Useimmillahan on ns. kännykkä. Osaatko toimia sen kanssa, kun liikut tärkeillä asioillasi?
Muutama esimerkki: Osaatko laittaa äänettömälle? Bussissa kukaan ei halua kuulla sinun löpinääsi.
Jos et saavuta soitollasi tavoittelemaasi ihmistä, ja mahdollisuus jättää ääniviesti, miksi et tee niin, vai teetkö?
Tekstiviesti menee aina perille, hallitsetko?
Miksi oletat että sinulle soitettaisiin kun numerosi on salattu?
Minulla on ääniviesti mahdollisuus, vain aniharva sinne jättää viestin. En perkaile kuka tuokin numero on, ei nimeä.. salattu tjs. . .siinäpä soittelee en vastaile.
Vastaatko aina kun pärisee?
Muutama esimerkki: Osaatko laittaa äänettömälle? Bussissa kukaan ei halua kuulla sinun löpinääsi.
Jos et saavuta soitollasi tavoittelemaasi ihmistä, ja mahdollisuus jättää ääniviesti, miksi et tee niin, vai teetkö?
Tekstiviesti menee aina perille, hallitsetko?
Miksi oletat että sinulle soitettaisiin kun numerosi on salattu?
Minulla on ääniviesti mahdollisuus, vain aniharva sinne jättää viestin. En perkaile kuka tuokin numero on, ei nimeä.. salattu tjs. . .siinäpä soittelee en vastaile.
Vastaatko aina kun pärisee?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Käytän melkein kaikkia kännykän toimintoja.
Puhelinnumeroni on "kaikkien" tiedossa, ja vastaan aina kun puhelin soi ja satun kuulemaan soittoäänen. Jos haluan olla rauhassa, niin laitan sen kiinni.
Äänettömälle panen aina, kun luulen, että häiritsee muita. Soitan takaisin, kun on mahdollista. Ääniviestin jätän harkinnan mukaan. Melkein aina vastaan, koska melko harvoin pärisee. Mutta yksi asia on varmaa: autossa on mikrofonilla toimiva handsfree. Voin puhua ellei ole tosi tarkka tilanne.
Minä näen kannettavan puhelimeni laitteena joka mahdollistaa yhteydenpidon, niin minuun päin kuin minusta poispäinkin.
Ja monella eri tavalla.
Tuntisin itseni hölmöksi jos pitäisin tuonlaista laitetta mukanani äänettömänä.
Sehän olisi sama kuin vastasynnyttänyt nainen kantaisi alapääsuojapussia käsilaukussa ja istuisi puistonpenkille tsekkaamaan josko jotain olisi tullut.
Siinä voi olla pahasti myöhässä.
H.
Älä puhu skeidaa, kukaan ei ole niin tärkeä etteikö voi katsoa missä kännyynsä vastaa ja ennenkaikkea mitä puhuu!
Jos menet teatteriin, joko jätät kännyn kotiin tai pistät äänettömälle, se vielä julki tuodaan kuulutuksella! Kuka haluaa kenenkään jorinoita kuulla bussissa?
Nuoret ei näin tee, vaan meidän ikäiset!
"Niin eniten suivaantunut olen, kun soittaa salatusta numerosta eikä jätä numeroaan ja viestiään...miksi tavoittelee minua, useilla soitoillaan?"
Jokaisella on intohimonsa kännykän suhteen.
Minun intohimoni on olla tavoitettavissa, millä numerolla sitten kukin soittelee.
Jos sellainen vahinko sattuisi että menisin teatteriin niin saavat olla hyvät ja pitää kahvitauon.
Minä sentään maksan lippuni, joissain teatterissa lisääkin, verojen muodossa.
En minä ala näyttelemään "pikkusievää".
Maksakoot 20 Ecuu ovella siitä että pidän kännyni kiinni.
Ja toisaalta, kyllä niistä on kivaa kuulla taputuksia ja nauruakin.
H.
Mitäpä luulet montako järjestysmiestä tarvitaan kun sut nakataan ulos sen jälkeen kun olet ottanut lirkku puhelun näytöksen aikana.
Ehkä olis kauniimpaa jos itte kävelisit mut ehdottomasti vähemmän viihdyttävää.
Yksi iso tai neljä pientä.
:)
Minähän ehdotin 20 Euron miinusmerkkistä pääsymaksua?
H.
Kyllä hallitsen kännykkäni toiminnot....
Vastaan aina kun pärisee...
