Voiko narsisti, sosiopaatti tai psykopaatti kärsiä ahdistuksesta?
Itse kärsin ahdituksesta mikä estää sosiaalista elämää. Elän myös kulissi elämää, missä esitän normaalia muista välittävää ja auttavaa reilua kaveria. Totuus kuitenki on että minua ei hetkauta muiden ongelmat, olen tyytyväinen jos kavereilla menee huonosti.
Jos joku onnistuu jossain on minun pistettävä astetta paremmaksi ja heittää se kaverin naamaan. Valehtelen myös jos hyödyn siitä, saan ihmiset tekemään mitä pyydän , koska olen niin "mukava" ihminen. Tiedän väärän ja oikean eron ja koitan olla mahdollisimman paljon niinkuin muut ihmiset, joista tiedän ihmisten tykkäävän. Näen sen mahdollisuutena käyttää muita hyväksi kun tilanne sen vaatii.
Tiedän mitä sanoa ja miten toimia naisten kanssa että he ihastuvat minuun. Mutta kun olen saanut mitä halusin jätän heidät. Olen särkenyt monta sydäntä ja tulen särkemään. Omaa paniikkihäriöksi diagnosisoitua vaivaani en vain osaa ymmärtää. Jos jollain on mielipide niin kerro pois.
Psykiatrini on tietoinen vain paniikkihäiriöstäni.
Itse kärsin ahdituksesta mikä estää sosiaalista elämää. Elän myös kulissi elämää, missä esitän normaalia muista välittävää ja auttavaa reilua kaveria. Totuus kuitenki on että minua ei hetkauta muiden ongelmat, olen tyytyväinen jos kavereilla menee huonosti.
Jos joku onnistuu jossain on minun pistettävä astetta paremmaksi ja heittää se kaverin naamaan. Valehtelen myös jos hyödyn siitä, saan ihmiset tekemään mitä pyydän , koska olen niin "mukava" ihminen. Tiedän väärän ja oikean eron ja koitan olla mahdollisimman paljon niinkuin muut ihmiset, joista tiedän ihmisten tykkäävän. Näen sen mahdollisuutena käyttää muita hyväksi kun tilanne sen vaatii.
Tiedän mitä sanoa ja miten toimia naisten kanssa että he ihastuvat minuun. Mutta kun olen saanut mitä halusin jätän heidät. Olen särkenyt monta sydäntä ja tulen särkemään. Omaa paniikkihäriöksi diagnosisoitua vaivaani en vain osaa ymmärtää. Jos jollain on mielipide niin kerro pois.
Psykiatrini on tietoinen vain paniikkihäiriöstäni.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kas kummaa, paniikkihäiriö.. :)
Itse suhtaudun ahdistukseen, masennukseen ja paniikkiin merkkinä siitä, että elämässäni, usein tuolla tunnepuolella, on hieman vinksalleen vinksahtaneita asioita, jotka vaativat huomiotani ja selvittelyä.
En sano, että kaikilla asia olisi samalla tavalla, mutta osin olen ollut huomaavinani, että ihmiset, jotka tavalla tai toisella käyttäytyvät tunnepuolella tavallaan vastoin aitoa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä myös toisia kohtaan, joutuvat painimaan ehkä eniten masennuksen ja ahdistuksen kanssa, johon ei varsinaista syytä löydy.
Eli jollain sanattomalla tasolla ihminen itse tietää mitä oikeasti tarvitsee ja huomaa jättävänsä itse itsensä vaille sitä ja tiedostamattomalta tasolta pukkaa varoitusta varoituksen perään.
