Miten voin taistella enää vastaan, kun meinaan kuolla jo pelkästään hengittämällä sisään? Jokainen hetki on tuskaa...varsinkin silloin kun sorrun. Esimerkiksi juuri nyt. En usko että tästä mihinkään pääsee.
Tuntuu pahalta tuottaa pettymys läheisille olemalla huono ihminen, mutta en vain jaksa.
Kaikki kaadetaan minun päälle.
Enkä jaksa pysyä koossa enää. Räpistellä mudassa, tietäen ettei siitä kuitenkaan pääse pois...
Jokainen hetki tuottaa kipua. Muistoja on kaikkialla. Muistoja siitä, mitä minulla on on ollut. -Elämä.
Miten haluaisinkaan olla taas se ehjä ihminen.
Keskityn hengittämiseen.
Huomenna on uusi päivä, ehkä tällä kertaa onnistaa...
Ehkä en sorru. Ehkä en saa syytä vahingoittaa itseäni. Ehkä en kärsi. Ehkä..........................................................
ei.
Tuntuu pahalta tuottaa pettymys läheisille olemalla huono ihminen, mutta en vain jaksa.
Kaikki kaadetaan minun päälle.
Enkä jaksa pysyä koossa enää. Räpistellä mudassa, tietäen ettei siitä kuitenkaan pääse pois...
Jokainen hetki tuottaa kipua. Muistoja on kaikkialla. Muistoja siitä, mitä minulla on on ollut. -Elämä.
Miten haluaisinkaan olla taas se ehjä ihminen.
Keskityn hengittämiseen.
Huomenna on uusi päivä, ehkä tällä kertaa onnistaa...
Ehkä en sorru. Ehkä en saa syytä vahingoittaa itseäni. Ehkä en kärsi. Ehkä..........................................................
ei.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet paha ihminen et sitä epäile. Olet hyvä ihminen, tai, ole hyvä ihminen. Tiedät mitä tehdä. Ole hyvä ja niin voit olla hyvä jos joku sitä epäilee. Se mitä minä sinusta sanon ei ole muuta kuin arvelua. Samoin kun jos joku sinua haukkuu on todennäköisempää että heillä on omia ongelmia.
Muista aina, ettei itsepuolustus ja suojelu ole pahuutta, vaikket sitä ikinä haluaisi tehdä. Puolusta itseäsi lähtemällä pios, sinun ei tarvitse kuunnella muiden puheita, olet hyvä ihminen sanoi joku mitä tahansa. Lähde pois ja jätä se kaikki taaksesi, se on sinun oikeutesi, taistele, hyvä ihminen, taistele. Et valinnut olla tilanteessa jossa joudut puolustautumaan jatkuvasti, mutta se sinun on vain tehtävä. Älä rutistu sen paskan alle, vaan ole yksin ja avaa hartiat ja itsesi leveäksi ja uskalla olla elossa ja haistattaa paskat toisille, ennen kuin lopulta olet se mitätön paska joksi ne sinua kutsuvat. Älä ala sellaiseksi, tasitele vastaan. Älä anna niiden tehdä sinusta sellaista, koska et sellaista ole.
tässä oon vähän tehnykin. Lähteny pois. Mutta loppujen lopuksi. Ei se mitään auta.
Kai mä vaan olen heikko tai jotain.
Se voi olla, ettet ole niin kovapäinen kuin muut, muttei se mikään haitta ole todellakaan.
Ihmiset joilla on herkkä moraalinen kompassi, eli osaa ottaa muita ihmisiä huomioon ja ajatella syvällisesti, on yleensä vähän pelokkaita ja varovaisia lapsia.
Se ei missään nimessä ole mikään heikkous, vaan oma vahvuutensa.
Itse lähdin pois jo pienenä eikä olo tahdo aina helpottaa, vaikka nyt ikää on jo jonkin verran ja pitäisi olla aikuinen. Yhden asian opin joka muutti kaiken. Se on, ettei millään voi olla muuta kuin mitä on. Olet hyvä ihminen, eikä sitä pidä hävetä, eikä sitä pidä piilotella, vaan siitä voi olla ylpeä. Se ei ole heikkous, vaan se vain on niin.
Avoimuus on sen kaiken avain, ole itsesi, vaikka sen löytämiseen menee aina jonkin aikaa. Itse olen käynyt monta vahetta läpi, enkä ole tiennyt mistä edes alkaa itseään etsimään. Anna aivojen työskennellä ja keskity olennaiseen ja todelliseen. Älä usko siihen mitä sanotaan vaan usko siihen mitä tunnet.
Yksin on kovin vaikea taistella, sen takia tarvitset lopulta ystäviä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä. Aloita itsestäsi ja itsesi kehittäminen erossa näistä muista ihmisistä, ja pikku hiljaa, vuosien varrella alkaa olo parantua.
Itse vietin melkein kaksi vuotta yksin neljän seinän sisällä miettimässä, välillä istuin tunnin vessan lattialla yrittäen kerätä rohkeuttaa itseni lopettamiseen, mutten ikinä sitä kyennyt tekemään. Lopulta kyllästyin niin täysin, että menin kouluun. Olin levännyt kaksi vuotta rauhassa musita jotka halusivat minulle vain pahaa. Aina välillä minua käytiin kiusaamassa oven takana, mutta lopulta jotenkin keräsin itseni, ja epätoivoinen taistelu alkoi. Nyt siitä on noin viisi vuotta ja olen vasta alussa, mutta toivoa on. Joskus tekee mieli luovuttaa, ja en tee sitä vielä. Teen sen sitten kun on sen aika.
Kerro tarkemmin mitä elämässäsi tapahtuu niin luen sen kyllä ja katsotaan jos olisin käynyt läpi samoja asiota ja voisin helpottaa ajatustenjuoksuasi realistisesti. Itselle ei ainakaan teeskennelty sympatia ja epärealistiset toivonpakottamiset toimi koskaan. Katsotaan josko jotain viosi tehdä.
Minut on ekaluokasta haukuttu seläntakana ja petetty jätetty ulkopuolelle ja haukuttu päin naamaa. Kaikki on vittuillu mulle ja oon hävenny itteeni niin kaua et en ees muista enää. Kaikkee vähä vaikee selittää. On ollu n.4 tosi hyvää kaveria. Jotka jätti mut ja haukkuu ja levittää kaikkee. Ja 2 niist asui mun viereises talos.
Sit kaikkee tällast ,en ehi nyt oikn. kirjottaa :s