Mitä tehdä??

Olen elänyt narsistin (?) kanssa ns. avoimessa suhteessa viimeisen puolitoista vuotta. Kun tavattiin, sovittiin että ei sitouduta toisiimme, ollaan vaan läheisiä kavereita. Harrastettiin seksiä, päivittäin pidettiin yhteyttä ja tehtiin kaikkea yhdessä niin kuin normaalit seurustelevat parit.
Puoli vuotta meni tapaamisesta ja totesin, että olen rakastunut. Mies oli edelleen sitä mieltä että jatketaan samaa rataa, että mun pitää vain lopettaa tunteilemasta. En pystynyt lopettaan tunteilemasta, kun joka päivä pidettiin yhteyttä. Tunteistani kerroin hänelle säännöllisin väliajoin.
Hän ei pysty seurustelemaan mun kanssa, koska on niin huono taloudellinen tilanne, ikäeroa 10 vuotta, hän ei tunne riittävästi mua kohtaan, hän ei pysty elään mun koiran kanssa samassa kämpässä, tupakoin ym. muita selityksiä, jotka vaihtuivat säännöllisesti. Silti tuntui, että hän viihtyi todella hyvin mun seurassa ja jossakin määrin musta pitikin. Tupakkaa koitin useasti lopettaa miehen takia, mutta minkäänlaista tukea päätökseen en saanut ja usein riidan koittaessa repsahdin. Mut se tupakka oli mulle heikko kohta, mies näki sen musta ja siihen oli helppo vedota aina ja haukkua mua siitä. Lisäksi olin huora ja juoppo hänen mielestään.
Yritin jollakin tasolla päästä hänestä irti välillä, mutta aina kun hänet "jätin" alkoi jumalaton itsesääli ja kysely, että mitä vikaa hänessä on kun hänet hylkään, että en voi hylätä.
Valheita tuli ja meni ja siksi hän kuulemma valehteli, ettei halunnut loukata mun tunteita ja halusi välttää isompia yhteenottoja.
Mun asioihin puututtiin päivittäin, mun pitäis tiskata, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, en saisi katsella salkkareita, en saisi olla iltoja kotona, pukeutua tietyllä tavalla, en olisi saanut harrastaa yhden illan juttuja silloin joskus ennenkö miehen tapasin, en saisi käydä baarissa, en saisi lukea koulussa tiettyjä mua kiinnostavia aineita jne. Kuitenkin totesin oikeudekseni tehdä juuri niin kuin haluan varsinkin siksi koska emme seurustele.
Jos en toiminut niin kuin mies käski/hänen odottamallaan tavalla siitähän kamala raivari tuli usein. Mun pyyntöjä ja haluja hän kuitenkin kunnioitti ja toteutti todella harvakseltaan.
Sitten tuli uusi nainen kuvioihin. Haistoin, että jotain on meneillään mutta mulle valehdeltiin siitä niin paljon kuin osattiin ja keksittiin kunnes jollakin ihmeen keinolla sain lypsettyä tiedon hänestä ulos. Kaikkein korneinta tässä on,että nykyinen nainen on mua 5-6 vuotta vielä nuorempi. (mulle kun sanottiin tuhanteen kertaan, että olen liian nuori hänelle?!?)
Eli viimeiseen asti mua rakastunutta roikotettiin hänessä kiinni, terve ihminen olis jättänyt varmasti rauhaan siinä vaiheessa kun kerron tunteistani sekä hänen tajutessaan, ettei muhun halua sitoutua. Tai olisi asian oma-aloitteisesti mulle edes kertonut, että nyt on uusi nainen tuloillaan hänen elämään.
Olen tällä hetkellä koulussa ja mies on koulun henkilökuntaa. Hänellä on viimeisen 15 vuoden koulussa ollessaan aikana ollut pelkkiä opiskelijoita kumppaneinaan. En tiedä onko hänen touhunsa olleet yhtä hallitsevaa näitä muitakin entisiä kohtaan, mutta kaikkien kohdalla on pätenyt sama sääntö, uusi nainen otettu kuvioihin ennenkö vanhan kanssa on saatu asiat selviksi.
Olen käynyt puhumaan miehen esimiehelle koko asian ja esimies puhunut asiasta miehen kanssa ja ilmeisesti uhannut potkuilla. Miestä ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään saako potkut, on nyt niin uuden naisen lumoissa. Hän ei kunnioita esimiestäkään, sen hän monesti mulle ilmaisut. Eikä muitakaan kanssa eläjiään, hän tekee juuri niin kuin itse haluaa.
En voi yksinkertaisesti sallia, että tämä touhu jatkuu aina vaan uuden opiskelijan kanssa!!!
Pitäiskö koittaa puhua miehelle vielä itse järkeä ettei ihmisiä kohdella näin, vai antaa paskakasan olla ja ottaa ne potkut samalla tuhoten muidenkin elämää? (mutta toivottavasti ei tämän koulun nuoria naisia)