Ongelmana on yksin puhuminen, Tavallisesti siihen liittyy jokin ikävä muisto, tapahtuma, josta ei olisi saanut tapahtua.
Silloin kuvittelee sanovansa jotakin toiselle ihmiselle., ikään kuin purkaakseen pahaa mieltä. Välillä voi löydä nyrkillä seinään tai potkaista jotakin. Se ei ole koskaan keskustelkua jonkin oletetun henkilön kanssa.
Tuntee kuin olevansa irti ympäröivästä maailmasta vaipuen jonkin ajatuksen valtaan. Toimii sen pohjalta ja sitten huomaa arkitodellisuuden.
Useimmiten tämä tapahtuu kotona ja kotiväki on tottunut siihen. Muutamia kertoja tätä on tapahtunut sivullisten läsnä ollessa ja joku on selvästikin kiinnittänyt siihen huomiota.
Tavallisesti nämä lausahdukset ovat 4-5 sanan lauseita.
En tiedä, millaisen yliminän pitäisi olla valvomassa tämän minän toimintaa.
Silloin kuvittelee sanovansa jotakin toiselle ihmiselle., ikään kuin purkaakseen pahaa mieltä. Välillä voi löydä nyrkillä seinään tai potkaista jotakin. Se ei ole koskaan keskustelkua jonkin oletetun henkilön kanssa.
Tuntee kuin olevansa irti ympäröivästä maailmasta vaipuen jonkin ajatuksen valtaan. Toimii sen pohjalta ja sitten huomaa arkitodellisuuden.
Useimmiten tämä tapahtuu kotona ja kotiväki on tottunut siihen. Muutamia kertoja tätä on tapahtunut sivullisten läsnä ollessa ja joku on selvästikin kiinnittänyt siihen huomiota.
Tavallisesti nämä lausahdukset ovat 4-5 sanan lauseita.
En tiedä, millaisen yliminän pitäisi olla valvomassa tämän minän toimintaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksinpuhelu ei kuulosta ongelmalta niinkään kuin tuo aggressiivisuus. Eihän yksinpuhelussa sinänsä ole mitään pahaa jos se helpottaa oloasi eikä siitä ole muillekaan haittaa kuin korkeintaan ihmettelyä, mutta antaa ihmisten ihmetellä. Jos taas isket useinkin nyrkin seinään tai potkit jotain niin se voi olla vaarallista. Mitä jos koittaisit jonkun liikunta- tai taideharrastuksen kautta purkaa tunteitasi tai sitten ihan vain perinteisesti puhua niistä jollekin. Nyrkkeilysäkin hakkaaminen? Tai koita opetella tietoisuus- ja läsnäolotaitoja, jolloin tuo ongelmasi haihtuu ennen pitkää kuin itsestään.
Yksinpuhuminen on suurinpiirtein yhtä yleistä kun yksin suihkussa laulaminen.
Sama reaktio siis kun esim. lyö sormeen vahngossa ja suusta pääsee prkl!
Sydämen kyllyydestä suu puhuu, eli jos vaikka tulee huono juttu mieleen tekee mieli mäkättää huono fiilis pois,
samoin kuin hauskan muiston tai jutun mieleen juolahtaminen saa nauramaan ääneen vielä aikojen päästä itsekseen.
Jotkut harrastaa vähän pitempiä monologeja, se on hienoa itsetutkiskelua johon harva nykyaikana kykenee.
Huolestuttavaa on lähinnä tämä ihmisten tarve tarkistuttaa onko ihan viattomatkin asiat ns. normaaleja.
Stressaavassa tilanteessa, ikävän/hauskan ajatuksen juolahtaessa mieleen on lupa jutella itekseen, sitä ei ole diagnosoitu.
Jos taas tykkää potkiskella seiniin tai läjäyttää nyrkillä, niin kuulostaa suoraan sanoen siltä että paineita ja turhautumia kertynyt siihen malliin että höyryt pitää päästää ulos muulla tavoin. Ympäristölle helkkarin rasittavaa elää jonkun hermokimpun seinään läsäyttelijän kera.