tässä varmaan seuraavaksi pitää lähteä.
Jos on ihastunut ilman vastakaikua ja pitkän ajan kuluttua löytyy kiinnostava ihminen, jonka kanssa vaihdetaan suudelma, niin miksi ihmeessä se tuntuu siltä kuin olisi pettänyt tätä toista. Itku tuli, kun pääsin kotiin. Oli niin paha olla.
Jos on ihastunut ilman vastakaikua ja pitkän ajan kuluttua löytyy kiinnostava ihminen, jonka kanssa vaihdetaan suudelma, niin miksi ihmeessä se tuntuu siltä kuin olisi pettänyt tätä toista. Itku tuli, kun pääsin kotiin. Oli niin paha olla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen mies.
Tosin suuteluasteelle en ole mennyt.
Ihan pettämiseltä ei tunnu sentään koska tiedän että tämä nainen on jo vähän aikaa ollut varattu, mutta aikaa vaatii "päästä yli".
Toisaalta olisi hyvä käydä treffeillä että tapaa uusia ihmisiä, mutta toisaalta tuntuu että muut ei tunnu oikein miltään tuon jälkeen. Huomasin vieläpä sen että katsoin erästä naista tuossa ja aattelin että onpa nätin näköinen...kunnes tajusin että hän muistuttaa tätä minun kohdettani jonka takia häntä nättinä pidin.
Itsellä tähän kietoutuu sekin asia tähän että sitä on liikaa kuluttanut aikaa kiinnostuneenta tästä toisesta turhaan ja toisaalta tämä tuntuu jonkinlaiselta elämän kulminaatiopisteeltä.
Pitäisi varmaan ottaa ja pakata kimpsunsa sekä kampsunsa matkaten sitten jonnekin etelämeren saarille.
Ehkä se sitten siinä palmujen katveessa valtameren kohistessa rannnalla unohtuis ja osais päästää sydän irti.
Niin, kyllähän minä sen tiedostan ja olen hyväksynyt ihan täysin, ettei meistä mitään paria tule. Kavereita ollaan kyllä.
Sille ei kai vain voi mitään, jos jostakusta pitää ihmisenä niin paljon, että sydän alkaa hyrrätä kun hän pulpahtaa mieleen kesken päivän.
Ehkä vielä tulee sekin päivä, kun sitä suudelmaa jonkun ihanan miehen kanssa ei pilaa lämpimät tunteet häntä kohtaan. En vain tiedä uskallanko lähteä siihen, jos en pääsekään tunteesta eroon. Särkisin mahdolllisesti vain sen toisen sydämen. Se ei olisi oikein.
Palmut ja valtameri voisivat tietysti olla joillekin ratkaisu siihen, että saa etäisyyttä, mutta en usko sen auttavan omalla kohdallani. Olen kokeillut jo sitäkin, että olen ollut olematta yhteydessä ja olen ollut myös muualla. Ei tunnu auttavan, joten kai se aika on ainoa, joka tähän auttaa. Toivottavasti ainakin. Vai onko se sittenkin niin, että jotkut vain onnistuvat pesiytymään jonkun sydämeen siten, ettei sieltä saa sitä koskaan pois.
En tiedä sinun tai teidän tarinaanne, mutta minulla tässä on ollut aika monta asiaa mukana.
Toisaalta se että pitäisi saada elämää eteenpäin eri tahoilla mukaanluettuna parisuhde jota ei ole löytynyt.
En oikeastaan käsitä miksi kiinnostuin tästä naisesta, mutta ehkä osasyynä oli se että hän oli turhan lähellä ja "saatavilla" vaikka varattu nyt onkin.
Tuntuu lähinnä typerältä kun kuitenkin tässä on tällainen talonpoika haaveilee prinsessasta asetelma että miten sydämeni lähti harhailemaan hänen peräänsä.
Uskon pääseväni siitä eroon ja olen moneen kertaan jo asian käsitellyt, mutta se vain vaatii aikaa että ehtii hahmottua jotain muuta sinne mieleen.
Mutta yhden vinkin annan ja tee se että pakota itseäsi vertailematta häntä muihin. Kenelläkään muulla kohtaamallasi uudella miehellä ei ole mahdollisuutta kilpailla tuon oman muodostuneen haavekuvasi kanssa tuosta ihmisestä. Siinä vertailussa häviää kaikki paitsi jos otat uuden ihmisen todellakin uutena erilaisena ihmisenä ja uutena mahdollisuutena vastaan.