Niin eniten suivaantunut olen, kun soittaa salatusta numerosta eikä jätä numeroaan ja viestiään...miksi tavoittelee minua, useilla soitoillaan?
Teksriviesteily on helppoa oppia jos osaa nettiäkin käyttää. Puhelinnumerot vaihtuvat kellä mistäkin syystä, ei voi ´nähdä´ että Tyynehän se siellä soittelee..?
Mielestni tuttu voi kertoa vaihtaneensa numeron sinne ääniviestiin, jolloin voin korjata blokkiini hänen uuden numeron. Mikään velvollisuus ei ole vastata tuntemattomiin numeroihin, vain työpuhelin on sitä varten.
Tekstiviestin lähetän, jos luulen, että henkilö ei aina voi vastata puheluun. En esim. tiedä tyttäreni työvuoroja. Minusta mainio tapa ottaa yhteyttä.
En vastaa koskaan jos soitto tulee tuntemattomasta numerosta. Tympäisee kaikenmaailman kauppiaat, jotka tarjoavat kahella kympillä lehteä ja siihen kuuluu neljän kympin kylkiäinen.
Tutuille numeroille vastaan aina jos olen paikalla. Jos en heti pysty vastaamaan soittelen takaisin heti kun voin.
Kun tavoittelen tiettyä henkilöä kännykällä ja hän ei vastaa, kerron juttuni vastaajaan tai lähetän saman tien tekstiviestin.
En kantele kännykkää aina mukanani ja se unohtuu milloin minnekin laukkuun tai takintaskuun.
Tosin yksin liikkuessa luonnossa ja metsissä se lisää turvallisuutta ja on aina silloin mukana, muuten en koe olevani niin tärkeä, että minut tulisi aina tavoittaa.
Sullon mun luontoni :)))
Vain pashantärkeet on aina tavoitettavissa ! Jonkunlaista tilannetajua pitäisi olla.
Jokainen tehköön tavallaan, mutta miten "uskallat" olla vastaamati tuntemattomalle soittajalle? ;) Saattaa olla vaikka kuinka tärkeä puhelu tulossa.
Entä miten lankapuhelimen aikaan seuloit tutut tuntemattomista telefoonin piristessä?
Hyvä pointti tuo entivanhan lankapuhelin. Silloin vastailtiin, siit on kuitenkin parikytvuotta, ja miksen voisi olla vastaamatta? Kerroinhan et minulle voi jättää ääniviestin, voi tekstarinkin laittaa...
Aina tavoittaa , sitävarten on mahdollisuuksia.
Poliisi soitti kännykkääni, kun olin ajamassa autoa. Kertoi mieheni kuolleen. Tyttäreni tuntee vieläkin kammoa tuntemattomia numeroita kohtaan, hän oli mukanani. Hän tarkistaa, että kaikki on hyvin kohdallani, jos on saanut puhelun tuntemattomalta. Itselleni ei jäänyt kammoa, ehkä iän tuoma kokemus auttaa.
Menitpä alueelle josta ..vaikenin. Niin yksi puhelisoitto romutti minunkin perheeni.
Meillä oli jo silloin tetyt suodattimet kotipuhelimessakin, vaan olkoon sen juttelu siinä.
Mielestäni fiksu ihminen jättää viestin soitostaan jos haluaa yhteyttä, fiksu myös katsoo tilanteen milloin voi keskustella.
Lankapuhelimeen tuli tietenkin vastattua jos olin lähellä. Siihen aikaan kun näillä tanhuvilla tuli jutut lankoja pitkin, niin silloin ei ollut puhelinmyynti tämmöistä immeisten kiusaamista. Katsos kun on heikko nuorille miesäänille niin täytyy varoa.
Mutta jos jollakulla olisi minulle tosi tärkeää asiaa tuntemattomasta numerosta, todennäköisesti hän yrittäisi useamman kerran, niin minä ainakin tekisin ja silloin huomaisin, että nyt ollaan tärkeällä asialla.
Onhan mullakin taustalla pienoinen pelko, jos....Mutta ei päällimmäisenä. Ja yleensä mietityttää, mitä jollakulla on ollut asiaa. Miesystäväni tuumaa, että kaipa soittaa uudestaan, jos on tärkeää asiaa. Nyt on hyvä, kun voi tuttujen numerot panna muistiin, näkee kuka on ottanut yhteyttä.