Kuulostaa melkein siltä, kuin et itse olisi tyytyväinen omaan tilanteeseesi. Miksi käyt psykiatrilla, jos et luota saamaasi hoitoon niin paljoa, että kertoisit tälle enemmänkin itsestäsi? Ja toisaalta itse uskon, että ihminen tietää omaa itseänsä koskevat "vastaukset", ne pitää vaan löytää. Tähän auttaa hyvä suhde psykiatriin. Mutta jos et ole edes aikeissa yrittää, miksi et vapauttaisi psykiatrin aikaa sellaiselle, joka tosissaan haluaa muutakin, kuin vain kevyesti ihmetellä, että mistäköhän se sellainen paniikkihäiriö mahtaakaan johtua..?
Kenties pelkäät itse, että psykiatrisi kertoo sinusta itsellesi jotakin, mitä et ole valmis kuulemaan?? Ja siksi et käsittele hänen kanssaan muuta kuin paniikkihäiriötäsi??
Erilaiset ahdistuneisuushäiriöt lienevät tyypillisiä "sivuoireita" ainakin narsisteilla ja sosiopaateilla. Myös epätyypillistä masennusta saattaa esiintyä.
Mistä nämä ahdistukset ja paniikkikohtaukset sitten johtuvat? Todennäköisesti tunteiden tukahduttamisesta, vanhoista traumoista, alitajuisista peloista, joita ei tiedosta...jne.
Mainitsemasi jutut viittaavat sosiopaattiin.
Netistä löytyy paljon tietoa hakusanalla "sociopath", jos englanti sujuu...
Ei minuakaan kiinnosta muiden ongelmat, enkä ymmärrä miksi pitäisikään. Jokainen huolehtikoon itsestään...
Olet varmasti mukava heppu. ;)
olette siis sitä mieltä että tämä kulissi mitä pidän yllä kuluttaa henkistä voimaa ja esiintyy paniikkihäiriönä?
en oo syntyny tämmöiseksi, muistan nuorempana tunteneeni jotain muita ihmisiä kohtaan. olen tainnut jopa itkeä joskus. yks elämäntilanne sitte muuttui helpommaksi ku sulin tunteet kokonaan pois. sen jälkeen en ole enää tuntenut mitään ja katson asiat vain itseni kantilta.
olen rakentanut tämän nykyisen maailman ympärilleni ihmisistä joista saan hyötyä, tiedän kenen kans pitää olla kaveria jne. en mielelläni alkaisi purkaan tätä psykiatrini kanssa.
Mulla on aina ollut ongelmana saada tunnetila kestämään...
Hetken saattaa esimerkiksi olla kauhea olo, ja *naps* se katoaa.
Sitä muistan ihmetelleeni jo lapsena...Helvetin turhauttavaa. :)
Sitä en muista oliko silloin tunteita muita kohtaan...Jos oli, niin hyvin hyvin vähän, ainakin ihmisiä kohtaan. Kärsivän eläimen näkeminen sen sijaan tuntuu sietämättömältä...Hetken aikaa.
Ps. pakko addiktina kysäistä : liittyykö tähän kuvailemaasi elämään päihteitä ?
Sopis aika hyvin kuvioon...
Ja kuvailemasi henkilö eroaa "oikeasta" narsistista...miten?
Ja edellinen oli vastaus Lynetten viestiin.
j.o.k.u : mekanismihan lienee sama mutta ajatuksena se, että jos se ei olisi patologista vaan "hoidettavissa".
Sillä toivolla, ettei kaikki oireilevat ole pershäiriöksi asti sairastuneita.
Suunnitelmallinen muiden hyväksikäyttö, ilman omaatuntoa kyllä viittaa johonkin aivan muuhun...
Jos esittää kaikkien silmissä "kovanaamaa" se onkin sitten toinen juttu, mutta on eri asia "esittää mukavaa".
en käytä päihteitä, ainoa pahe on tupakka. en edes kahvia juo. en kyllä kovanaamaa esitä koskaan. olen huomannut että kovanaamat ei pärjää pitkälle.
ja mitä omaantuntoon tulee niin olen itseeni tyytyväinen melkein aina. joskus tulee joku "parempi" tyyppi esiin niin sitte pitää vähän kikkailla että saa sen näyttään huonolta tai itsensä vielä paremmalta muiden silmissä.
