.
Tämän tilityksen jälkeen lähden jälleen pölisyttämään katupölyjä, joten kirjoittelemisiin, ja päivittäkää statuksenne, olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu..

Täällä ollaan :-) Uutta kerrottavaakin on sen verran, että eilen kävin eka kertaa fysioterapeutilla. Hän katsoi jalan asentoa (sanoin olevan ok!), kävelyä sekä taivutteli nilkkaa ääriasentoihin eteen-taakse -suunnassa (sivusuunta jätettiin vielä vähemmälle synd.ruuvin takia). Lisäksi sain kotiin jumppa- ja kävelyharjoitteluohjeita. Tasapainotyynyä (Dynair) kokeilin siellä myös ja tilasin sellaisen jo eilen nettikaupasta - vaikutti aika tehokkaalta kuntoutusvälineeltä. Tänään nilkka on sitten kyllä ollut hieman normaalia kipeämpi, mutta eiköhän se siitä.. Turvotusta on myös tosi paljon, mutta on kuulema normaalia ja kestää hyvinkin kuulema useita kuukausia. Sauvoja olen käyttänyt tukena viimeksi tiistaina kun olin pidempään "reissussa". Fyssarille menen seuraavan kerran pari päivää ruuvin poiston jälkeen.

Kun oikein keskityn, niin kävely alkaa olla jo melkein normaalia (uskomatonta mutta totta!), toki sitä helposti ja mielellään tulisi linkutettua. Nivelsiteet on kireät, mutta fyssari sai taivutettua eteen-taakse -asennossa nilkan lähes samaan asentoon terveen kanssa. Omilla voimilla en jaksa sitä vielä tehdä, mutta itsekin voi taakse-taivutuksessa käyttää apuna esim. vyötä.

Mettäkalamiehelle: minulla ei ole verenkierto ihan täysin palautunut ennalleen vieläkään, vaikka jo huomattavasti parempi onkin. Yksi apukeino sen virkistämiseen on yksilöllisesti mittojen mukaan valmistetut 2. puristusasteen tukisukat. Itse olen menossa otattamaan mittoja ensi maanantaina.

Äsken juuri kosmetologikäynnillä kerroin hoitajalle miten tärkeää tämä vertaistuki täällä netissä on ollut, ja on edelleen. Itsekin tsekkaan tämän palstan päivittäin. Niin kuin taisin jo aikaisemminkin sanoa; ei kukaan toinen ymmärrä tätä tilannetta siten kuin samassa jamassa oleva. Eikä tuntuu, ettei tuttuja ja läheisiä voi ylenpalttisesti rasittaa tällä itselle pinnalla olevalla asialla.

Onnea teille ensi viikon kontrolleihin - toivotaan että kaikki on ok ja toipuminen etenee yhdessä kevään tulon kanssa :-)

Fractura Pilon Tibiale l sin. diagnoosin epäonnekkaana "haltijana" lueskelin mielenkiinnolla palstaa ja kokeumuksianne vaikkia minulla noihin vaiheisiin vielä aikaa ja eri hoitomenetelmäkin.

Jalassa ulkoinen tukilaite (ei kipsiä laisinkaan) täysin varaamatta 12 vk (joista nyt 8 menossa) tämän vaiheen jälkeen täyteen painoon jos luutuminen ok edelleen tuki jalassa 4 vk ja sitten tuen poisto (toivottavasti).

Titaanilevy pohjeluussa kera usean ruuvin ja sääriluun pirstaleinen osa ruuvitettu myös usealla ruuvilla kasaan - toiveikkaana odotellen, että kuntoon vielä tulisi -

Hyvin samanlaisia kokemuksia paljon kuin mitä olette kirjoitelleet - ja ajankulu on todella hidasta ja kun ei saa varata jalkaa yhtään siksi ei siis paljon uskalla liikuskella kotioven ulkopuolella - yksikseen ainakaan - onneksi lumet ja jää saanut jo kyytiä

Kokemus on ollut yksi rankimmista mitä koskaan vastaan tullut ja näitä tunteita ei voi tietää kuin jotakin vastsaavaa kokenut ja siksi vertaistuki on parasta terapiaa.

Todelliset ystävät tulee todellakin selvitettyä tällaissa tilanteessa ja uskon, että kokemuksena tämä prosessi tulee muuttamaan itseäkin jollakin tavalla.

