Me olimme linnan pihan vierastuvassa jossa olimme useasti tavanneet mutta sinulla oli aina ollut jonkinlainen naamio kasvoillasi, nyt saavuit sisään ja tunsin sinun hahmosi hämärässä. Istuin tuvan puupöydän ääreessä ja tavan mukaisesti asetin kangasmyssyni hiuksieni peitoksi, istuit pöytään vastapäätä minua ja näin kasvosi, tunsin sinut heti ja voimakas rakkauslämpö valtasi sieluni. Kasvosi olivat kauniit, tutut ja rakkaat ja tunsin etä arastelit paljastustasi. Ojensit kätesi yli pöydän ja minä vastasin siihen tarttumalla käteesi omallani ........heräsin!!!
Tämän päivän olet kulkenut kanssani, kasvosi piirtyneenä sieluuni ja kätesi tunteena itsessäni. Rakastan noita kasvoja !!!
Se olit sinä (mies) joka olet tässä maailmassa ja melkein samannäköisenä kuin silloin kauan sitten ;)
Miten voi unen tapahtumat tulla päivääni niin voimallisesti?
Olen onnellinen :)
Tämän päivän olet kulkenut kanssani, kasvosi piirtyneenä sieluuni ja kätesi tunteena itsessäni. Rakastan noita kasvoja !!!
Se olit sinä (mies) joka olet tässä maailmassa ja melkein samannäköisenä kuin silloin kauan sitten ;)
Miten voi unen tapahtumat tulla päivääni niin voimallisesti?
Olen onnellinen :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tuon tunteen... Olen nähnyt pari samanlaista unta itsekin ja oli hiukan shokki yhtenä päivänä tunnistaa tuo unieni mies.
myös enneuniako näet, minä näen niitä ;)
Välähdys entisestä elämästä. Raamattukaan ei suoranaisesti kiellä sielunvaelluksen mahdollisuutta. Sitä vain ei mainita missään. Minä näin kerran unessa erään kuolemani. Olin jonkinlainen ristiretkeläinen. Olimme hävinneet taistelun ja kourallinen haavoittuneita jäi Saraseenien vangiksi. Meidät marssitettiin vihollisleirin keskellä sijaitsevalle pienelle telttojen ympäröimälle sisäpihalle. Koska olimme taistelleet hyvin, saimme hyvän kuoleman. Vihollisylimysten loikoillessa tyynyillään varjossa meidät asetettiin ympyrään ja kaunis orjatyttö tarjoili kullekin kupillisen makeaa viiniä. Minun tyttöni oli poikkeuksellisen ihana. Hänellä oli suloisen herkät kasvot, suuret ja ystävälliset tummanruskeat silmät, kaino hymy, kiiltävät pitkät tummanruskeat hiukset ja kun otin kupin käteeni, tunsin hänen pehmeän kätensä lämmön. Tuijotin häntä lumoutuneena silmiin ja hymyilin. Hän hymyili takaisin. Toiset joivat viininsä ja kun kultakin kuppi tyhjeni, Saraseenien soturi viilsi häneltä taitavan eleettömästi kurkun auki. Lopulta oli minun vuoroni. Join viinini onnellisen rakkauden täyttäessä sydämeni. Kun siemaisin viimeiset pisarat, näin hymyn katoavan tytön huulilta ja hänen silmiensä täyttyvän kyynelistä. Olisin halunnut pyyhkiä ne pois, mutta oli jo liian myöhäistä. Tunsin varjon lankeavan selkääni kun Saraseeni astui lähemmäksi. Ei pelottanut ollenkaan, olin vain täynnä rakkautta. Saraseeni osasi asiansa. En tuntenut mitään. Kurkustani purskahti verta ja viiniä hiekalle, tuli pimeää ja tiesin kaatuvani hiekkaan kasvoilleni, vaikken sitä enää tuntenutkaan. "Älä itke" oli viimeinen ajatukseni.
