Mua ärsyttää ko aina jännitän..jännitän esimerkiksi semmosta, että oon yksin kämpillä ja tiiän että kämppis tulee parin tunnin päästä. Pitää jotenki valmistautua siihen, että se on tulossa ja koko ajan saatan miettiä jotain tehdessäni, että toivottavasti en nyt mokaa ja saatan kiirellä tehä asioita. Tuntuu, että yksinkin ollesani joskus jännitän tosi paljon ja saattaa punastuttaa.
Onko kellään sellaista esimerkiksi (pitkähiuksisilla), että ei voi pitää hiuksia kiinni. Haluaisin kauheasti pitää hiuksia kiinni ja tehdä erilaisia kampauksia, mutta se on melkein mahdotonta. Ahistaa jos hiukset on kiinni. Ikään kuin näkyisin paljon selvemmin muille ja muut näkevät minut helpommin. Saattaa esimerkiksi koulussa luokassa ahistaa vaikka hiukset olisivat auki. Ne on tavallaan suojana. Niitten taakse voi mennä "piiloon". Saattaa ahistaa ihan missä vaan paikassa, että muut ihmiset katsovat just mua.
Mun kämppis on mun paras ystävä, tosi ihana ja semmonen jolle voin kertoa kaiken. Se vaan on inhottavaa, että mun on tosi vaikea puhua ees sille suoraan kasvotusten. On maailman kauheinta puhua ihmisille kasvotusten. Heti punastuttaa ja ahistaa ja saattaa "vahingossa" lipsauttaa ihan mitä sattuu päästäkseen pois tilanteesta ja että huomio kääntyy muilla muualle ko minuun.
Tykkään puhua ja jutella ihmisille. Se on helpointa ulkona, jollon on monesti viileää..varsinki talvella RAKASTAN olla ulkona. Siellä ei voi ees punastua. Juttelen yleensä mun kämppikselle illalla, ko valot on jo kiinni. Pimiässä on helppo puhua. Siellä kukaan ei nää mua. Ei ees tulis mielenviereenkää punastua sillon. Se on niin inhottavaa ko sillon ko näyn muille, niin joka hetki vois punastua ihan ilman syytä. Se on tosi ahistavaa.
Saatan joskus ruokapöydässä jos tulee kauhia punastumispelko ja sitten se tulee päälle..niin esittää, että vetäsen ruokaa "väärään kurkkuun" ja oon siks punanen. En voi näyttää mun punastumista koskaan kenellekään. Vihaan esitelmiä koulussa, kaikkia missä oon esillä. Se on pahinta! Sillon en voi oikeesti karata! Yleensä jos on muissa tilanteissa mahollista, pakenen paikalta, tai käännän muitten huomion muualle, tai esim. koulussa alan kaivaan repusta muka jotain. En tiiä miks tulee niin ihme punastumisia. Siis joka päivä elän kauheessa jännitystilassa. Se on kauheeta!!
Oon lähihoitajaopiskelija, nyt keväällä valmistuva. Oon ollu paljonki keikkatöissä ja siellä ollaan ihmisten kans. Tykkään olla vanhempien ihmisten kans. Ne ei yleensä arvostele, eikä muutenkaan jotenki oo samanlaisia ko oman ikäset. Oon siis 19v. Voin yleensä olla tosi rennosti jos joku aikuinen ottaa mut johonki vastaan tosi avoimesti, yhtään mua arvostelevasti kattomatta. Mulla tulee heti kauhia alistumisen tunne, jos vähänkää mun kans jutteleva tyyppi tarkkailee mua tai tuntuu vahvemmalta ko minä.
Tosi vaikeeta selittää näitä tilanteita. Ne on vaan tosi ahistavia. Koko ajan voisin olla naamarin takana. Voisin päästää mun oikean sosiaalisuuden esille, jos en punastuis KOSKAAAN!! Oon tosi sosiaalinen oikeesti, mutta en yleensä voi tuua sitä esille, ko punastun. En vaan voi yksinkertasesti antaa kenenkää nähä mun punastumista.