Aurinkoa ja onnistumisia toipumiseen tielle kaikille

Kiitos kaunis tsempeistä :)

Mitään kipuja ei ole ollut kotiin pääsyn jälkeen joten niinä suhteessa on onni ollut suotuisa.

Liukastuin helmikuun liukkalla ja "onnistuin" sitten vielä kaatumaan sen jalan päälle ja räts! Olen aivan normaalipainoinen / hoikka, mutta jalka jäi alleni niin huonossa asennossa, että pahaa jälkeä tuli. Ei tosiaankaan voisi kuvitella liukastuessaan loukkantua näinkin pahasti..

Kovasti odottelen, että saisi alkaa varaamaan jalalla niin elämä varmasti helpottuu huikeasti ja uskaltaa lähteä kävelemään hieman pidemmällekin.

Kyllä monet asiat tosiaan nyt näkee eri valossa ja osaa arvostaa niitä aivan tavallisia ja arkisia asioita aivan toisella tavalla - henkinen vahvuus punnitaan perin pohjin -

Aurinkoista viikonloppua

Huomenia. Jännä päivä edessä huomenna, jännittää niin pirskutisti pääsenkö eroon walkerista ja jos pääsen, miten kävely ilman lähtee sujumaan. Ainaisena skeptikkona olen yrittänyt hoitaa asiat kuntoon (kauppa, pankki jne) niin että jos vaikka jämähdänkin taas sisätiloihin joksikin aikaa. Nyt ei haittaa vaikka luonnonkatastrofi iskisi, kaapit on ladattu pullolleen :)). Vitsi, vitsi...
Mettäkalamiehellä onkin varmaan samankaltaiset fiilikset, tai voisin kuvitella, vielä jännittyneemmät ylihuomista silmälläpitäen, sinullahan ei välikontrollia ollut lainkaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin, meillä molemmilla.
Autolla-ajoa odottelen jo kaihoisasti, tämän "pötkylän" kanssa ei kuskinpenkille ole ollut asiaa, kun peittyisivät samalla kertaa kytkin ja jarru (no lähes ainakin). Harmittaa kun ei tullut aikanaan ostettua automaattivaihteista autoa, ostaessa sitä kyllä harkitsin, nyt siitä olisi ollut hyötyä, mikäs olisi ollut huristellessa, mullakin kun kyseessä on kytkinjalka. Tämä kuitenkin murheista pienin, joten ei tästä sen enempää..
Aurinkoista päivää itse kullekin, palaan tilittämään huomisen kontrollikäynnin jälkeen, pitäkää peukkuja :)

Toivotan todella teille molemmille onnea kontrollikäynneillenne - uskotaan ja toivotaan, että kaikki on ok ja luutuminen on onnistunut hyvin. Voin sanoa, että kuvien ottamisen jälkeen, lääkärin vastaanottoa odottaessa jännitti aivan kamalasti ja kaikki ajatukset risteili mielessä. Minullakaanhan ei ollut yhtään kontrollia kipsiaikana.

Omasta toipumisesta sen verran, että eilen kävin eka kerran lymfahoidossa ja se todella vetreytti nilkkaa välittömästi. Hoito virkistää leikkauksessa osin vahingoittunutta kehon "jätevesihuoltoa" ja ainakin minulla laski turvotusta välittömästi. Tuntui niin hyvältä, että jo torstaille varasin seuraavan hoitokerran. Tämäkin menee samalla lähetteellä, eli sen voi luokitella fysikaaliseksi hoidoksi.

Niitä lääkinnällisiä tukisukkia en sitten tilannutkaan, koska fysioterapeutin mukaan en tarvitse sellaisia, vaan esim. Instrusta saatavat sukat auttaa tapauksessani.

Tänään sain myös postipakettina tilaamani tasapainotyynyn, eli nyt vaan jumppaamaan senkin kanssa :-)

Kävelyretkeni ovat olleet vielä toistaiseksi aika lyhyitä, max. vajaa kilometri kerrallaan - mutta olen tosi iloinen, että todellakin pystyn niihin ihan normaaleilla kengillä ja ilman mitään apuvälineitä. Oikea askellus on tosi haasteellista eikä oikein tahdo onnistuakaan, varsinkin jos vauhti on lähelläkään normaalia kävelyvauhtia. Oikein hitaalla askelluksella ja täysillä keskittymällä luulen voivani ottaa ainakin lähes normaaleja askeleita, varsinkin eilen, kun turvotus selvästi laski.

Mutta, nyt vielä kerran onnea teille kontrollehin, pävittäkäähän tilannetta kun olette käyneet kuvissa ja ortopedin pakeilla!

