Mieheni sanoi tänään suoraan haluavansa vielä yhden lapsen, ennestään meillä on jo 4-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Yllätyin kyllä aika kovin, enkä nyt ole ihan varma, että yllätyinkö positiivisesti vai sitten negatiivisesti. Onhan hän jo puoli leikillään useamman kuukauden vihjaillut, että "voitais taas vähän kasvattaa sun mahaasi", mutta ei ole asiaa sen enempää kommentoinut, joten en ole sen paremmin ottanut vihjailuja todesta. Nyt sitten hän sen sanoi suoraan, enkä tosiaan ole varma omista haluistani. Lapset ovat kuitenkin niin isoja ja omatoimisia jo, nukkuvat koko yön, pukevat, syövät, nuorimmainen on ollut kokonaan vaipaton vuoden verran... Toisin sanoen, he ovat helppoja. Suunnilleen vuosi takaperin minulla oli kova vauvakuume, mutta se ilmeisesti meni ohitse, nyt kun en heti suostunut vielä yhtä yrittämään. Minusta on ihanaa olla raskaana, tuntea vauvan liikkeet, ja vauvan synnyttyä tuntea vauvan tuoksu ja avuttomuus... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin! Pelkään vain oman jaksamiseni puolesta, olen kuitenkin päässyt tottumaan omatoimisiin ja helppoihin lapsiini, vaikka molemmilla onkin kunnon uhmaikä päällä, eikä kotimmekaan nyt mikään tilaihme ole. Samaan aikaan tuntuu, ettei minua paljoa tarvitsisi ylipuhua uuden tulokkaan yrittämiseen, olenhan kuitenkin haaveillut isosta perheestä! Olen kahden vaiheilla, enkä tiedä miten reagoida, kun kuitenkin en olettanut mieheni haluavan kolmatta lasta...
Kolmatta lasta kehiin?
2xÄiPpÄ
251986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Joskus on vain jätettävä "turha" miettiminen ja mentävä vähän herran haltuun- tyylillä. Siis jos elämä on järjestyksessä ja mitään ns oikeaa estettä ei ole niin miksei? Se jaksaminen.. tulet jaksamaan näiden kahden kanssa yleensä, välillä on päiviä ettei tunnu siltä kun mikään ei onnituisi.Tulet jaksamaan todnäk myös yhden pienokaisen kanssa.
Olet vähän niinkuin minä noiden ajatusten kanssa...ja nyt odotan kesäprinsessaa. Lopetin ehkäisyn ja vatvomisen ja tässä ollaan.
Juu, ja korostan ettei se aina näinkään mene, toisten täytyy todella miettiä voiko pikkuista enää hankkia.
Miksi lapsien teko lopetetaan kahteen lapseen, sitä en edes ymmärrä.
kolme - neljäkään lasta ei vielä oli mahdottomuus.
Rohkeutta sinulle, lapset ovat ihana asia, kannattaa ottaa vastaan!!!
Meillä on aivan samanlainen tilanne päällä, lapset on vain hiukan vanhemmat 7 ja 5 vuotiaat pojat. Puhuin viime kuussa miehelle, että mun pitäis varata aikaa ja mennä vaihdattaa uusi hormonikierukka, niin hämpä sanoa paukauttikin mulle ihan tosta vaan, että "älä laitata enää uutta kierukkaa, lopetetaan ehkäisy, kun hänestä ois niin kivaa saada mut vielä kerran paksuksi".
No nyt olen koko ajan kahden vaiheilla. Oishan se vielä kivaa olla raskaana ja saada tuntea ne kaikki ihanat ja joskus kipakatkin masuasukin liikkeet ja potkut.
Toisaalta mietityttää, kun mulla on ikää jo yli 30 v, että miten sen kaiken sitte jaksais?
Tiedän täysin tunteesi ja miten vaikeaa tää päätöksen teko on.
Mulla on vaan tilanne se, et pakko ois jotain päättää, kun kierukka tuli vaihtoikään.
