Lähde

Niiin... eli se voi olla tietoistakin, tarkoituksellista eikä vain tunneperäistä purskahtelua. Kylli.
Olen itsekin käynyt vihavaiheen läpi joskus vuosi sitten ehkä ja silloin annoin tuta kaiken mitä ajattelin. Hän oli itseasiassa kovin köyhä sanoiltaan, lähinnä sitä perushu***telua ynnä muuta likaisuuteen, rumuuteen, tyhmyyteen yms liittyvää. Laitoin sitten kaiken peliin ja kas kummaa, hän lopulta aina vetäytyi. Sain silloin mielihyvää siitä.

En vain enää suostu lähtemään siihen. Enkä edes halua kuin ajoittain jolloin se kiukun aalto syöksyy läpi. Jos avaan sen arkun... olen taas aivan liekeissä enkä sitä siksi tee.

On todellakin outoa lähestyä ihmistä tuolla tavalla halutessaan kontaktia, halutessaan pyytää anteeksi ja nähdä. Haloo ?
Mutta toisaalta...se on joskus tuottanut tulosta. Hän kokeilee lähestymistä monilla eri tyyleillä ja katsoo mikä sillä hetkellä puree. Jos vastaan mitä tahansa, hän lukee intuitiivisesti siitä mikä on paras taktiikka. Siksi en vastaa mitään ja siellä se jyllää ihan itsekseen...

Ihan oikeasti... koetan laittaa tämän nätisti, mutta tiedätkö miten tämä alkoi. Ensin siis hymiö eli "anteeksipyyntö" johon en vastannut.
Parin minsan päästä hän käski minun ensi kerralla pestä saastaisen p****ni paremmin etten toisi toisten pöpöjä koska hän on kuulemma flunssassa =)....ja taas minun vuokseni!
Ja että voisin vähän katsoa mihin jakelen tätä rumaa mätisäkkiäni ;)
Että olen yksinkertaisesti niin tyhmä etten tajua hänen vain yrittäneen rakastaa minua kaikista vioistani huolimatta. Että olen itse tilannut. Pilannut.
Että tyttärenikin häpeää minua ja tietää mikä olen.

Tämä vain kevennykseksi tästä hulluudesta. Totta, ei tarua =)
Joten, tässä flunssakauden aikana, kannattaisi jokaisen katsoa vähän mitä tekee niin saadaan sekin pysäytettyä;) !!!!

MB.

Vielä sen verran : että syy miksi olen hillinnyt mustasukkaisuutta ja raivoa on se, että viha on todella koukuttavaa. Olen vieroituksessa =)

lynett kirjoitti:

MB.

Vielä sen verran : että syy miksi olen hillinnyt mustasukkaisuutta ja raivoa on se, että viha on todella koukuttavaa. Olen vieroituksessa =)

:) Viha ON koukuttavaa myöskin. Olet aivan oikeassa. Ymmärrän hyvin miksi kärtyt ihmiset elävät pidempään.. Ulospäästelty antaumuksellinen viha saa veren kiertämään ja aivan varmasti pukkaa karstat suonista pellolle..

Itse kuunneltuani suhteessa kuinka mustasukkainen olin milloin mistäkin, yllätin itseni olemalla mustasukkainen ja kunnolla. Mutta vasta erottuamme. Mikäköhän siinäkin oli?

Olisi helppoa, jos yhtälailla toinen ottaisi ja tekisi ja aikaansaisi omalta osaltaan myönteistä energiaa suhteeseen, eikä kylmän tunteettomasti vain ensin epämääräisellä tavalla pakottaisi toista purskauttamaan pahaa ulos, jotta voi sen päälle vielä haukkua. Jos vihasta ja huonoista tavoista tulee itseään kannatteleva, koukutusta aiheuttava kierre, niin luulisi myös myönteisten asioiden aiheuttavan samanlaista koukutusta ja myönteisen energian kierrettä kahden ihmisen välillä...

Voiko olla, että kun se vihainen saa sitä energiaa vihansa keskellä, se on sen toisen osalta myös jotenkin hyödynnettävissä? Koska eihän toisen jatkuvassa härnäämisessä ole muuten yhtään mitään mieltä. Jotenkin kun on myös sellainen kutina, että vihaisuus on muuttunut minussa täydelliseksi voimattomuuden tunteeksi, toinen on myös ollut jotenkin "nuutunut"..?