Jopi, pyysitkö ja saitko lähetteen molempiin sekä fysioterapeutille että lymfahoitoon vai miten se menee?

Ja vielä jatkoksi. Onko tullut mieleen vielä näin jälkikäteen joku kysymys, joka olisi pitänyt kysyä, kun tohtorin pakeilla olit? Mun on kohta ryhdyttävä laatimaan omaa kysymyslistaani.

JIPPIIII!!! Vihdoinkin eroon Walkerista. Luutuminen lähtenyt hyvin käyntiin(näin kuvatkin) ja nyt alkaa kuntoutus.Hieman yllätyksenä tuli se, että lääkäri ehdotti keppien jättämistä pois tyystin. Minä kuitenkin halusin (lue vaadin) kepukat mukaani, kaiken varalle, melkein kysyin saanko ostaa Walkerinkin omakseni, olen kai ylenpalttisen kiintynyt siihen. Kompromissina jätin Walkerin polille, mutta kepit sain vielä mukaan...
Kävely lähti yllättäen liikkeelle ilman komplikaatioita (vaihe jota ehdottomasti jännitin eniten). Kipua ei nilkassa tuntunut ollenkaan, ei siis vieläkään neljän tunnin käppäilyn jälkeen, mutta sen sijaan päkiän kohta aristaa aika kovasti. Olen tehnyt iltapäivän aikana vertailevaa tutkimusta kävelystä erilaisilla kengillä ja ehdottomasti helpoimmin askel rullaa kovapohjaisilla kengillä, kovaan pohjaanhan tässä on lähes yhdeksän viikon aikana totuttu. Lienee tuo päkiän kipu yhteydessä tähän seikkaan. Mainitsin asiasta polilla ollessani ja kehoittivat vain seuraamaan tilannetta..Teille jotka seuraavat perässä toipumisen suhteen: kannattaa mallata kenkiä ennen kipsinpoistoa ja varmistaa ettei kengät paina leikkauskohdalta, ja käydä ostamassa hyvät kengät etukäteen.Minulla parhaat kovempipohjaiset kengät nousivat varresta juuri kehräsluun kohdalle ja turvotus nousi välittömästi. Ne nurkkaan siis..
Vaan kyllä täytyy sanoa, että olo on helpottunut, kun luutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Mettäkalamies, sinulle ISO tsemppi huomista varten ja päivitä kuulumiset kun kontrollista palaat.
Nyt siirryn murtumapotilaan roolista kodinhengettäreksi ja laitan juhla-aterian jälkiruokineen kaikkineen tämän ihanan päivän kunniaksi. Walkerin Johnnyt saa kuitenkin odottaa parempaa aikaa, tasapaino kun ilmankin on vähän hakusassa :))

Pohdintaa ja ihmettelyä uusista tuntemuksista: murtuneen jalan lämmöntuntemus on ihan sekaisin, lämmin lattia tuntuu jääkylmältä paljasta jalkapohjaa vasten, jalassa itsessään myös jäinen tuntemus jopa niin että piti villasukat vetää yöksi jalkaan. Yöllä ihmettelin vessassa käydessäni mahtaako jalka pitää alla ollenkaan kun tuntui olevan ihan jäässä. Piti kuitenkin...

Painoa en millään saa varpaille asti vietyä, päkiän kohdalta kipu estää liikkeen viennin loppuun asti. Jalan sisäsyrjällä (eli isovarpaan puolella) kipua ei ole, vain ulkosyrjällä eli tunnottoman varpaan tienoilla. Onkohan se pirskatin preoneushermo vaurioitunut pahemminkin kuin ajattelin vai kuuluukohan tämä asiaan?

Illalla järkytyin lievästi kun satuin vilkaisemaan jalkojani. Kipeä kinttu helotti aikasteen punaisena terveen rinnalla. Hieman hämmentävä (tosin odotettavissa ollut) fiilis, koska jalka tähän asti on ollut suht saman värinen kuin tervekin. Tämä kuitenkin kuulunee asiaan,todetusti veri kiertää nyt vauhdilla entiseen verrattuna.

Jopi, konsultoin nyt sinua kun olet edellä paranemisesi kanssa, onko sinulla ollut samanlaisia tuntemuksia?
Kittäen ja kumartaen jatkan harjoituksia...