Minulla tässä asiassa painaa tämä yleinen elämäntilanne ja muuten päin helvettiä menneet ihmissuhteet, jonka takia tästä kai sydän ei tahtoisi päästää irti, mutta uskoisin löytäväni ratkaisut aikanaan.
Minut pelasti ehkä se että sattuman kautta sain tietää tuosta naisesta joitakin asioita, jotka selvensivät ettemme lopulta olisi käyneet ehkä yksiin. Täten nyt vain jää tietoiselle mielelle ja järjelle selittää se asia sydämelle.
Suosittelen siis ajan antamista itselle ja yrittämistä siirtyä eteenpäin muihin asioihin, muttei välttämättä heti uuteen yritykseen jonkun miehen kanssa.
Siis taustojemme puolesta olemme erilaisia jne. vaikka sisäisesti vaikutamme aika samanlaisilta. Sitä asiaa on ollut vaikea hyväksyä että kohtaa jonkun joka koskettaa tietyllä tasolla ja jota vaikuttaa itsekin koskettavan kunnes tajuaa että elämä ei ole mitään sellaista sielunkumppanuus fantasiaa.
Miksi meillä kaikilla pitää olla nuo taustat, jotka sotkevat tunne-elämän? Kun löytyy ihana ihminen, tausta on väärä. Eikä koskaan kysytä suoraan, ei kerrota koko tarinaa. Ehkä tausta olisikin aivan oikea, jos uskaltaisi ottaa selvää?...
Sanos muuta, mutta ei sitä vastaan oikein auta kapinoida. Ymmärrän hyvin että "ylhäisöperheen" tyttärellä joka on vielä kaunis on paljon tavoittelijoita ihan prinsseistä asti eikä vaatimaton talonpoika vaikka kuinka samankaltainen sisimmältään olisi kiinnostaisikaan.
Hetken ajan kuvittelin nähneeni hänen silmissään jotain muuta, mutta se taisi ollakin vain se hetken heikkous hänen puoleltaan. Nopeasti hän olikin muuttanut mielensä ja tehnyt valintansa valiten jonkun toisen.
Toisaalta tällöin on helppo ymmärtää torjunta kun tajuaa että toinen arvostaa toisenlaisia asioita enemmän ja taustojen erilaisuuden vuoksi lopulta oltaisiin jossakin vaiheessa oltu samassa pisteessä.
Ymmärsin kyllä että hänellä olisi kilpakosijoita, mutta hän oli kovin maanläheinen ja ei voi sanoa ehkä jalat maassa pitävä ;) mutta hyvin luonnollinen ja nöyränkin puoleinen ihminen. Sen takia hämmästyinkin kun sain tietää etten pelkästään tavoittele kuuta taivaalta vaan suorastaan tähteä.
Näitä asioitahan voi pyöritellä miten sattuu, mutta maailma on tällainen ja minkäs sille yksittäinen hupsun sydämen omistava ihminen tekee?
Ehkä olen siitä harvinainen että otan moisen kohtalon tyynesti ja suorastaan kuolemaa halveksuen vastaan. Elämä on usein arpapeliä eikä noppa aina näytä haluttua lukua.
Varsinkin iän karttuessa oppii tuntemaan tämän jos ei katkeran niin karvaan jälkimaun monestakin asiasta.
Oletko varma, että tähtesi ei olisi valinnut juuri sinua, jos olisit antanut reilun mahdollisuuden? Rohkea rokan syö. Aina ei tähdetkään ole varmoja, vaikka siltä näyttäisi. Rohkeasti vain sitä arpanoppaa heittämään,mikäli tunne on aito. Papin aamen ja lapset ovat esteitä. Muilla asioilla ei ole niin suurta merkitystä. Erilaisuus voi olla rikkautta.
Rokat syötiin jo ajat sitten ja arpakuutio näytti lukemaa joka vei suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.
Olen venynyt asiassa enemmän kuin tarpeen ja oma mitta jo tietynlaisen häpeän kohdalta on täynnä. Annoin mahdollisuutta, häntä ei vaikuttanut kiinnostavan. Jos nainen ei tule piiruakaan vastaan niin onhan se asia selvä silloin.
Nainen valitsi jo toisin ja sitä makaa kuten sitä petaa. Papin aamenta ja lapsia on turhaa jäädä odottelemaan jos on jo tähtikuvioista selkeästi ulkona.
