Tämä tapaus aivan hiljattain jossa kilpapurjevene helsingin edustalla ajoin matalikkoon.
Paikka merkitty myös useammalla reimarilla mutta silti näin kävi? Ajoko ne tuurilla :)
Paikka merkitty myös useammalla reimarilla mutta silti näin kävi? Ajoko ne tuurilla :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
Karilleajo kuuluu purjehtimiseen jos luovitaan pimeässä ja ilman gps ym. vempeleitä. Ajan jokaisella muutaman päivän reissulla kerran tai pari kiville, entäs sitten? Paraalla reissulla viidesti (niistä yksi aika paniikki tilanne kun tuuli painoi rantakivikkoon ja aallot isoja, mutta kone, hätä, melat, puoshaka, pohja, purje ja tuuli auttoivat). Taitavat nämä nyky veneet olla "sokeritoppia", heti rikki ja vuotaa kun kolisee.
Tutustukaa Kansanveneeseen ja Hai on kanssa kivenkestävä.
kivillä käydään ja olen itsekin käynyt muutamaan otteeseen, mutta ei kai siitä tapaa tarvi tehdä.
harva vene on suunniteltu tahallaan kiville ajettavaksi.
kivikkopurjehduksesta kehuminen ei juuri tee kunniaa mainitsemillesi venetyypeille. aloittelijat saattavat vaikka luulla, että kaikilla niillä harjoitetaan tuollaista eriskummallista veneilytapaa.
Yöllä kryssiessä ei voi ajaa väylillä ja muutenkin saaristossa purjehtiessa ei Suomessa nyt niin takuuvarmaa ole kivien välttäminen. 13v on takana kaikissa olosuhteissa sumusta tyyneen myös yöllä kompassilla, suuntimalla ja kartalla.
Pointti on siinä, että perinteiset raskasköliset eivät kivistä vahingoitu, uudemmat lasikuituviritelmät kyllä. Miksi purjehduksen on oltava kilpailua, kiireetöntä luonnossa liikkumistahan se parhaimmillaan on. Suurin osa uustuotantoa on Suomen vesille sopimatonta sekä aatteellisesti, että rakenteellisesti.
kuulostaa melkomoiselta hömpältä tuo kivipurjehdus, mielestäni se on navigoijan laiskuutta/taitamattomuutta/tyhmyyttä. Itse en ole käynyt vielä kertaakaan kivillä, enkä tule useasti käymäänkään. Tämä tosin vain kolmen kauden ja 3200 mailin kokemuksella.
Suosittelen TSbmw miehelle saaristolaivurikurssia.
Kurssi on tullut käytyä ja lupakirja kuljettaa pikkumatkustajapaattia on. Harmittaa teidän näkemyksenne minusta kivipurjehtijana! Jos sivuvedet eivät ole täysin kartoitettuja ja haluaa liikkua vapaasti saaristossa käy vääjäämättä joskus kivillä. Kun pohjakosketukseen osaa varautua ja paatti sen täysin kestää eikä tietenkään aja täysillä, käyttää luotainta ja varautuu... niin mitä siinä nyt ihmeellistä on.
Jos paatti on kisaraaseri, mitoitukset just ja just kestäviä ja aina kiire jonnekkin? Eikö purjehduksen tule olla sovitettu olosuhteisiin, paatin kestävä ja kivet on.
kehtaa liikkua päivälläkin!
kyllä pitkäkölinen vene kivilleajon paremmin kestää, kuin kapean fin kölin omaava. ei kai se kumminkaan sitä tarkoita, että kivillä ravaaminen olisi suotavaa? vahinkojahan toki sattuu!
ei kai kaikki uudemman mallisen veneen ostajat kuitenkaan kisaa, tai hae viimeisiä kymmenyksiä nopeudessa. sitäpaitsi vaika kruisaileekin, niin kyllä siitä vauhdista jotain hyötyä on. kovemman vauhdin avulla, voi ylettää kesälomamatkansa pidemmälle, kun loman pituus ei jousta.
On ruma,"tunteeton", muovihökötys, jossa ei saa minkäänlaista tunnelmaa aikaiseksi...ja yölläkin liplatuksen sijaan kuuluu läpsytys. Kyllähän ne kovempaa kulkee, mut siihen nopeaan vesillä liikkumiseen on keksitty parempiakin konsteja.
jahdin puikoissa oli sponssiasiakas, mutta vastuu tietysti Kentsu Thelenillä (siis kipparilla).
