tuli jäsenmaksu. Paikallisyhdistyksen ja CP-liiton yhdistetty jäsenmaksu on 32 euroa. Mielestäni tämä alkaa olla ainakin minulle kipukynnyksen yläpäässä näin taloudellisesti. Ymmärrän, ettei mikään itsestään pyöri mutta jäsenmaksu ei mielestäni ole enään kohtuullinen.
Maksan varmasti jäsenmaksun mutta jos korotuspaineita jäsenmaksuun tulee ensi vuonnakin niin jää kyllä maksamatta.
Maksan varmasti jäsenmaksun mutta jos korotuspaineita jäsenmaksuun tulee ensi vuonnakin niin jää kyllä maksamatta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä olin aikoinaan CP-liitossa opiskeluaikana sen takia, että se jakoi opiskelijoille stipendejä. Erosin liitosta sinä keväänä kun valmistuin. Muuta annettavaa liitolla ei ollut mulle kuin nuo stipendit.
Kaikki liitot keräävät rahaa johtoportailleen jäseniltään ja yhteiskunnalta, vammaisella tai sairaalla jäsenellä on vain tuotantovälineen osa.
Kerron tuoreen esimerkin: Rokuan kuntokeskus Utajärvellä kainuussa on rakentanut valtavan hienon kylpylän kermaperseille, paikan jota vammaisille ei edes suostuta näyttämään.
Hoitokäytävän aulankaan kautta ei saisi kulkea vaan pitäisi mennä hitoon kätyävän "väärästä päästä".
Kolmannessa kerroksessa ovat huippuhienot sviitit kaikkine palveluineen, jopa pornokanavat, arvatkaapa näkyvätkö kanavat vammaisille.
Vammaisille ei ole haluttu lukuisista pyynnöistä järjestää edes kahvinkeittomahdollisuutta. Tilat siihen olisi helposti järjestettävissä.
Hoitopäivän hinta mm. Kelan kuntoutettaville on ylivoimaisesti korkein.
En lainkaan ihmettele vaikeavammaisten katoa ko. puljussa, senverran härskiksi touhu on mennyt.
Silmiinpistävää Rokualla on myös halu eristää vammaiset muiden ihmisten kohtaamiselta.
Ryhmäkoot ovat hyvin pieniä usein 3-4 henkilöä, joka kielii ylisuuresta henkilökuntamäärästä.
Tuota, tuota. Kehitysvammastasi huolimatta, voisitko ensin opetella kirjoittamaan ja sen jälkeen ota kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Ps. Itse olet varmaankin kiinnostunut rassaamisesta sinne peräpuolella, kun tunnut asioista hyvin olevan perillä.
CP-Liitto EI aja jäsenistön etuja, siksi aikoinaan EROSIN
Kokeilenpa laittaa viestiä tännekin... Onko tällä palstalla sellaisia CP-liiton "koderyhmään" kuuluvia aikuisikäisiä, jotka olisivat kiinnostuneita oman liiton perustamisesta ja sitä myöten myös edunvalvonnasta? Varsinaiseksi jäseneksi voisi siis liittyä ainoastaan täysi-ikäinen henkilö, jolla on CP-diagnoosi. Ilmoitelkaa itsestänne näin aluksi tähän ketjuun!
Hyvä idea! Olen kiinostunut liittymään yhdistykseen jos semmoinen saadaan perustetuksi.
Valtakunnallisen yhdistyksen perustamiseksi tarvitaan tietty jäsenpohja. Suomen kokoisessa maassa ei ole mielestäni mitään järkeä perustaa kahta Cp-liittoa, jotka kilpailisivat samoista avustuksista.
Hyvällä syyllä voidaan kysyä, mistä syystä Cp-liiton johdossa ei ole yhtään cp-vammaista henkilöä? Olisiko tässä myös meillä aikuisilla cp-vammaisilla peiliin katsomisen paikka?
Peiliin katsomisen paikka on varmasti sekä liitossa yhä roikkuvilla vanhemmilla että aikuisilla CP-vammaisilla, mutta tämä sama pattitilanne CP-vammaisten aliedustavuuden suhteen on jatkunut käsittääkseni jo useamman vuosikymmenen. Pyörittyäni liitton liittyvissä kuvioissa muutaman vuoden voin vain kokemuksesta todeta, ettei mikään muutu, elleivät "meikäläiset" tätä muutosta aloita, ja aivan puhtaalta pöydältä.
On totta, että uusi liitto joutuisi kilpailemaan "vanhan" liiton kanssa samoista avustuksista, mutta esimerkiksi selkäydinvammaiset onnistuivat perustamaan oman järjestön ja saamaan myös esim. RAY:n avustuksia, vaikka aiemmin olivat osa Invalidiliittoa. En siis näe tätä mahdottomana tehtävänä, sillä yhdistykset/liitot yleensä syntyvät pienestä, mutta äänekkäästä ydinjoukosta.
Totta turiset, Jade.
