En oikein tiedä, miten otsikoisin tai mistä aloittaisin, mutta kaipaan kipeästi apua, kommentteja tai vaikka omia kokemuksia. Olen alkanut pitää itseäni sekopäänä moninaisten asioiden vuoksi ja yritän tiivistää ne lyhyeksi.
Ensiksikin pohjalla mulla on tosi huono itsetunto, mutta ei sillä tavalla "ulkoisesti" vaan en vain pidä itsestäni. Voin esimerkiksi silti pukeutua haluamallani tavalla tai avata suuni luennolla ja kysyä - eli tavallaan en täytä huonon itsetunnon kriteerejä. Olen mielestäni liian lihava ja muutenkin vartaloni on minulle ikuinen parannuskohde. En myöskään pidä luonteestani, koska olen ujo ja jännittäjä, mutta silti tutussa seurassa suulas ja kerron huonoja vitsejä. En myöskään ole tarpeeksi naisellinen.
Nyt ongelmana on se, että olen alkanut vihata syvästi erästä hyvää kaveriani. Minun tekisi mieli tarttua häntä hänen teennäisen blondeista hiuksista ja ravistaa ja heitellä seinille. Hän on mielestäni teennäinen, itsekeskeinen ja luulee itsestään liikoja. Oikeasti hän on lihava, mutta väittää painavansa samanverran kuin minä. Hän myös jostain syystä luulee, että baarissa kaikki miehet katselevat häntä. Eikä siis edes aina joskus joku vaan aina koko baarin väki on häneen kuumana. Hän myös suuttuu helposti, mutta toisaalta olen alkanut sanoa hänelle asioita suoraankin enkä enää mielistele ja kehu ja huomioi häntä samaan tapaan kuin kaikkien tulee häntä huomioita. Koen suorastaan valtavaa vihaa häntä kohtaan ja olen alkanut käyttäytyä tahallaan huonosti häntä kohtaan. Haukkua mm. hänen mieliasioitaan ja lausua loukkaaviakin kommenttejä muka vahingossa.
Tunnen itseni usein voimattomaksi ja en jaksaisi tehdä okein mitään, mikä vaatii keskittymistä. Tiskaaminen on työn ja tuskan takana, siivota en jaksa enkä lukeakaan, vaikka ennen luin paljonkin. Viha ja suuri tarpeeni laihduttaa saa minut raivoliikkumaan ja näiden tappolenkkien jälkeen olenkin usein aika väsähtänyt. Myös suuri viha ja kateus ystävääni kohtaa vie voimia. Millä oikeudella hän on itsevarma, vaikka on lihava, ruma idiootti? Poikaystäväni myös sanoi, että hänen mielestään painamme suunnilleen saman verran ja tämä kommentti saa minut juoksemaan vähintään puolet lisää voimattumuuteenkin asti. Minua myös masentaa, koska en ole onnistunut laihtumaan.
Poikaystäväni mielestä myös alkoholinkäyttöni on huonoa. Mikäpä hänen mielestään ei olisi.. välillä ihmetyttää, miks hän on kanssani, jos olen kerran tälläinen sekopää. Minun on vaan joskus pakko hellittää ja ottaa alkoholia ja pitää hauskaa. Pari kertaa se on mennyt kyllä hiukan yli ja olen saanut kuulla haukkuja siitä kuinka äänekäs olin, siksi en tykkää enää juoda poikaystäväni aikana. Kerran myös suunnittelin itsemurhaani kännissä ja hakkasin itseäni tiiliskivillä, koska kaverini huusivat minulle. Osaa myös juoda hauskaapitäen, mutta nämä muutamat erehdykset, joita poikaystäväni ei kykene unohtamaan, kalvavat mieltä. Hänen mielestään olen sulkeutunut - paitsi kännissä.