Toipumiskokemuksia: minulla ei ole ollut lämpötuntemus- tai muitakaan tunto-ongelmia, ilmeisesti olen onnistunut säästymään isommilta hermovaurioilta. Jalkaterä on minullakin kuitenkin ulkosyrjältä kipeä ja tahtoo estää normaalin askelluksen, luulen että se johtuu osaksi ortoosinaikaisesta vähän oudosta jalkaterän asennosta.

Päkiässä minulla ei myöskään ole ollut liikerajoitetta tai kipua; fysioterapiassa kokeiltiin mm. varpaille nousua ja jalkaterän puolesta se onnistuikin. Mutta se sattui murtumakohtaan tai tukilevyn takia, joten sitä en ole uskaltanut vielä hirveämmin kotona harjoitella.

Tuo punaisuus on tuttu ilmiö, joka on tosin tasaantunut pikkuhiljaa, mutta edelleenkin pystyasennossa säären väri on ihan erilainen kuin terveessä jalassa. Ensimmäisinä aamuina ortoosin poiston jälkeen tuntui myös sängystä noustua selvästi paineen tunne varpaissa asti, mutta se on nyt jäänyt pois. Tukisukat tuntuu hyviltä ja niitä olen nyt käyttänyt koko ajan.

Nilkan turvotus on kuitenkin edelleen selkeää, paksuin kohta on takaosassa, akillesjänteen kohdalla. Tänään lymfassa käydessäni mitattiin nilkan ympärysmitta ja ero terveeseen oli noin 2 cm. Jalkaterä on onneksi normaali, niin että kengät mahtuvat vaivatta jalkaan.

Parina viime päivänä on rasituksen jälkeen tullut kipuilua ulkosyrjään kehräsluun yläreunaan, mutta olen saanut sen tokenemaan kylmähauteella. Vaikuttaisiko kengän malli siihen, vaikkei se kävellessä satukaan.

Tämmöisillä kuulumisilla tänään, nyt vain odotellaan, miten mettäkalamiehelle kävi lääkärissä ja tietysti valmistaudutaan aurinkoiseen pääsiäiseen :-)

JES, tuo oli mahtava ja se tärkein uutinen myös netti-kanssatoipujalle, onneksi olkoon!! Palataan myöhemmin tarkemmin - nyt nauti hyvästä ruuasta ja juomasta hyvässä seurassa :-)

ONNEA mettäkalamies! Varauksen kanssa maltti on valttia ja hiljaa hyvää tulee. Kepit on hyvä pitää mukana jos kipuilua esiintyy, mutta yllättävän helppo ne oli myös nurkkaan jättää. Vinkki: keittiöhommissa ne ainakin mulla jäi nurkkaan, esim. tiskikoneen tyhjennys helpottui suuresti kun ei keppejä tarvinnut haeskella. Ja veikkaan että parempi puoliskosi kiittää kun valtaat keittiön treenejä varten ;)
Ai niin, toivon myös ettei hiukset tulleet kipeiksi Johnnyn seurasta...

Kiitos myös Jopille konsultointiavusta, soitin tuntemuksistani Töölön polille ja sain hoitajalta kehoituksen alkaa aktiisisesti hieromaan jalkaterää jotta hermon toiminta palautuisi, karaisuhoidoksi taisi sitä kutsua ja loogiseltahan tuo kuulostaa. Seuraan tilannetta!

Hieman kateellisena olen lueskellut saamistanne fysioterapialähetteistä (nimenomaan julkiselta puolelta). Itse kyselin sellaisen perään, mutta lekuri oli sitä mieltä että kävelemään vaan, kyllä se terapiasta käy. Tosin osasin tätä odottaa ja kävinkin etukäteen työterveyslääkärin pakeilla ja sain lähetteen fysioterapiaan ilman muuta, töihin palaamista nopeuttamaan. Helsinki suurine väkimäärineen ei siis todellakaan ole paras paikkakunta kuntoutuksen kannalta, tästä julkinen terveydenhuolto selkeästi säästää. Vahinko!
Omaa sairaslomaani jatkettiin kuitenkin viikolla eli töihinpaluuajankohdaksi tarkentui nyt 2.5. Sitä ennen siis fyssarille ja liikeradat auki nilkasta.

Hyvää, aurinkoista ja lämmistä pääsiäistä kaikille tasavertoisesti, Helsinki kuittaa ulos..

