Pelkään koiria ja niiden kohtaamista. Pelkoni kohdistuu etenkin isokokoisiin koiriin, ei niinkään pieniin, koska tiedän, etteivät ne pysty vahingoittamaan minua. Vaihdain aina kadun puolta jos vastaan tulee iso koira. Tunnen itseni jatkuvasti pelkuriksi. Pelkään, että koira hyökkää kimppuuni, koska aistii pelkotilani. Asun kerrostalossa ja yläkerran asunnossa on kaksi isoa koiraa. Pelkään mennä rappukäytävään, koska koirat saattavat tulla siellä vastaan. En oikein tiedä mitä tekisin. Eräällä ystävälläni on koira ja pelkään käydä hänen luonaan tämän vuoksi. Ahdistus ei oikein helpota, vaikka yritän ajatella asian miten päin tahansa. Enkä oikein viitsi puhua kellekkään tästä, koska luulen että minua pidettäisiin pelkurina ja joutuisin naurunalaiseksi. Kun tuntuu että koko muu maailma pitää koiria "ihmisen parhaina ystävinä". Olenko täysin yksin ongelmani kanssa? Ja mitä kannattaisi tehdä?
Koirien pelko
Pelokas ihminen
9157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi pelkäät? Onko sinua joskus purrut koira tai muuta sellaista? Ja kuinka suuren koiran täytyy olla että pelkäät? Itselläni on bokseri, jos tiedät rodun, jota pelätään usein. Mutta turhaan :) Koirani on innokas, muttei satuttaisi kärpästäkään. Monet, jotka ovat pelänneet koiraani aluksi, ovat myöhemmin hellineet tätä, koska koirani on hyvin sympaattinen ja ystävällinen. Sinun kannattaisi tutustua ehkä aluksi tällaiseen isoon koiraan, josta huomaa kyllä hetken tutustumisen jälkeen heti, että haluaa vain olla ystäväsi vaikka pelkäisistkin :)
On erittäin epätodennäköistä että koira kävisi ihmisen kimppuun.
Vieras koira tietenkin pelottaa, mutta kun antaa sen ensin rauhassa nuuskia eli "kerätä tietoa" sekä välttää katsomasta suoraan silmiin eikä koskettele kaulan ja niskan alueelle, niin mitään vaaraa ei ole.
Koira myös antaa murisemalla varoituksen mikäli se ei hyväksy jotain asiaa, joten aivan yllättäen ja äänettä se ei varmasti pure.
Kun joskus on sattunut tapauksia että koira on käynyt päälle, niin rohkenen väittää että sen kotioloissa on ollut jotain pahasti pielessä, tai sitten kohdehenkilö on tahallaan ärsyttänyt eläintä. Valitettavasti sitä on vaikea jälkeenpäin todistaa. Nämä väitteet uskallan melkoisella varmuudella esittää.
-Muuten..itselläni ja tutullani on ollut koirat jotka ovat oppineet ihmisiltä hymyilemisen, eli vaikka ne näyttävät hampaitaan ja ikenet on vetäytyneet ylös, niin ne ei siis suinkaan tee sitä vihoissaan.
Näin ollen on aiheellisempaa pelätä ihmisten, luonnonvoimien, keliolosuhteiden, liikennevälineiden, alkoholin, tupakoinnin, ylensyönnin..(ja esimerkkejä löytyy loputtomiin) ..aiheuttamia onnettomuuksia kuin minkaanlaisten kotieläimien aikaansaamia.
Ole vapaa.
Koira on eläin ja se aistii aina, kuinka tasapainossa ihminen on henkisesti. Hyvinkin nopeasti se luo kuvan sinusta, sen perusteella, miltä näytät, kuinka kannat ryhtisi ja miten itsevarma olet. Jos olet pelkäävän näköinen, koira yleensä vain on kohtaasi välinpitämätön. Koiraa ei kiinnosta pelkuri, susilaumassakin pelkuria vain kierretään, kunnes se ymmärtää itse tulla osaksi laumaa, jos ymmärtää.
Rottweiler on iso ja pelätty koira, mutta normaalikotioloissa lutunen nappisilmä ja pusukone. Husky on suden näköinen, mutta ystävällinen koira, eikä se yleensä koskaan ole aggressiivinen..
Mieti näitä asioita järjellä ja muista, että jos olet ryhti suorassa ja näytät tasapainoiselta, koira pitää sinua tasapainoisena, ei ole väliä sillä, kuinka paljon sisälläsi pelkäät!
:)
Minäkin lapsena ja nuorena aikuisena pelkäsin koiria erittäin, erittäin paljon. Ystävilläni oli rottweiler jota pelkäsin henkeni edestä, menin aivan kankeaksi (olen siis nainen:) ja jokaista käden tai jalan liikettä ennen pelkäsin etten vaan provosoi koiraa mitenkään että se mitenkään kiinnostuisi minusta.
Suunnilleen puolessa vuodessa huomasin ettei mitään syytä pelkoon todellakaan ole, ja sen jälkeen tunsin aina sisälläni ylpeyttä tämän koiran kohdatessani koska en pelännyt enää laisinkaan!