Ootteko muuten minkä ikäisiä, ja mikä sulla on ollut ehkäisynä?
Mä oon kohta 33 ja mies on 34.
Meillä on kolme lasta iältään 4, 3 ja 8 kk. Mä epäröin ennen kolmatta kauheesti omaa jaksamistani ja ajattelin, et kaks riittää et voin keskittyä niihin kunnolla. No sit kuitenkin vauvakuume vei voiton ja nyt, kun tuo kolmas on tossa, niin kakslapsiset perheet tuntuu pieniltä. Tää on musta ollut aivan ihanaa aikaa. Oon voinut keskittyä tähän kolmanteen ihan eri tavalla, mitä noiden kahden vanhemman kans, ku niillä on niin pieni ikäero. Isommat leikkii tosi paljon keskenään ja mä saan hoidettua vauvan aina sillä aikaa. Mut oon kerennyt antaa isommillekin huomiota. Ja ne on ottanut tän kolmannen tosi hyvin mukaan porukkaan. Käyvät halailemassa ja pusuttelemassa pikkusiskoaan. :) Ja isommat lapset on myös hyviä viihdyttäjiä, ei tarvii ite olla koko ajan vauvan luona, ku riittää et sisarukset hauskuuttaa. Joten mä suosittelen et kannattaa, jos yhtään itsestä tuntuu siltä. Mulle oli kolmannen tulossa rankinta se raskausaika. En olis millään jaksanut sitä, mut siltikin nyt on käynyt mielessä jo neljäs lapsi. =)
Meillä taas on kaksi lasta ja itsellä ei tällä hetkellä ole vauvakuumetta mnutta tiedän että haluaisin ainakin yhden vielä... mutta mies on ehdottoman ein kannalla... Toisestakin lapsesta sain puhua vuoden ennenkuin suostui :( ja tiedän ettei kolmanteen ole mitään mahdollisuuksia :( inhottavaa että 26-vuotiaana on jo lapset tehty..
Vauva-aika varsinkin toisen kanssa oli rankkaa enkä olisikaan haluamassa lasta nyt (nuorin vajaa 2) mutta olisi kiva tietää että jos mieli alkaisi tehdä, niin se olisi edes mahdollista.
Joten jos vain itse on ajatellut ettei lapset välttämättä kahteen jää ja mies on lapsen kannalla niin ainakin yrittäisin....joskus voi kestää vuodenkin että lapsi saa alkunsa joskus kauemminkin..
En tietenkään tiedä millasia miehiä teillä on, mutta jos mies on vieläpä ollut mukana vauva-ajassa ja lapset ei ole jääneet vain äidin hoidoksi, niin mikä mättää? Jos tietäisin että mieheni auttaisi minua, haluaisi lapsen ja minäkin olisin ajatellut että joskus vielä, niin miksi ei...
Mutta pitäähän sitä ajatella omaakin jaksamistaan. Minulla välillä tulee sellanen "ihanaa kohta nää on isoja ja pääsee vähän helpommalla" vaiheita....ennemmin tekisin lapset kaikki heti samaan syssyyn..ei mitään järkeä odotella vuosia, ihan oman itsensä vuoksi, aloittaa nyt kaikki alusta kun lapset isompia ja toisaalta, itselläni on 7 vuotta ikäeroa toiseen siskooni, toiseen 11 vuotta enkä ole koskaan heidän kanssaan ollut läheinen...
Hei, kiitos kaikille ihanan asiallisista viesteistä! :) Meillä mies täyttää 32 tänä vuonna ja minä 27, joten nuoria kuitenkin vielä ollaan ja Mirenalla ehkäistään. Se tosiaan olisi vielä pari vuotta voimassa ja on kyllä vaivaton keino ehkäistä, ei tarvitse olla pillereiden kanssa tarkkana.
