Taivaalla aurinko palaa,
maassa valkea raiti.
Metsän keskellä salaa
pihlaja seisoo vaiti.
Pihlajan varsi tumma
jokaisen säteen poimii.
Auringon voima kumma
kevään ihmeenä toimii.
Vanha ja haarallinen
tumma oksainen puu.
Kevät on vaarallinen
- pihlaja uneksuu.
maassa valkea raiti.
Metsän keskellä salaa
pihlaja seisoo vaiti.
Pihlajan varsi tumma
jokaisen säteen poimii.
Auringon voima kumma
kevään ihmeenä toimii.
Vanha ja haarallinen
tumma oksainen puu.
Kevät on vaarallinen
- pihlaja uneksuu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei T. Saanhan omia tämän runosen, saanhan...? Tuntui niin kovin omalta sattuneesta syystä. Rakastan Erästä Wanhaa Pihlajaa niin kovin. Pelkään sitä hetkeä, kun minun täytyy hyvästellä vanhat rakkaat oksansa. Yksi haara on niin kovin laho - mutta siltä puulta sain toteeminimeni kerran, ja sen henki jatkaa minussa elämäänsä - vaikka puu itse lahoaisi. Tiedän, että visioin sen varjon vielä vanhoilla päivillänikin, ja tunnen oksien raidoittaman auringon ryppyisillä kasvoillani.
Ja huomaan toistavani sanaa kovin, mutta olen niin kovin tohkeissani. Joo. Kestäthän?
Hei Mary, ole hyvä vain! Monilla on varmaan johonkin tiettyyn pihlajaan erityinen suhde, joko pihapihlajaan tai muuten. Sehän on sitä paitsi suomalaisten pyhä puu: "Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät marjat pihlajissa."
Niin minullakin, jolle puut muutenkin merkitsevät paljon, on muutamia erityisiä pihlajia. Ei huono valinta pihapuuksi, siihen kasvaa helposti muistoja.
Nikistäni huomannet, että pyhyys kuuluu minunkin Pihlajaani. Kiitos vastauksestasi. Ja Maryn voi kääntää Marjaksi...
Kirjoitat jo toisen kerran mun ystävistä ensin oli metsähiiret suloiset (vaikka en haluaisi niitä sisälle) onhan mulla koira joka kyllä ilmoittaisi jos ne juoksevat avoimesta ovesta sisään (ei kuitenkaan niille mitään tekis.) Nyt kirjoitat hienolla riimittelyllä, pihlajasta. Tuossa pienessä ulkopaikassani oli vielä viime kesänä
pieni pihlaja mut se sai uhrata ittensä kaivinkoneiden kitaan kun täällä uusitaan
ulkoympäristö, kivilaattoja ja kukka-asetelmia ruukuissa. Ennen eli pieni "puutarhani" villinä ja rehoitti kotoisesti.
Kaipaan pientä pihlajaani mutta tää runosi lohdutti, uskaltaisinko arvata sinun
olevan luonnonystävä viitaten näihin luontorunoihin. Luonnon ja eläinystävänä
nämä runosi ilahduttaa. Luonto ravitsee meidät ja eläimet ovat ystäviä sen haluaisin
kaikkien koettavaksi.
Tällä runollasi toit luonnon lähemäksi elämää.
Lämmin kiitos runostasi ja sen aiheesta josta ei useinkaan kirjoiteta täällä.
Huomenta ystäväni, totta puhut, luonto on tärkeä asia ja puut keskeinen osa sitä. Nehän ovat suorastaan omia persooniaan jo pitkäikäisyytensä takia.
Pelkään pahoin runoissa käsitelleeni pian kaikki Suomen puulajit, jotkut useampaan kertaan. Vaikka ei hätää, kyllä niissä riittää ainesta siihen. Sama koskee silti koko lomakuntaa, kukkia, ruohoja, eläimiä, sadepisaroita. Aihevalikoima on loputon.
Kiitos sinulle kommentistasi!
Voi että, mistä " hihasta " Sinä vedät näitä ihania ? Osaisinpa minäkin
loppusoinnullisia, mutta ei onnistu ! Pidän tästä runostasi ja kaikista
" puurunoista ", luonnosta saa paljon aiheita runoiluun .
Hei ystäväni, mistä runot tulevat tai oat tulematta, hyvästä aiheesta huolimatta, onkin vähän arvoitus. Vaikka tämä runo syntyi kuin lumipallo, kahden sanan ympärille. Katselin pienellä metsäaukiolla vanhaa pihlajaa, joka nautti kevätauringosta, jolloin minusta tuntui, että se pihlaja nautti ja uneksi kesästä.
Kasvien tuntemista ja mietiskelyä voi ihminenkin mietiskellä. . Puuthan eivät turhaan tuhlaa kalliita torjunta-aineitaan, vaikkapa jäniksiä vastaan korkeammalle rungossa kuin jänikset ulottuvat.
Afrikan savanneilla taas, jos akaasian lehtiä syövät hyönteiset tai muut otukset jättävät puut rauhaan, torjunta-aineita ei tarvitse kehittää. Mutta mielenkiintoista asiassa on, että puut viestivät toisilleen tilanteesta myös toisilleen, niin että vain muutaman puu kimpussa olevat hyönteiset saavat nämä lähettämään tilanteesta ilmoituksen ja varoituksen muille, kaukana oleville, että nämä ryhtyvät toimenpiteisiin.
Kasvit, vaikka ovatkin hiljaisia,eivät ole tunnottomia ja ehkä mietiskelevat omia asioitaan, omalla erikoisella tavallaan.
Siinä tämän runon selitys. Luonnosta riittää kaikkeen.
Kiitos kauniista vastauksestasi! Itse mielelläni jo vaihtaisin vaikka kalevalaiseen, mutta kun tuppaa näitä mitallisia.