Siitä on nyt melkein viikko kun pääsin viimeksi tuijottamaan haikeasti sinun perääsi. Luulin, että tämä viikko auttaisi minua unohtamaan sinut- mutta mitä vielä. Tänäänkin heräsin levottomista unistani, ennen aikojani, sinun kuvasi mielessäni. En ole koskaan kokenut tällaista fiilistä. Sanotaanko sitä pinnallisuudeksi kun ihastuu ihmiseen pelkän ulkokuoren perusteella? Melkein jopa toivoisin, että olet järkyttävä kusipää ja idiootti. Ehkä silloin olisi helpompi päästää irti näistä haaveista. Mitä sitä pieni tyttö tekisi sekavalla elämällään? Selvittäisikö toinen viikko pääni?
haaveita ja levotonta pelkoa
vi.vi.carious
14935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Milloin näit hänet viimeksi ja miksi et ota häneen yhteyttä?
Jaa... Onko noilla päivämäärillä nyt niin suurta merkitystä? Merkitystä on ennemminkin sillä minkälaisia väristyksiä olet aiheuttanut minulle pelkästään ilmestymällä näkökenttääni. Tyynen pinnan alla kuohuu ja pahasti! Enkä tiedä onko tämä kuohunta ollenkaan hyvä asia. Toisaalta en malta odottaa sitä päivää kun saan nähdä sinut, ehkä jutella sinulle ja tutustua sinuun. Toisaalta pelkään sitä kuollakseni. Miten selitän tämän tilanteen sinulle? Mitä voin sanoa loukkaamatta sinua? Miten pystyn hillitsemään omat tunteeni? Mitä jos en saa sen jälkeen enää ajatuksiani irti sinusta ollenkaan? Tällaista vuoristorataa en ole kokenut varmaan ikinä. Ja sinä aiheutit sen vain söpöllä katseellasi.
Täällä on toinen tyttö jolla myös pää aivan pyörällä ja herranjestas mitä väristyksiä ja levottomuutta eräs ihminen saa aikaan. Pohdiskelen samoja asioita, että miten tällainen on edes mahdollista kun en ole tainnut ihmisen kanssa edes ikinä puhua, mitä ihmettä se on kun toinen ihminen saa sukat pyörimään jaloissa ihan vaan läsnäololla, ja katseellaan....
En tiedä toivonko että tämä tunne menisi ohi, ja pelottaa jos ei menekään ohi. En keksi yhtään luontevaa lähestymistapaa, miten voisin häntä lähestyä, saati tutustua. Joka päivä odotan ja toivon etttä hän ilmestyy eteeni kulman takaa, mutta sit kun hän on siinä olen sellaisessa pyörrytystilassa..huh.
Miten on ylipäätään mahdollista, että kaikkien ihmisten joukosta yhtäkkiä yhdestä tulee täysin erityinen, kenestä ei saa ajatuksiaan irti ja kaiken on aiheuttanut muutama ohimenevä kohtaaminen.
Lähtisitkö hänen kanssa vaik kahville jos hän kysyisi?
Eihän tuota nyt tarvitse edes kysyä - totta kai se lähtisi! :)
Jos nyt kävisi sellainen ihme, että törmäisin sinuun vielä jossain ja vielä vastoin kaikkia odotuksiani pyytäisit minua kahville, niin lähtisin suupielet hymyssä. Mahdollisuus tähän taitaa kuitenkin olla häviävän pieni. Ja kyllä se myös jännittäisi paljon. Toivoisin, että antaisit sen anteeksi. Ja antaisit anteeksi kaiken muunkin, mitä joudun sinulle sanomaan. Jos joskus vielä saisin tutustua sinuun paremmin, niin mitä sinulle sanoisin - sitä olen miettinyt pääni puhki viimeviikot... Vaikka todellisuudessa en siinä tilanteessa saisi sanaa suustani. Taitaa olla tämä tyttö nyt riittävän sekaisin kaikesta miettimisestä ja haaveilusta. Saisinpa jonkun pisteen koko asialle.
Mulla on ihan samanlainen tilanne ja ymmärrän sua täysin..Ollu viimeset kolme vuotta..:D Tää on ihan kauheeta ku ei tiiä yhtää mitä se mies ajattelee..
Miksi ei voitaisi olla kuin ennen? Kaipaan niitä hetkiä, jolloin olimme vielä väleissä. Todellakin toivon, että vielä törmäämme ja voimme puhua rauhassa hetken. Sua oli vaan niin perhanan vaikea tulkita, olisit antanut edes jonkun merkin, etkä ollut aina niin pidättyväinen. En olisi uskonut, millainen ikävä iskee, kun olet poissa. Pitikin olla niin itsepäinen ja esittää, ettet muka ollut muuta kuin ystävä- nyt et kai ole edes sitä, sillä eihän mulla ole edes yhteystietojasi enää.
Tämäpäs kuulosti tutulta.. Koska olet nähnyt "häntä" viimeksi?
Olla kuin ennen ja sä säisit taas olla Cool ja torjuva? Hän siinä odottaa ja riutuu, vain sinua varten?
Jos katsot uutisia, mieti olisiko hän rinnallasi, vaikka mitä tapahtuisi? Olisitko hänen rinnallaan? Jos maailma loppuisi tänään, kannattiko olla niin itsepäinen? Mitä suojelit niin kovin kun et sanonut välittäväsi?
Valheella on hintansa
Jos olisit hän sanoisin, että: on mulla sun numero, mutten aio soittaa. Löydät mut helposti jos haluat vihdoin jutella. Entiseen ei ole paluuta. Olit niin pitkään niin coolia, että jäädyin. Ei enää. Joten jos tuo olisi hänen tekstiä: se olisi valetta. Hänellä oli syynsä torjua ja lopputulos ei olisi voinut olla toisenlainen.
Kaikkea hyvää ja olkaa ny ihmiset vähän lämpösempiä
http://www.youtube.com/watch?v=eEkFWyMNxBk
Tapahtuu niitä ihmeitäkin! Tulit viikonloppuna juttelemaan minulle ja nyt tunnen olevani maailman onnekkain! Pelottaa ja jännittää ja pää on ilosta sekaisin! En halua olla liian innokas, jotta et huomaa miten vahvasti vaikutat minuun. Se olisi noloa... Tämä koko asia on niin epätodellinen!!! Älkää muutkaan ikinä luovuttako toivoanne! Lähestykää ihastuksianne tai ainakin tehkää itsenne lähestyminen helpoksi. Kevät on ihastumisien aikaa :)
Kuulostaapa ihanalta, ja uskomattomalta:)
Ethän kuitenkaan liikaa peittele innokkuuttasi, sillä toinen voi tulkita sen väärin ja alkaa ajatella itse samoin, ja sitten mitään ei tapahdu jos molemmat pelkäävät ja nolostelevat.
Ja voihan oman ihastuksensa ilmaista aina vähän vähemmän innokkaasti.
Ihanaa kevättä!!
Ihanaa kevättä sinnekin.
Mä haluan ihastua, rakastua ja olla onnellinen. Elämäni loppuun saakka, mielellään samaan tyyppiin, yhä uudelleen ja uudelleen.