Mettäkalamiehen kertomien ohjeiden lisäksi sain fyssarilta tämmöisiä nilkkaa vahvistavia ja stabiloivia treenausohjeita:

- kävelyä niin, että jalkaterä laitetaan suoraan toisen eteen eli kanta kiinni takana olevan jalan varpaisiin
- jalkakyykkyä niin, että kipeä jalka on askelen edessä ja siitä kyykistymistä puolikyykkyyn > kiinnitä huomiota, että polvet ja varpaat on samassa linjassa
- varpaille nousua
- tasapainotyynyllä seisomista, aluksi kahdella jalalla ja myöhemmin myös yksi jalka kerrallaan

Minulla toipumisen eteneminen konkretisoitui mukavasti tänään; kävimme valokuvaus- ja sunnuntaiajelulla mm. läheisellä koskella. Uskalsin könytä ihan kosken partaalle asti ottamaan valokuvia kuohuvasta koskesta ja otin niitä kyykkysillään, ilman kipua :-)

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa ja kovaa treeniä! Minulla odottaa tiistaina se ruuvin poisto.. pitäkää peukkuja, että menee hyvin eikä tuo hirveästi takapakkia toipumiseen.

Ruuvi on nyt ruuvattu, puudutusaine tehosi hyvin eikä onneksi sattunut yhtään :-)

Nilkka on nyt kyllä TOSI turvoksissa ja vähän kipuleekin puudutuksen häivyttyä, mutta saikkua ei tullut lisää, joten sorvin ääreen paluu on edessä huomenna... Että nyt kait tämä savotta alkaa olla voiton puolella jos/kun jalka kestää työpäivät.

Tervetuloa perässä ja kuulumisiin taas!

Ensimmäinen työpäivä takana, huh. Onneksi toimenkuva oli tänään enemmän istumista, mutta silti nilkka turposi aika komeasti - nyt sitten kylmää ja koholle.

Työkavereiden mielestä kävelyni näytti ihan entiseltä, ja itsestäkin tuntui että mystisesti ei-sairastamisympäristössä askel vaan jotenkin vertyi. Ehkäpä henkinen vaihtelukin tsemppasi oikeaan kävelyyn.

Rohkaisevia toipumisterveisiä siis teillekin, kyllä se aurinko näköjään paistaa vielä näihin meidänkin risukasoihin ;-)

Päivitystä olotilaan. Taitaa olla niin että elämä voittaa sittenkin ja nilkasta tulee kalu after all. Heitin kepit lopullisesti nurkkaan noin viikko sitten ja kävely vetreytyy päivä päivältä. Fysioterapiaa takana kaksi käyntikertaa ja ihmeitä tuo tuntuu tekevän, toisen kerran jälkeen, kun fyssari oikein hieroi jalan auki, huomasin käveleväni ihan kuin ennen, täytyi oikein hidastaa tahtia kun huomasin miten vauhdilla menin eteenpäin. Autollakin uskaltauduin ajelemaan ja siitä nilkka ei oikein pidä, mutta pieniä matkoja sallii kuitenkin kaasutella.
Aamut ovat vieläkin hitaita, nilkka jäykistyy aika lailla yön aikana ja tuntuu että menee hyvinkin pari tuntia että nilkka pääsee vauhtiin mukaan. Työelämään sopeutuminen alkaa huomenna ja kiitos joustavan työnantajani, sovimme lyhennetystä työajasta kesälomaan saakka ja myös niin että työpäivä alkaa normaalia myöhemmin. Ihan vähän jännittää palata normielämän pariin kymmenen "vammaisviikon" jälkeen. Vaan eiköhän se tästä lutviinnu, sosiaalinen elämä ainakin piristyy kummasti.
Ensi viikolla ajattelin uskaltautua myös uimahallille vesijuoksemaan (fyssarin ehdotuksesta). Toivottavasti pysyn pystyssä liukkaalla lattialla :)
Onnea ja menestystä teille kuntoutuksenne kanssa ja jälleen kerran kiitokset vertaistuesta menneiden viikkojen aikana! Käyn vastakin silloin tällöin kuikuilemassa oletteko päivittäneet kuulumisianne, mutta käynnit tulevat harvenemaan vapaa-ajan vähetessä. Toivotan aurinkoista, lämmintä ja liikunnallista kesää kaikille, toivottavasti näemme juhannustansseissa jossainpäin Suomea :)))

Tervehdys kanssatoipujat, toivottavasti toipumisenne etenee hitaasti mutta varmasti. Itse olen nyt ollut työelämässä vajaa kaksi viikkoa, ja kohta taitaa tuntua, että olinko sieltä tosiaan niin kauan pois tässä välissä... Toivottavasti Klesakin olet päässyt jo työrytmiin mukaan ja nilkka on sallinut töiden tekemisen.