Lisää siihen kännyysi tämä ääniviestin mahdollisuus, minulle se on tärkeää. On useita memmeleita jotka eivät muista / halua muistaa että olen poissa työelämästä puolivuotta. Päätin etten mitenkään ole ns, rintamalla käytössä. Paljon paperihommia on silti, lukujärjestyksen tekoa ... kuka menee mihinkin, kenellä kiiruin jne. Siksi varon vastailua tunnistamattomaan numeroon, moon sivus :)))
Luultavasti minun uskaliaisuuteni vastata aina kun soi, johtuu osaltaan siitä etten saa koskaan myyntipuheluita.
Uson minäkin että tärkeän asian toimittaja soittaa uudelleen, mutta mitäpä tuota turhaan antaa ootattaa kun lopulta on kuitenkin vastattava. :)
Ja muutenkin suhtaudun positiivisesti tuohon mainioon masiinaan jota kännykäksi kutsutaan. :)
PS. Kypsän miehen matalaääninen , miellyttävä artikulointi saa minun polveni veteläksi. ;)
Saattaa olla Suomalaisen syntyvyyden onneksi että nykykännyjen äänenlaatu on parantunut huimasti.
:)
H.
Mutta lankapuhelimen voittanutta ei ole kun esileikistä on kyse.
;)
Tuntemattomaan vastaaminen.
EHDOTTOMASTI pitää Vastata. Omaisesi voi olla hädässä.
Tämän neuvon tyttäreni minulle antoi.
Tämä on ensiarvoinen neuvo kaikille.
Tärkeää on laittaa lähiomaisen nimen eteen ICE-tunnus. ICE (In Case of Emergency) on tunniste, jonka avulla voidaan tavoittaa hätätilaan joutuneen henkilön lähin omainen.
Onko sinun lankapuhelimessasi värinähälytys?
Ei ole. Mutta laadukas äänentoisto.
Viitaten edellisiin kommentteihin polviapehmentävistä miesäänistä.
Tuon asian olenkin unohtanut. Pitää hoitaa asia kuntoon. Kun lapseni asuivat vielä kotona, mutta kävivät kavereidensa kanssa juhlimassa, painotin heille, että äidille voi soittaa milloin tahansa. Olin valmis hakemaan esim. Helsingistä, jonne matkaa oli noin 50 km. Kerran kävikin niin, että lapselle tuli paha migreenikohtaus. Piti hakea kotiin. Usein hoitelin monet kaveritkin kotiin.
Minun kännykkäni on usein suljettuna pitkiä aikoja. Asumme sellaisella alueella, jossa kuuluvuus on huono. Siksi meillä on vielä lankapuhelin ja siihen tutut kyllä osaavat soittaa (ja ihan kiitettäväksti tuntemattomatkin).
Maalla meillä on tietysti vain kännykät ja kun en aina muista kännykkää avata, siitä tulee moitteita tutuilta, joiden mielestä saatavilla pitää olla kaiken aikaa.
Jos liikun, pidän yleensä kännykkää äänettömänä. Tekstiviestit ovat minustakin käteviä, niitä lähettelen kyllä tarvittaessa.
Ei mullakaan aina ole mukana ja on vapauttavaa olla tavoittamattomissa. Mullakin on lankapuhelin. Akku on myös latauksessa välillä. Nykyään sen on oltava täysin tyhjä ennen kuin suostuu lataamaan.
Vältetyt moitteet.
Soiton siirrot omani ja vaimon kännyköiden kesken.
mistä tommosia akkuja saa?
Pitkät ajat pimeänä.
Puhelimeni ei ole läheskään aina auki.
olen päissäni ajatellut että yhteyden haluaja voi jättää viestin johoin reagoin sitten kun satun "piristymään".
Yhtenä syynä myös se että meillä on, vaimoni kanssa soiton siirto.
Jos puhelimeni ei ole päällä tai on varattu, siirtyy yritys vaomon puhkuun jollakin, muistaakseni noin 15 sekunnin viiveellä.
Tekstiviesti ei aina mene perille.
Päinvastoin kuin sähköposti, ei ainakaan minun puhelimeni herjaa jos viesti ei näy vastaan ottavassa päässä.
Hälyttävään puhelimeen vastaa se kumpi on siinä huonetilassa.
Vauhkofeministit, hilseilkää vapaasti eriarvoisuudesta ja intimitettisuojan puutteesta!
Poissa paikkakunnalta.
Espanjassa ollessamme pidän puhelimen kiinni mutta muistaessani kurkkaan tulleita tekstiviestejä ja puheluyrityksiä.
Tuntemattomiin numeroihin en soita.
Miksi kiinni?
Tuntuu että, sulusta huolimatta kaikki hemmetin kauppiaat soittavat juuri silloin.