Auttakaa, mitä voin tehä. Tätä on ollu jo monta vuotta!
Onko kellään sellaista esimerkiksi (pitkähiuksisilla), että ei voi pitää hiuksia kiinni. Haluaisin kauheasti pitää hiuksia kiinni ja tehdä erilaisia kampauksia, mutta se on melkein mahdotonta. Ahistaa jos hiukset on kiinni. Ikään kuin näkyisin paljon selvemmin muille ja muut näkevät minut helpommin. Saattaa esimerkiksi koulussa luokassa ahistaa vaikka hiukset olisivat auki. Ne on tavallaan suojana. Niitten taakse voi mennä "piiloon". Saattaa ahistaa ihan missä vaan paikassa, että muut ihmiset katsovat just mua.
Mun kämppis on mun paras ystävä, tosi ihana ja semmonen jolle voin kertoa kaiken. Se vaan on inhottavaa, että mun on tosi vaikea puhua ees sille suoraan kasvotusten. On maailman kauheinta puhua ihmisille kasvotusten. Heti punastuttaa ja ahistaa ja saattaa "vahingossa" lipsauttaa ihan mitä sattuu päästäkseen pois tilanteesta ja että huomio kääntyy muilla muualle ko minuun.
Tykkään puhua ja jutella ihmisille. Se on helpointa ulkona, jollon on monesti viileää..varsinki talvella RAKASTAN olla ulkona. Siellä ei voi ees punastua. Juttelen yleensä mun kämppikselle illalla, ko valot on jo kiinni. Pimiässä on helppo puhua. Siellä kukaan ei nää mua. Ei ees tulis mielenviereenkää punastua sillon. Se on niin inhottavaa ko sillon ko näyn muille, niin joka hetki vois punastua ihan ilman syytä. Se on tosi ahistavaa.
Saatan joskus ruokapöydässä jos tulee kauhia punastumispelko ja sitten se tulee päälle..niin esittää, että vetäsen ruokaa "väärään kurkkuun" ja oon siks punanen. En voi näyttää mun punastumista koskaan kenellekään. Vihaan esitelmiä koulussa, kaikkia missä oon esillä. Se on pahinta! Sillon en voi oikeesti karata! Yleensä jos on muissa tilanteissa mahollista, pakenen paikalta, tai käännän muitten huomion muualle, tai esim. koulussa alan kaivaan repusta muka jotain. En tiiä miks tulee niin ihme punastumisia. Siis joka päivä elän kauheessa jännitystilassa. Se on kauheeta!!
Oon lähihoitajaopiskelija, nyt keväällä valmistuva. Oon ollu paljonki keikkatöissä ja siellä ollaan ihmisten kans. Tykkään olla vanhempien ihmisten kans. Ne ei yleensä arvostele, eikä muutenkaan jotenki oo samanlaisia ko oman ikäset. Oon siis 19v. Voin yleensä olla tosi rennosti jos joku aikuinen ottaa mut johonki vastaan tosi avoimesti, yhtään mua arvostelevasti kattomatta. Mulla tulee heti kauhia alistumisen tunne, jos vähänkää mun kans jutteleva tyyppi tarkkailee mua tai tuntuu vahvemmalta ko minä.
Tosi vaikeeta selittää näitä tilanteita. Ne on vaan tosi ahistavia. Koko ajan voisin olla naamarin takana. Voisin päästää mun oikean sosiaalisuuden esille, jos en punastuis KOSKAAAN!! Oon tosi sosiaalinen oikeesti, mutta en yleensä voi tuua sitä esille, ko punastun. En vaan voi yksinkertasesti antaa kenenkää nähä mun punastumista.
Auttakaa, mitä voin tehä. Tätä on ollu jo monta vuotta!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.