Omia kuntoutustunnelmiani: aamuisin on edelleen aikamoista jäykkyyttä ja rappujen alaspäin meneminen vaikeaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tasaisella kävely on jo lähes normaalia (paitsi aamuisin), jalkakäytävällä jo ohittelen hitaampia :-) Turvotus on laskenut aika hyvin, lymfasta on varmaan ollut apua. Ja tänään oli yksi mahtava merkkipaalu: uskaltauiduin vajaan tunnin pyörälenkille pururatamaastoon ja selvisin siitä ilman isompia kipuiluja!! Vähän turvotusta tuli jälkikäteen, mutta ei kipua. Kävelylenkille ei vielä ole asiaa, mutta ihanaa, että voi pyöräillä. Kyllä tästä haaveilikin silloin maaliskuun lumisateilla...

Ihan vielä en haluaisi kokonaan unohtaa tätä, loppujen lopuksi terveellisestikin pysäyttänyttä, jaksoa elämässäni. Olisi siis kiva vielä lukea kuulumisistanne, ja tietysti toivotan hyviä tanssiharjoituksia teille korvaamattomille vertaistukijoilleni :-)

Nivelhaarukka levinnyt ja nyt edessä leikkaus (ruuvit ja peltiä).Polkupyöräkaatuminen oli 9.5.nyt 2 viikkoa kipsi turhaan, kontrolliröntgenin jälkeen passitus leikkaukseen nivelhaarukka selvästi levinnyt. Horjahdin klinkkerilattialla seinää wc-allasta päin ja ilmeisesti vamma paheni.Leikkaus 25.5.
Apuva apuva-meneekö koko kesä, onko kaikki pilalla? Hirvittää

Tämä foorumi on todellinen nilkkavammahoidon aarreaitta.

Kaaduin 17.8. ja nilkkani murtui kahdesta kohtaa (Weber C-tasoinen lateraali malleolin murtuma takakolmiossa). Jalka leikattiin Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa.
Lääkitykseksi määrättiin 3 x 600 mg buranaa ja 10 napapiikkiä. Tänään poistetiin hakaset ja vaihdettiin kipsi. Napapiikkien asemasta sain Xarelto -nimistä verenohennuslääkettä. Onko kokemusta? On uusi lääke ja erittäin hintava.

Walkereista lukiessa tulee mieleen, että mites vakuutusyhtiöt näiden korvauksiin on teillä suhtautuneet? Itselläni on ollut nyt kipsi 4.5vko ja pitäisi vielä viikoksi laittaa Walkeri - hinta (150€) vaan hieman hirvittää mikäli ei mene tapaturma vakuutukseen (Tapiola). Kelakorvattava se ei ainakaan ole...

Löysin vanhan keskustelun etsiessäni keskusteluja nilkkamurtumista. Sain juuri korvaus- eli korvaamattomuuspäätöksen Walkerista. Vakuutusyhtiö on Pohjola/Eurooppalainen.

Itselläni on ulkokehräsen murtuma, ja eka viikko meni kipsillä, sen jälkeen Walkerilla. Lasikuitukipsiin verrattuna elo on nyt helpompaa: tukea saa säädettyä turvotuksen mukaan, saa ojennettua nilkkaa eli jumpattua, ja saa pestyä kintun. Villi veikkaus, että toipuminen nopeutuu -> kokonaiskustannukset alenevat. Käsittämätöntä, ettei tällaista apuvälinettä vakuutuksesta korvata.

Jalan toivuttua kilpailutan vakuutukset ja luen ehdot suurennuslasilla.

17.3 rysähti kehräsluu, sääriluu ja pohjeluu. Ensimmäiset 10 pvää ulkoinen fiksaatio, odotellessa turvotuksen laskua. Sitten leikkaukseen, josta tuloksena 2 levyä "L-rauta". Selvisin neljällä leikkausarvella. Oysista kotiuduin 2.4 kun jalka kipsattiin. Ensimmäiset 2 viikkoa oli kipsisaapas, sitten ompeleiden poisto sekä laitettiin edestä auki oleva lasikuitukipsi, mutta edelleen hipaisuvaraus.

Huomenna sitten kipsin poisto. Vähän jännittää että miten lähtee kuntoutus menemään..

