Kirjoitin tämän myös globalisaatio-palstalle, mutta koska aihe on minulle niin rakas ja kun se niin läheisesti liittyy luonnonsuojeluun, niin lisäsin kirjoituksen myös tänne keskustelua herättämään.
Nykyään kalaa halveksutaan, helpompaa on syödä kalapuikkoja tai purkkitonnikalaa, niissä kun ei ole ruotoja. Ainoa oikea kala mitä suomalaiset nykyään syövät on joko norjalaista kassilohta tai suomalaista kirjolohta. Ongelmana eivät tietenkään ole vain asenteet, sillä norjalaisten dumppaama alle kustannushintojen myytävä kassilohi tekee suomalaisen kalatalouden kannattamattomaksi, eikä se millään tapaa ole ympäristöystävällistä, kuten ei ole kirjolohenkaan viljely Suomessa.
Olisi siis saatava loppu norjalaiselle lohelle ja annettava uusi startti suomalaiselle kalastukselle. Nyt Suomen kalastus tarkoittaa lähes yksinomaan sitä, että lohet kalastetaan niiden muutaman jäljellä olevan kutujoen suulta jo ennen kuin ne ehtivät kutea. Silakkaa troolataan kuin viimeistä päivää, mutta tämä silakka päätyy jostain syystä turkistarhoihin, vaikka itse voisimme ne popsia ja syöttää minkeille vaikka särkiä ja ruutanoita. Näitähän saadaan paljon, kun järviä kunnostetaan rehevöitymisen estämiseksi ja kalaston parantamiseksi.
Kalavesien hoito on oltava Suomessa aivan ykkösasia. Lohijokien kunnostus (myös järviseudulla), verkkojen silmäkoon kasvattaminen, mittavat kalaistutukset, rehevöitymisen estäminen, voimalapatojen mahdollinen purkaminen tai ainakin uusien rakentamissuunnitelmien välitön pysäyttäminen ovat toimenpiteitä, jotka kyllä maksavat itsensä takaisin sekä kalataloudellisesti että turismin kuin vapaa-ajankalastuksenkin laadun ja määrän parantumisen myötä. Myös laajamittaiset rapuistutukset olisivat suotavia, kunhan panostettaisiin suosiolla suomalaiseen jokirapuun eikä mihinkään täplärapuun, joka ei tänne kuulu. Rapuviljelykään ei olisi lainkaan huono idea, sillä uskon että tälle kulinaariselle herkulle löytyy aina kysyntää.
Suomessa on lukemattomat määrät hienoja kaloja syötäväksi, jopa kaikkein halveksituimmistakin kaloista, kuten särjestä voidaan tehdä aivan kelvollisia elintarvikevalmisteita. Suomalaisten pitäisi syödä enemmän kalaa ja nimenomaan kotimaista. Tämä olisi ympäristön, työllisyyden, maaseudun elinvoimaisuuden ja terveydenkin kannalta toivottavaa. Ja kun kansa saisi tarvitsemansa proteiinit mitä enenevässä määrin kalasta, ei olisi niin suurta painetta teholihatalouden suuntaan, jossa kärsijöinä ovat niin eläimet kuin ympäristökin.
Nykyään kalaa halveksutaan, helpompaa on syödä kalapuikkoja tai purkkitonnikalaa, niissä kun ei ole ruotoja. Ainoa oikea kala mitä suomalaiset nykyään syövät on joko norjalaista kassilohta tai suomalaista kirjolohta. Ongelmana eivät tietenkään ole vain asenteet, sillä norjalaisten dumppaama alle kustannushintojen myytävä kassilohi tekee suomalaisen kalatalouden kannattamattomaksi, eikä se millään tapaa ole ympäristöystävällistä, kuten ei ole kirjolohenkaan viljely Suomessa.
