olen siis anoreksiasta toipuva, tällä hetkellä (kai) ihan normaaleissa mitoissa oleva 165/52 oleva tyttö ja tnä uskallauduin syömään muutaman karkin kun niitä keittiössä oli, isä tuli keittiöön ja sanoi "mitä anorektikon unelmaa sä yrität elää ku syöt oikein karkkejakin" satutti ja pahasti... ihan kuin mun pitäs olla loppu elämäni syömättä hiilareita sokereita ja rasvaa... niin kuin olen ollut joskus... menin sitten ja oksensin nuo karkit... jotenkin inhottava olo nyt, tiedän että ei olisi pitäny oksentaa, tiedän että olen terveissä mitoissa, mutta hävetti... minä söin karkkeja, enkö olisi saanut? ahdistaa kovin...
pakko kertoa
läsk_isika
6183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis tuntuu että kaikki hajoaa, ihan kuin ihmiset eivät haluaisi puhua minulle koska olen niin lihava? kaikki vain romahti ihan yht äkkiä, itkettää... tiedän ettei tuo ole järkevää ajattelua, mutta siltä minusta tuntuu. enkä osaa puhua tästä isälleni, perheessämme ei ole ollut tapana puhua asioista, mikä on edes auttanut sairauttani koska en osaa käsitellä asioita normaalisti ja nyt tuntuu että kaikki vain pirstaloitui, itsevarmuuteni, kaikki, olen myös ehkä väsynyt... ehkä huomenna ei tunnu näin kamalalta.
Minä olen juuri saman pituinen ja painoinen. Minä olen hoikka ja niin olet sinäkin. Sitä paitsi tämä hoikkuusaste on terveellinen. Kivaa, että olet toipunut tämän kokoiseksi. Karkkeja voi syödä aina joskus hyvällä omalla tunnolla. Pahoittelen isäsi käytöstä. Hän ei ilmeisesti ymmärrä, miten syvällisesti ajattelet sanojen merkitystä. Kannustan sinua ilmaisemaan ajatuksesi isällesi!
kiitos hyväntoivottaja :) yritän rohakaistua, muuten tämä vainoaa mua varmasti vielä pitkään, pakkohan se olisi sanoa hänelle asiasta, eikä vaan paisutella omassa päässä...
Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, minun vanhempani (varsinkin isäni...) on päästellyt suustaan milloin mitäkin kommentteja, ja ne on todellakin loukannut. Ymmärrän että asiaoista voi olla vaikea puhua,mutta koska olet (ilmeisesti) vielä alaikäinen, olisi niistä hyvä oppia puhumaan.Toivon ainakin, että sinulla on joku, jonka kanssa voit jakaa nämä asiat, muuten ne jäävät mieleesi.
Et ole lihava, olet hoikka. Ole ylpeä itsestäsi että uskalsit ottaa muutaman karkin, yritä sitä jatkossakin (ilman oksentamista...) ja jos joku aukoo pätään, kysy miksi ei? Käänteispsykologia toimii aina!
Tsemmpiä sinulle, olet upea!
olet hoikka mutta onnittelut silti parantumisesta- tai suunnasta sinne päin! Isäsi kommentti voi olla ajattelemattomuutta ja tietämättömyyttä, keskustelu olisi hyväksi. Mutta niinkuin itselläni, ei se koskaan onnistunut. Voimia siulle!
Tässä sen huomaa kuinka toisten kommentit minusta ja ulkonäöstäni kääntää kaiken helposti ihan päälaelleen, ihan oikeesti melkein itkettää kun joku (vaikkakin täysin tuntematon) sanoo, että olen upea... saati sitten kun tulee jtn negatiivista, niin ihan päin vastaisesti ja varmasti monella sama juttu... :/ mutta kiitos, tuli oikeasti tooooodella hyvä mieli kun luki kaikkia uusia kommentteja :) me ollaan kaikki upeita omalla tavallamme! :)