jatkuu..
He saapuivat Danielin kodin etu-oven ääreen. Daniel kaivoi taskustansa kotiavaimia ja avasi oven, Emma tuli perässä. ”Jos sun on nälkä ni ota keittiöstä jotain” sanoi Daniel laittaen mustan takkinsa naulakkoon ja ottaen valkoiset Niken kengät pois. Hän suuntasi kohti olohuonetta, joka sijaitsi keittiön jälkeen oikealla. Daniel heittäytyi sohvalle ja avasi television. Emma istuutui hänen viereensä ”Ai eks sun ookaan nälkä?” kysyi Daniel. ”Sä se siis et oo vieläkään tajunnu” sepitti Emma. ”Tajunnu mitä?” kysyi Daniel ihmeissään, vaikka tiesi hyvinkin mistä oli kyse, hän vain toivoi, että Emma tarkoittaisi jotain muuta. Emma tuli hänen syliinsä, he olivat kasvotusten. Emma tuli lähemmäs ja suuteli häntä, Daniel ei tuntenut mitään se oli laimeata ja tylsää. Daniel tarttui tyttöä takapuolesta kiinni ja veti häntä lähemmäs. Ei mitään. Emma kietoi kätensä Danielin niskan taakse ja tarttui hänen hiuksistaan kiinni. Ei vieläkään mitään. Daniel perääntyi ”Mikä on?” kysyi Emma ihmeissään. ”Tää vaan ei tunnu oikeelta. Sori mut mä en oo ihastunu suhun” ,sanoi Daniel oudon tyhjästi ”sun on varmaan parempi lähtee”. Emma lähti silmät kosteina ja paiskasi oven kiinni perässään. Daniel hengitti syvään. Kaikki ei ollut kunnossa, edes tytön suuteleminen ei saanut enää perhosia hänen vatsaansa.
Hän haki takkinsa ja meni yläkerran parvekkeelle tupakalle. Tuuli puhalsi pehmeästi vasten hänen kasvojaan. Hän sytytti savukkeensa, ensimmäinen henkäisy helpotti, toinen rupesi jo rentouttamaan. ”Kulta, mä oon kotona” kuului kirkas ääni alakerrasta, äiti. ”Voi ny vittu” sanoi hän hiljaa itsekseen, hän heitti tupakan pois ja riensi äkkiä sisälle heittäen takkinsa huoneeseensa, jonka ovi oli auki. Danielin äiti Marja, nousi portaita ylös suoristaen vaaleaa neulettaan. ”Ai mää luulin, ettet ollut kotona” sanoi Marja lempeästi. ”Eei, mää tulin vasta” Daniel mumisi ”mulla on läksyjä meen tekeen ne” hän ilmoitti sulkien ovea perässään.
Seuraavana päivänä koulussa kesken ensimmäisen tunnin kuului keskusradiosta kuulutus ”Daniel Routala, välittömästi rehtorin kansliaan” kuului tuima naisen ääni. Koko luokka alkoi taputtamaan Danielille, ”hyvä, Routala” huusi joku takapenkiltä. ”Mitä sää taas oot tehny” kysyi Emma, joka istui Danielin vieressä, hän kohautti olkapäitään. Hän tiesi, että asia koskisi eilistä pukuhuoneen siivousta Danielin mieleen palasi jälleen se vaalea poika ja hänen lihaksikas vartalo, hän yritti parhaansa ravistaa se pois mielestään, onnistumatta.
He saapuivat Danielin kodin etu-oven ääreen. Daniel kaivoi taskustansa kotiavaimia ja avasi oven, Emma tuli perässä. ”Jos sun on nälkä ni ota keittiöstä jotain” sanoi Daniel laittaen mustan takkinsa naulakkoon ja ottaen valkoiset Niken kengät pois. Hän suuntasi kohti olohuonetta, joka sijaitsi keittiön jälkeen oikealla. Daniel heittäytyi sohvalle ja avasi television. Emma istuutui hänen viereensä ”Ai eks sun ookaan nälkä?” kysyi Daniel. ”Sä se siis et oo vieläkään tajunnu” sepitti Emma. ”Tajunnu mitä?” kysyi Daniel ihmeissään, vaikka tiesi hyvinkin mistä oli kyse, hän vain toivoi, että Emma tarkoittaisi jotain muuta. Emma tuli hänen syliinsä, he olivat kasvotusten. Emma tuli lähemmäs ja suuteli häntä, Daniel ei tuntenut mitään se oli laimeata ja tylsää. Daniel tarttui tyttöä takapuolesta kiinni ja veti häntä lähemmäs. Ei mitään. Emma kietoi kätensä Danielin niskan taakse ja tarttui hänen hiuksistaan kiinni. Ei vieläkään mitään. Daniel perääntyi ”Mikä on?” kysyi Emma ihmeissään. ”Tää vaan ei tunnu oikeelta. Sori mut mä en oo ihastunu suhun” ,sanoi Daniel oudon tyhjästi ”sun on varmaan parempi lähtee”. Emma lähti silmät kosteina ja paiskasi oven kiinni perässään. Daniel hengitti syvään. Kaikki ei ollut kunnossa, edes tytön suuteleminen ei saanut enää perhosia hänen vatsaansa.
Hän haki takkinsa ja meni yläkerran parvekkeelle tupakalle. Tuuli puhalsi pehmeästi vasten hänen kasvojaan. Hän sytytti savukkeensa, ensimmäinen henkäisy helpotti, toinen rupesi jo rentouttamaan. ”Kulta, mä oon kotona” kuului kirkas ääni alakerrasta, äiti. ”Voi ny vittu” sanoi hän hiljaa itsekseen, hän heitti tupakan pois ja riensi äkkiä sisälle heittäen takkinsa huoneeseensa, jonka ovi oli auki. Danielin äiti Marja, nousi portaita ylös suoristaen vaaleaa neulettaan. ”Ai mää luulin, ettet ollut kotona” sanoi Marja lempeästi. ”Eei, mää tulin vasta” Daniel mumisi ”mulla on läksyjä meen tekeen ne” hän ilmoitti sulkien ovea perässään.
Seuraavana päivänä koulussa kesken ensimmäisen tunnin kuului keskusradiosta kuulutus ”Daniel Routala, välittömästi rehtorin kansliaan” kuului tuima naisen ääni. Koko luokka alkoi taputtamaan Danielille, ”hyvä, Routala” huusi joku takapenkiltä. ”Mitä sää taas oot tehny” kysyi Emma, joka istui Danielin vieressä, hän kohautti olkapäitään. Hän tiesi, että asia koskisi eilistä pukuhuoneen siivousta Danielin mieleen palasi jälleen se vaalea poika ja hänen lihaksikas vartalo, hän yritti parhaansa ravistaa se pois mielestään, onnistumatta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.