Oon 17-vuotias poika. Mun iskällä ja mulla on aina ollu tosi hyvät välit. Me ollaan aina puhuttu kaikesta, eikä meidän välillä oo mitään salaisuuksia. Mun iskä on mulle ennemmin niinku kaveri tai isoveli. Mitä mieltä te ootte tästä??? Mun äiti sanoo, että vois vähän rajottaa, mut mun mielestä tässä ei oo mitään pahaa.
Mä ja iskä...
[---]
61333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja mitä pitäisi rajoittaa? Onko se äitisi ihan pimeä, kun tuollaisia puhuu? Kerronpa hiukan omaa kokemusta:
Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta ja täällä ei niin kummoisia harrastusmahdollisuuksia ole eikä niitä oman ikäisiä kavereitakaan liikaa ollut. Onneksi kotona oli kaveri, joka vei harrastuksiin ja oli siinä samalla isoveljen korvikkeena, kun ei sitä oikeaa isoveljeä ole. Metsällä ja kalalla sitä sitten kuljettiin siitä lähtien, kun minusta oli mukaan lähtijäksi. Myöhemmin urheilemassa myös... siis siinä vaiheessa, kun olin yläasteella koulussa ja tarpeeksi vankistunut pelaamaan lentopalloa aikamiesten mukana. Sinun ikäisenä sitten olinkin jo paikallisen sarjajoukkueen vakikalustoa. Jäi siinä monta typerää kollotusta tekemättä, kun oli tolkun harrastukset ja aikuista seuraa siinä vaiheessa, kun omanikäiset varastelivat keppakaljaa ja mopobensoja. Nyt olen "vanha varis" ja palloilut on puulaakisarjaa ja isäukko jo liian kremppa pyöreän perään hyppäämään. Eränkäynti on säilynyt ja yhä ja edelleen olemme kuin kaverukset, kun pakkaamme jahtikamat tai kalavehkeet matkaan. Ja yhä edelleen keskustelemme asiat suoriksi niinkuin hyvät kaverukset ruukaavat tehdä.
Ja ketju jatkuu... oma poikani on nyt 13 vuotias ja tyttäreni 10 v. Harrastukset "periytyvät" eteen päin. Aika on muuttunut ja arvostukset sekä osin harrastukset myös, mutta lapsuudenkodistani saamani kaverimalli on osoittautunut hyväksi jutuksi. Tyttäreni on innostunut kalastamisesta ja poika on "insinööriainesta" ja tykkää osallistua moottoripyörien ja muiden antiikkiromppeitten raplaamiseen (minulla on tekeillä muutamia antiikkikoneita ja -ajoneuvoja). Oma mutsini on ihan ok ja osaa jopa keskustella, mutta minun tyttäreni ja poikani olisivat ihan pulassa, jos heidän täytyisi tulla toimeen pelkästään äitinsä "opastuksella". Tunteeton ja puhumaton möllikkä, joka pitää kyllä kodin kunnossa, mutta ei tajua ihmissuhteista ja keskustelemisesta tuon taivaallista (erottu tässä sitten onkin jo vuosia sitten).
Viikon päästä tulee taas nuoriso maalaislomalle ja sen tietää, että monenmoisesta jutellaan ja harrastuksissa menee mukavasti aikaa.
Että jatkakaa te vaan samaan malliin kuin tähänkin asti! Ihan liian monessa perheessä nuoriso ja vanhemmat ovat niin etääntyneitä toisistaan, että voiko tuosta enää edes perheenä puhua. Sinulla on etuoikeutettu tilanne, kun olet hyvissä väleissä isäsi kanssa. Pidä siitä kiinni.
Asiaa puhut.
Tosi hyvä juttu, että teillä on noin mahtavat välit. Ei monella ole ja nauttikaa siitä. äitille voit sanoa, että höpö höpö ja anna meidän miesten touhottaa...joo hyvää kesän jatkoa :)
Olen 27 vuotias mies,ja minulla myös kokemusta siitä,että mitä on olla kaveri oman isäukon kanssa.
Kukapa minua paremmin ymmärtäisi kuin oma isä..välit eivät ole aina olleet näin hyvät,mutta viimeiset 10 vuotta kuitenkin..
Minä olen henkisesti lähes täydellinen isäni kopio,sekä hyvässä että pahassa.Kumpikin miehenä erittäin itsenäisiä eli kaverit on potkittu pois siinä vaiheessa kun aikuistuminen on alkanut.
Samanlaiset elämänarvot ja ajattelutyyli moraalista ja periaatteista puhumattakaan..ja aina voi kertoa kaikki murheensa ja purkaa sydäntään..
Isäni ja minun välillä oleva rakkaus on jotain sellaista jonka haluan siirtää myös omalle pojalleni.
Anna äitisi höpöttää..omani oli aikanaan hiukan mustis isäni ja minun ystävyydestä ja puheet olivat juuri tuon suuntaisia..itse ratkaisin homman näyttämällä mamille että häntäkin tarvitaan vielä ja puheet loppuivat siihen.Äidit menee onnesta sekaisin kun niiden pojat uskaltaa näyttää tunteensa vanhaa äitimuoria kohtaan.
Pidä isästäsi kiinni..niitä on vain yksi,ja isän ja pojan ystävyys todella harvinaista!
On helppo jakaa rakkautta,jos sitä on itse aina saanut..rajattomasti..ehdoitta.
tarkoittaa sitä, että vanhempien kuuluu olla vanhempia eikä kavereita. Eli tietty auktoriteetti tulee kuitenkin säilyttää, ainakin nuoruusvuosina. Vanhemmiten on tietenkin eri asia.
Nykyään saa lukea lastenkasvatusongelmista, jotka juontavat siitä että vanhemmat ovat lastensa kavereita eivätkä vanhempia. Vanhemmat mm. pelkäävät, että mitä jos lapsi suuttuu jne.
Mutta alkuperäinen kirjoittaja on jo niin vanha, että siitä tuskin on enää kysymys. Kaikenkaikkiaan on hyvä,että hänellä on hyvät välit isänsä kanssa.
Toi on tosi kivaa luettavaa,sillä mulla ja mun iskällä ei ole mitään!!!Mä oon 16vee tyttö ja isään tosi huono suhde!Se on kauheeta,mä niin hirveesti haluisin et voitas puhuu kaikesta ja tehä kaikkee yhes!Meil menee kyl sillee hyvin et koko perhe asuu yhes ja ei oo perhe "ongelmia" mut mä en kestä!!!Esim. jos me ollaan iskän kaa kahestaa kotona me ollaan ku ihan vieraita toisillemme,ei puhuta mistään tai mitään,ja tää on tosi surullista!Mä itken usein tän jutun takia! Ei iskä oo tehny mitään mulla,eikä mitään oo tapahtunu!Mä en ymmärrä miteen me ollaan ajuduttu tähän!Äitin kaa mä pystyn puhuun melkein kaikesta mut mä haluisin samaa iskän kaa. Antakaa nyt vinkkejä miten mä voisin alottaa "uuden" suhteen mun iskän kaa,nii olisin tosi kiitollinen!= ) Mä haluisin sanoo mun iskälle et mä rakastan sitä,mut mä en voi tai "osaa",ja se on hirveetä. Mä oon niin surullinen tän asian takia...= ( Pliis auttakaa mua!