Erilaisuus taustojen puolesta on rikkautta vain sarjakuvissa. Todellisessa elämässä pariutumisen useimmiten määrää sosiaalinen sijainti statuskartalla ja sosiaaliset suhteet.
Ravuri ja työhevonen juoksevat eri sarjoissa.
Se on kyllä aika vaikeata, jos on ihan totaalisen erilainen tausta. Ei riitä, että on saman sieluinen, tarvitaan muutakin samanlaisuutta. Olisikin ihan liian helppoa, jos menisi toisella tavalla.
Itse lähden lähinnä sellaisista erilaisuuksista, että on perheitä, joissa on vaikkapa rikosteltu kolmannessa polvessa tai on ihan perusperheitä, joissa tapana on ollut aina perustaa se oma perhe ja hankkia omakotitalo jne. Tai perhe on voimakkaan uskonnollinen.
Minun sieluni ei vain mahdu sellaiseen sukuun, vaikka siellä muulla tavalla sielunkumppani olisikin. Elämäni on niin erilaista ja arvoni jotain muuta kuin mainitsemissani esimerkeissä.
Ja tiedoksi nyt sitten lukijoille, että en sano, että noissa perheissä olisi mitään vikaa sinänsä, jollei sitä rikollisuutta kolmessa polvessa lasketa tai sitten uskonnollisuus ei mene fanaattisuudeksi. Minä en vain sovi sinne ja kokeiltu on.
Asiat voidaan ilmaista monella tavalla. Sinun sosiaaliset status mainintasi saavat varmasti karvat pystyyn joillakin. Sen ymmärtää niin helposti väärin. Ihan turhaan :)
Usein ei tarvitse edes puhua mistään rikollistaustoista vaan esimerkiksi siitä että mies on varsin vaatimaton työläisperheestä eikä ole korkeasti koulutettu kun taas nainen on paremmasta perheestä sekä hakeutunut korkealle tähtäävään koulutukseen.
Valitettavasti siinä vaiheessa ne sielunkumppanuudet unohtuvat. Olen nähnyt tämän tapahtuvat tiettyjen tuntemieni miesten ja naisten kanssa kuinka esimerkiksi aiemmin se kovin omalta sielun kumppanilta tuntunut kumppani on vaihtunut toiseen kun ajan kanssa on huomattu että se "parempi elämä" kiinnostaa.
Tämä koskee erityisesti näitä prinsessa ja "talonpoika" tai herran tytär ja duunari tarinoita.
Ajan myötä ne taustojen erot erottavat ne parit toisistaan. Usein se on myös ihan naisen oma päätös ja jo alussa voi kiinnostus toiseen perustua noihin seikkoihin.
Elämä ei ole satua jossa ne taustan ja luokan erot murtuvat.
Ihmiset muuttuvat. Elämä muuttaa meitä jokaista. Olemme lähteneet jostakin, tulleet tähän ja menossa johonkin. Suomi on todella homogeeninen maa. Peruskoulu, vain pari kieltä ja suurin osa kristittyjä. Taustoiltamme olemme melko samanlaisia, varsinkin kun vertaa mitä maailmalla voi olla. Kieli, uskonto ja ihonväri voivat olla erilaisia.
Eli kyllä suomalaisilla pareilla taustan puolesta pitäisi löytyä riittävästi yhdenmukaisuutta parisuhdetta varten. Rakkaus on pitkässä suhteessa myös tahtotila, joka vaatii pitkäjänteisyyttä ja työtä. Sisaruksen ja kumppanin roolit ovat erilaiset. Sisarukset ovat ne, joiden kanssa jaetaa yhteinen menneisyys lapsuudesta, kumppanin kanssa nykyisyys ja tulevaisuus.
Harmikseni huomaan itsekkin tekeväni tätä tautakartoitusta heti ensi tapaamisella. Moni keskustelu on jäänyt käymättä ja suhde syntymättä juuri noiden taustojen vuoksi. Nyt on jo ikää karttunut. Jotkut tarinat jäivät syntymättä. Jäljellä on haikeus ja suru.
Olkaa te viisaampia. Taustoja tärkeämpää on aito tunne. Rakkaus. Se että pitää juuri hänestä kokonaisuutena. Täsmälleen sellaisena ihmisenä. Jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi oman elämänsä sankarina, rakastettavana ihmisenä, ei huonon perheen valmiiksi tuomittuna lapsena.
Unohtakaa kastit ja eläkää rakastakaa !