Olisi siis saatava loppu norjalaiselle lohelle ja annettava uusi startti suomalaiselle kalastukselle. Nyt Suomen kalastus tarkoittaa lähes yksinomaan sitä, että lohet kalastetaan niiden muutaman jäljellä olevan kutujoen suulta jo ennen kuin ne ehtivät kutea. Silakkaa troolataan kuin viimeistä päivää, mutta tämä silakka päätyy jostain syystä turkistarhoihin, vaikka itse voisimme ne popsia ja syöttää minkeille vaikka särkiä ja ruutanoita. Näitähän saadaan paljon, kun järviä kunnostetaan rehevöitymisen estämiseksi ja kalaston parantamiseksi.
Kalavesien hoito on oltava Suomessa aivan ykkösasia. Lohijokien kunnostus (myös järviseudulla), verkkojen silmäkoon kasvattaminen, mittavat kalaistutukset, rehevöitymisen estäminen, voimalapatojen mahdollinen purkaminen tai ainakin uusien rakentamissuunnitelmien välitön pysäyttäminen ovat toimenpiteitä, jotka kyllä maksavat itsensä takaisin sekä kalataloudellisesti että turismin kuin vapaa-ajankalastuksenkin laadun ja määrän parantumisen myötä. Myös laajamittaiset rapuistutukset olisivat suotavia, kunhan panostettaisiin suosiolla suomalaiseen jokirapuun eikä mihinkään täplärapuun, joka ei tänne kuulu. Rapuviljelykään ei olisi lainkaan huono idea, sillä uskon että tälle kulinaariselle herkulle löytyy aina kysyntää.
Suomessa on lukemattomat määrät hienoja kaloja syötäväksi, jopa kaikkein halveksituimmistakin kaloista, kuten särjestä voidaan tehdä aivan kelvollisia elintarvikevalmisteita. Suomalaisten pitäisi syödä enemmän kalaa ja nimenomaan kotimaista. Tämä olisi ympäristön, työllisyyden, maaseudun elinvoimaisuuden ja terveydenkin kannalta toivottavaa. Ja kun kansa saisi tarvitsemansa proteiinit mitä enenevässä määrin kalasta, ei olisi niin suurta painetta teholihatalouden suuntaan, jossa kärsijöinä ovat niin eläimet kuin ympäristökin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Suomessa on lukemattomat määrät hienoja kaloja syötäväksi, jopa kaikkein halveksituimmistakin kaloista, kuten särjestä voidaan tehdä aivan kelvollisia elintarvikevalmisteita. Suomalaisten pitäisi syödä enemmän kalaa ja nimenomaan kotimaista. Tämä olisi ympäristön, työllisyyden, maaseudun elinvoimaisuuden ja terveydenkin kannalta toivottavaa. Ja kun kansa saisi tarvitsemansa proteiinit mitä enenevässä määrin kalasta, ei olisi niin suurta painetta teholihatalouden suuntaan, jossa kärsijöinä ovat niin eläimet kuin ympäristökin."
Mutta mistäs me otamme nämä kotimaisen kalan käyttäjät? Eihän näilläkään foorumeilla ole kuin uusavuttomia hampurilaisensyöjiä ja kasvissyöjiksi vannoutuvia. Kasvisruokavalion ymmärrän ja hyväksyn, koska se on perusteltavissa järkevästi niin eettisin kuin ekologisinkin perustein, mutta mitä hittoa noille avuttomille voisi tehdä, ettei ne saisi hukutettua meitä kaikkia paskaan ja roskaan?!
Kysynnän lisääminen on kieltämättä ongelmallista. Tärkeintä olisi tarpeettoman kalavastaisen tiedottamisen lopettaminen - ihmisiä pelotellaan täysin turhaan kaiken maailman dioksiini- ja elohopeapitoisuuksilla. Seuraavaksi tarvitaan asennekasvatusta, joka tietenkin ensisjaisesti lähtee kotoa. Vastuunsa tässä asennekasvatuksessa on kaikilla kokkiohjelmista valtiovaltaan saakka.
