Hei.
Halusin viimeinkin luovuttaa ja ymmärtää että tarvitsen ehkä apua, etten pärjää asian kanssa enää yksin.
Kaikki alkoi kun erosin 4 vuotta kestäneestä väkivaltaisesta suhteesta. Ensimmäisen puolen vuoden suhteen loppumisesta vietin muutaman kaverini ja alkoholin kanssa. Oikeastaan tätä menoa jatkui pahimmillaan tuo puoli vuotta, join lähes joka päivä turruttaakseni itseni jotten tuntisi pahaa oloa ja pelkoa.
Elämä alkoi hymyilemään viimein, sain töitä ja kävin iltaisin koulussa. Sitten en enää jaksanut, lopetin kummatkin ja muutin maalta kaupunkiin. Kävin koulua mutta se ei sopinutkaan minulle. Sitten löysin unelmieni miehen, elämäni alkoi menemään parempaan suuntaan. Tuli syksy ja yhtäkkiä aloin vaan masentumaan. Kun olin pahimmillani, en syönyt enkä nukkunut. Itkin vain. Laihduin tosi paljon. Poikaystäväni vei minut lääkäriin ja niin alkoi lääkkeiden syönti ja terapia. Kaikki vanhat muistot piti kaivaa esille jotta pääsisin elämässäni eteenpäin. Tästä erosta on nyt 5 vuotta, mutta se suhde jätti minuun jäljet.
Olen selvinnyt masennuksesta ja lopettanut lääkkeet puolisen vuotta sitte. Kohta valmistun koulusta ja asun rakastamini miehen kanssa.
Minun tämän hetkinen ongelmani onkin toistuvat paniikkikohtaukset ja ahdistus ja pelko. En voi olla iltaisin yksin, saati sitten nukkua yksin. Pelkään että joku tulee asuntoomme ja haluaa satuttaa minua. Joskus herään siihen että luulen tukehtuvani. Paniikkikohtauksia (luulen että ovat niitä) tulee melkein joka viikko, viimeksi eilen. Ja ei, en käytä alkoholia enää niin paljon kuin eron jälkeen. Esim. eilen join puolikkaan siiderin. Minulla on elämässäni niin paljon hyvää etten halua tuhlata sitä alkoholiin.
Mutta siis, mitä minun pitäisi tehdä ongelmani kanssa? Tämä tilanteeni alkaa tulemaan ilmi muillekin, viimeksi eilen kaksi ykaveriani olivat seurassani kun sain kohtauksen. Kohtaus iskee yleensä sillon kun minua pelottaa.
Halusin viimeinkin luovuttaa ja ymmärtää että tarvitsen ehkä apua, etten pärjää asian kanssa enää yksin.
Kaikki alkoi kun erosin 4 vuotta kestäneestä väkivaltaisesta suhteesta. Ensimmäisen puolen vuoden suhteen loppumisesta vietin muutaman kaverini ja alkoholin kanssa. Oikeastaan tätä menoa jatkui pahimmillaan tuo puoli vuotta, join lähes joka päivä turruttaakseni itseni jotten tuntisi pahaa oloa ja pelkoa.
Elämä alkoi hymyilemään viimein, sain töitä ja kävin iltaisin koulussa. Sitten en enää jaksanut, lopetin kummatkin ja muutin maalta kaupunkiin. Kävin koulua mutta se ei sopinutkaan minulle. Sitten löysin unelmieni miehen, elämäni alkoi menemään parempaan suuntaan. Tuli syksy ja yhtäkkiä aloin vaan masentumaan. Kun olin pahimmillani, en syönyt enkä nukkunut. Itkin vain. Laihduin tosi paljon. Poikaystäväni vei minut lääkäriin ja niin alkoi lääkkeiden syönti ja terapia. Kaikki vanhat muistot piti kaivaa esille jotta pääsisin elämässäni eteenpäin. Tästä erosta on nyt 5 vuotta, mutta se suhde jätti minuun jäljet.
Olen selvinnyt masennuksesta ja lopettanut lääkkeet puolisen vuotta sitte. Kohta valmistun koulusta ja asun rakastamini miehen kanssa.