Koko eilisen päivän mietin mitä kaikkea vauva toisi tullessaan, koti ainakin tuntuu jo nyt liian pieneltä näiden kahden kanssa, meteli ja pienet tilat häiritsevät kun lapsille tulee joka päiväinen riehuleikkihetkensä, entä miten mahtuisi kolme turvaistuinta autoon, kaikki vauvatavarat olen jo luovuttanut siskolleni eteenpäin...
Kokolailla minä näitä kahta ensimmäistä olen hoitanut, ja mieheni on kyllä kieltämättä saanut omaa aikaansa, eikä nyt niin kovin omatoimisesti ole ollut vauva-ajassa mukana. Tosin viime aikoina myös hän on osallistunut lapsien hoitoon enemmän.
Jos tuon kierukan nyt sitten kävisi ottamassa pois, niin tietty siinä nyt menisi oma aikansa, että kierto ja hormonit olisivat tasaantuneet. Tämä on ensimmäinen kierukkani, tytön raskauteen asti ehkäistiin e-pillereillä, ja molempia lapsosia aloin kyllä heti pillereiden lopettamisen jälkeen odottamaan, esikoisesta tuli vaan se tyhjennysvuoto ja toisesta ei ehtinyt tulla sitäkään.
Edelleen olen kahden vaiheilla, eilinen ilta oli taas melkoinen eläintarhameininki, ja siinä jo tuli mieleeni, että kyllä nämä lapset oli tässä, mutta nyt taas aamulla on ihan eri ajatukset. En kuitenkaan ole sellainen luonne, että uskaltaisin vain "heittäytyä elämän vietäväksi", vaan tarvitsen "tarkat suunnitelmat", vaikka tiedänkin etteivät ne juuri ikinä pidä paikkaansa. "Suunnitelmat" vain tuovat turvantuntua... Vaikea sitä on selittää! :) Pelkään vain että masennun ja muserrun kolmen lapsen huomionhaun kanssa, esikoisen jälkeen kun sairastuin lievästi synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Myös raskaus hieman pelottaa, kummastakaan en ole ehtinyt kokea sit ns. lopputuskastumista, esikoinen syntyi 3 viikkoa ja kuopus 6 viikkoa ennen la:ta, entä jos tämä mahdollinen kolmaskaan ei pysy loppuun asti?. Taitaa olla mieheni kanssa totisen keskustelun paikka... :)
Siitä vain tekemään, jos on mahdollisuus! Kaikesta selviää jos vain itse niin haluaa! :)
meillä esikoinen oli 3v kun kolmas syntyi... keskimmäinen 1,5v... ja nyt lapset ovat 3,4,5vuotiaat ja kas kierukka petti!!! ja odotan neljättä ja se tuntuu aivan hurjalta... olen tottunu hyviin yöuniin, omatoimisiin lapsiin ja nyt se kaikki täytyy aloittaa alusta... enää kuukausi laskettuun aikaa ja kyllä jännittää, ahistaa mutta on kyllä myös innostustakin :) aivan ristiriitasia tunteita...
Anna lasten tulla vaan, saat aikanaan hyvät elarit, elät niillä kotonakin muutaman vuoden.
Anna tulla vaikka 5 lasta KEHIIN.
mEillä on neljä lasta kehissä. Heh hauska sana... kehiin...
Aikoinaan kolmannen lapsen jälkeen kysyttiin josko laitettaisiin (piuhat solmuun)...
En onneksi suostunut.
Erosin parivuotta sen jälkeen lasten isästä. Elämäni paras teko lasten saanniin jälkeen.
Nelisen vuotta sitten tutustuin aivan ihanaan mieheen. Menimme reilu kaks vuotta sitten naimisiin. Nyt vartoon neljättä lasta. Mieheni ensimmäinen. Ensin hieman kauhistelin kuinka tulen jaksaan koska edellisistä raskauksista on jo niin pitkä aika. 11,13 ja 15 vuotta. Enkä itsekkään ole enää niin nuori... pian 35. Ja miten tulen selviään yövalvomiset ym.