Olet oikeassa siinä, että ns. uusavuttomat uhkaavat hukuttaa meidät kaikenlaiseen paskaan ja roskaan. He eivät kuitenkaan ole pääsyyllisiä, pikemminkin uhreja, sillä tämä liittyy mielestäni yhteen länsimaisten yhteiskuntien suurimmista ongelmista, joka on markkinoiden ylivalta aivan jokaisella elämän osa-alueella. Tämä ylivalta tuhoaa laadun, sillä jos jollekin tuotteelle on kysyntää, sen tulkitaan virheellisesti tarkoittavan sitä, että kyseinen tuote olisi ihmisille tarpeellinen tai että tuote olisi laadukas. Laatu ei myy, jos sille on olemassa halvempia, helpompia tai viihteellisempiä vaihtoehtoja. Annan joitakin esimerkkejä: ihminen valitsee teatterin sijaan television tuijottamisen, koska televisio on halpa ja helppo vaihtoehto, ei välttämättä siksi että ihminen pitäisi televisiota parempana kuin teatteria. Ihminen saattaa haluta perheen yhteisiä päivällisiä ja kunnon kotiruokaa, mutta heikkoudestaan valitsee töiden jälkeen burgerin, koska se on vaivaton vaihtoehto: nopea, halpa ja vielä maukas. Vastaavasti oppilas kunnioittaa kouluruokailun periaatetta, mutta käy ruokatunnilla McDonaldsissa, koska hän on saanut vanhemmiltaan välipalarahaa.
Kalankasvatus tuohaa Itämeren ravionnepäästöillään ja ainut pelastuskeino on syödä Norjalaista kassilohta (joka on sitäpaitsi hyvää).
Suomalaisessa kalassa on tappavia määrriä erilaisia myrkkyjä, joten jokainen vähänkin itsesuojeluvaistoa
omaava kiertää moiset kalat kaukaa.
Tietenkin tällä hetkellä norjalainen lohi on lähes ainut vaihtoehto, ja luonnon kannalta parempi kuin suomalainen kirjolohi. Mutta pitemmällä tähtäimellä olisi järkevämpää kehittää suomalaista kalastusta ja syödä suomalaista kalaa. Eikä suomalaiset kalat mitään myrkkyä ole, keskustelu ja asian tiimoilta on ollut vähän samanlaista kun niillä akryyliamideilla pelottelu. Se mikä suomalaisia oikeasti tappaa on rasva, tupakka ja viina.
tälläisen nyt meneillään olevan keskustelun aiheesta
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=1115317
keskustelu on loppu, mutta löytyy arkistosta
http://www.iltasanomat.fi/arkisto/keskustelu.asp?threadid=1115317
Söisin jos saisin nimittäin tuoretta (savu)silakka, mutta ei täällä pohjoisessa tunneta moista yleellisyyttä. Savusilakatkin ovat 5 vrk tai yli vanhoja ja niitä myydään tuoreina kun taas pakastekala on vetistä mössöä, joten sanon ei kiitos kalalle ja syön lihaa.
Hyvä kirjoitus nimimerkki "luontohullulta"!
En malta olla kirjoittamatta, mitä tokaisi italialainen matkakaverini kierrellessämme kesälomalla syntymämaassani Suomessa:
"Elääkö Suomen tuhansissa järvissä vain yksi kalalaji nimeltä muikku?"
Suomessa on ainutlaatuista ruokaraaka-ainesta pelloilla, puutarhoissa, metsissä ja järvissä. Silti matkalla täytyy tyytyä hampurilaisiin ja kahviloissa ulkomailta pakasteina tuotuihin mukamas "uunilämpimiin".
Lähiruoka pitäisi saada kunniaan mikä sille kuuluukin.
Paikoittain on hirmu hyvää perinneruokaa tarjolla (kesäisin), mutta kalliiksihan se tulee buffetin syöminen joka päivä.
Vaihtoehtona burgereille voisi olla, että erilaisissa elintarvikkeitten myyntipaikoissa leikattaisiin haluamansa kokoinen palanen isommasta "paistoksesta", piiraasta yms, syöjälle pienempään nälkään...
Tonnimääriä marjoja ja sieniä jää Suomen metsiin vuosittain, todellisia aarteita. Muistan kun menin alppimaisemissa marjaan, niin -heh-heh-, olivat yksittäin laskettavissa löytämäni mustikat ja vadelmat, puolukoista ei löytynyt kuin kuivia varsia. Sellaisista herkuista kuin muurain, mesimarja, karpalo saa vain nähdä unta. Sienestämiseen vaaditaan maksullinen kortti, joka oikeuttaa 3-5kg / hlö.