*en ole edes varma, mitä juuri nyt kirjoitan*

M.B. kirjoitti:

:) Viha ON koukuttavaa myöskin. Olet aivan oikeassa. Ymmärrän hyvin miksi kärtyt ihmiset elävät pidempään.. Ulospäästelty antaumuksellinen viha saa veren kiertämään ja aivan varmasti pukkaa karstat suonista pellolle..

Itse kuunneltuani suhteessa kuinka mustasukkainen olin milloin mistäkin, yllätin itseni olemalla mustasukkainen ja kunnolla. Mutta vasta erottuamme. Mikäköhän siinäkin oli?

Olisi helppoa, jos yhtälailla toinen ottaisi ja tekisi ja aikaansaisi omalta osaltaan myönteistä energiaa suhteeseen, eikä kylmän tunteettomasti vain ensin epämääräisellä tavalla pakottaisi toista purskauttamaan pahaa ulos, jotta voi sen päälle vielä haukkua. Jos vihasta ja huonoista tavoista tulee itseään kannatteleva, koukutusta aiheuttava kierre, niin luulisi myös myönteisten asioiden aiheuttavan samanlaista koukutusta ja myönteisen energian kierrettä kahden ihmisen välillä...

Voiko olla, että kun se vihainen saa sitä energiaa vihansa keskellä, se on sen toisen osalta myös jotenkin hyödynnettävissä? Koska eihän toisen jatkuvassa härnäämisessä ole muuten yhtään mitään mieltä. Jotenkin kun on myös sellainen kutina, että vihaisuus on muuttunut minussa täydelliseksi voimattomuuden tunteeksi, toinen on myös ollut jotenkin "nuutunut"..?

*en ole edes varma, mitä juuri nyt kirjoitan*

Lue lisää

"*en ole edes varma, mitä juuri nyt kirjoitan*"

En miekään suurinta osaa ajasta, silti se on kivaa =)

Pitäiskö tehdä sellainen sääntö, että riidan alkaessa on molempien osapuolten käveltävä tietty kävelylenkki (saa juostakin jos oikein kuumottelee) ennen kuin saa asiasta puhua ?

lynett kirjoitti:

"*en ole edes varma, mitä juuri nyt kirjoitan*"

En miekään suurinta osaa ajasta, silti se on kivaa =)

Pitäiskö tehdä sellainen sääntö, että riidan alkaessa on molempien osapuolten käveltävä tietty kävelylenkki (saa juostakin jos oikein kuumottelee) ennen kuin saa asiasta puhua ?

Lue lisää

Yhteiset pelisäännöt yhteisessä suhteessa on aina paikallaan. Tosin niistä jos mistä saa riidan aikaiseksi :D

Tärkeää myös olisi selittää sille toiselle oman käyttäytymisensä taustoja, että tulisi sitä ymmärrystä sitä toista kohtaan. Riidan alkaessa kun se toinen lähtee kävelylle, eikä koskaan vastaa kysymykseen, että miksi, eikä riidan aloittanutta aihetta ikinä käsitellä kunnolla loppuun, voi sitten vaan miettiä minkälaisia seuraamuksia sellaisesta on...

M.B. kirjoitti:

Yhteiset pelisäännöt yhteisessä suhteessa on aina paikallaan. Tosin niistä jos mistä saa riidan aikaiseksi :D

Tärkeää myös olisi selittää sille toiselle oman käyttäytymisensä taustoja, että tulisi sitä ymmärrystä sitä toista kohtaan. Riidan alkaessa kun se toinen lähtee kävelylle, eikä koskaan vastaa kysymykseen, että miksi, eikä riidan aloittanutta aihetta ikinä käsitellä kunnolla loppuun, voi sitten vaan miettiä minkälaisia seuraamuksia sellaisesta on...

Lue lisää

Juu, mutta elinkin tänään ideaalimaailmassa jossa sääntörikkomuksia ei olisi ja molemmat oikeasti satsaisi asiaan.
Omassa "suhteessani" saan odotella 1-60 pvää kestävän ajan sitä paluuta sieltä lenkiltä ;)
Tuossa sohvalla ihan rauhassa. Eikä siltikään mitään vastausta saa. Enkä sitä edes enää odotakaan.
Noh, onpahan varmaan pää ehtinyt tuulettua !