Tossahan se on levällään Walticin takapihalla, köli 3 osassa. Hiilikuitua ja balsaa.
Tarkkaan on sulle sinne Karibialle raportoitu tästäkin.
on hyvin pieni piiri todellisuudessa, Sarin ja itseni lisäksi loput kahden käden sormilla laskettavissa.
Tosipurjehtijoita on aika liuta:
- Hangon regatassa kasinon takapöydässä klubitakkiset vanhat herrat.
- Kesät saaristossa viettävät ja Itämerta kiertävät purjehtijat / perheet.
- Maailmaa kiertävät elämäntapapurjehtijat.
- Purjehduksen järjestötyölle aikansa antavat.
- Nuoret "viikon kaverien kanssa purjehtijat", siitä se lähtee...
- Saaristokulttuuria edistävät "perunoita kassi mukaan" retkipurjehtijat.
Määrittelepä "tosipurjehtija"...
Tosipurjehtijoille maksetaan siitä et ne purjehtii, muut kustantavat itse harrastuksensa, lelukauppiaat, vierasvenesatamat ja ravintolat,........... .
Tosipurjehtijoille on purjehdus rahaa tärkeämpi, kuten vaikka Suomenlinnan telakalta vanhojen paatien kanssa puuhaavat. Joten todelliset tosipurjehtijat arvioidaan rahasta poikkeavilla kriteereillä. No olihan vanhassa Neuvostoliitossakin kommunisteja ja "kommunisteja".'¨'
Ja sitten muuten on purjehtijoita myös erilailla pultattuna ja toimien toisella tapaa... (en tosin tiedä mihin kategoriaan tarkasti ottaen kuulut, mutta vaikuttaa bisnespuolelta) eli täyttävät nuo yksinkertaiset ehdot, mutta aate on. :D
Tarkentaisitko vielä tätä ristiriitaa: väität olevasi Karibialla, mutta kuitenkin viittaat trimaranhökötykseen tyyliin "tossa Walticin pihalla".
Kaikki, jotka ajavat kiville muuten kuin vahingossa, valehtelevat. Tai jos eivät valehtele, lienee syytä käyttää ammattiapua. Kivilleajo voi, HUOM VOI, johtaa veneen rikkoutumiseen. Jos sitä tahallaan harjoittaa, lienee somempi polttaa se puuvene rannalla, jää vähemmän vaivaa merivartiostolle (joka kyllä ei löydä edes maitoa jääkaapista). Joten tsmbw:lle terveisiä, että minäkin joudun riskeeraamaan kalustoni ja henkeni sinua pelastaessa.
Ei tosiaan, jokainen kerta on ollut vahinko (no ehkä hieman liioittelin määrissä vaikkakin joka kesä on "kivillä" käyty). Merivartiostoa tai Meripelastusseuraa en ole kertaakaan avuksi tarvinnut, tiukkoja paikkoja on ollut tuo yksi kuvaamani. Matalissa tuntemattomissa salmissa ja poukamissa mennään yleensä koneella tai hiljakseen samalla luodaten jos pohja ei näy. Vanhat loivaköliset tukevarakenteiset eivät ole moinaankaan hitaalla nopeudella pohjakosketuksesta, mitenkö lienee raasereilla?
Varsinaisia karilleajoja on tullut 3kpl/13v aikana, semmoinen on takuusti vahinko. Uusilla veneillä kölin kiinnitys, runkotukkien laminointi tai peräosan vauriot olisivat olleet niistä kahdessa todennäköisiä. Vanha konstruktio vaan "nousee" jonkun verran, kallistuu ja jää kiinni. Irrottamiseen riittää paino keulassa, purjeet ja moottori yhdessä.
PS. Voi ne Merivartioston rautaveneetkin jyrähtää kiville... (ainakin 80-luvulla).
moottoriajoneuvolla liikenteessä, valintasi olisi varman GAZ karjapuskureilla! Koska Ferrari ei kestä kolareita!
Eri aatesuuntia purjehduksessa edustavat:
Raaserit = Ferrari, Alfa-Romeo, Porsche (kuluttaa luonnonvaroja ja maksaa paljon)
Svanit, ym. laatupelit = Jaguar, MB, Cadilac (maksaa paljon, mutta kestää käyttöä)
Guttaperkkaveneet = Tavalliset perheautot...
Perinnepaatit = Museoajoneuvot
Moottoripurjehtijat = Hybridit (tulossa)
Kuskeissa on sitten samoin eroja vaan kiireisille on kyllä keksitty muita...