Ja raparperipiirakkaa...herkkua herkun päälle pitkä lista, mutta ovat turistilta piilossa.
Luulen, että kostautuu terveydessäkin pitemmän päälle, jos aina joutuu syömään "teollisuusmakuja" lisäaineineen. Vielä, luin että muutamat vanhan kansan viljat ja kasvit sisältävät elimistölle hyödyllisiä aineita, joita nykyajan yksipuolisista syömisistä ei löydy.
Suomalainen "ruokapolitiikka" on kyllä ollut vähän samoilla teillä kuin oikeastaan kaikki muukin politiikka, ei uskalleta olla oma itsemme tai edes miettiä vaihtoehtoja, vaan antaudutaan markkinoiden virran vietäväksi. Hyväksymme kaiken ylikansallisen kaupallisen roskan, mutta yritämme silti pitää jotain omaa kuorruttamalla se roska jollain näennäisesti suomalaisella. Syödään ruisburgereita, kylmäsavu(kirjo)lohipastaa, poropizzoja ja vaikka mitä. Kaupoista ostetaan ulkomaalaisia valmiseineksiä, joiden paketeissa lukee joukko tyhjänpäiväisyyksiä, kuten "perinteinen" tai "vanhanajan". Usein näkee tuotteilla myös sellaisia etuliitteitä kuin "perhe-", "kotitilan" tai "kartanon", jotka tuovat mieleen jotain mukavaa ja lämpöistä, mutta eivät oikeasti tarkoita mitään. Omalaatuisensa tragedia on suomalaisen leipäkulttuurin rappio, niin surullinen että ihan tulee tippa linssiin. Ennen niin rikkaat leipäperinteemme limppuineen, rieskoineen ja piirasineen ovat mennyttä ja tilalle ovat tulleet hypermarkettien muovipakatut
valmiiksi viipaloidut ulkomaalaisesta viljasta teollisesti leivotut kumileivät. Lapsille syötetään terveellisiä appelsiineja, kun samaan aikaan 10-kertaisesti c-vitamiinia sisältävät kotimaiset hillat mätänevät suolle.
Suomalaiset kainostelevat liikaa ja ovat turhan vaatimattomia. Huvitti esim nähdessäni ulkomaan lehdessä monivärimainoksen,jossa ranskalaiset kauppaavat saunaa. Ranskalainen sauna, höh? Meiltä viedään jopa saunaidentiteetti, se suomalaisin kaikista. Koskahan Suomessa aletaan myymään halpamaissa valmistettua saunapakettia?
Saunan jälkeen syötiin vasta, ruuastahan tässä piti puhua.
Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta olisi pidettävä elossa ja "ruokittava" kasvamaan.
Toivokaamme, että tämä kiinnostaa kaikkia puolueita yhteistyössä, eikä ainoastaan muutamia maaseutupolitiikkaa sydämen asianaan pitäviä poliittisia ryhmiä.
Klopisaatio on jo jonkin verran saanut vastareaktiona kuluttajat kiinnostumaan lähiruuasta. Entäs päättäjät?
suunnittelevat, kuinka helpoiten saisi GMO tuotteita ihmisten lautasille.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=4500000000000067&posting=22000000000808985
http://www.kaapeli.fi/seppanen/lehti/gmosala.htm
Maalaisjärki takaisin käyttöön.
Aikoinaan maaseudulla isännät ja emännät tiesivät kokemuksesta, mikä kasvi kasvaa, minkälaisessa maaperässä ja miten...
He elivät onnellisen tietämättöminä geenimuokkauksen mukanaan tuomista pörssikurssien papereista. Tämä oli onneksi meille, että tuonkin verran luonnollista luontoa on iloksemme säilynyt.
Ihminen, vaikka kovasti opettelee, ei tule koskaan päteväksi prosessinhoitajaksi, että pystyisi koskemaan luonnon prosessien hienosäätöön niitä sekoittamatta.
