Sakemanni narttuni 8 kk on osannut kuluneen viikon olla niin rasittava että tänään sit sain kunnon raivarit naapurien silmien edessä.
Se on uhitellut, ollut todella tottelemation viikon ajan, käskyjä se on noudattanut pienen mietinnän jälkeen ei heti niinkuin normaalisti, ja kaikkein pahin... karkailu.
Kolme päivää sitten koira kahden kuukauden tauon jälkeen avaa itse oven ja lähtee pihalle laukkomaan minun mieheni perään. kaksi päivää sitten se avaa itse aamulla ja päättää muutenvain lähteä seikkailulle. Eilen aamulla koirani näki metsässä toisen koiran n. 100m päässä ja laukko sinne eikä ollu kuulevinaan mitään muuta, eikä minun ennätettyä paikalle suostunut antamaan itseään kiinni, vaan haluasi leikkiä. Tänä aamuna se näki toisen koiran 300m päässä ja lähti siltikin sinne asti laukkomaan, pysähtymättä edes miettimään.
No, lopetin aamulenkin siihen kun tulin niin pahalle päälle.
Tulin kotiin olin n. 40 min rauhoittunut niin ajattelin että käydään vielä autotalleilla heittelemässä palloa ennekuin minä lähden, no eiköhän sitten justiinsa kun heitän pallonm toiseen päähän tallia niin tule naapuri aran pikkukoiransa kanssa ja meidän koira haluaisi nin riehua sen kanssa. Sain koirani sitten takaisin toiseen päähän tallia ja jatkoin heittelemistä lumipalloja toiseen suuntaan siksi aikaa että naapuri on vienyt roskansa. Huusin kolme kertaa: "Kävikös sille mitenkään?" Kun koira vielä haukkui ja kitisi, neljännen kerran huusin niin kovaa ettei muijja voinut enää teeskennellä olevansa kuulematta. NO siinä vaiheessa minun koira lähti tietysti uudestaan heitä kohti, sillon minulla pimeni ja huusin niin lujaa kuin kurkusta pääsee, en jaksanu enää välittää vitun käytöstavoista. Tuntuu vain että minä jaksa tuon vitun murkun kanssa aina!
Mieheni on pitkiä päiviä töissä, minä opiskelen ja nyt kevään korvalla pänttään lääketieteen valintakokeeseen. Aikaa ei riitä itselleni ei YHTÄÄN ellen ota sitä jostain pois esim. opiskelusta, siivoamisesta jne.
Ja koiran kanssa kyllä värkätään paljon, saa liikuntaa/aktivointia n. 5-6h päivässä että ei siitä ole, eikä siitä etteikö tietäis että ei saa lähteä ilman lupaa, kun on sen ennenki tiennyt. Olen kasvanut koirien keskellä mutta opiskellessani useita vuosia en ole voinut koiraa pitää, nyt tuntuu että oliko se muka näin vaikeaa silloinki?!
Anteeksi kijroitusvirheet, en jaksa keskittyä nyt kirjoittamiseen niin tarkasti. Jos jollaki ois hyviä vinkkejä miten tuon kanssa jaksais paremmin niin otetaan vastaan :)
Se on uhitellut, ollut todella tottelemation viikon ajan, käskyjä se on noudattanut pienen mietinnän jälkeen ei heti niinkuin normaalisti, ja kaikkein pahin... karkailu.
Kolme päivää sitten koira kahden kuukauden tauon jälkeen avaa itse oven ja lähtee pihalle laukkomaan minun mieheni perään. kaksi päivää sitten se avaa itse aamulla ja päättää muutenvain lähteä seikkailulle. Eilen aamulla koirani näki metsässä toisen koiran n. 100m päässä ja laukko sinne eikä ollu kuulevinaan mitään muuta, eikä minun ennätettyä paikalle suostunut antamaan itseään kiinni, vaan haluasi leikkiä. Tänä aamuna se näki toisen koiran 300m päässä ja lähti siltikin sinne asti laukkomaan, pysähtymättä edes miettimään.