Joskus on vain vaikea selittää käytöksensä taustoja kun niitä ei edes tiedosta. Esim tuo transferenssiasia. Moni muukin mutta uutuudenviehätys nyt vain lämmittää.
Mikä on siis johtopäätös : harjoitellaan itse itsemme kanssa =)

Jippii, onko meillä pommittaja paikalla ? Wuhuu !

Eli kun mopo lähtee käsistä ja sanat karkaa sormista... se tunne on todellakin ....todellinen eikä harkittu ? Siis useimmiten ?
Mietitkö koskaan mitä tuli sanotuksi ? Tuossahan kyllä kerroit että et edes aina muista...
Odotatko vastapuolelta samanlaista hyökkäystä, jotain reaktiota vai riittääkö vain se että saa purkaa raivonsa ?

lynett kirjoitti:

Jippii, onko meillä pommittaja paikalla ? Wuhuu !

Eli kun mopo lähtee käsistä ja sanat karkaa sormista... se tunne on todellakin ....todellinen eikä harkittu ? Siis useimmiten ?
Mietitkö koskaan mitä tuli sanotuksi ? Tuossahan kyllä kerroit että et edes aina muista...
Odotatko vastapuolelta samanlaista hyökkäystä, jotain reaktiota vai riittääkö vain se että saa purkaa raivonsa ?

Lue lisää

Ei sitä yleensä mieti, mitä tuli sanoneeksi...Jos toinen reagoi vihaisesti, sitä ei aina edes ymmärrä...Tai sitä pikemminkin yllättyy. ( Mistä se nyt suuttui? )
Pikemminkin odotan, että toinenkin unohtaisi sanomani samantien.
Ei siinä, että se toisen reagointi haittaisi...Joskus päinvastoin, riippuen tilanteesta, ( jos kyseessä on sanallinen kosto esim. ) mutta yleensä ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa...Kunhan saa oman raivonsa puretuksi...
Ja elämä jatkuu... :)

j.o.k.u. kirjoitti:

Ei sitä yleensä mieti, mitä tuli sanoneeksi...Jos toinen reagoi vihaisesti, sitä ei aina edes ymmärrä...Tai sitä pikemminkin yllättyy. ( Mistä se nyt suuttui? )
Pikemminkin odotan, että toinenkin unohtaisi sanomani samantien.
Ei siinä, että se toisen reagointi haittaisi...Joskus päinvastoin, riippuen tilanteesta, ( jos kyseessä on sanallinen kosto esim. ) mutta yleensä ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa...Kunhan saa oman raivonsa puretuksi...
Ja elämä jatkuu... :)

Lue lisää

"Tai sitä pikemminkin yllättyy. ( Mistä se nyt suuttui? )"

Really ???

Eli pitäisi siis ottaa vastaan niin kuin murrosikäisen kiukuttelutkin ? Ettei se tarkoita sitä, kunhan nyt vain "angstaa" maailmaa vastaan ?
Juu, kostoretkellä odottaa kyllä riitaa mutta luulen kertomasi lailla olevani vain se nyrkkeilysäkki nyt.
Great

lynett kirjoitti:

"Tai sitä pikemminkin yllättyy. ( Mistä se nyt suuttui? )"

Really ???

Eli pitäisi siis ottaa vastaan niin kuin murrosikäisen kiukuttelutkin ? Ettei se tarkoita sitä, kunhan nyt vain "angstaa" maailmaa vastaan ?
Juu, kostoretkellä odottaa kyllä riitaa mutta luulen kertomasi lailla olevani vain se nyrkkeilysäkki nyt.
Great

Lue lisää

Ei kannata ottaa vakavasti, ei se toinenkaan ota. ;)
Eikä kyllä henkilökohtaisestikaan...
Joskus sitä vain sanoo, mitä sylki suuhun tuo, tarkoituksenaan vain iskeä mahdollisimman lujaa vyön alle, että oma vitutus vähän helpottuisi...
Kun tuo oma olo on parantunut, ei siinä toisen oloja enää mieti.

Jos toinen siitä nyt suuttuu, ja lähtee ovet paukkuen, ei herätä muunlaisia ajatuksia, kuin "Ok..."
Se oma helpottunut olotila siinä vaiheessa on se, mihin kiinnittää enää huomioa, niin itsekkäältä kuin se ehkä kuulostaakin...

j.o.k.u. kirjoitti:

Ei kannata ottaa vakavasti, ei se toinenkaan ota. ;)
Eikä kyllä henkilökohtaisestikaan...
Joskus sitä vain sanoo, mitä sylki suuhun tuo, tarkoituksenaan vain iskeä mahdollisimman lujaa vyön alle, että oma vitutus vähän helpottuisi...
Kun tuo oma olo on parantunut, ei siinä toisen oloja enää mieti.

