Oon masentunu. Mul ei oo kavereita kenen kanssa viettäis aikaa. Oon joka päivä vaa kotona enkä tee oikee mitää.Välillä alan vaa yht äkkii itkee ja miettii kaikkii asioita mitä mul vois olla :(
Toivotonta
16v poika
21208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ootko käyny puhumassa lääkärille tai kouluterkkarille asiasta?
Itse olen pikku hiljaa selviämässä masennuksesta, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Kaikki vaan hävisivät ympäriltäni, mikään ei kiinnosta eikä jaksa tehdä mitään.
Asiasta puhuminen helpottaa, usko minua.
Mulla on ihan sama tilanne ja oon 18v. tyttö. Et ainakaan ole yksin.
17v poika ja oon samassa tilanteessa. Samaa paskaa joka päivä, yksin kotona koneella/tv:n ääressä.
Mä 22 v, kotona, työtön, en opiskele tällä hetkellä, vakava masennus kait ja tuntuu et musta ei oo mihinkään. Elän tuilla.
Tulee todella paha mieli kun lukee täällä miten moni nuori on masentunut :(
Suoraan ku mun elämästä myös. Kaverit on hävinny uusien kavereidensa ja poikaystäviensä kanssa jonnekki ja istun kaikki päivät kotona tv:n edessä. Mietin usein myös millasta mun elämä vois olla tai kadehdin muiden elämää. Odotan koko ajan että jos joskus tää elämä muuttuis. Ei hyvältä näytä. Oon käyny koulupsykologilla puhumassa, mutta en tiedä auttaako se.
kaikki jätkät hei, hakekaa apua masennukseenne. Tiedän tarkalleen tunteenne, olen itse ollut masentunut kolmisen vuotta..ja ei tunnu vieläkän helpottavan, mutta aina parempi jos on joku hoito kontakti. lääkitystäkin voisitte kokeilla jos lääkäri suosittelee.
tsemppiä teille. toivottavati löydätte vielä elämän uudelleen..
Se on se nykyajan ympäristö joka aiheuttaa nuorille paineita. On oltava muodikas ja hyvännäköinen, on oltava laaja sosiaalinen piiri ja sitä sun tätä. Ottaa sellaisen asenteen että sama se mitä muut tekee, minä teen elämälläni just sitä mitä huvittaa. Jos ajattelee ja unelmoi toisenlaisesta elämästä eikä kumminkaan toteuta sitä on siinä kyllä kyse laiskuudesta eikä mistään muusta.
No kuules nyt vanha ukko 5415, oikeesti masentuneet ei vaa päätä et joo korjaanpas elämäni, ja that's it!
Ja ne ketkä ovat sun mukaan laiskoja...ehkä heitä pelottaa...ehkä he eivät pysty vaikka haluaisivatkin. Mutta jos he siitä valittavat ja tosissaan haluavat, he olisivat korjanneet asian, jos eivät olisi MASNETUNEITA.
Ja ne ketkä unelmoi toisesta elämästä, eivätkä JAKSA toteuttaa sitä, ovat M A S E N T U N E I T A.
kaksi eri asiaa.
laiskuus-masennus
masennus-laiskuus
ymmärrätkö?
APUA MASENNUKSEEN
Aluksi on ymmärrettävä että kaikilla on avaimet asioiden korjaamiseen kunhan otat vaan itseäsi niskasta kiinni. Ja se että mitä on tapahtinut kaverisuhteissa aikaisemmin ei määrittele miten paljon voi saada kavereita jatkossa, eikun pää pystyyn.
Avuksi masennuksen fyysiseen hoitoon suosittelen rasvahappoja, B12 vitamiinia ja D vitamiinia. Tietenkin terveellisen ruokavalion lisäksi.
Päivittäinen mieluiten aamuisin tapahtuvaa liikunta hyvällä tempolla vähintään 45min. Ja keskittyminen niihin asioihin mitkä elämässä on oikeasti kunnossa. Terveys, harrastukset, uudet tai vanhat kaverut, perhe jne.
Lisäksi kannattaa valita jokin ryhmämuotoinen uusi harrastus josta varmasti saa myös uusia kavereita.
Noudattamalla ohjetta masennuksen pitäisi hävita yksilöstä riippuen viikosta 4viikkoon.
Sitten seuraavaksi joku kirjoittaa että on niin masentunut ettei halua tai jaksa syödä terveellisesti/ mitään vitamiineja, tai että mä olen ainakin aina inhonnut liikkumista ja nyt sen pitäs auttaa minut pois masennuksesta.