Perinteinen jalostus ja geeniteknologinen kasvinjalostus, näillä on vissi ero.
Nyt on tarpeen päättäjiä, jotka (ainakin jonkin verran), potevat "luontohulluuden" oireita. Tälläistä olisi toivottavaa jopa tartuttaa.
siltä, että USA:n ja ylokanmsallistenm yritysten painostus tässä EU:ta kohtaan on ollut sen verran rajua, että EU on alkanut antamaan periksi ja se tarkoittaa, että kansalliset lait muutetaan vastaamaan tässä EU:n käsityksiä asiasta, eli GMO tuotteet tulevat, jos ei jotain kummallista tapahdu.
Nyt kun ylikansalliset, jotkut jopa geeniteknologian kannattajat, valtaavat alaa Suomessakin, niin vastaiskuna voisi olla seuraavanlaista:
Paikalliset pienjalostajat yhteistyössä jalka kaupan oven väliin, niin olisi tarjolla ruuan makuista ruokaa nälkäiselle, ja terveellistäkin.
Tässäpä onkin maaseudun työllistämisen keskusteluissa paljon puhumista poliitikoille, iso ketju sanelee toimitusehdot ja hinnat nykytilanteessa.
On ehdottomasti saatava luotettavat tuoteselosteet, että GMO-tuotteet voisi jättää ostamatta, näin tavallisen kuluttajan "vaikutusvaltaan".
olin aikoinaan sellaisessa pikkulafkassa hommissa, isompi osti ja pisti lihoiksi, tehtaan laitteetkin menivät Viroon ja Venäjälle, suomalaiset työttömiksi, vaihdoin alaa. Paljon olisi politiikoilla tässä puhumista, siinä olet oikeassa, vaan kumman hiljaa tuntuvat olevan, jopa Vihreät.
29.5 klo13.05. "Pelloilla kasvaa pelko"
http://www.yle.fi/prisma/2505.htm
Joo, maaseudulla kasvaneena piti aikoinaan vaihtaa maatakin,työn perässä, parikin kertaa. Pitkästä aikaa tultuani käymään Suomessa, niin varsinkin pääkaupunkiseudulla tuli kumma tunne, että "mikä maa?". Aika "hybridiä" oli, vai lienenkö itse.
Mekastavathan nuo kansanedustajat toisiaan naljaillessaan. Käyn välillä lukemassa netissä Suomen eduskunnan sivuilta puheenvuoroja. Kyllähän ne hyvinä vitsisivuina käyvät, varsinkin jonkun sanavalmiin tyypin ulosannit. No, eivät sentään toisiinsa käsiksi käy, kuten esim Italian parlamentissa.
Hyvä kalajuttu oli ketjun aloituksena, niin mieli tekee jo ahvenia onkimaan ja Pohjois-Karjalan korpiin vaeltamaan kesällä. Paljonkin maailmaa nähneet, myös ulkomaalaiset, sanovat, että sellaista luontoa kuin Suomessa, on muualta turha hakea.
On sääli, että suurin osa marjasadosta jää metsään. Itse poimin omat marjani, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä poimimaan hilloja. Eikä luonnonsuojelun kannalta ole järkevää matkustaa etelästä Lappiin autolla niitä poimimaan. Suomuuraimen viljelyä on muistaakseni joskus Metsäntutkimuslaitos tutkinut, laihoin tuloksin. Viljely toisi lakan hintaa alas, jolloin olisi realistisempaa olettaa sen käytön lisääntyvän puoli-ilmaisten tuontihedelmien sijaan.
Sanoit, ettemme tohdi olla oma itsemme. Voidaan myös sanoa, ettei kaikilla ole VARAA siihen. Tottakai metsämarjojen käyttöä voisi lisätä huimasti omalla aktiivisuudella, mutta saavutetaanko sillä valtakunnan tasolla oleellista muutosta? Suomalaisia marjoja pitäisi saada kaupan pakastealtaasta kilpailukykyiseen hintaan, jotta niiden käyttöä saataisiin lisättyä. Onko siihen ainut ratkaisu thaimaalaiset poimijat?