Muistatko?
Siitä on kohta neljäkymmentä vuotta.
Ei vielä, mutta kohta.
Minä olen jo vanha mies.
Harmaata ohimoilla, ryppyjä silmien ympärillä.
Ryhtini ei ole enää se sama.
Vuodet painavat, mutta sielussani palaa tuli.
Se sama liekki, mutta - jos mahdollista niin vieläkin kirkkaammin.
Sanovat, että silmissäni on vieläkin se sama tuike - välähdys sielua.
Tiedäthän - sielu ei kuole koskaan.
Vuosikymmenistä huolimatta en ole unohtanut sinua.
Kuinka voisinkaan.
Usein, kun olen väsynyt ja mietin miksi tämä elämä täällä missä olen on niin vaikeaa, muistan sinut.
Muistan kuinka kaunis sinä olet.
Muistan kuinka rakastimme.
Muistan kuinka tyly elämä voi olla.
Muistan kuinka meidät revittiin irti toisistamme - erotettiin.
Erotettiin, koska jossakin oli niin kirjoitettu.
Olen nähnyt sinut kerran sen jälkeen.
Muistan katseesi ja mietin, miksen voi tulla ja hakea sinua pois.
Näinhän, että rakastit minua vieläkin.
Rakastit vaikka erostamme oli silloin jo vuosia.
Anna anteeksi, mutta en vain voinut, koska missään ei ollut niin kirjoitettu.
Usein mietin missä sinä nyt olet, mitä sinulle kuuluu.
Mietin oletko onnellinen.
Toivon niin.
Minä, niin - minä en ole kovin onnellinen.
Jos olisin niin enhän tätä kirjoittaisi.
Minulla on ikävä, ikävä sinua.
Minulla on ollut sinua ikävä kohta neljäkymmentä vuotta.
Kuinka paljon on vielä jäljellä?
Joskus kun kaipaus käy yli kaiken kuuntelen meidän laulujamme.
Niitä lauluja joita oli levyllä jonka ostit minulle lahjaksi.
Puhu hiljaa rakkaudesta...
Sinun ikuisesti.
Siitä on kohta neljäkymmentä vuotta.
Ei vielä, mutta kohta.
Minä olen jo vanha mies.
Harmaata ohimoilla, ryppyjä silmien ympärillä.
Ryhtini ei ole enää se sama.
Vuodet painavat, mutta sielussani palaa tuli.
Se sama liekki, mutta - jos mahdollista niin vieläkin kirkkaammin.
Sanovat, että silmissäni on vieläkin se sama tuike - välähdys sielua.
Tiedäthän - sielu ei kuole koskaan.
Vuosikymmenistä huolimatta en ole unohtanut sinua.
Kuinka voisinkaan.
Usein, kun olen väsynyt ja mietin miksi tämä elämä täällä missä olen on niin vaikeaa, muistan sinut.
Muistan kuinka kaunis sinä olet.
Muistan kuinka rakastimme.
Muistan kuinka tyly elämä voi olla.
Muistan kuinka meidät revittiin irti toisistamme - erotettiin.
Erotettiin, koska jossakin oli niin kirjoitettu.
Olen nähnyt sinut kerran sen jälkeen.
Muistan katseesi ja mietin, miksen voi tulla ja hakea sinua pois.
Näinhän, että rakastit minua vieläkin.
Rakastit vaikka erostamme oli silloin jo vuosia.
Anna anteeksi, mutta en vain voinut, koska missään ei ollut niin kirjoitettu.
Usein mietin missä sinä nyt olet, mitä sinulle kuuluu.
Mietin oletko onnellinen.
Toivon niin.
Minä, niin - minä en ole kovin onnellinen.
Jos olisin niin enhän tätä kirjoittaisi.
Minulla on ikävä, ikävä sinua.
Minulla on ollut sinua ikävä kohta neljäkymmentä vuotta.
Kuinka paljon on vielä jäljellä?
Joskus kun kaipaus käy yli kaiken kuuntelen meidän laulujamme.
Niitä lauluja joita oli levyllä jonka ostit minulle lahjaksi.
Puhu hiljaa rakkaudesta...
Sinun ikuisesti.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Luin ja itkin.
Over and over I whisper your name
Over and over I kiss you again
I see the light of love in your eyes
Love is forever,no more good-byes
Muistin tuon kappaleen jotenkin kaukaisesti. En vaan mitenkään muistanut mikä sen nimi on ja kuka esitti.
Nyt se löytyi enkä unohda sitä ikinä.
Over and Over ja Nana Mouskouri.
Ihanan romanttinen, hellä, kaipaava laulu joka saa silmät kyyneliin.
Kiitos vielä kerran.
Kulkurin kaipuun kirjoitus kolahti.......missähän olet karjalanpoika....rakkaani vuosien varrelta.Ihania muistoja elämän polulta...Helsingin matkoja,Saariselän riemukkaita iltoja....kohtaamisia Rukalla.....
... rakastan, rakastan.
Ihania lauluja.
http://www.youtube.com/watch?v=gPjeQwwSC0s
http://www.youtube.com/watch?v=82zt5Fk5YTc
Kuka lienetkin Kulkurin kaipuu.