No huhhuh, johan on menny palasiksi! Uskon, et kuntoutuksessa kunnolla treenaamalla pääsee pitkälle, eli tekemällä neuvottuja liikkeitä, välttämällä kiellettyjä ja asiaan paneutuen. Lähtötilanteeseen on hyvä tavoitella, enkä ite oo ees uskaltanu aatella vielä "mitäjos". Muiden raajojen vammoissa palautuminen on ollut vuodessa lähes täydellistä, joten optimismia riittää vielä.

Toivottavasti sulla on hyvä fyssari tiedossa. Lymfa autto mulla pahimman turvotuksen iskiessä, joten suosittelen sitä lämpimästi, vaikka lääkäreillä onkin aiheeseen usein empivä asenne.

Juu, tosi pahasti meni. Lääkäri sanoi tuoreita kuvia katsellessa, että on todella hyvässä asennossa, nivelpinnat on loistavat, mutta kantapäässä on kohta mikä ei ole luutunut ollenkaan. Ja kertoi vielä, että mitä luultavimmin tulee nivelten kanssa olemaan ongelmia aina.
Nyt 2 viikkoa 10-15kg varauksella ja sitten 2 viikkoa puolella painolla, mutta kivun sallimissa rajoissa. Sitten taas kontrolli fyssarin kanssa tapaaminen.

NIlkan liikerata on nyt ylösalas n. 3cm.

Hei kaikille,

Ketju näyttää jo vahvasti hiipumisen merkkejä, mutta eri näköisiä nilkkamurtumia tuntuu piisaavan ja ainut mikä estää hulluksi tulemisen neljän seinän sisällä on tiedon kaivelu ihmeellisestä internetistä ja vertaistuki.

Oma tapaukseni on myös Pilon Tibiale eli sääriluun alaosan pirstoutuminen (jos tuo pilon sitä tarkoittaa). Pohjeluu meni myös poikki, mutta sille ei tehty mitään kun oli sen verran hyvässä asennossa. Sääriluuhun laitettiin L-rauta ja 9 ruuvia. Nyt on mennyt 5 viikkoa tapahtuneesta ja viikon päästä saan kipsin pois ja pitäisi aloittaa kuntouttaminen. Sairaalassa (TYKS) lääkäreiden kommentit vaihtelivat välillä "tuolla jalalla ei enää juosta - voi tuosta vielä tulla hyväkin". Nautin suuresti kaikenlaisesta urheilusta ja en yksinkertaisesti suostu siihen, että joudun siirtymään pelkästään uintiin ja pyöräilyyn. Lukemani perusteella kuntoutumisesta tulee pitkä ja kivulias, mutta pienikin edistyminen antaa valtavasti virtaa jatkaa kuntouttamista.

Jalkani leikattiin 13.8 ja minut kotiutettiin 15.8. 16.8 menin terveysasemalle valittamaan, että jalka on koko ajan niin turvoksissa ettei se mahdu enää kipsiin. Pitkin hampain lupasivat vaihtaa minulle kipsin. Jalka kipsin alla oli tulipunainen ja tulehdusarvot oli päälle 200. Takaisin Tyksiin ja 6pvää laskimoantibiottia ja 5krt korkeapainehappihoitoa. Kotiin sain vielä 3vkon antibiootit ja xarelto ohennus tabletit. Vatsa ei oikein pitänyt antibiooteista ja nyt viikko kuurin loppumisen jälkeen alkaa vasta tasaantua. Paino on tippunut 5kg. Sairaalassa oli hoitajien kanssa vahvoja näkemyseroja kipulääkityksen määrästä. Jalka oli ensimmäiset 1,5 vkoa todella kipeä. Kokonaan jätin kipulääkkeet (panacod) 3 viikon jälkeen.

Nyt olen aika huolissaan kuntoutumisaikataulusta ja mahdollisesta lopputuloksesta. Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja ihmisilta joiden vammasta alkaa olla useampi kuukausi jopa vuosi. Onko palautunut 100%

Jos en ole viimeinen täällä palstalla roikkuja niin 100% paranemista kaikille kohtalotovereille.

Tuolla tuki-ja liikuntaelinosiossa on pitkä keskusteluketju "murtuma nilkasssa", jossa on kirjoitelleet erilaiset nilkkamurtuman saaneet henkilöt, minä mukaanlukien. Toipumis- ja kuntoutumisajat todella vaihtelee paljon, miten pahasta murtumasta on ollut kyse. Sulla murtuma ja vamma ei ilmeisesti ole pienimmästä päästä.Tuollaista L-raudoitettua nilkkaa ei ole keskustelijoissa ollut.