Olen myös kateellinen kavereilleni ja varma, että he puhuvat minusta pahaa selän takana.. Kaikki nämä ajatukset, jotka järjellä ymmärrän tyhmiksi häiritsevät minua ja minusta on tullut negatiivinen ihminen. Miten pääsisin negatiivisista ajatuksista eroon??
Ensiksikin pohjalla mulla on tosi huono itsetunto, mutta ei sillä tavalla "ulkoisesti" vaan en vain pidä itsestäni. Voin esimerkiksi silti pukeutua haluamallani tavalla tai avata suuni luennolla ja kysyä - eli tavallaan en täytä huonon itsetunnon kriteerejä. Olen mielestäni liian lihava ja muutenkin vartaloni on minulle ikuinen parannuskohde. En myöskään pidä luonteestani, koska olen ujo ja jännittäjä, mutta silti tutussa seurassa suulas ja kerron huonoja vitsejä. En myöskään ole tarpeeksi naisellinen.
Nyt ongelmana on se, että olen alkanut vihata syvästi erästä hyvää kaveriani. Minun tekisi mieli tarttua häntä hänen teennäisen blondeista hiuksista ja ravistaa ja heitellä seinille. Hän on mielestäni teennäinen, itsekeskeinen ja luulee itsestään liikoja. Oikeasti hän on lihava, mutta väittää painavansa samanverran kuin minä. Hän myös jostain syystä luulee, että baarissa kaikki miehet katselevat häntä. Eikä siis edes aina joskus joku vaan aina koko baarin väki on häneen kuumana. Hän myös suuttuu helposti, mutta toisaalta olen alkanut sanoa hänelle asioita suoraankin enkä enää mielistele ja kehu ja huomioi häntä samaan tapaan kuin kaikkien tulee häntä huomioita. Koen suorastaan valtavaa vihaa häntä kohtaan ja olen alkanut käyttäytyä tahallaan huonosti häntä kohtaan. Haukkua mm. hänen mieliasioitaan ja lausua loukkaaviakin kommenttejä muka vahingossa.
Tunnen itseni usein voimattomaksi ja en jaksaisi tehdä okein mitään, mikä vaatii keskittymistä. Tiskaaminen on työn ja tuskan takana, siivota en jaksa enkä lukeakaan, vaikka ennen luin paljonkin. Viha ja suuri tarpeeni laihduttaa saa minut raivoliikkumaan ja näiden tappolenkkien jälkeen olenkin usein aika väsähtänyt. Myös suuri viha ja kateus ystävääni kohtaa vie voimia. Millä oikeudella hän on itsevarma, vaikka on lihava, ruma idiootti? Poikaystäväni myös sanoi, että hänen mielestään painamme suunnilleen saman verran ja tämä kommentti saa minut juoksemaan vähintään puolet lisää voimattumuuteenkin asti. Minua myös masentaa, koska en ole onnistunut laihtumaan.
Poikaystäväni mielestä myös alkoholinkäyttöni on huonoa. Mikäpä hänen mielestään ei olisi.. välillä ihmetyttää, miks hän on kanssani, jos olen kerran tälläinen sekopää. Minun on vaan joskus pakko hellittää ja ottaa alkoholia ja pitää hauskaa. Pari kertaa se on mennyt kyllä hiukan yli ja olen saanut kuulla haukkuja siitä kuinka äänekäs olin, siksi en tykkää enää juoda poikaystäväni aikana. Kerran myös suunnittelin itsemurhaani kännissä ja hakkasin itseäni tiiliskivillä, koska kaverini huusivat minulle. Osaa myös juoda hauskaapitäen, mutta nämä muutamat erehdykset, joita poikaystäväni ei kykene unohtamaan, kalvavat mieltä. Hänen mielestään olen sulkeutunut - paitsi kännissä.
Olen myös kateellinen kavereilleni ja varma, että he puhuvat minusta pahaa selän takana.. Kaikki nämä ajatukset, jotka järjellä ymmärrän tyhmiksi häiritsevät minua ja minusta on tullut negatiivinen ihminen. Miten pääsisin negatiivisista ajatuksista eroon??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysyisin mielummin miksi sinä olet vielä hänen kanssaan...