No, lopetin aamulenkin siihen kun tulin niin pahalle päälle.
Tulin kotiin olin n. 40 min rauhoittunut niin ajattelin että käydään vielä autotalleilla heittelemässä palloa ennekuin minä lähden, no eiköhän sitten justiinsa kun heitän pallonm toiseen päähän tallia niin tule naapuri aran pikkukoiransa kanssa ja meidän koira haluaisi nin riehua sen kanssa. Sain koirani sitten takaisin toiseen päähän tallia ja jatkoin heittelemistä lumipalloja toiseen suuntaan siksi aikaa että naapuri on vienyt roskansa. Huusin kolme kertaa: "Kävikös sille mitenkään?" Kun koira vielä haukkui ja kitisi, neljännen kerran huusin niin kovaa ettei muijja voinut enää teeskennellä olevansa kuulematta. NO siinä vaiheessa minun koira lähti tietysti uudestaan heitä kohti, sillon minulla pimeni ja huusin niin lujaa kuin kurkusta pääsee, en jaksanu enää välittää vitun käytöstavoista. Tuntuu vain että minä jaksa tuon vitun murkun kanssa aina!
Mieheni on pitkiä päiviä töissä, minä opiskelen ja nyt kevään korvalla pänttään lääketieteen valintakokeeseen. Aikaa ei riitä itselleni ei YHTÄÄN ellen ota sitä jostain pois esim. opiskelusta, siivoamisesta jne.
Ja koiran kanssa kyllä värkätään paljon, saa liikuntaa/aktivointia n. 5-6h päivässä että ei siitä ole, eikä siitä etteikö tietäis että ei saa lähteä ilman lupaa, kun on sen ennenki tiennyt. Olen kasvanut koirien keskellä mutta opiskellessani useita vuosia en ole voinut koiraa pitää, nyt tuntuu että oliko se muka näin vaikeaa silloinki?!
Anteeksi kijroitusvirheet, en jaksa keskittyä nyt kirjoittamiseen niin tarkasti. Jos jollaki ois hyviä vinkkejä miten tuon kanssa jaksais paremmin niin otetaan vastaan :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teette liikaa, jos koiran kanssa aktiivisesti tehdään 5-6 t / pv. Se saattaa käydä kierroksilla sen vuoksi, että ei saa olla rauhassa. Vähennä määrää. Mieti myös onko aktivointinne koiralle mielekästä? ESim pallon heitto saa monella kierrokset vain kasvamaan, kuten teillä tuntuu oelvan. Tee sen kanssa mieluummin rauhoittavia asioita, esim nenänkäyttöjuttuja, opeta hajutunnistusta, jälkeä, jne. Ne rauhoittavat ja väsyttävät koiraa.
Koira tuntee hermostuneisuutesi, tottakai sekin on silloin epävarma, se ei voi tietää mitä siltä halutaan, koska hermostuneena elekielesi on aina eri kuin rentona. Koira ei niinkään tulkitse sanoja, vaan ihmisen eleitä, äänensävyjä, äänenpainoja, jne.
Sillä on murkkuikä, siitä ei pääse mihinkään. Se on vain kestettävä, kun koiran hankkii. Voitte tietysti kysyä palauttamista kasvattajalta, joka etsisi uuden kodin. Ei ole koiran vika, että käyt lääkkistä, etkä jaksa. Te otitte koiran, se ei valinnut teitä. Mitä huonommin ja epäloogisemmin kohtelette sitä, sen vaikeammaksi menee, koiraparka on sekaisin ja te ette mitenkään auta sitä, teette päinvastoin.
Uros vai narttu? Molempiin vaikuttaa juoksut, onko niitä? Onko sillä eroahdistusta, aloitatte alusta yksinolo harjoitukset, koiran kanssa elo vain on tällaista.