Jos toinen siitä nyt suuttuu, ja lähtee ovet paukkuen, ei herätä muunlaisia ajatuksia, kuin "Ok..."
Se oma helpottunut olotila siinä vaiheessa on se, mihin kiinnittää enää huomioa, niin itsekkäältä kuin se ehkä kuulostaakin...

Lue lisää

j.o.k.u

Sen olen kyllä jo oppinut ettei näitä hen.koht kannata ottaa. Tilalla voisi olla kuka tai mikä tahansa muukin.
Noh, täytyy ajatella sitten vain että hauskaa kun voi olla avuksi =)

No ei, näyttäähän tuo väsyvän ihan itsekseen kun ei vastaa tai reagoi mihinkään. Ilmeisesti tavoite saavutettu eikä oo kivaa kun en tarjonnut lisämausteita;)
Thats life, yeah.

"En ole ikinä tajunnut mikä ero siinä on jos narsisti satuttaa jotain toista tai jos narsistin uhrina itseään pitävä tekee niin."

Täysin samaa mieltä. Tässä tilanteessa kuitenkin kyseessä yksinpuhelu...
ihmettelen vain ja edelleen mitä tällaisen ihmisen päässä tapahtuu. Taitaa olla ajanhukkaa. Mielenkiintoista silti.

En kuitenkaan osaa hyväksyä minään pikkupikkupuutteena tuota täysin sairasta kiusantekoa ja nimenomaan terrorismia. Vaikka niin olen kyllä käytännössä tehnyt...joten taidanpa sulkea suumi, sitoa sormeni=)

No hyvin odottavaisella kannalla olen, ja negatiivisessa mielessä se. Kun tuntuu, että odotettavissa ON kuitenkin jotakin, johon en sitten saisi reagoida mitenkään.

Omat kivenäoloharjoitukseni eivät ole tuottaneet hirveästi tulosta kyseessä olevan ihmisen suhteen.

Omaa narsismiani en kiellä. Mutta ei nuo yleiset narsismiin liitetyt muutaman kohdan listat kovin monissa kohden pidä paikkaansa.. Tiedän milloin teen väärin, mutta kun se syytekohta minua vastaan tuntuu olevan juuri siinä. On eriasia aina jos joku tekee väärin ja loukkaa jos ei se joku itse sitä tiedosta. Mutta jos asiasta ei voi edes sitten keskustella, ilman että siitä tulee hirveä riita, niin vastuuhan on vain ja ainoastaan loukkantuvalla. Ja se toinen voi sitten jatkaa omaa käyttäytymistään ja loukata ihan rauhassa uudestaan.. Itse kuitenkin myönnän loukkaavani tarkoituksella, mutta siinä kohden törmään vaatimukseen, että minun pitäisi olla parempi/hyvempi/ystävällisempi/paremmin käyttäytyvämpi...

Toisenhan ei alunperinkään tarvinnut, niin herättää sitten vain ihmetystäni.

Tiskaamaan voi pyytää, mutta tarpeeksi kun haukkuu lopputulosta ja napisee joka asiasta, niin voin ihan hyvin jättää tiskaamatta :) Tai tiskata vieläkin huonommin tiskaamaan suostuessani.

Ei muuta.

Senkin suloinen vatipää lottamari

yxex kirjoitti:

Senkin suloinen vatipää lottamari

"Usko pois, olen tavannut ihmisiä joiden mielestä mun ajattelutapani, 'teoriani' on harhaoppia. Ihmisiä joille elämä on sarja ovelia siirtoja, ystävällisyys teeskentelyä ja manipulointia, pahuus keino käyttää valtaa ja hajoittaa toisen mieltä ja tunteiden käyttö perustuu hyödyn irroittamiseen toisesta ihmisestä. Sellaisia ihmisiä jotka eivät yritä selviytyä, vaan pistävät muut selvittämään."

No tuossapa se tulikin.. Mietin, että about samoilla linjoillahan te ole lottiksen kanssa, mutta että miten ilmaisisin sen. Mutta tuo pätkä minkä lainasin tuohon, on niin totta!! Lisäisin vielä tuohon, että kun muut on pistetty selvittämään, niin syyllistävät vielä sitten päälle niistä selvittely-yrityksistä, jolloin jos mahdollista, soppa ainakin sakenee.

