Menee hermot ihan totaalisesti....

Lisään vielä, että ei oo reilua että joku päättää sun elämästä etkä sä saa elää niinku sä haluut. Mä oon niin hemmetin onneton. Mä kyllä tiiän, ettei elämä ulkomailla oo yhtä paratiisia enkä mä ole lähdössä sinne lomalle vaan opiskelemaan ja elämään arkea. Arki on ulkomailla tietenkin hieman erilaista, koska kulttuuri on erilainen. Ja ku haluan Yhdysvaltoihin kaikista eniten, en mee sinne sen takia että se opiskeleminen siellä ois samalaista ku jossain jenkkiteinileffoissa.

Uskon, että jos maksat itse opintosi, niin ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista. Kuitenkin nuo rahalliset tuet jne. on aika minimaalisia, jos olet ihan muuttamassa pysyvästi ulkomaille (eli et saa esim. Kelasta rahaa). Jenkeissä yliopistojen lukuvuosimaksut lähtee $5000 ylöspäin/vuosi, useissa paikoissa jopa useita kymmeniä tuhansia per vuosi. Lisäksi tulee ottaa huomioon asumiskulut, kirjat jne.

Kyllähän ulkomailla opiskelee melko paljon suomalaisia ja moniin yliopistoihin pääsee ihan keskinkertaisellakin yo-todistuksella ilman sen suurempia pääsykokeita tms. Jenkkeihin tosin varmaan tarvitaan ainakin TOEFL-testi ja ehkä jopa SAT-koe joihinkin paikkoihin.

Eikö mielummin kannattaisi miettiä mitä haluat opiskella, eikä missä? Itse mielelläni opiskelisin Suomessa opetuksen tason, koulutuksen ilmaisuuden ja kavereiden vuoksi, mutta Suomessa ei ole sitä alaa mitä haluan opiskella, joten syksyllä on edessä muutto Britteihin (tosin minulla käsillä yliopisto-opinnot kun taas sinulla ikäsi perusteella amis tai lukio...)
Ulkomailla jo pari vuotta eri maissa asuneena (au pairina tosin enkä opiskelemassa) ja maaseudulta kotoisin olevana ymmärrän kyllä houkutuksen lähteä etsimään jännitystä elämään muualta kuin omalta paikkakunnalta.

Jos tosiaan haluat ulkomaille opiskelemaan, käypä vaikka lukio Suomessa ja mene yliopistoon ulkomaille. Tällöin vanhempasikin varmasti uskovat sinun pärjäävän paremmin omillasi uudessa ympäristössä, uudella kielellä ja ilman vanhempia tai sukulaisia suht lähellä siltä varalta että jotain käy.

Ja edellistä kirjoittajaa kompatakseni, ulkomailla opiskelu ei useinkaan ole ilmaista. Espanjasta en tiedä, sillä sinne en ole missään vaiheessa harkinnutkaan opiskelemaan lähteväni (koska en puhu kieltä), mutta USA:ssa vuoden asuneena voin sanoa että siellä opiskelu on kallista (tunsin opiskelijoita ja niitä au paireja joiden unelma jäädä opiskelemaan jenkkeihin kariutui koulutuksen hinnan takia). Ja hyviin kouluihin on kova tunku.

Mutta jos ihan tosissaan haluat lähteä, ota asioista selvää (koulut, kustannukset yms.) ja keskustelet tämän jälkeen asiasta vanhempiesi kanssa asiallisesti ja osoitat että olet ottanut asioista selvää ja todella haluat mennä (etkä vain ihan sen vuoksi että suurkaupungit kiehtoo ja Suomi tuntuu tylsältä).

Kannatan ajatusta, että käyt Suomessa lukion ja sitten haet ulkomaille. Ilman kunnon papereita on erittäin vaikea hakea. Lukion ohella jos vaan pystyt niin olet töissä ja säästät rahaa. Näin saat jo kasaan jonkin verran.

Itse lähdin lukion jälkeen opiskelemaan Alankomaihin kun en Suomeen päässyt (tässä yksi hyvä syy lähteä, Suomessa pääsykokeet ainakin tietyille aloille ovat kova pala monelle). Rahasta tuli jo siellä ongelma, vaikka itse olin säästänyt 4000€. Lukukausimaksut ovat merkittävä osa, samoin vuokra ja opiskelumateriaalit. Pitää myös ottaa huomioon esim. Espanjassa, että jos et puhu kieltä erittäin hyvin, tulee olemaan vaikeaa löytää töitä opiskelujen ohessa.

Jouduin jättämään opinnot kesken rahan takia, nyt yritän taas Suomeen. Unelma on opiskella ulkomailla, mutta jotta siitä tulisi konkreettinen tilanne on asian eteen tehtävä erittäin paljon töitä.

Muuten, voit sanoa vanhemmillesi, että vaikka opiskelisit Suomessa niin useimmissa AMK ja yliopistotutkinnoissa vaihto-opiskelu ulkomailla on joko pakollista tai erittäin suositeltavaa. Joitain tutkintoja ei edes voi suorittaa loppuun ellei ole ulkomailla 3-12kk.