Akson ry:n tilanne ei minusta ole identtinen cp-liiton kanssa, koska selkäydin vammaisilla ei aiemmin ollut omaa yhdistystä. Cp-liitolla näyttäisi sensijaan olevan varsin vakiintunut asema esimerkiksi Ray:n avustusten saajana. Tällöin uuden järjestön tavoitteet ja toiminnan sisältö tulisi erota selkeästi nykyisen liiton vastaavista.
Kestävämpi toimintatapa olisi yrittää murtaa nykyisen cp-liiton toimintakulttuuri, saamalla aktiiviset toimijat innostumaan keskeisistä luottamustoimista ja asettumaan ehdolle, sekä huolehtimalla siitä, että näillä toimijoilla on liitokokouksessa riittävä kannatus.
Minusta olisi hyvä ajatus saada aikaan pitkällä tähtäimellä sääntömuutos, jossa cp-vammainen perheenjäsen siirtyisi 18 vuotta täytettyään liiton varsinaiseksi jäseneksi.
Hyviä kommentteja tulee sinultakin! Toivottavasti keskustelu jatkuu.
On totta, ettei Aksonin tilanne ole meihin täysin verrattavissa, mutta Invalidiliiton alla ollessaan selkäydinvammaiset saivat omaan toimintaansa tarkoitettua kohdeavustusta, minkä perusteella RAY olisi voinut olla myöntämättä avustuksia Akson ry:lle. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Akson ry tosiaan onnistui todistamaan olevansa eri asialla kuin I-liiton työryhmä. Tämä sama voisi aivan hyvin olla mahdollista CP-vammaisillakin, koska CP.liitto ei tavoitteessaan mitenkään painota tai edes mainitse aikuisia CP-vammaisia, ja aikuisikäiset ovatkin jääneet, jos eivät aina ole olleet liiton toiminnassa taka-alalla. Eri tavoitteet on siis oikeastaan aika helppoa muotoilla.
Toki nykyisen liiton toimintakulttuurin muuttaminen olisi monella tavoin kestävämpää ja järkevämpää, mutta onko kellään ajatuksia, miten sen toteuttaisi? Minä näen tässä asiassa ainakin kaksi ongelmaa: Ensinnäkin, keski-ikäistyvä CP-sukupolvi on kasvatettu jotenkin kummallisesti lamaantuneeseen tilaan: uskomaan, etteivät he itse pysty/osaa tehdä mitään omien asioidensa hyväksi, vaan vanhemmat tietävät, mitä he tarvitsevat tai haluavat. Tämä sukupolvi siis osallistuu päsääntöisesti liittokokouksiin, mikä takaa sen, ettei mikään muutu. Aktiivisempi nuori polvi valuu liitosta pois, koska eivät koe saavansa siltä mitään (kuten kommenteista voi päätellä). En minäkään jaksanut tuota liittokokoustouhua kovin pitkään katsella. Nuorilla toimijoilla ei ole mahdollisuuksia, koska jäsenyhdistykset (joiden johtokunnassa on aina myös vammattomia vanhempia) lähettävät kokouksiin aina samat vanhat naamat.
Toinen ongelma on liiton "nokkamiesten" ja työntekijöiden (osan) suhtautuminen vammaisiin jäseniin. Tilaisuuksissa kuulemiani kommentteja: "CP-vammaiset eivät voi koskaan johtaa omaa liittoaan, koska he eivät hahmota suuria kokonaisuuksia" ja (johtokuntaa kommentoineelle): "Sinun tehtäväsi on vain elää".
Olen siis nostanut kysymyksen CP-vammaisten liitosta esille siksi, että nykyistä liittoa vaivaa niin vahva pysähtyneisyyden tila.
Tuo keski-ikäisten cp-vammaisten passiivisuus voi osittain selittyä sillä, että vammaisille suunnattu toiminta on näihin päiviin saakka ollut pääosin vammattomien ihmisten järjestämää ja johtamaa. Tämä pätee siis myös muuhun kuin cp-liiton toimintaan. Tällaista perinnettä on vaikea murtaa, varsinkin jos sen jatkaminen tukee myös joidenkin ryhmien intressejä, esim. jo aikuistuneiden lasten vanhempien.
Valitettavasti uuden cp-vammaisten liiton perustaminen ei minusta poista noita edellä hyvin kuvailemiasi pulmia. Uuden järjestön perustaminen edellyttää vahvoja toimijoita, joilla on mielellään vankkaa tietämystä ja kokemusta järjestötyöstä, rohkeutta ja palava innostus tehdä vaikuttamistyötä yhdessä. Mistä heitä löytyy, jos osa aktiivisista toimijoista on siirtynyt muihin järjestöihin, kuten kuvasit ja osa on lähinnä sivustaseuraajia?
Cp-liitolla olisi minusta paljon kehittymisen mahdollisuuksia, esim. monivammaisten henkilöiden oikeuksien edistäjänä. Näissä asioissa liitolla voisi olla paljonkin omaa sanottavaa. On surullista, jos nämä mahdollisuudet hukataan. Se, että vammaisia henkilöitä ei vammaisjärjestössä pidetä tasavertaisina toimijoina ei ole enää tätä päivää.