Mitä selkeämpiä, reilumpia, kivempia, jhdonmukaisempia te olette, sen helpommin sujuu. Koiranne on nyt sekaisin, se ei luota teihin, se ei osaa tulkita teitä, muuttakaa oma käytöksenne, silloin muuttuu koirakin. Koira tottelee juuri niin hyvin kuin omistaja opettaa ja kohtelee sitä.
On täysin turhaa syyttää koiraa tai murkkuikää, kun itse käytöksellään aiheuttaa ongelmia.
Harmi, kun koirasi ei ole kone ;(
Miksi pidät läheisyydessäsi elävää olentoja, kun et osaa hallita edes omaa stressiäsi? Murkkuikäinen koira ei kiljumalla ainakaan tottelevaisuutta opi! Sen sisällä palaa elämisen riemu ja hormonimyrsky elämellisesti. Sinä et kiljumalla pärjää varmaan lääkiksessäkään???
Entäs jos ovet pitäisi lukossa ja koira hihnassa kun ollaan ulkona? Edes tämän murkkuvaiheen yli...voisi säästää hermoja.
Onkohan lääkkis oikea paikka? Siellä tulee kaikenlaista, vielä vaikeampaa vastaan ja jos hermo pettää tuollatavalla jo koiran pennun kanssa, niin voi voi...
Luovu ihmeessä koirasta, huutaminen ja muu tekemäsi vahinko pennulle vain vaikeuttaa sen luottamuksen ja sitä kautta oppimisen mahdollisuuksia.
Murkkuikä on normaali keitysvaihe. Mitä äksyilet? Pidä koira kytkettynä ja ovet lukossa. Vahvistakaa suhdettanne turvallisessa ympäristössä. Murkkuun älä luota, että käskyt vielä olisi sisäistetty. Tottakai niitä testataan. Ja mielestäni vähempikin aika riittää koiralle päivittäin. En ymmärrä näitä juttuja että koiranomistajan pitäisi omasta elämästään luopua ja elää vain koiran ehdoilla. Ei siitä mitään hyvää seuraa.
Murkku meilläkin, kuulostaa tutulta. Tänä aamuna jätkä lähti auton perään, vaikka kuvittelin ongelman jo voitetuksi. Takaisin lähtöruutuun siis. Ja kieltämättä keitti ja kovasti. Noniin, noniin, rauha rauha ja koulutus jatkukoon.
Teidän kannattaisi käydä koirakoulussa, jos ette ole sitä jo tehneetkin. Siellä harjoitellaan mm. luoksetuloa ja perustottelevaisuutta. Voit laittaa koiralle vaikka pitkän hihnan ja harjoitella luoksetuloa sen avulla itsekin. Muista aina kehua koiraa, kun se tulee luoksesi ja pidä huoli, että luoksetulosta seuraa vain mukavia asioita. Jos koira vaikka inhoaa kynsien leikkaamista, älä kutsu sitä luokse ja leikkaa kynsiä. Jos koira karkaa ja tulee takaisin/saat sen kiinni, älä ikinä rankaise koiraa. Se kokee, että sinun luoksesi tulosta seuraa epämiellyttäviä asioita. Voisitteko rakentaa pihaan aitauksen koiralle, niin se ei pääse karkuun?
Itse ainakin liikun noin samanikäisen pentuni kanssa pissilenkit mukaan lukien noin 2-2 1/2 tuntia päivässä. Lenkillä harjoittelemme mm. katsekontaktia eli aivojumpan ja liikunnan voi myös yhdistää. Voit myös hommata koiralle aktivointileluja (esim. Kong-lelut), joiden kanssa se voi leikkiä itsenäisesti.
Koiran pito vain on tuollaista, mitä kuvailit, eikä huutaminen hyödytä asiaa. Toki kaikilla menee joskus hermot, mutta koirasta pitäisi olla enemmän iloa kuin harmia.