Sattuu

Niin sattuu. Kenties väärä aika, väärä paikka, rohkeuden puute, nämä palstat, sokeus asioiden todellisesta laidasta, suurten tunteiden ympäröimänä.
Kaikki lähti lapasesta.

Näin on, täytyy kuitenkin olla kiitollinen, että sai kokea tällaisen tunteen kerran elämässään.

Tehkää jotain asialle ei pidä heti luovuttaa.

Vuosia mennyt, en todellaaan luovuttanut heti. Mutta raja on tullut jo vastaan. Täytyy antaa itselleen mahdollisuus vielä nauttia elämästä.

sit kertonut asianomaiselle itelleen myös ? Jos se ton viestn varaan jää niin oot
ihmispeto.

Emme ole olleet yhteydessä koskaan tiiviisti. Ei meillä ole mitään velvollisuuksia toisiamme kohtaan.

vaan ja jättäny kirjottamata. kenelle piti tuottaa pahaa mieltä ?

No kukin tyylillään. Vaan eipä ole sit minulta tuo viesti.
Jos jättää täällä jollekin hyvästit niin laittais nyt edes et keneltä kenelle viesti on. Ja muutenkin, olis varmaan fiksumpaa kertoa se sille asianomaiselle itselleen.

Velvollisuudet toisia kohtaan jo silloin, kun niitä ei odoteta, tuovat ihmiset toistensa lähelle ja tekevät kahden ihmisen väliin yhteisen siteen, jota voidaan edelleen vaalia ihanilla velvollisuuksilla, kirjoittamattomilla velvollisuuksilla. Oikeasti velvollisuudet vi....n tunteiden tieltä. Jos tunne ei riitä pitämään toisia yhdessä, ei velvollisuudetkaan. Kaikki on peräisin tunteesta. Ne velvollisuudetkin, ne kuuluvat tunteeseen. Minulla on ikävä.

JOS EI OO SELKÄRANKAA SANOO HENKILÖLLE ITSELLEEN, PAINU HEVON
V*TTUUN IHAN ILMAN SANOMISIA VAAN. LUUSERIN VIESTI.

Niin sattuu. Jos olisi mahdollista, niin haluaisitko jättää jäähyväiset netissä, jolloin mitään todellista ei koskaan ollutkaan, vai haluaistko sanoa hyvästit hänelle oikeastikin?

on valinta. Sinun vai hänen?

Hänen.

En uskalla edes ajatella vaikka kyse vain ystävyydestä ja no itselläni ehkä enemmästäkin sitä hetkeä jos joudun päästämään irti lopullisesti hänestä. Jumalauta kun tuntuu hirveältä pelkkä ajatuskin. Toki sekin pitää hyväksyä jos näin käy . Epätoivoisesti toisessa roikkuminen ei ole tervettä. Voi ja onkin ehkä naivia ajatella, että olisimme edes jonkinlaisessa yhteydessä loppuelämämme. Niin, kai se sitten joskus loppuu. Ristiriitaista ja todella raastavaa.