Silloin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Rakkaat ihmiset emme voi aina valita mitä elämässämme tapahtuu. Mutta voimme vaikutta siihen mihin tapahtumassa keskitymme ja mitä se meille merkitsee.
oon miettiny et voisin puhuu jollekki mut en kehtaa koska mun vanhemmat luulee et mul on tosi paljon kavereita
Olisiko koulussa joku terkkari tai koulupsykologi jonka luona voisit käydä? Se on maksutonta ja täysin luottamuksellista, eikä vanhempiesi täydy tietää ellet halua.
No oon miettiny terkkarilla käymistä. Mutta miten hän voisi auttaa mun asioihin. Mun ongelma on se että oon niin yksinäinen?
niimpä. mulla on ihan sama ongelma ku sul. kaiken aikani käytän siihen et oon kotona koneella tai katson tv omaan huoneeseeni sulkeutuneena. enää en kouluakaan käy ku ei se onnistu ku oon liian masentunut, niin mitä helvettiä tällä vapaa-ajalla pitäisi tehdä oikee...
mutta siis asiaan... mun äiti on huomannu ku en syö enää paljoo mitää et mul on jotain isompiakin ongelmia ja se kauheesti kyselee et mikä mulla on ja et se vois auttaa, mut miten muka mun äiti vois auttaa mua mun yksinäisyytee nii en si kerrokkaa sille mitää...
Pojallani oli aikanaan samoja ongelmia. Sählyharrastuksen myötä löytyi uusia ystäviä. Käy nyt kuitenkin siellä terkkarilla keskusteluavun ja lääkityksen tarpeen arviointia varten ja kehotan muitakin käymään, joilla on samoja ongelmia.
oon 16 v tyttö ja ihan samat ongelmat. Istun huoneessani katsomassa tv:tä tai koneella katsomassa kuinka täydellistä muiden elämä on. itken jatkuvasti. kadehdin muita. pian en jaksa enää.......
Ap, ootkos tyttö vai poika, ootko kokenut lapsuudessa traumoja, miksi et uskalla kertoa vanhemmillesi? Vastaathan näihin niin osaisin auttaa sinua ehkä hieman enemmän :) Kaikkea hyvää sulle T: 45 täti vantaanseuduilta.
Tarkoititko oon minä tyttö vai poika? No jos mulle tarkoitit kysymyksen niin oon poika
Joo, Juuri Sinulle sen tarkoitin. Mietinkin siis onko lapsuuteesi liittynyt traumaa? Onko ongelmasi vain yksinäisyys, tai vietätkö aikaa perheesi kanssa?
Terveydenhoitajan puheille kannattaa nyt mennä, koska kun masennus pahenee, se paisuu ´niin suureksi ettet uskalla hakea enää apua, etkä selviä yksin.
Jos lapsuudessasi on traumoja, kerrothan meille? Yritän parhaani mukaan auttaa, sillä olet tärkeä :) Me täällä keskustelussa yritämme oikeasti auttaa!
Siis ei mulla mitään traumaa oo tapahtunu. Mun ongelma on yksinäisyys ja just ku siskot ja veli lähtee aina johki kavereittenkaa nii alkaa ottaa päähän älyttömästi , koska heillä on hauskaa ja minä makaan sängyllä kattomassa tv tai koneella chattailee. Kaikki juhlat mitä meillä on ollu oon vaa ollu omas huonees. Mun tekis mieli lähtee ulos kokoaja mut ei oo ketää kaverii. Ja sitku omasta mielestä oon iha normaali ja ala-asteel mul oli viel paljo kavereit mut jotenki se homma katos johki. Yht äkkii alan vaa itkee ku oon yksin kotona ja sisarukset kavereittenkaa ulkona. Eli tässä tää oli lyhyesti sori sekavasta tekstistä
Ei ollut sekava teksti, sain selvää ja ymmärsin :)
Tuo kyllä kuulostaa ikävältä, kerro vanhemmillesi, siitä ne asiat lähtee rullaamaan eteenpäin, käy ainakin terveydenhoitajalla/Koulupsykologilla.
Ne saattaa kehoittaa puhumaan vanhemmille, ja en tietenkään halua toistaa itseäni, mutta siitä voisi olla hyötyä...?
Jos sinulla on aina surkea olo ja itket, kannattaa etsiä netistä vaikkapa psykologien numeroita, on myös auttavia puhelimia. Annan esimerkin, tämä on maksuton: http://www.mll.fi/nuortennetti/info/lasten_ja_nuorten_puhelin_ja_net/
:)
Voisit kyllä (jos on vain hieman alakuloinen mieli joskus) kuunnella musiikkia , jotain iloista :) Tai jotain missä joku kertoo ettei elämä nyt olekaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan! Koska elämä jättää jälkensä, eikä kannata lannistua vielä. Olet nuori poika ja elämä on edessä, olet tuon ikäinen, nyt se elämä vasta alkaa, aloita alusta, ja yritä kohti hyvää elämää :)
- Jokainen meistä on syntynyt supetähdeksi -