Raskausaika on kieltämättä ollu rankempi. Täytyy nyt vain toivoo, että tämäkin vauva on yhtä helppo kuin sisaruksensa... n. 1 kk:n ikäsestä nukkuivat n 12 tunnin yöunet... Aikaa näyttää miten käy. Laskettuun aikaan n. kuukausi jälellä...
Mistä tollasia miehiä saa??? Mulla tai meillä lapset 4,5v ja 1,5v nyt kovasti kolmatta jo haluaisin mutta mies EI, IKINÄ! Hänen mielestään eläminen ei ole tarkoitettu lapsen tekoa varten vaan nyt kun lapset tuosta kasvaa nii sit on aikaa itelle ja omille jutuille! Että näin meillä :( Kuitenkin olemme nuoria, minä 27 ja mieheni 28, haluaisin vielä kolmannen alle 30.v
Onneksi minun naiselta meni kolem vuotta kun tavatessamme oli vähän alle 30 kymppinen ja vuoden jälkeen ehdotteli lapsen tekoa ja sain lykättyä ett olin 34 kun sainmme ensimmäisen, ainoan ja viimeisen lapsen. Oneksi en lapsia tehnyt alle 25 koska silloin ei olisi kotona jaksanut olla kun oli tärkeämpää. Itse en olisi lapsia kaivannut ollenkaan koska ne rajoitta elämää ja harratuksi mutta e i sitä lapsestakaan luopuisi. kalliiksihan ne tulee mutt rhaa se vain on. Itse en ole edes moottori pyörästä luopunut koska se on se nuoruuden harrastus ja oli ennen lasta ja pysyy. Olen yrittänyt puolisoani opettelemaan tenvan kevarilla harjoitella jaelemaan niin voitasi naiselleni osta vaikka 500 mp niin ei tarttis kaksipäällä ajella. Itse elän itseni kautta en lapsien.
Eroomalla. Nykyisin se on sääntö jo että kun eroot saat lisää lapsia...elaritkin tulet saamaan.
Heh.. Miksi pilata oma hyvä elämä EROOMALLA, jos ei nappaakkaan enään eroamisen jälkee. Pakkomielle lapsesta pitänee siis luopua jos haluaa suhteessa olla...
Kannattaa puhua mies ympäri, kyllä yhdelle vauvalle vielä tilaa on :-)
Juu lapsia vaan lisää, saa kohta elareita ja yh lisiä...ja pääsee riitelee miehen kanssa ja vihaamaan uusioita...
Miten joillaki voi olla noin kova lisääntymis vietti. Niinhän sanotaan, että halutaan aina uutta lasta, kun ei olla tyytyväisiä sen hetkiseen elämäntilanteeseen. ja miehestä viis,vaikka ero tulis ni lapsia lapsia lapsia. tai mun mielestä ne on Kakaroita!
Monet äidit haluaa olla semmosia kotiäitejä monine huutavine pentuineen. Paskanen koti ja paska haisee. rääkyviä äpäriä halutaa ja itsekkäästi miehelle nalkutetaa. monet naiset haluaa Pentuja, ja miehiä pentujen tekoa varten. se, että jos mies ei halua kolmatta pentua, mikä on ymmärrettävää, niin nämä palstan naiset ei niitä kunnioita. tai ei voi naisista edes puhua, lihavia leveäperseisiä kotiäitejä jotka ei tunne enää mutua sanaa ku lapsi ja heidän paskavaipat. Oksettavaa!!!
Heh heh mua kyllä naurattaa kun kirjoitatte niin tosissanne että olette niin ja niin vanhoja, jo yli kolmekymmentä, että miten sen kaiken sitten jaksais. Missä päin Suomea asutte? Pääkaupunkiseudulla on enemmän sääntö kuin poikkeus että esikoinen hankitaan päälle kolmekymppisenä. Ja sehän tarkoittaa että kuopuksia saadaan usein siinä neljänkympin hujakoilla. Kuulkaas ihan hyvin sen jaksaa! Täällä vähän päälle kolmekymppistä esikoisen odottajaa pidetään ihan nuorena ja jaksavaisena, nainen parhaassa iässä ja sitä rataa. "Synnytyskin on varmasti helppo kun olet vielä noin nuori", niin mulle sanottiin.