Tai suulaat puolitutut.
Samoin muualla reisutessa.
Luulisinpa osaavani.
Harvassa paikassa suljen puhelimen, mutta niitäkin tietysti on.
Julkisissa kulkuneuvoissa ei tulisi mieleenikään sulkea. Yleensä ehdin vastata ennen kuin asteittain voimistuva soittoääneni edes ehtii ääntä päästää (värinä).
Saatan myös itse soittaa jollekin ASIASTA, jonka puhun lyhyesti ja kailottamatta.
Tekstiviestejä lähetän asioista, jotka voi selvittää muutamalla sanalla, tai jos tiedän sen olevan vastaanottajalle sopivampi tapa kuin soitto. Ääniviestejä jätän tilanteen mukaan, harvemmin esim. julkisilla paikoilla.
Kauko-ohjainta en käytä ikinä, nettiä, videopuheluita, äänitystä tai pelejä en juuri koskaan, harvemmin kameroitakaan, kalenteria ja muistutusta sekä radiota joskus, kelloa ja hälytystä päivittäin.
Työni luonteeen vuoksi joudun pitämään kännykkäni auki, poikkeutilanteita lukuunottamatta.
Vain aniharvoin siihen enää yöllä soitetaan työtehtävien vuoksi.
Kun puhelin soi yöllä, mieleen tulee ensimmäisenä että mitä onkaan tapahtunut.
Kenelle? Lapsilleko? Mitä pahaa?
Minulla on tuttava kaveri, alkoholisti tyyppi. Hänen juomaputkensa aikoina ei koskaan tiennyt, milloin tuo paskiainen soitti. Hänellä ei siinä vaiheessa ole mitään ajantajua. Aamuyöllä päättyneen työvuoron jälkeen, juuri uneen päästyäni, Hän saattoi soittaa ja kehua tulevansa kylään filosofoimaan. Milloin oli viina lopussa ja pyydettiin pulloa lainaksi.
Milloin piti joku naisystävä tulla ajamaan pihalle, heidän riitansa jälkeen.
Siinä vaiheessa minulta tulee kutakuinkin sensuroimatonta tekstiä .
Muutaman kerran soiteltuaan, annoin miehelle soittokiellon kokonaan. Eipä se tuntunut tehoavan. Kaksi kertaa kävin puhumassa Hänelle, kun tiesin ryyppyputken olevan poikki "katkolla" olon jälkeen.
Taas homma jatkui. Mietin jo Poliisin juttusille menemistä.
Taas, eräänä yönä, kun olisi pitänyt kuunnella kaverin "maailmoja syleileviä utopioita", ja lähteä niitä kauniita plikkoja hakemaan, sain tarpeekseni.
Ajoin kaverin tykö. Sanoin että yksikin puhelu yöllä, vaikka hirressä roikkuisit, niin minä tulen varmistamaan onnistumisen.
Lisäsin siihen PAINAVASANAISEN LAITTOMAN UHKAUKSEN.
Seuraavana päivänä varmistin että asia oli ymmärretty.
Nyt olen saanut olla rauhassa.
Aikoinaan paikkakunnan muuton takia vähenivät ja lopulta loppuivat "turhat" öiset soitot, enkä niitä aina riesana kokenut silloinkaan kun niitä joskus tuli. Ikäkin kai on vähän vähentänyt vauhtia ja jatkojen järjestämistä yms. tässä itse kultakin, ja soitot siksikin lähes loppuneet.
"Rasittavin" soittaja soittelee edelleen joskus öisinkin, mutta sen asian kanssa olen tottunut elämään vuosikymmenet ja vastaan aina. Aivan älyttömiin aikoihin hän ei onneksi koskaan soittele, tai sitten on todellakin joku tilanne päällä. Hän on kiltti ja hyvätapainen ihminen, joka normaalisti ei soittaisi iltakymmenen jälkeen edes humalassa ollessaan.
Olen niin onnekas, että olen tärkeä ihminen myös kahdelle pienelle ihmiselle. En lähde ilman puhelinta vapaapäivinäni edes lähikauppaan. Tokaluokkalainen, joka on edellisenä iltana tomerana sanonut vanhemmilleen, että kyllä hän pärjää koulun jälkeen yksin pari tuntia, saattaakin olla aivan toisella mielellä seuraavana päivänä. "Mummi, missä sinä olet, voisitko sinä tulla nyt jo" soitto tulee aina silloin tällöin.