Itsellä meni vain pohjeluun alapää, joka leikattiin, ja raudoitettiin (1 levy ja viisi ruuvia) ja kipsattiin ja selvisin noin 8 viikon saikulla. Nilkka palautui kutakuinkin ennalleen, kiitos 12 fysioterapiakerran. Aamusella on vähän jäykkä, mutta vetreytyy käytössä. Tuo fys.hoidon lähete kannattaa tingata lääkäriltä, jos lääkäri ei muuten hokaa sitä kirjoittaa. Itsekin jouduin sen työterveyshuollosta pyytämään, kun omaläkäri viittasi kintaalla kyselyilleni.

Tsemppiä toipumiseen ja kuntoutumiseen

Hoitakaa nilkka kunnolla kuntoon, on se niin tärkeä nivel.

Hei kaikille,

Minun tapaukseni on tuo 15.9.12 kirjoitettu pilon tibiale. Minulla on kohta 10 kk onnettomuudestani. Teen fyysistä raskasta työtä, josta olin sairaslomalla melkein 5kk. Nyt olen ollut töissä täyspäiväisesti tammikuusta. Kävin fysioterapiassa 20 kertaa, aina töihin menoon saakka. Siellä sain jalkaani sähköä, hierontaa ja loppua kohti jumppaa. Kotiin sain vielä kattavat jumppaohjeet. Joita olen mielestäni saanut hyvin tehtyä.

Jalkaan on palautunut noin 80% liikeradasta, joka riittää minulle vallan mainiosti. Ongelma on jalan kipeytyminen. Jos töissä on intensiivisempi pätkä, tai muuten kävelen reippaasti jalka kipeytyy vieläkin suhteellisen paljon. Ei niin paljoa, että olisin syönyt siihen lääkkeitä, mutta häiritsevän paljon. Välillä on siinä ja tässä tunnenko itseni työkykyiseksi. Kävinkin näyttämässä jalkaa leikanneelle lääkärille viikko sitten. Jalasta otettiin röntgen ja lääkäri oli oikein tyytyväinen lopputulokseen. Sanoi että näkee luusta että se on ollut aktiivisessa käytössä ja muutenkin kaikki näyttää hyvältä. Eli ilmeisesti lähtötilanteeseen nähden hyvin. Vaikka olisin toivonut olevan vielä, jotain mitä voi tehdä jalan parantamiseksi. Sen olen huomannut että paraneminen on todella hidasta. Lääkärin mukaan paranemista tapahtuu vuoden ajan ja sitten näkee miten kävi. Alan olla aika sinut sen kanssa, että joudun jatkossa tinkimään joistain urheilulajeista, mutta koitan löytää uusia tilalle. Ensimmäiset kuukaudet on henkisesti todella raskaita, mutta yleensä asia menevät parempaan suuntaan.

Aurinkoista kesää kaikille ja jaksamista kuntoutukseen.

Tasan 10 vuotta aloitusviestistä. Täällä kohtalotoverisi.

Itsellä meni ulkokähräs poikki .. ja tuli levy ja ruuveja kipsiaika sujui hyvin eikö ollut kipuja . Kipsi oli 6vk ja nyt ilman kipsiä 6 päivää. Vieläkään ei pysty jalalle varaamaan kun tulee kovaa kipua jalkapohjaan. Onkohan muilla ollut samaa oiretta

Viikko sitten liukastuin ja kehräsluu murtui, tilanne stabiili joten lasikuitukipsi laitettiin.
Kun pidän jalkaa ylhäällä ja lasken alas silloin mieletön kipu jonkin aikaa. Onko muilla sama juttu ollut?

Hei ! Nilkkani murtui tässä keväällä. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa. Miten saatte aikamme kulumaan ja että "pää" kestää tätä aikaa, kun ei voi tehdä mitä haluaa. Olen lukenut, pelannut, virkannut yrittänyt hoitaa kotia siinä sivussa, mutta tuntuu kuin päivät olisivat aivan samanlaisia. Parin viikon päästä pitäisi ottaa kipsi pois ja aloittaa kuntoutus oikein kunnolla. Toivottavasti löytyy kohtalotovereita. Hyvää kevättä.

Mulla murtui nilkka vuonna98 ja nyt ruuvit alkaa tulee ihon läpi. Taitaa olla sama ruljanssi kun silloinkin eli kipsi ja sauvat+ kököttelyä kotona.