Tajusin eilen, että olen jonkinasteisessa depressiossa. Jonkusen viikon olen ihmetellyt, kun voisi vaan nukkua, mitään ei oikein saa aikaiseksi ja jotenkin on pinna kireällä. Mutta eilen depis jotenkin aavistuksen verran syveni...
Äsken tuossa aamupalaa särpiessäni kävi ensimmäistä kertaa mielessä, jotta otanko ja vetäisin yliannostuksen lääkkeitä? En uskaltanut soittaa miehelleni tai kelleen muullekaan tuosta aatoksesta - se kun vain häivähti mielessä.
Takaisin tuohon depikseen ja eiliseen. Anoppi heittäytyi lähinnä miehelleni hankalaksi ja se alkoi minuakin vituttaa. Facebookissa näin entisen työkaverin synttärikuvia ja siitäkin tuli niin paha mieli - paljon oli tuttuja kasvoja, mutta minua ei oltu edes kutsuttu - ei niinkään sen takia, että en ole enää ko. työyhteisössä töissä, vaan sen takia että ko. henkilö laittoi välit minuun poikki sen vuoksi, ettei jaksanut kuunnella murheitani ja koska meillä oli niin erilainen työmoraali ja -asenne... Ja kaiken lisäksi sain sähköpostiini viestin, joka romutti ensi syksyn suunnitelmat.
Mä oon jotenkin ihan rikki. :( Psykiatrian erik. lääkärille (psykiatrille siis) odotan pääseväni, katsotaan nyt, että koska... Polille en halua soittaa, kun en koe saavani sieltä (hoitajalta) mitään apua. Mä tarvitsen psykologia, enkä mitään sairaanhoitajaa! Yksityiselle puolelle ei ole rahaa mennä.
Ei ole hyvä olo. Mut kai tää tästä suttaantuu... Mä jatkan "mököttämistäni" ja mies saa taas alkaa inttää, että mikä mua vaiva.
Äsken tuossa aamupalaa särpiessäni kävi ensimmäistä kertaa mielessä, jotta otanko ja vetäisin yliannostuksen lääkkeitä? En uskaltanut soittaa miehelleni tai kelleen muullekaan tuosta aatoksesta - se kun vain häivähti mielessä.
Takaisin tuohon depikseen ja eiliseen. Anoppi heittäytyi lähinnä miehelleni hankalaksi ja se alkoi minuakin vituttaa. Facebookissa näin entisen työkaverin synttärikuvia ja siitäkin tuli niin paha mieli - paljon oli tuttuja kasvoja, mutta minua ei oltu edes kutsuttu - ei niinkään sen takia, että en ole enää ko. työyhteisössä töissä, vaan sen takia että ko. henkilö laittoi välit minuun poikki sen vuoksi, ettei jaksanut kuunnella murheitani ja koska meillä oli niin erilainen työmoraali ja -asenne... Ja kaiken lisäksi sain sähköpostiini viestin, joka romutti ensi syksyn suunnitelmat.
Mä oon jotenkin ihan rikki. :( Psykiatrian erik. lääkärille (psykiatrille siis) odotan pääseväni, katsotaan nyt, että koska... Polille en halua soittaa, kun en koe saavani sieltä (hoitajalta) mitään apua. Mä tarvitsen psykologia, enkä mitään sairaanhoitajaa! Yksityiselle puolelle ei ole rahaa mennä.
Ei ole hyvä olo. Mut kai tää tästä suttaantuu... Mä jatkan "mököttämistäni" ja mies saa taas alkaa inttää, että mikä mua vaiva.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.