Tuollaista häirikköä minun kohdalleni ei onnekseni ole koskaan sattunut. Aika painavasti olisin varmasti minäkin kieltänyt soittamasta öisin. Puhelintani en alistuisi "terroristin" takia sulkemaan, uskon että kielto menisi perille ennemmin tai myöhemmin. Niille taas, joille viesti ei aina mene perille tai se unohtuu, vastaan kellon ajasta riippumatta - niin on parempi omien yöunieni jatkumisenkin kannalta.
Vastaan puhelimeen jos viitsin.
Poikkeuksen tekee veljieni ja lasteni puhelut.
Inhoan turhaa löpisemistä puhelimessa, olen saanut kaikki maratonpuhujat karsittua pois.
Tuntemattomiin numeroihin en vastaa, jos on asiaa puhelimessa on ääniviesti ja tekstiviestitoiminnot.
Ihmettelen kuinka paljon asiaa sellaisilla voi olla jotka pälättävät tuntikaupalla kännykkäänsä.
Aivan onneton. Kaikkien yksinkertaisten kännyköiden kanssa.;))) Yrittänyt yhtä kuvaa laittaa eteenpäin? No, ei onnistu. Mistä ne isot kirjaimet tekstariin? Miten laitetaan herätys? Autolla ajaessa en yritä edes vastaa.
Haluaisin takaisin tälläisen vanhan lankapuhelimen. Kännyköistä en pidä. Akku aina menee tyhjäksi...just pahaan aikaan. Plop.
Tsau:Friidu
Selvittiihän sitä ennenkin ilman kännyköitä. Pahus vie. Nykyteknologia ei ole minua varten. Ehkä ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Mutta sen sijaan kiinnostaa nyt tällainen kuten Egon Friedell (juutalainen filosofi ja historiantutkija) joka III-osaisessa teoksessaan käsittelee- kulttuurihistorian eurooppalaisen hengen ja elämäntyylin aikakausien johtavat aatteet ja personnallisuudet aina musta surmasta ensimmäiseen maailmansotaan.Kolmiosainen sarja teos esittelee kokonaisuudessaan renesanssin ja reformaation, barokin ja rokokoon, valistuksen ja vallankumouksen, romantiikan ja liberalismin sekä imperarismin ja impresssionasimin eri-aikakaudet;)))
Saa nauraa mutta, tämän lukemisella vaivun helposti uneen...
Tsau:Friidu
(jk. Kiitokseni esitän nimimerkille DW:lle Divareista löytää aarteita eikä maksa paljon. Kiitos vinkistä DW:ee, kirjakaupasta en tuota Egon Friedellia olisi osanut kysellä)
Kännykkä on aina mukana ja lähes aina myös päällä. Vastaan silloin kun haluan.
Yöllisiä häiriösoittoja ei juuri ole tullut.
Koen kännykän monessa mielessä turvallisuuden lisääjänä esm. marjametsässä ja lenkkipolulla, kun yksin usein liikun.
Soittelen ja otan vastaan puheluita lähes päivittäin.
En kaipaa lankapuhelinta lainkaan.
Lisäksi käytän kaikkia muita toimintoja paitsi pelejä. Muistutuksia ja herätyksiä tosin harvoin enää, onneksi...
Olen täysin "sinut" kännykän kanssa, vaikken ole mikään tekniikan osaaja...
Kännykkä on mulle liikkuva työväline. Junassa, bussissa en liiku, mut jos liikkuisin, en sulkisi puhelinta. Seurustelupuheluihin sanoisin, et soitan myöhemmin. Asiapuhelut ottaisin vastaan ja palaisin myöhemmin asiaan. Juna ja ja lija-auto eivät ole mitään pyhiä paikkoja.
Teatteri, en käy nykyisin, kun niitä ei ole kohtuumatkan päässä. Selvääkin selvempi, että sellaisissa paikoissa kännykkä on hiljasella, ja jos puhelu tulee, sen näkee ja siihen voi vastata tekstarilla, et nyt ei onnistu puhuminen.
Jos olen jossain palvelutiskillä ja puhelu tulee, silloin en vastaa. Soitan sit takaiisn, kun on tilanne ohi.
Osaan tarpeelliset kännykän toiminnot. Tekstarit, multimediaviestit, kuvien lähettämiset, internetin jne...
Jos soittajan numeroa ei näy, en joko vastaa tai jos tilanne on, et voin vastata, sanon vain et haloo. Ja jos soittaja kysyy, kuka on puhelimess, kysyn, kuka soittaa.
Salatusta puhelinnumerosta soittajia pidän ala-arvoisina, toissijaisina kansalaisina.