öö? mä olen tyytyväinen parisuhteeseeni - siitä ei ollut nyt kyse. itseeni en ole tyytyväinen.
"Nyt ongelmana on se, että olen alkanut vihata syvästi erästä hyvää kaveriani."
Hyvää kaveria ?
Niin?? Ärsyttävää, kun kukaan ei vasta mitään järkevää..
Hei. Luin viestisi ja minulla on jotakin sanottavaa;
on erittäin surullista että noin käy. Mutta kaikki nyt on susta kiinni. Voit itse päättää haluatko olla hyvä ihminen vai huono ihminen. Voit itse päättää lopetatko juomisen, voit itse päättää kaikesta - mutta tiedän, tiedän, se on erittäin vaikeaa.
Hanki uusia näkökulmia elämään. Vietä aikaa poikaystäväsi kanssa, tai vaikka muiden kavereiden - koita selvittää asiallisesti välit ystäväsi suhteen. Jos ystäväsi ei osaa olla kunnollinen ystävä, niin hän ei ole arvoisesi ja voit jättää hänet taaksesi elämässä. Hanki uusia kavereita tai sitten vaikka syvennä suhdettasi muihin, jos se onnistuisi.
Kuuntele piristävää musiikkia. Minua ainakin piristää Lady GaGa - Born This Way -biisi. Voin käyttää tuota biisiä esimerkkinäkin; Lady GaGa on suosittu laulaja, ja hänen biisissään sanotaan noin - joten mikset olisi samaa mieltä? Sillä ei ole välttämättä väliä että miellyttääkö esimerkiksi laulajan ääni, sillä tärkeintä on laulun kertoma tarina. Suosittelen todellakin kuuntelemaan vaikka YouTubesta tuon biisin lyriikkojen kera, lukemaan ne ja vaikka laulamaan mukana; vaikket koko laulajasta pitäisi.
Laihduttaminen on helppoa jos sen tekee oikein; syö ruokaympyrän mukaisesti, liikkuu, vähentää alkoholia, roskaruokia ja herkkuja. Jos oikeasti haluaa laihtua, uskon että on myös valmis luopumaan osasta hyvästä ja korvaamaan ne muulla terveellisellä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja toivottavasti tilanne paranisi.
En osaa auttaa mitenkään muuta kuin vertaistukena olemisella. Minulla on myös kaveri jota välillä inhoan, ja inhoan itseäni koska inhoan kaveriani :D joka on ihan hyvä tyyppi mutta eräät asiat vain ärsyttävät hänessä!
Jos haluat oikeasti laihduttaa niin ei kannata juoda alkoholia, se lihottaa! Tai yritä ainakin vähentää sitä.
Itse en ole koskaan ollut lihava mutta juon alkoholia todella harvoin, n. kerran kuussa tai harvemmin :)
En harrasta liikuntaakaan ja syön herkkuja monta kertaa viikossa. Mutta paino on 56-60 kiloa. Tai sitten minulla on hyvät geenit sen suhteen etten liho hirveästi.
Mieti sitä alkoholin juomisen lopettamista!
Kannattaa lopettaa juominen kokonaan. Siinä ei ole mitään järkeä. Ei juomista kannata tehdä huvin vuoksi tai koska kaikki muutkin juovat. Ilman juomistakin voi olla hauskaa.
Jos kaverisi on ollut sinulle tosi hyvä ystävä, niin älä ajattele hänen huonoja puoliaan vaan keskity hyviin. Itse tuhosin hetkellisesti kaverisuhteeni, kun aloin keskittyä vain hänen huonoinhin puoliin. Kerroin hänelle, että en keskittynyt oleelliseen ja sain anteeksi.