Ooolspraittis. Eihän siinä mitään. Ihmiset on erilaisia.
Miten omat fiilarit ? Jos ei tunne tarvetta muutokselle (ei mikään vaivaa) niin sitten ei oo pakko jos ei taho =)
eihän minua muu vaivaa kuin tämä paniikkihäiriö. kaikkeen muuhun olen tyytyväinen :)
onko sitä muka jotain tunteita sitten kun kerran niin paljon ahistaa?
en usko. ei ole kauaa ku näin nuoren naisen päätä hakattavan asfalttiin, katselin siinä ja poltin tupakkaa ku muut kauhisteli ja tappeli.
Toki jokaisella ihmisellä on tunteet..."Pahimmillakin." Ei välttämättä muille asti, mutta kuitenkin.
Kyseinen tilanne ei kyllä liikuttaisi minuakaan...Nähnyt elämässään yhtä sun toista, niin ei kyllä paljon jaksaisi kiinnostaa.
Paniikkihäiriöön on kai ihan hyvät lääkkeetkin nykyään olemassa.
Ne on ne piilotetut tunteet, mitkä siellä kummittelee... :)
juu on mulla siihen lääkitys. masennuslääkettä ja kourallinen vahvoja rauhoittavia mutta eipä tunnu auttavan. kiitos kuitenki ku olette jaksaneet vastailla
Kiitos itsellesi. Toit mukavaa vaihtelua tämän palstan rakkaushöpinöiden sekaan. :D
se oliki mun tarkoitus :D hehheh vähä tän alueen huumoria yritin heittää.
mutta joo pitääpä yrittää vaikka ymmärtää itseään paremmin jos vaikka helpottais tuo ahdistus
Ei yrittämällä, vaan ymmärtämällä. Sinulla ne vastaukset ovat.. kuule ne :)
Ja nukkekotilinjalla, tänks A..
http://www.youtube.com/watch?v=lOpSWD9qE0o&feature=related
Tervetuloa palstalle. Masennuslääkkeet ja rauhoittavat yhdessä vaikuttavat kovalta kuurilta. Et ole päässyt helpolla elämässäsi.
Huumorisi oli huonoa. Siitä sinun on syytä olla huolissasi, koska huumorintaju kertoo usein paljon kantajastaan. Tunteettomuus samoin.
Uskon että pingottunut olosi voisi parantua suhtautuessasi itseesi entistä vakavammin. Päästätköhän itsesi liian helpolla, vetoamalla sairauteesi.
Oletko kysynyt tai lukenut voisiko mahdollisesti lääkityksesi vaikuttaa tunteidesi poissaoloon. Lievää tai keskivaikeaa masennusta hoidetaan monien terapeuttien mielestä liian usein lääkkeillä.
Suhtaudu vakavammin myös terapiaasi. Koeta selvittää oletko rakentanut tunteettomuudesta suojakuoren itsellesi sen vaikean elämäntilanteen kestämiseksi mistä kerroit. Puhu siitä oman terapeuttisi kanssa - tai etsi uusi.
Ahdistuksesi on minusta hyvä asia. Se on sinulle mahdollisuus tuntea.
Eli aloittajan siis pitäisi olla huolissaan siitä, minkä vaikutelman hänen tunteettomuutensa antaa muille? :D
A:n puolesta, korjatkoon jos menee persiilleen, EI.
VAAN hänen tulisi olla huolissaan siitä, onko hänen tunteettomuutensa aidosti ja oikeasti tunteetonta TAI-VAI ainoastaan itsellensä teeskentelyä, syystä tai toisesta.