Otin ehkä jo liikaa takasin, tulee niille kiville silleen "vaarattomasti" välillä kolahdettua...
Onkos se sitten tahallaan kiville ajoa jos yöllä navakassa tuulessa tihkusateessa syyskuun keskivaiheilla pikkusaarten välissä kolahtaa. Miten siellä voi purjehtia ilman pohjakosketuksia? Jos näkyvyys on alta 200m ja vaikka kuinka menee kompassilla ja lukee karttaa... (no joskus on osuttu kyllä väärään salmeen kun niitä saaria on paljon). GPS olisi kyllä hyvä, mutta kun se ei kuulu perinteiseen saaristopurjehdukseen.
tunaroinniksi!
Itseppä määrittelit tuossa aiemmin tunaronniksi apua tarvinneet. Jos vene on rakennettu loivaköliseksi ja jämäkästi, on merikelpoinen ja muitten apua ei tarvita niin - hei tarkistappa määritelmiäsi.
Syyskuun tuulissa ja miksei kesälläkin tuulen vihmoessa täysreivit päällä... Purjehtijoita on terassisellaisista alkaen ja useimmat toivovat myötäistä, aurinkoa ja lämmintä. Kuutamopurjehdus vaahtopäitten aikaan on kans tunnelmallista - tähdet tuikkii. Eipä siellä yleensä kovin montaa muuta silloin liiku.
Loviisan ydinvoimalan lauhdevesialtaassa purjehtiminen on ihan eri luokkaa, kuin ulkona merellä. Toivottavasti pääset Bb sen joskus kokemaa. Buy the way, mitens kelit sielä Karipialla? Ookkos kookospähkynöitä syänys?
Jos nimittäin olet siitä kuullut... Se edellyttää, että turhia riskejä ei oteta. Ennakkoharkinta ja vaarojen välttäminen on tärkeämpää kuin niistä selviytymisen taito. Esimerkkisi "yöllä navakassa tuulessa tihkusateessa syyskuun keskivaiheilla pikkusaarten välissä" purjehtimisesta on nimenomaan esimerkki täysin vastuuntunnottomasta veneilystä. Merelle ei pidä ilman pakottavaa syytä lähteä, jos näkyvyys on noin huono ja olosuhteet muutenkin noin vaikeat.
Siis hyviin merimiestaitoihin ei kuulu jokin tai jotkin sanoista: "yöllä", "navakassa tuulessa" tai "tihkusateessa" (noita viimeisiä se ei voi tarkoittaa). Myrskyssä en mene tuollaiselle alueelle, ulos en lähde jos mysrky on todennäköinen, mutta luontoa voi käydä katsomassa mielestäni yöllä ja tuuli on usein navakkaa varsinkin syksyisin samoin silloin tihuuttaa. Eikö liikkuminen "saarten välissä" väylien ulkopuolella sisälly hyvien merimiestaitojen määrittelyyn?
Tarkoittavatko hyvät merimiestaidot päätöstä purjehtia vain "päivällä", "hiljaisella tuulella" ja "poutasäällä". Hyviin merimiestaitoihin ei kuulu siis huonoissa olosuhteissa merellä liikkuminen eli muille kuin ammattikalastajille ja työkseen purjehtiville pitäisi vähintään osoittaa paheksuntaa. (Ammattikseen merellä liikkuvatkaan eivät kuitenkaan osoita hyvää merimiestaitoa esim. yöllä syksyisellä merellä liikkuessaan?)
Paljon menettää jos ei saa omia polkujaan purjehtia.
ne on sitten vaikeat ? se joka ei osaa pysyy varmasti maissa.
Kyllä minä olen ymmärtänyt asian niin päin, että hyvä merimiestaito on myös ja nimen omaan kykyä selviytyä vaikeissakin olosuhteissa. Eihän se kotiin jääminen mitään merimiestaitoja vaadi.
Kyllähän veneiden katsastussäännöt ja laivurikurssien sisällöt on laadittu juuri sen mukaan, että tullaan toimeen kaikissa niissä olosuhteissa, joita kyseisellä vesialueella kyseisen venetyypin kanssa voi tulla eteen.
Jos joku haluaa välttää vaativammat olosuhteet jäämällä kotiin, niin OK, mutta se on jotakin muuta kuin merimiestaitoa. Muutenhan parasta merimiestaitoa olisi pysytellä mahdollisimman kaukana veneistä ja merestä.