Nyt perheessäni on koira ja olen tullut siihen tulokseen, että koiraa pelkäävät ihmiset pelkäävät itseasiassa koiran hampaita/leukoja. Mutta kun huomaa (kokemuksen kautta) ettei koira halua purra sinua - maistuisit varmaan paljon pahemmalta kuin koiran ruoka - niin voi olla rennommin koiran läheisyydessä.
Sellainen haliberni -tapaaminen olisi varmasti sinulle hyväksi!
Olen nykyään muuten sitä mieltä että koirat ovat paljonpaljon ihanempia kuin ihmiset :)
Yleiskuntosi on huono olet skitsoidi. Mä olen tällä hetkellä skitsoidi, koska olen netissä ja koneella, joka ei ole kirjoituskone, vaan tietokone. Miksi skitsoidina en hakisi ihmisuhria? Mutta en kuitenkaan tee niin koko aikaa, vaan ehkä jopa välittömästi vaaranuhatessa, mutta vain fiktiivisellä tasolla?
Valheenpaljastustestistö ei saa toimia sillä tavalla reaalisti osoittamalla sosiaaliryhmiä tai ympäristöjä ikäänkuin kerjäten lupaa.
Mielestäni koirat ovat nykyään yhä ärsyyntyneempiä kuin ennen. Olen saanut kerran hampaat käteen kiinni ilman mitään varoitusta ja potkin itseni tilanteesta irti piikkikoroilla, sai koirakin samalla mitalla takasin. Sen jälkeen olen välttänyt aina tilanteita jossa joudun vieraan koiran lähettyville. Tutut koirat eivät mitenkään pelota ja viihdyn hyvin niiden kanssa, vain vieraat koirat saavat minut ottamaan etäisyyttä. Tämä johtuu siitä että yhä useampi ihminen pitää koiransa hyvin löyhästi hihnassa ja antaa tulla hyvinkin lähelle. Oikeastihan koira pitäisi pystyä hallita joka tilanteessa niin, ettei siitä ole haittaa muille. Välillä ärsyttää suunnattomasti, kun koira päästetään avoimesti "tekemään tuttavuutta", vaikka itseä ei todellakaan kiinnosta. Täten olen aina valmis potkasemaan jos koira tulee liian lähelle. Kova tälli kirsuun on aika kova paikka koiralle, sen tiedän minäkin.
Itsekin vedän kuonoon niitä jotka tuppaavat liian lähelle, siis tuntemattomia yksilöitä tuolla yleisillä paikoilla. Nykyään todellakin on enemmän häiriintyneitä, sinun kaltaisiasi, ja linkkuveitseni tai nyrkkini sohaiseekin siis vain ihmisiä.
Moi Pelokas ihminen, minäkin pelkäsin lapsena kaikkia koiria. Kun olin alle kouluikäinen ei koiria vielä silloin velvoitettu pitämään kytkettyinä ja ne juoksentelivat vapaina ympäri kylää, ja jos sellainen jolkotti meidän pihalle kun olin ulkona yksin leikkimässä, jouduin suorastaan paniikkiin. Aikuistuttuanikin olen pelännyt aina siiloin tällöin joitakin yksilöitä, ja tiedän että sille ei voi mitään. Minkä takia susia ja karhuja pelkäävien ihmisten tuntemuksia ei vähätellä sanoen "ei se mitään tee, ole ihan rentona vaan". Mielestäni koiria pelkäävälle tyrkytettävä siedätyshoito koiraantutustumismaanitteluinen ei tunnu mielekkäältä, jos pelkään jotain koiraa niin toivon että saan ihan rauhassa pelätä sitä ja kiertää mokoma kaukaa, kyllä sillä riittää kehujia ja palvojia.
Pelästyn yleensä puolikuoliaaksi jos joku koira jossain lähistölläni alkaa haukkua, sillä pelkään myös kovia ääniä.
Kuinka olakaan olen kissaihmisiä ja ymmärrän kissaani täydellisesti kun meillekin tulee välillä koiraihmisiä elikoineen kyläänkin. Kissaparkahan on kauhusta kankeana pitkään koirakäynnin jälkeenkin.
Sanonkin siis sinulle Pelokas ihminen, että kanna ylpeästi kaikki ominaisuutesi, koirapelkokin on osa omaa persoonaasi joka on jokaisella meillä erilainen, kullakin omansalainen. On niitä todella paljon pöljempiäkin pelkoja ja arkuuksia!!
Ite olen joutunut koiran hyökkäyksen kohteeksi ja kyllä ilman mitään syytä. Olin kaverin työnä kaljalla ja siellä oli iso koira.. noh siinä sitten annoin sille makupaloja ja näin pois päin. Ilta meni kivasti kunnes kaverini sammui sohvalle ja olin yksin hereillä ja päätin lähteä kotiin. Ei tarvinnut ku perse nostaa tuolilta niin se hyökkäsi takaapäin voimalla kimppuuni ja yritti raapia ja purra yritin huutaa kaveriani hereille muttei onnistunu. Joten oli pakko sitten puolustautua ja lyödä veitsi sen mulkeron päähän se kuoli siihen. Räkäisin vielä päälle. Tapahtuman jälkeen olen nähnyt joka kerta punaista kun näen koiran. Tekis mieli tappaa jokainen piski ja rakki joka vastaa löntystää ja paskoo tien reunoille.