positiivisia kokemuksia lääkkeistä?

Itselläni diagnosoitiin psykoottinen masennus. Lääkityksenä Peratsin ja Sepram. Molempia vuoden verran käyttänyt. Itselläni lääkitys on ainakin auttanut. Harhoja on edelleen, muttei enää niin päällekäyviä. Masennuskaan ei enää ole niin raskas. Sosiaalisten tilanteiden pelkooni ja ahdistukseen lääkitys on myös auttanut. Elämänlaatuni on siis kokonaisuudessaan parantunut.

Muita lääkkeitä: Zoloft, Zyprexa, Seroquel kokeiltiin, mutta ne ei auttaneet. Monet ovat lääkekielteisiä juuri yhden epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Onneksi itse en luovuttanut.

Jos on oikeasti masentunut lääkkeistä on hyötyä,nukahtamis ja mielialalääkkeet ovat pelastaneet elämäni jo vuosikymmeniä, minulla on kaikki tunteet tallella ja saan nukkua, olen työssä ja rakastan elämääni ! Tietenkin on elämässä vastoinkäymisiä,mutta osaan suhtautua niihin paremmin ja tehdä asioiden eteen sen mikä on mahdollista,enkä jää murehtimaan ikäviä asioita. Lääkehoito voi todella parantaa elämän laatua,ilman niitä en olisi selviytynyt !

Monet valittavat, ettei lääkkeistä ole apua. Ei yksistä eikä toisista. Odottavat jotain epämääräistä "apua" kuin mikroaaltouunin kilahdusta. Ei apua ei apua...ja "PIM!", sitten yhtäkkiä ilmaantuisi se "apu". Samalla tavalla he kokevat ihan KA-MA-LIA sivuvaikutuksia lääkkeistä tarkkailemalla pienimpiäkin tuntemuksiaan. Jos vaikka persettä kutittaa lääkityksen aikana, sekin on varmaan lääkkeiden vika.

Aamen.

Käytin citalopramia kaksi vuotta ja pitkästä aikaa elämä hymyilee. Ne todella auttoivat minua jaksamaan elämässä ja arkiasioissa. Sivuvaikutuksia minulla oli jotain kuten hikoilu. Ehkä se pahin josta nyt kärsin ja josta yritän päästä eroon on lähes 20 kilon painonnousu. Mutta jos elämä paranee muutoin niin kiloista kyllä pääsee eroon jos haluaa ja on tarvetta.

Tällähetkellä en käytä mitään lääkitystä, mutta kyllä lääkkeet ovat tuoneet aikoinaan ison avun elämääni, enpä tiedä olisinko selvinnyt ilman niitä.

Ja vieläkin satunnaisesti käytän opamox-tabletteja tarvittaessa, onneksi todella harvoin nyt.

Minä olen viime syksystä saakka käyttänyt masennus ja ahdistusoireisiin Sepramia. Ilman lääkitystä ja terapiakäyntejä tuskin tuntisin oloani näin hyväksi nykyisin. Ehdottomasti olen tyytyväinen, että olen käyttänyt lääkettä. Toki sivuoireena tullut niin sanottu tunteettomuus. En tunne varsinaista surua ja masennusta, mutta en oikein huippuhetkiäkään. Elämä on aika tasaista ja tunteetonta...mutta parempi sekin kuin ainainen poraaminen, musta mieli ja itsesyytökset, sosiaalisten tilanteiden pelko ym.

Tutkimusten mukaan masennuslääkkeistä ei juuri ole apua lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa. Vaikeasti masentuneet saavat niistä kuitenkin avun.