Olen viime aikoina pohtinut että voisin tarvita jonkinlaista apua, mutta mitä, miten ja mistä?
En oikein tiedä, mikä mättää. Mieliala matalalla, ei tahdo saada aikaiseksi mitään. Olen ollut koulukiusattu, mikä vei itseluottamuksen tehokkaasti. Ystävyyssuhteiden luominen on tosi vaikeaa ei uskalla luottaa (minulla on kuitenkin onneksi ystäviä, mut tällä hetkellä matkan päässä). Arkuus ja itseluottamuksen puute näkyy myös työelämässä. Syömishäiriönkin kanssa taistelen eli syön syömästä päästyäni, vaikka tiedän että ei pitäisi, mutta en vaan mahda mitään, vaikka päätän etten syö ylimääräistä.
tulipas tästä seka meteli. Pointti on se mistä lähteä hakemaan apua?
En oikein tiedä, mikä mättää. Mieliala matalalla, ei tahdo saada aikaiseksi mitään. Olen ollut koulukiusattu, mikä vei itseluottamuksen tehokkaasti. Ystävyyssuhteiden luominen on tosi vaikeaa ei uskalla luottaa (minulla on kuitenkin onneksi ystäviä, mut tällä hetkellä matkan päässä). Arkuus ja itseluottamuksen puute näkyy myös työelämässä. Syömishäiriönkin kanssa taistelen eli syön syömästä päästyäni, vaikka tiedän että ei pitäisi, mutta en vaan mahda mitään, vaikka päätän etten syö ylimääräistä.
tulipas tästä seka meteli. Pointti on se mistä lähteä hakemaan apua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kokeile astanga joojaa
http://www.astangajooga.fi.
:O)
Joo toi vois olla ihan jees, mut ehkä mä ajattelin enemmän jotain keskustelu apua, et sais päänsä järjestykseen. Välillä on nimittäin tosi paha olla sekä henkisesti että fyysisesti.
mielenterveystoimistoa. Jos sellaista ei ole, sitten terveyskeskuslääkäriä tai -psykologia. Jos sinulla on rahaa, mene yksityiselle (noin 50 euroa per käynti).
Pitkiä psykoterapioita on lehtitietojen mukaan vaikea saada tällä hetkellä, kun kela on tiukentanut sääntöjään. Monia kyllä auttaa muutamakin käyntikerta ammattiauttajan luona. Lääkityskin auttaa joitakin.
Nykyään puhutaan myös ravinnon merkityksestä mielenterveydelle. Lehtiartikkeleiden mukaan omega-3 -rasvahappojen saanti suojaa masennukselta. Myös B-vitamiinien saannilla on merkitystä, samoin magnesiumilla ja monella muulla. Jos et ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota näihin asioihin, suosittelen aiheeseen perehtymistä.
Psykoterapiaan voi tietenkin mennä, vaikka ei kelan tukea saisikaan. Tosin se on aika kallista, mutta kannattaisi varmaan yrittää hakeutua vaikka ihan lääkärille aluksi, siitä se lähtee. Ei kannata jäädä yksin pohtimaan.