Oon tässä alkanut miettimään, että miten pääsen elämässäni eteenpäin. Pakko tehdä jotain ja pian! Miten saan ravisteltua itsestäni pois tämän ainaisen ahdistuneisuuden, miten saisin lisää ystäviä ja miten saisin itsetuntoni taas huipulle niinkuin nuorempana?
Ei auta muu kuin TAAS yrittää jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni. Vaikka monta kertaa olenkin epäonnistunut ja aina jatkuu samaa rataa. Miten voisin tälläkertaa tehdä erilailla? Pitäisi alkaa vaan sanomaan suoraan mitä ajattelee? Välittäisinkö siitä että saan vihamiehiä? Ainakin silloin asiat ei päässä pyörisi 24/7, ja ahdistaisi niin kauheasti. Eikö äänekkäillä ihmisillä ole hirveä liuta ystäviä?
Mutta sitten.. olisinko iloinen jonain toisena, kuin omana itsenäni?
Ei äänekkääksi muuttaminen tilannetta ehkä edes muuttaisi... EHKÄ.
Musta vaan tuntuu että kukaan ei välitä mun mielipiteistä, ja että mä en saa tehdä koskaan virheitä. Jos naama menee punaseksi niin sitten heti siitä mainitaan. Kaikkiko pitää olla kiellettyä? Miksi otan kaiken niin vakavasti?
Miksi ajattelen turhia ajatuksia mielessäni? Miksi ne eivät lähde pois? Miksi en voi olla iloinen? Kysymyksiä riittää ja niihin ei kaikkiin ole helppoa vastata.
Jos kaikki vois kirjottaa tänne omia ajatuksiaan ja vinkkeja miten jännittäjät ja muut voisivat parantaa elämäänsä.. :)
Ei auta muu kuin TAAS yrittää jotenkin ottaa itseään niskasta kiinni. Vaikka monta kertaa olenkin epäonnistunut ja aina jatkuu samaa rataa. Miten voisin tälläkertaa tehdä erilailla? Pitäisi alkaa vaan sanomaan suoraan mitä ajattelee? Välittäisinkö siitä että saan vihamiehiä? Ainakin silloin asiat ei päässä pyörisi 24/7, ja ahdistaisi niin kauheasti. Eikö äänekkäillä ihmisillä ole hirveä liuta ystäviä?
Mutta sitten.. olisinko iloinen jonain toisena, kuin omana itsenäni?
Ei äänekkääksi muuttaminen tilannetta ehkä edes muuttaisi... EHKÄ.
Musta vaan tuntuu että kukaan ei välitä mun mielipiteistä, ja että mä en saa tehdä koskaan virheitä. Jos naama menee punaseksi niin sitten heti siitä mainitaan. Kaikkiko pitää olla kiellettyä? Miksi otan kaiken niin vakavasti?
Miksi ajattelen turhia ajatuksia mielessäni? Miksi ne eivät lähde pois? Miksi en voi olla iloinen? Kysymyksiä riittää ja niihin ei kaikkiin ole helppoa vastata.
Jos kaikki vois kirjottaa tänne omia ajatuksiaan ja vinkkeja miten jännittäjät ja muut voisivat parantaa elämäänsä.. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Elämäni parani uuden miehen myötä. Uusi koulu, uusia kavereita, uusi elämä. Pääsin eroon masennuksesta ja ahdistuksesta. Päätin että elämää on edessä vielä niin paljon etten aio hukata sitä. Kävin psykologilla muutaman kerran.
Lisäksi aloitin harrastuksia joita en koskaan kuvitellut tekeväni koska en uskonut että minusta on siihen. Mutta näytin itselleni ja muille epäilijöille että hitto minähän pystyn siihen. Harrastan tanssia ja olenkin voittanut kisoja, harrastan myös autojen parissa.
Olen 24-vuotias tyttönen ja opiskelen hieman muuta kuin autoon liittyvää, minusta tulee hoitaja :)