Varmasti sinä olisit rakkautesi ansainnut.
Toivon todella ja sydämestäni, että tienne vielä kohtaavat.
Jospa jossakin olisi niin kirjoitettu.
keskiolutkansa / olutkansa epämielytävissä kapakoissa, aikuiset miehet tanssilavoilla, runous on kaunista, lauluksi puettuna per....ä,
karjalan priha kiertää kaukaa jo nyt ikämiehenä rahvaan juoma- ja rypypaikat
rakkaani kohtaamisiin luonnossa ihmisenä, ihmiselle
No voi laulaakin.
Ei se tee näistä yhtään sen huonompia.
Sinun asenteesi tekee sinusta vähän omituisen, vaikka yritit ilmeisesti olla vähän parempi kin muut.
Jotensakin kapea asenteesi antaa syyn epäillä onko sinusta sittenkään ihmiseksi ihmiselle.
Onpas kaipaava teksti ja kaunis, toivottavasti tavoittaa kohteen. Olisipa joku kaipailija minullakin vaan tuskin on. Meitäkin väliin putoajia on joita ei kaipaa kukaan tai ainakin minä. Kun joku ikävöisi edes niin tietäisi olevansa vaikka vain hiukan tarpeellinen, se antaisi kummasti voimaa elämään jaksaa eteen päin ongelmista ja vaikeuksista huolimatta.
Ihana kirjoitus kaipauksesta....lohduttavaa kuulla että joku muukin kaipailee mennyttä aikaa!Ja musiikki lohduttaa...antaa muistoille lasiset siivet!
Kuin laulussa sammunut nuotio......
ja kun josku linnasta piäsen otatko takasin ,ethän ole perintörahoja tuhlanna , ethä, rakkauvella luokses kaipaan, kainalossas oon niin kauan kun sinulla on fyrkkää ja kossuu riittää rakas, anteeks, että' oon mairee vodet sellissä tekköö, muusta en tiijä mutta sinua kaipaan, tuun jo viikoloppuna ostathan kaljoo
En ota takaisin enkä ole kaivannut sinua perunanhidun vertaa, minulla on jo kauan ollut toinen, fiksu, kunnollinen mies.
Anteeksi kun kysyn, mutta teitkö rikoksen? Jouduitko vankilaan?
Taidat olla linnavenkula kun et uskalla vastata.
En ole.
En voisi aiheuttaa läheisilleni sellaista tuskaa jonka omaisen vankilaan joutuminen aiheuttaa, enkä olla lapselleni sellainen esimerkki - en koskaan.
Juonut olenaikoinaan ihan varmasti ainakin oman osuuteni. Nyt olen kuivilla - ja pysyn, koska vaihtoehtoja ei ole.
ENSI RAKKAUS EI UNOHDU KOSKAAN, NÄIN SE VAAN MENEE- 36 VUOTTA MENNYT JA KAIPAAN HYVÄLLÄ TAVALLA VIELÄKIN JA OLEN KIITOLLINEN ,OPIN RAKASTAMAAN. ELÄMÄ JATKUU VAAN MUISTOJEN PITÄÄ VAHVISTAA, EI HEIKENTÄÄ, EI ELÄÄ MENNEISYYDESSÄ VAAN TÄSSÄ HETKESSÄ. KIITOS ARJA.
Mutta Arja hyvä.
Tämä kun ei ollut ensirakkaus... viimeinen oikea ja aito saattoi kylläkin olla.
Nyt menen nukkumaan. Huomenna on töitä. Tulen Joensuuhun.
Kulkuri
MINÄ MUISTELINKIN ARJAA JA MEIDÄN ENSI RAKKAUTTAMME- SITÄ SE OLI MEILLE MOLEMMILLE JA SIITÄ ELÄMÄLLE KIITOS. HYVÄT MUISTOT KANTAA JA ANTAA VOIMIAA TULEVAAN. ELÄMÄN VIISAUTTA, USKOA, RIEMUA ETTÄ KAIKILLE ON JOKU JOSSAIN. CARPE DIEM. MEIDÄN TARINA ALKOI JA HIIPUI MUUALLA KUIN JOENSUUSSA.
Carpe diem.
Luin tuon kommenttisi, mutta ajatukseni oli jossakin kaukana, joten en tajunnut mitä siinä sanottiin.
Mitäs tuosta, se on niin minun tapaistani, etten edes huolestu siitä enää.
Kulkuri
OLET rakkauden ansainnut Herrasmies. TAVATAAN me siellä pilven päällä,
sitten ikuinen elämämme jatkuu. ARMAANI.
Tässä mailmassa ei voi kun uskoa ja luottaa rakkauteen- kaikki muu on tois arvoista, siitä kaikki lähtee ja siitä voimaa saa.
rakastaminen ja välittäminen tekevät elämän elämisen arvoiseksi.
Voi kun olisin tuo kaipuusi kohde, mutta kun en voi olla. Ikää on alle neljäkymmentä.
Minä olen kirjoittanut, että sinä menet ja haet hänet käsiisi ja viet mennessäsi sinne jonnekin. Nyt se on siis kirjoitettu. Onnellista loppuelämää!
Mene