en jaksa

Hei!
Kuullostaa kyllä sille että olet hoidon tarpeessa! Tilaa aika mahdollisimman pian terveysasemalle! Minulla myös masennus ja nyt olen sitten laitoshoidossa koska pitkitin lääkärille menoa! Jaksamista ja paranemista sinne!

Kuulostaa siltä että sinun ja miehesi tulee keskustella asiasta, mutta ennen sitä sinun täytyy saada toimiva masennuslääke/mielialalääke.
Jos miehesi suhtautuminen on noin tympeä et millään voi aloittaa paranemista jos hän on sivussa "haukkumassa". Vanhemmuus on molemmille kuuluva asia, jos toinen voi huonosti täytyisi se hoitaa yhdessä, olla toisen tukena.
Voihan olla että sinulla on nyt vain liian monta asiaa elämässäni, ei niinkään pahaa masennusta, mutta se ahdistus on saatava pois ennen kuin voit alkaa purkamaan tätä tapahtumien sarjaa. Rohkeasti soitto oman kaupungin sosiaali puolelle saat apua kotiisi ja se ei todella tarkoita sitä että kukaan tulisi lapsiasi viemään pois, vaan ennalta ehkäisytyötä se on :) Itselläni on ollut perhetyö ja olen tyytyväinen. Välillä elämässä tulee sellainen takku jota on vaikea selvittää siihen tarvitaan apua sitä pitää rohkeasti pyytää, vaikkei olo olisikaan juuri rohkea, jos et osaa pukea oloasi sanoiksi itse käytin lausetta en tunne päätäni omakseni :D ihan sama kuinka se avunhuudon aloittaa kunhan sen tekee. Voihan se olla joku tuttukin jolle uskallat esittäytyä henkisesti täysin alasti tai miksei vieraskin. Voimia, kukaan ei ole sanonut että äitiys ja puolisona olo olisi helppoa, elä välitä yhteiskunnan paineista uskalla tehdä asiat omana itsenäsi!

Kuinka pitkään söit niitä? Yleensä pahoinvointi menee ohi viimeistään parissa viikossa. Jos ei, niin on syytä vaihtaa lääkettä. Minulla on ollut muutamaa eri lääkettä, masennukseni on kestänyt jo ainakin 10 vuotta.
Olen itse käynyt paikallisella psykiatrian poliklinikalla keskustelemassa tässä vuosien aikana erilaisissa pätkissä, ihan jatkuvaa se ei ole ollut. Sinne voi soittaa ja sanoa vaikka vain, että ei enää jaksa.
Meillä on käynyt myös perhetyöntekijä ja käy tälläkin hetkellä kerran viikossa, lisäksi käyn siellä terapiassa ja syön lääkkeitä. On ollut myös yhteistyötä näiden ja päiväkodin välillä ja vastakin kävimme yhteisen keskustelun. Päiväkoti on pieni ja ihana ja olen saanut sieltäkin valtavasti tukea.
Masennus ei ole oma valinta, vaan sairaus siinä missä muutkin. Välillä tekee mieli luovuttaa, mutta uskon, että itsekin tästä vielä joskus paranen!