Huvikseen vaikeisiin/vaarallisiin olosuhteisiin meneminen on nimenomaan taidon ja harkintakyvyn puutetta. Vertaus ammattimerenkulkijoihin kompastuu juuri siihen, että he eivät ole niissä olosuhteissa huvikseen vaan elannon perässä. Ja heidänkin kohdallaan haverin sattuessa pohditaan sitten usein oikeudessa sitä, olisiko pitänyt ymmärtää olla menemättä.
Minua on aina ihmetyttänyt tuo "ulosmittausmentaliteetti", jonka mukaan taidot ja aluksen ominaisuudet pitäisi hyödyntää viimeistä reunaa myöten. Huviveneilyssä se on ehdottomasti vastuuttomuutta.
että huviveneilijät, ammattilaisista puhumattakaan, tahallaan etsisivät vaarallisia olosuhteita. Jokaiselle veneilijälle vaan tihkusade, sumu, äkillinen kova tuuli jne. aina sillon tällöin tulevat vastaan. Kesäinen ukkospuuska ja sumu ilmestyvät niin nopeasti, ettei sieltä keskeltä Kihdin selkää oikein ehdi kotisohvalle pakoon, vaan tarvitaan sitä taitoa.
On sitä vikaa... kun mieluiten lähtee kun on vähän rajumpi keli. Mahtavaa kun taivaalta tulee rakeita tai ukkosrintama hyökkää päälle ja vesi rätisee puuskassa pikkuaaltoina kohti kuin rakkikoiralauma.
Ihan noihin pahimpiin ei "tarkoituksella" lähde, mutta alitajuntaisesta jännityksen ja luonnonvoimien hausta en olis ihan varma. Ainakin purjehtiminen on turvallisempaa kuin autoilu ja tunnelmia on paljon enemmän. Jos vuositasolla katsotaan purjeveneilijöiden onnettomuudet (selvin päin), niin ei niitä ole ainakaan järeästi rakenetuilla merikelpoisilla paateilla. Purjeet toimii lisäksi sulakkeina, ne repeää kyllä ennen kun muut osat pettää.
Miksi siis eväkölisillä sokeritopilla purjehditaan Suomen vesillä? Muutama merikelpoinen löytyy myös moottoripurjehtijoista ja niistä vanhanmallisista moottoriveneistä (moottoriin ei kyllä voi luottaa).
yleensä nuo kehumasi pitkäköliset vanhat puupaatit ovat loppuun ajettuja kiertopalkintoja. kaaret poikki, emäpuu pehmeä, peräpeilit putoilee ajossa....
mitä luulet, osuuko kieropalkintosi a vai b ce-kategoriaan :o)
happamia ovat pihlajan marjat sanoi kettu kun....
Oikeassa olet, sääli ettei vanhoja veneitä ajoissa kunnosteta ja ylläpidetä. Noista mainitsemistasi kohdista vanhat ovat pehmenneet ja rasituksessa vuotavat rajusti. Puupaattiin on huonot osat vaihdettava ja se on toisinaan (paikoista riippuen) mahdollista jopa kohtuuhintaan. Veneen rahallisen arvon ja rempan suhde vaan yleensä on...
Uusia pitkäkölisiä on myynnissä purjepaateissa, moottoripurjehtijoissa ja moottoriveneissä kilpailukykyisellä hinnalla. Eikö kannattaisi harkita hieman hitaampaa eli suuren märkäpinnan omaavaa Suomen vesille "kilpaveneiden" ja niiden kopioiden sijaan?
hyväkuntoinen puuvene nostattaa kunniotuksen tunteen, mutta niitä on tosiaan kovin harvassa.
itselläni purjehduksen yksi nautinto on juuri pitkät useiden päivien purjehdukset. mielelläni tällaisella reissulla etenisin harmajaa kauemmas (kyllä, olen pääkaupunkiseudulta). uudet "kaukomaat" antavat kivan lisäsävyn muutenkin mukavaan luonnonläheiseen toimintaan.
GPS tavalliseen saaristopurjehdukseen. Meillä ainakin kuuluu. Taidat olla aivan Uuno; aja vaan kivelle, mutta älä ainakaan tekniikkaan usko, vaan omiin kykyihisi, jotta on sitten kokemusta kiville kolistelusta.
Uusi tekniikka vie hommasta osan... kun tietää olevansa kärpäsenkakan tarkkuudella varmasti siinä missä mittari näyttää. Eipä vanhaan aikaan ollut GPS:siä eli siksi ne ei kuulu perinteiseen saaristolaispurjehimiseen.