Minun tämän hetkinen ongelmani onkin toistuvat paniikkikohtaukset ja ahdistus ja pelko. En voi olla iltaisin yksin, saati sitten nukkua yksin. Pelkään että joku tulee asuntoomme ja haluaa satuttaa minua. Joskus herään siihen että luulen tukehtuvani. Paniikkikohtauksia (luulen että ovat niitä) tulee melkein joka viikko, viimeksi eilen. Ja ei, en käytä alkoholia enää niin paljon kuin eron jälkeen. Esim. eilen join puolikkaan siiderin. Minulla on elämässäni niin paljon hyvää etten halua tuhlata sitä alkoholiin.
Mutta siis, mitä minun pitäisi tehdä ongelmani kanssa? Tämä tilanteeni alkaa tulemaan ilmi muillekin, viimeksi eilen kaksi ykaveriani olivat seurassani kun sain kohtauksen. Kohtaus iskee yleensä sillon kun minua pelottaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
no ei tuo ole ihmekkään että saat paniikkikohtauksia.onneksi olet päässyt väkivallasta eroon ja alkostakin.
onneksi sinulla on ihana mies joka haluaa sinulle hyvää.pidä hänestä kiinni.mutta hänelle voi olla raskasta olla ainoa tukipylvääsi joten psykologin kanssa juttelu voisi olla molemmille kevennystä.
tietävätkö kaverisi mistä nuo paniikkikoht. johtuvat. kerro suoraan jos eivät tiedä.
hyvä kaveri ei kerro asioita eteenpäin.
olet varmaan alle 25 vuotias joten pelasta tulevaisuutesi ja hoida itsesi kuntoon.kaikkea hyvää sinulle.
Haluaisin kertoa kavereilleni (ainakin osalle heistä) mutten voi. Häpeän tätä liikaa. Haluaisin vain luovuttaa mutten voi tehdä sitäkään. Voin vain myöntää itselleni että minulla on ongelma.
Enkä tiedä enää mitä tekisin.
Hei!
Ihmisiin luottaminen on vaikeaa kokemasi jälkeen...ja niinhän meidän kaikkien itseuojelusvaistomme toimii...oletko saanut varmuuden että olet turvassa nyt? että et sen vuoksi jännitä yksin oloa?
ihmisiä on todellakin niin täysin erilaisia olemassa, sekä päihteet ja myös aivoista johtuvat häiriöt, jolloin tunne elämä ei ole normaali. Päähän ei tarvtise kovin isoa osua, kun persoona voi jo muuttua.
Sinä olet kuitenkin terve itse ja kohdallesi sattui ihminen jota et tuntenut ja hän oli sairas, ja teki sen vuoksi väärin. Monet valitsevat kumpaanin satunnaisesti baarista ja se on kuin arvan ostaisi, mitä vain voi saada. Mutta edelleenkin on olemassa terveitä miehiä ja naisia...auttaisiko jos alkaisit maalaamaan, tai tekmeään jotain käsityötä iltaisin, lukemaan satuja, joissa ei ole mitään pahaa, mielesi alkaisi rauhoittumaan..jotain josta saat iloa ja nautit oikeasti, joku sinun oma juttusi! :-) Toivon että osaat luottaa ja rauhoittua erilaisen miehen kanssa, vaikka ainahan meillä ne menneisyyden peikot koputtelevat , vaikka ovatkin vain menneisyyttä...ulkoilu ja kaikenlainen yhdessä tekeminen miehesi kanssa voi auttaa...ja toki mies muistuttaa jo siksi että on mies, niin menneestä, mutta jos yksi on sairas ei tarkoita että kaikki ovat...onneksi niin...sama on naisissa...elämässä on tärkeää valita ihmset jotka päästää lähelleen, se vaikuttaa kaikkeen...toivon enkeleitä, valoa ja voimia pimeisiin hetkiisin ja toivon että ne paranevat kaikki...yksitellen...jaksathan vielä aurinkoa päin!! :-) toivoo ystävyyden enkeli