Tässäkin elämässä tykkään samantapaisista naisista, vaikka toiset aina nappaavatkin heidät nenäni edestä. Teräaseet eivät pelota. Tulen toimeen ulkomaalaisten, myös muslimien kanssa. Horoskoopissani Venus on jousimiehessä, joka tarkoittaa rakkautta kaukomailla tai kaukomaihin. Olenkin hyvä matkustaja. Jos olisi rahaa, matkustaisin enemmän. Ehkä joskus löytäisin tyttöni uudestaan.
sinulle toivon että löydät hänet, silmistä tunnistat kyllä jos ja kun hänet kohtaat ja koska muistosi on noin väkevä.
Hieno kertomus ja kiitos kun sen jaoit.
Minä tiedän että olemme eläneet ennenkin, myös minä muistan menneitä mutta harvoin ne tulevat unina, yleensä muistot tulevat valvetilasa kuin elokuvaa katselisi mutta sillä erotuksella että pystyn myös haistamaan ja maistamaan tai koen myös kaikilla aisteillani ne jotenkin?!
Jotenkin epäilen, että näen vain mitä minun annetaan nähdä. Pienistä tiedonmuruista olen kerännyt jonkinlaisen kuvan menneisyydestä. Joskus olen ollut kiinalainen, ehkä useita kertoja. Olen ollut Buddhalainen munkki. Ihmiset oransseissa kaavuissa tuntuvat hyvin tutuilta, kuin vanhoilta kavereilta, joita pitäisi moikata. Olen ollut lääkäri. Osaan tuosta vaan vaihtaa äänensävyni lääketieteelisen auktoriteetin kyllästämäksi, tyyliin: "Tämä on kylläkin minun potilaani, joten mitäs jos asiattomat siirtyisivät kauemmaksi?". Kerran sain tällä konstilla vartijat pois päänsä kolhineen juopon kimpusta. Kukaan ei edes uskaltanut kysyä olenko lääkäri. Tulen loistavasti toimeen lääkärien ja hoitajien kanssa. Olen ollut musta. Inhoan orjuutta. Olen ollut äiti. Olen tappanut. Paljon. Ristiretki ei ollut ainoa sota. Olen tehnyt sielulleni hirvittävää vahinkoa joko vihassani tai totellessani toisten käskyjä. Olen heiluttanut tikarikirvestä, lyömämiekkaa, nuijaa, keihästä, falxia, naginataa ja ties mitä vehkeitä. Olen ollut vastuussa joukosta ihmisiä ja menettänyt kaikki. Lääkärinä ja munkkina yritin luultavasti pyyhkiä pois sieluvelkaani. On monta hyvää syytä, miksi olen joutunut etsimään tyttöäni 800 vuotta. En ole vielä ansainnut häntä. Jos joskus saan itseni Ihmisten kirjoihin, palkintoni odottaa jossain. Tässäkin elämässä maksan velkaani. Koitan auttaa. Joskus autan liian innokkaasti, joskus minua ei kuunnella, joskus ymmärretään mitä sanon, mutta tehdään mitä huvittaa. Hyvä tarkoitus toivottavasti merkitsee enemmän kuin onnistumisprosentti. Parhaassa tapauksessa kuolen auttaessani toisia.
Enteitäkin tajuan jonkin verran, mutta täsmällistä aikaa ja paikkaa en vielä pysty sanomaan. Sen verran voin sanoa, että jotain pahaa tulee tapahtumaan jossain jollekulle. Ehkä joku päivä siitä on hyötyä ja voin auttaa useampia ihmisiä kerralla. Valitettavasti taito ei ole vielä täysin hallinnassa. Ehkä vasta seuraavassa elämässä.
Ihme nörtti... lakkaa se larppaaminen ja tuu oikeiden ihmisten tykö
sait minut hymyileen ;) hei ja oikeitten ihmisten kanssa elän,
mutt voi sitä elää monessa eri dimenssiossa saman aikaisesti ;))
Lääkäreillä oli tapana pitää naamaria, jonka sisällä oli tuoksuvia yrttejä. Siitä oli hyötyä mädältä haisevien ruttopotilaiden kanssa. Taidan tietää mihin te molemmat kuolitte, ennen kuin rakkautenne sai täyttymyksen.