Kun on ekat muksut parikymppisenä tehny, nii kyl siin miettii kui jaksaa... kyl 30-40 o vanhempi ku 20
Mies suostui pitkän suostuttelun jälkeen siihen kolmanteen lapseen, mutta puoli vuotta yritystä takana ja ei vaan tärppää. Kaksi ensimmäistä tuli heti ja puoli vahingossa ja nyt ei sitten millään, itkettää, turhauttaa, ärsyttää
Sama täällä... Paitsi et meillä miestä ei tarvinnut kyllä kamalasti suostutella.
Nyt sitte oonkin ajatellut, että jospa se onkin justiinsa tää "yritys", kun nyt ei tunnu tärppäävän;(
No sen oon päättänyt, et tikuttelemaan en kuiteskaan (ainakaan vielä) ala.
Tuo kukkanainen27 otti esille asian,että hänen miehensä haluaa tulevaisuudessa keksittyä muuhunkin kuin taas uuteen lapseen.Minusta on hyvä,että hän on suoraan sanonut asian.Kyllä kaksi lasta on ihan hyvä määrä ja on aikaa keskittyä heihin.
En nyt halua olla ilonpilaaja,mutta yhdellä tuttavapariskunnalla on kaksi lasta,jotka ovat jo kymmenen molemmin puolin.Nainen sanoi,että on ihanaa kun lapset ovat jo niin isoja ja että hänellä on vihdoin aikaa paneutua omiinkin harrastuksiinsa.No,eipä kulunut tuosta lohkaisusta kuin muutama kuukausi kun hän olikin raskaana.Ihmettelin toki asiaa.Hän sanoi tippa linssissä,että miehensä halusi vielä lapsen ja että miehen mielestä äidin paikka on kotona eikä kylillä harrastuksissa!!!??!!!WTF??!!
Että tällaista saattaa tapahtua seinien sisällä,että mustasukkaisuuttaan saattaa jompi kumpi puolisoista haluta uutta vauvaa.Aivan pöyristyttävää!!!
Nyt se uusi vauva on juuri syntynyt ja äiti sitten on kotona lasten kanssa kun isi käy kylillä punttisalilla,HUH!
Ei millään pahalla,mutta katsokaa kuitenkin puolison motiivia tehdä lisää lapsia/iltatähtiä.Tämän tarinan seuraaminen ei ainakaan ole mukavaa :(
Nyt vähän ekohenkeä peliin. Maailman väkiluku on aika huikee!! Kyllä se on sillä tavalla että lapsiluku sais olla max 2 per pariskunta.
En missään nimessä ole niin radikaali, että kannattaisin lapsettomuutta, mutta joku raja. Miksei ihmisille riitä kaksi? Eikö silloin saa kokea vanhemmuuden iloja ihan yltäkylläisesti?
Vähän väestönkasvua kuriin hyvä ihmiset. Eikä vaan lisää lapsia "kun mä haluun".
Jos kaikki ihmiset tekis enintään 2 lasta niin väestömäärä lähtis kyllä laskuun. Kolme ois sopiva määrä, ei enempää, eikä vähempää.
teillä taytyy olla isot tulot kun onneksi itsellä naiseni kanssa vain yksi lapsi ja kalliiksi tulee vaikka tyttö on ja aikoinaan puolisoni ehdotti toista lasta niin sanoin että en rupea enää vauvarumpaan ja niin edelleen. Tänä vuonna mnennut jo 4000e lapsen harratuksiin mutta rahaa se vain on ja nut lapsi jo 17v niin ei mene montaakaa vuotta kun saa olla puolison kanssa kahdestaan kotona.