Välillä on tarve sukeltaa vähän syvemmälle, niin nytkin... Siksi kysynkin teiltä maailmaa nähneiltä ja kokeneilta, uskotteko kohtaloon, vai mikä meitä oikein liikuttaa?
Kohtaloa vai mitä?
lunaarinen tuuli
4334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kohtalo, sattuma, taivaan kappaleiden liikehdinnät
Enempi uskon karmaan, nämä sanonnat niin makaa kuin petaa, sen minkä taaksen jättää sen edestään löytää ovat minun mielestä hyviä asioita pohdittavaksi.
Elämään kuuluu niin ne ylä- ja alamäet, eikä kukaan selviä ilman että joutuu tekemään töitä saadakseen hyvän ja onnellisen elämän.
Täälläkin näkee valitettavan paljon kirjoituksia joista näkee että vähän liikaa odotellaan sitä kohtaloa tuomaan se hyvä eteen ja kun sitä ei vain kuulu niin vaivutaan yhä syvemmälle siihen negativiiseen aseneteeseen.
Onko kohtalo sitten sille oikea nimike, sille mistä me itse emme voi määrätä meille tapahtuvaksi, sitä en tiedä ja toisaalta se on aika samakin. Jos elämän perusajatus on elää elämä siten ettei tarvitse taakseen vilkullla ja katua tekemiään asioita ja voi katsoa rakkaimpiaan silmiin suorin selin, niin jos ja kun niitä elämän kierrepalloja tulee niihin on parempi mahdollisuus osua kun rinnallasi on sinua rakastavia ihmisiä. Itse uskon siis siihen että kun elää elämänsä ajatuksella niin ylä ja alamäet ovat vain niitä, asioita elämän tiellä, ei mitään mitkä määräävät suunnan vaan tuovat vain uusia näkökulmia.
Jos elämänsä perustaa siihen että kohtalo on asettanut tämän kohtalon niskaasi ja sen mukaan sinun on elettävä, jäät elämässäsi matkustajan rooliin.
Hyvää asiaa... Itseäni puolestaan mietityttää oikeudenmukaisuuskysymykset, ja ehkä sitä kautta kaiken merkityksellisyys tai tarkoituksenmukaisuuskin. En aina ole sitä mieltä, että oikeus voittaa pitkässäkään juoksussa, mutta ehkä näkökulmani on liian suppea. Pitänee skaalata vinkkeliä useamman elämän mittakaavaan, josko se sitten siitä avautuisi. Niin... kun jossain sanotaan, että kun koputtaa niin avataan, mutta bullshit, mulla on rystyset verillä ja edelleen on ovi lukossa. Jos joku tietää, millä säännöillä tässä maailmassa pitäisi pelata, niin kertokoon ihmeessä.
mitä ihmettä?
Eikö sinulle ole siis mielestäsi tapahtunut mitään hyvää elämänmatkallasi?
Asiahan lienee niin, ettet osaa katsoa, ja niin, että odotat liian suuria juttuja. Taitaa olla tyypillistäkin nykynuorille.
Pienissä hetkissä ja jutuissa onni piilee.
Maailma ja elämä on epäoikeudenmukainen, kaikkea et pysty parantamaan ja korjaamaan ympäriltäsi, mutta oman elämän voi elää toisia loukkaamatta ja tallomatta, niin että lopussa, ja matkan varrellakin voi katsoa itseään peiliin.
Jos rystyset verillä meet, niin hellitä hiukan, parantele hiukan, ja koputa nätisti.
Niin avataan.