Poika näki isänsä istuvan Taxin kyydissä ja ajavan ohitseen syksyisellä kylätiellä kohti Riipilää. Sydän hypähti onnesta, `siinä isäni menee`, mutta miksi hän ei huomannut meitä? 12 vuotiaan pojan ei auttanut kuin kävellä kilometrit takaisin isänsä talolle, josta poika nuoremman veljensä kanssa oli juuri palaamassa vain todetakseen, ettei isä ollut siellä. Perillä poika koki iloa veljensä kanssa isänsä jälleen näkemisestä, vaikkakin isä oli selvästi juovuksissa. Ikävä isää kohtaan oli kova, siksi poika veljensä kanssa oli omin lupineen lähtenyt isää tapaamaan. Isä ei selvästikään ollut päässyt ylitse erosta, joka oli tullut äidin jätettyään hänet. Rakennusinsinöörin työt olivat loppuneet ja tilalla oli alkoholia ja surua.
Kaikesta huolimatta poika oli iloinen saatuaan olla hetken isänsä seurassa ja tuntea häivähdyksen yhteydestä, jollainen vain muutama kuukausi sitten kotona vallitsi. Kai se isäkin kaipasi meitä, koska oli muuttanut lähelle meitä, poika ajatteli. Hetken keskusteltuaan poika palasi veljensä kanssa samaa kylätietä pitkin Seutulaan takaisin kotiinsa, joka tällä kertaa sijaitsi Tammirinteen lastenkodissa.
Kertomus on tosi kuvaus siitä, millainen kaipaus tuhansilla pojilla ja tytöillä on toisen tai molempien vanhempiensa luokse. Näillä lapsilla onni on erilaista kuin aikaisemmin perheen vielä ollessa yhdessä; yhteiset pienetkin hetket muistaa loppuelämänsä. Poika (ja tyttö) on onnellinen vain kun isä on lähellä!
Mika Niikko, erityisnuorisojärjestö Takaisin Elämään johtaja
PS.
Näiden ”onnellisten poikien” vuoksi perheministerin perustamisella on kiire, eikä tehtävään tulisi valita ketä tahansa lasten arkielämästä vieraantunutta henkilöä. Yhden vanhemman perheitä Suomessa on yli 180 000 ja kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 16 000 lasta ja nuorta vuonna 2009. Lastensuojelun piirissä on peräti 70 000 lasta ja psykiatrisessa sairaalahoidossa alaikäisten määrä on
244
http://www.mikaniikki.fi
http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Kaikesta huolimatta poika oli iloinen saatuaan olla hetken isänsä seurassa ja tuntea häivähdyksen yhteydestä, jollainen vain muutama kuukausi sitten kotona vallitsi. Kai se isäkin kaipasi meitä, koska oli muuttanut lähelle meitä, poika ajatteli. Hetken keskusteltuaan poika palasi veljensä kanssa samaa kylätietä pitkin Seutulaan takaisin kotiinsa, joka tällä kertaa sijaitsi Tammirinteen lastenkodissa.
Kertomus on tosi kuvaus siitä, millainen kaipaus tuhansilla pojilla ja tytöillä on toisen tai molempien vanhempiensa luokse. Näillä lapsilla onni on erilaista kuin aikaisemmin perheen vielä ollessa yhdessä; yhteiset pienetkin hetket muistaa loppuelämänsä. Poika (ja tyttö) on onnellinen vain kun isä on lähellä!
Mika Niikko, erityisnuorisojärjestö Takaisin Elämään johtaja
PS.
Näiden ”onnellisten poikien” vuoksi perheministerin perustamisella on kiire, eikä tehtävään tulisi valita ketä tahansa lasten arkielämästä vieraantunutta henkilöä. Yhden vanhemman perheitä Suomessa on yli 180 000 ja kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 16 000 lasta ja nuorta vuonna 2009. Lastensuojelun piirissä on peräti 70 000 lasta ja psykiatrisessa sairaalahoidossa alaikäisten määrä on
244
http://www.mikaniikki.fi
http://mikaniikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus
Tyttö huomasi äidin muuttuvan levottomammaksi mitä pidemmälle ilta ehti vaikka äiti yritti Tytön ja Pienen Pojan nähden olla rauhallinen. TV:n lastenohjelmatkin oli jo katsottu, joiden aikana Tytön äiti kävi naapurin tädin luona asialla. Tyttö huomasi, että äiti teki iltapuuhat hiukan hajamielisenä ja hän tiesi entuudestaan että se liittyi isään ja siihen ettei isä ollut tullut töistä kotiin. Tyttö tiesi, että oli taas Se Ilta.
Uni karttoi Tytön silmää mutta lopulta nukkumatti armahti pienen ajattelijan.
Tyttö heräsi kolinaan ja ihmisten kovaääniseen keskusteluun ja hälinään. Äiti hyssytteli puhujia ja sanoi että lapset nukkuivat, johon isä vastasi kovalla äänellä ja rkiroillen äidille. Tyttö puristi silmät kiinni ja painoi kädet korville ja rukoili Taivaan Isää tekemään isästä kiltin, ettei hän löisi äitiä tänään ja että kaikki vieraat menisivät omaan kotiin ja että olisi pian jo aamu ja esitti lopuksi vielä toiveen kodista jossa kukaan ei löisi tai joisi viinaa.
Meteli jatkui ja äiti kävi peittelemässä lapset ja sanoi Tytölle, että kohta isi menee nukkumaan ja kaikki on hyvin, nuku sinäkin ja sipaisee Tytön hiuksia.
Tyttö nukahtaa mutta herää taas ääniin. Äiti itkee ja pyytää isältä soperrellen anteeksi, isä kähisee matalalla äänellä, kuuluu lyömistä ja itkua lisää.
Tyttö puristaa nallea lujasti ja kipuaa Pikku Pojan viereen. Äidin ja isän äänet hiipuvat jossain vaiheessa.
Tyttö herää äidin kuiskauksiin ja ravisteluihin. Äiti on pukeissa ja auttaa Tyttöä vaatteisiin. Tyttö näkee äidin turvonnet kasvot, repaleisen suun ja silmän joka on kokonaan kiinni. Äiti kantaa nukkuvan Pojan täkkikääreessä naapuriin, jossa naapurin täti odottaa heitä. Naapurin tädin luona he odottavat aamua ja sinä aamuna Tyttö, Pieni Poika ja äiti lähtevät mummin ja vaarin luokse - eivätkä enää koskaan palanneet siihen kotiin, ja Tyttö tiesi, että Taivaan Isä oli kuullut häntä.
Hyviä kirjoituksia :)
raastaa sydäntä kun lapsi kysyy,miksi isä ei enää rakasta minua ja nukkuu yöt äidin vieressä koska pelkää että äitikin hylkää. Äiti ei hylkää ja jatkaa valehtelua(?) lapselle:kyllä isä rakastaa,isä ei vain osaa näyttää sitä.
Mitä enää voi tehdä kun vuosienkaan jälkeen ei mene puhe perille että lapsi tarvitsee isäänsä,edes henkisesti jos ei muuten läsnä voikaan olla.