Masennuksen aikana ei kannata ajatella omaa kehoa. Kannattaa pyrkiä siirtämään ajatukset siitä pois. Pyri syömään oikein ja aterioita, niillä autat hyvinvointiasi. Jos et pysty syömään terveellisesti, ota poikaystäväsi vahtimaan ruokailuasi. On iloista kuulla, että sinulla on edes ihmisiä, jotka ovat lähelläsi.
Negatiivisista ajatuksista en ole vielä löytänyt ulospääsyä. En osaa auttaa siihen asiaan. Itse ajattelen, että ehkä ne joskus vain haihtuvat. Toisaalta, jos asioita ei saa ratkaistua tai unohdettua, ei viha ja ajatukset helposti katoa. Kannattaa käydä harrastuksista, joissa tykkää käydä ja olla paljon ulkona ja kavereiden kanssa.
Mun ongelma on se, että kun se vihan puuska tulee, en halua olla hyvä ihminen. Sillon haluan selkääni ja haluan, että minua satutetaan henkisesti tai fyysisesti tai vaikka molempia. Haluan tapella ja haluan, että nimenomaan minua satutetaan. Haluaisin, että vihaamani kaveri teloisi minut huonoon kuntoon ja muut kaverit sitten haukkuisivat häntä ja alkaisivat huomioida minua enemmän. Nyt olen kaveriporukassamme ikään kuin Suomi EU:ssa eli "nettomaksaja".. : / Minä kutsun porukkaa luokseni kylään; leivoin ja siivoan, silti edes synttärieni kunniaksi kukaan ei lähde kanssani baariin, vaikka minä haluaisin. Järjestän porukkalahjoja muille ja järjestän muutenkin aikaa ja ehdotan tapaamisia, mutta sillon kun tunnen itseni yksinäiseksi juuri kukaan ei halua nähdä.. äh! Silti nämä kaverit ovat minulle tärkeitä.. erityisesti muutama heistä.
En juo muiden vuoksi, vaan ihan omaksi huviksi. Pidän siitä rennosta olosta, joka minut valtaa.. Enkä juo paljon tai usein. Viime perjantaina pari siideriä - sitä edellisen kerran kuukausi sitten vähän enemmän. Painan 56 kiloa - tosin olen aika lyhyt. En näe mitään syytä tyystin lopettaa juomistani, vaikka olenkin huolestunut niistä parista ylilyönnistä hyvin paljon.. En silti niin paljon, kuin vihaisista ajatuksistani. : /
En tiedä, miten itsestään voi pitää näin vähän.. Oon kerännyt vähä sellaisia vinkkejä ja ns. tehtäviä, joilla vois alkaa saamaan positiivisempia ajatuksia ittestään. Sitten kirjoitin vihkoon huonot ja hyvät puolet ittestäni. Hyviä tuli neljä, vaikka päätin keksiä sivullisen, mutta huonoja tuli helposti sivullinen.. En vaan keksi yhtään enempää hyviä puolia, koska en laske sellaisia "ostin hienon paidan"- vaihtoehtoja, koska ne eivät varsinaisesti ole minun ominaisuuksiani. Olen ajatellut kysyä joltakin.. poikaystävältä tai kaverilta jonkun ehkä yhden hyvän puolen, että saisin listaan jotain lisää. En tosin tiedä uskallanko tai kehtaanko kysyä.
Kaverini vihaamisesta en ole päässyt eroon. Tekisi mieli haukkua häntä läskiksi, vaikka ehkä näyttää siltä, että hän olisi laihtunut muutaman kilon - tai ehkä juuri siksi!! Järki ei paljon kysele, kun tuntuu, että jotku sekopään ajatukset aina valtaa pään, kun ajattelenkin kyseistä henkilöä. ARGH!! Toivon suorastaan pahaa hänelle.. lihoisipa takaisin - tiedän, että hänellä on siihen taipumusta ja se onnistuu varmaan helposti. Se yhdistettynä johonkin narsistisiin piirteisiin ja säälittävään huonoon itsetuntoon.. huh!