Tänks Mb, tuota koetinkin sanoa mutta kiersin taas puoli rannikkoa sitä yrittäessäni =)
"Oletko kysynyt tai lukenut voisiko mahdollisesti lääkityksesi vaikuttaa tunteidesi poissaoloon. Lievää tai keskivaikeaa masennusta hoidetaan monien terapeuttien mielestä liian usein lääkkeillä"
Tämän takia NE PÄIHTEET tulikin mieleeni...
Olen itse ollut myös lääkkeiden väärinkäyttäjä joten tunteisiin vaikuttavat KYLLÄ.
Rauhoittavat voivat myös jopa laukaista tai lisätä rebound-ilmiönä paniikkihäiriötä. Se kannattaa muistaa.
Varsinkin jos kyseessä on lyhytvaikutteisempi (esim xanor/alprox) "pami". Tiedän kokemuksesta mihin solmuun tuollaiset lääkkeet ihmisen voi vetää. Masislääkkeistä en tiedä, mutta muista kyllä...
Hups, en tarkoittanut että sinä olet lääkkeiden väärinkäyttäjä (!) mutta samat ovat silti "oireet" niistä...
M.B. heitti asian hyvin. Ja moni muukin tässä. En vain keksi miten tämmöisen heittää psykiatrille yhtäkkiä ku valehdellut jo hyvän aikaa monesta asiasta...
Sinua vartenhan se psykiatri siellä on. :)
Tuskin he nyt olettavatkaan, että jokainen avautuisi ongelmistaan samantien, ja rehellisesti...Pikkuhiljaa omalla vauhdilla.
Minun ongelmana on saada terapeuttini uskomaan, että puhun totta. Jotenkin oudosti juuri, kun ajattelen avautua rehellisesti asioista aletaan vihjailemaan, että valehtelen ja päinvastoin...
En kai ole kovin luotettavan tuntuinen, ristiriitaisine mielipiteineni....Hmm...
Mutta anyway...Jos jokin asia vaivaa, niin kai se nyt kannattaa lääkärilleen kertoa, ennen kuin tekee siitä päässään liian suuren ongelman.
Voihan aina olla, että kyseessä olisikin vain jokin väliaikainen ohimenevä elämänvaihe...Sinähän sen tiedät parhaiten. :)
kore 83.... avaudu vähitellen ja sano niin kuin on ollutkin...ettet ole kehdannut asiaa ottaa esille. Tuskin olet ensimmäinen asiakas joka salaa jotain häpeän tai ahdistuksen vuoksi.
Ymmärtänee varmasti ja jos ei niin vaihtoon vain.
kiitosta kaikille. jospa sitä vähn koittas avautua ens sessiolla. ja nuo lääkkeet mitä mulla nyt käytössä : xanor debot 3mg ja venlafaxin tai joku 150 päivä.
Ja väärinkäyttöä ei ole ollut eikä tule olemaan
kore83:
kannattaa kokeilla avautua terapiassa =)
Onneksi sentään niin fiksu lekuri, että antanut Xanorin debottina, ei tule väärinkäytön riskiä sillä tavoin.
Kakkosen pilleri on kyllä aika vahva, vastaa n. 40mg diapamia...
Vaikuttaa varmasti tunne-elämään. Tai sen huomaa vasta sitten kun sen lopettaa - verhot vetäytyvät, värit palaavat, tunteet plopsahtavat pintaan ja ajatus kulkee toisella tavalla.
Valitettavasti ne lääkkeet myös ajan myötä tavallaan ylläpitävät häiriötä.
Toisaalta, jos paniikkihäiriö on todella paha, ei ilmankaan ole helppo pärjätä.
Ja vieroitus niistä on yksi vittumaisimmista.
Tsemppiä. Jotta loppuelämä ei menisi sumussa, keskittyisin sinuna nimenomaan sen paniikkihäiriön hoitoon...
> kiitosta kaikille. jospa sitä vähn koittas avautua ens sessiolla.
Kyllä sinä osaat! :)
> Ja väärinkäyttöä ei ole ollut eikä tule olemaan
Olet reipas! :)