ihminen on taas kerran toiminut väärin....

.
Se on harmi.
Lapseni (14v) pyysi kania mutta en suostunut sillä olen täysin samalla kannalla kuin sinä: villieläimiä ei ole tarkoitettu taloihin/häkkeihin vaan luontoon.
Tehkööt sitten mitä haluaa hankkikoon vaikka villisian vanhempana pieneen kämppään.

Oho D: Onkos tää koira sitten polveutunut ihmisen kanssa rinnatusten? Villielukka sekin on ollut, tiedoksi vain. Tällä ajatusmaailmalla ihmisellä ei olisi lainkaan lemmikkejä.
Onhan ne kanit 'paljon onnellisimpia' tuolla luontoon päästettyinä. Ihmisetkin on riemastuneet siitä, että heidän omenapuunsa yms syödäään. Onnellinen loppu kaikilla, sekä citykaneilla että ihmisillä :)

Tietty kani voisi olla onnellisempi luonnossa, mutta myös pelokkaampi. Ja kaikkihan tietää, että pelko ei ole onnea. Lemmikkikanit harvoin joutuvat jatkuvasti pelkäämään (jos omistaja on hyvä ja vastuuntuntoinen ). Se saa ruokaa, eikä joudu kärvistelemään nälässä.

Mutta miettikääpä liskoja, kaloja, selkärangattomia. Mitä ne hyötyvät lemmikkinä olosta? Ne eivät kesyynny, tunne omistajaansa ( tai aika hava tuntee ), niitä ei voi käsitellä, sillä ne vihaavat sitä.... Silti niitäkin pidetään lemmikkeinä. Niin ja lehmät ja siat. Nehän "kärsivät" ihmisen seurassa paljon enemmän kuin kanit. Kani on onnellisessa asemassa, kun pääsi lemmikiksi. Miettikää sikoja. Ne elävät monta vuotta pienessä karsinassa, ainoa virike on muutama oljenpätkä ja ruoka, niitä tiineytetään väkisin yms. Ihmiset miettivät paljon useammin lemmikkien huonoa oloa, vaikka ne elävät tuotantoeläimiin verrattuna oikein kuninkaallisesti. Mutta eläin ei osaa kaivata asiaa, mistä ei tiedä. Vaikka eläimille pitäisi tarjota aina mahdollisimman luonnonmukaiset olot, se ei tarkoita kaikkia kuusenoksia, käpyjä ja sammalia, mitä luonnosta löytyy, se tarkoittaa sitä, että eläin pystyy liikkumaan ja lepäämään lajin mukaisella tavalla, se saa eläinlajille sopivaa ruokaa tarpeeksi usein ja juomavettä on aina saatavilla.Laumaeläimille lajitoveri/ -tovereita. Eläimelle riittää kaikki nuo asiat, jotta ne voivat hyvin.

Ps. kaniahan ei kesytetty lemmikkiyden takia, vaan ruuaksi, kuten kaikki muutkin saaliseläimet. Varhais ihmiset eivät todellakaan halunneet ylimääräisiä suita taloonsa turhanpantiksi.

Toki kaikki kanit voivat ulkona käydä talvellakin. Kyse on vain olosuhteista.

Mielestäni väärempää on se, että ihminen kohtelee lemmikkiään ihmisenä.
Syöttää lemmikilleen epäsopivia ruokia, pesee ja paijaa... Kuitenkin tuo lemmikki - vaikkakin niin rakas - on eläin.

Palataksemme perusasioihin ja alkuperäiseen kirjoitukseen: Ihminen kehittyy eläin vierellään.
En usko, että oma kanini tai salamanterini (7) ja kalani hirvittävästi kärsivät kun elinympäristö on turvallinen ja ruoka tulee eteen.

Kun oikein aloin asiaa ajatella tuli mieleeni haluaisinko elää metsästämällä. Rakentaisin kodin, olisi kylmä, nälkä ... Ehkä en.
Jos olisin eläin en tietäisi paremmasta - kuin eivät Afrikkaliset heimotkaan internetistä tai juoksevasta vedestä - Kysymyshän oikeastaan on :
Mitä on onnellisuus ?
Olemmeko me onnellisempia ihmisiä rotuna kuin kaukana asuvat "heimoveljemme".
Tämähän vastaa varmasti yhtä paljon kuin jättää kysymyksiä.

Onko siis oikein luoda lemmikki, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta ? Muuta kuin läheisyys ja meidän hoivaviettimme...
Miksi kuitenkin jätämme ne usein hoitamatta ?
Ja tietysti tärkein: Miksi me tarvitsemme sellaisia ???

Aloittajan viesti oli todella hyvä. Herättää paljon kysymyksiä ja oikeaa vastausta ei ole.

Juu kyllä lemmikkikanit voi olla ulkona vaikka ympäri vuoden jos on lämmitetty koppi mihin vetäytyä ikävällä säällä.

Enkä menis sanomaan siitä kanin onnellisuudesta luonnossa. Jatkuvaa selviytymistaisteluahan se on saaliseläimellä. Kukaan ei hoida sairauksia tai vammoja, jos niitä tulee, loisista nyt puhumattakaan. Pedot on uhkana ja reviireistä saa taistella kaiken aikaa. Kyllä siihen nähden omat kanini vaikuttavat onnelliselta asunnossani leikkien, paikkoja tutkien ja toisiaan hoitaen. Kyllä kani osaa selvästi näyttää ilonsa ja tyytyväisyytensä.

En ihan ymmärrä, miksi luonnossa kanilla olisi jotenkin onnellisempaa, kuin turvallisessa ympäristössä, jossa sillä on iso reviiri (esim. koko asunto) ja lajikumppani ja sitä hoidetaan hyvin. Tuntuu, että tässä vähän romantisoidaan luonnon eläinten elämää.