Olin pitkälle aikuisuuteen asti uskomattoman lapsenuskoinen ja sinisilmäinen. Ruusunpunaisten linssien rasahtaminen ystävällisten kanssaihmisten toimesta ajoi minut jonkinlaiseen henkiseen suohon, jossa en tiennyt enää mitä ajatella ihmisistä ja ihmisyydestä yleensäkään. Viattomuus meni tietyllä tapaa, kasvua on tapahtunut mutta kaipuu paratiisiin jäi. Nykyisin usko ihmiseen ja hyvään tahtoon on valinta, joka muuttuu toiseksi mikäli aihetta ilmenee. Mikäli lasillinen vettä oli aikoinaan puolitäysi, oli se sittemmin puolityhjä. Nykyisin se on vain puolillaan..

M.B. kirjoitti:

"Usko pois, olen tavannut ihmisiä joiden mielestä mun ajattelutapani, 'teoriani' on harhaoppia. Ihmisiä joille elämä on sarja ovelia siirtoja, ystävällisyys teeskentelyä ja manipulointia, pahuus keino käyttää valtaa ja hajoittaa toisen mieltä ja tunteiden käyttö perustuu hyödyn irroittamiseen toisesta ihmisestä. Sellaisia ihmisiä jotka eivät yritä selviytyä, vaan pistävät muut selvittämään."

No tuossapa se tulikin.. Mietin, että about samoilla linjoillahan te ole lottiksen kanssa, mutta että miten ilmaisisin sen. Mutta tuo pätkä minkä lainasin tuohon, on niin totta!! Lisäisin vielä tuohon, että kun muut on pistetty selvittämään, niin syyllistävät vielä sitten päälle niistä selvittely-yrityksistä, jolloin jos mahdollista, soppa ainakin sakenee.

Olin pitkälle aikuisuuteen asti uskomattoman lapsenuskoinen ja sinisilmäinen. Ruusunpunaisten linssien rasahtaminen ystävällisten kanssaihmisten toimesta ajoi minut jonkinlaiseen henkiseen suohon, jossa en tiennyt enää mitä ajatella ihmisistä ja ihmisyydestä yleensäkään. Viattomuus meni tietyllä tapaa, kasvua on tapahtunut mutta kaipuu paratiisiin jäi. Nykyisin usko ihmiseen ja hyvään tahtoon on valinta, joka muuttuu toiseksi mikäli aihetta ilmenee. Mikäli lasillinen vettä oli aikoinaan puolitäysi, oli se sittemmin puolityhjä. Nykyisin se on vain puolillaan..

Lue lisää

Kuten kirjoitin jo aiemmin, on korkealentoisen illan vuoro tässä penkissä laiskotellessa. Tänään ei "tee mitään". On siis liikaa aikaa ajatella kaikkia hullutuksia =)

"Ruusunpunaisten linssien rasahtaminen ystävällisten kanssaihmisten toimesta ajoi minut jonkinlaiseen henkiseen suohon, jossa en tiennyt enää mitä ajatella ihmisistä ja ihmisyydestä yleensäkään."

Minkälaisia ihmiset olisivat jos näin ei ikinä kävisi ? Siis ajatellen koko populaatiota ? Millainen maailma olisi ? Ihmiskuva ? Käyttäytyminen ? Ihmissuhteet ?

M.B. kirjoitti:

"Usko pois, olen tavannut ihmisiä joiden mielestä mun ajattelutapani, 'teoriani' on harhaoppia. Ihmisiä joille elämä on sarja ovelia siirtoja, ystävällisyys teeskentelyä ja manipulointia, pahuus keino käyttää valtaa ja hajoittaa toisen mieltä ja tunteiden käyttö perustuu hyödyn irroittamiseen toisesta ihmisestä. Sellaisia ihmisiä jotka eivät yritä selviytyä, vaan pistävät muut selvittämään."

No tuossapa se tulikin.. Mietin, että about samoilla linjoillahan te ole lottiksen kanssa, mutta että miten ilmaisisin sen. Mutta tuo pätkä minkä lainasin tuohon, on niin totta!! Lisäisin vielä tuohon, että kun muut on pistetty selvittämään, niin syyllistävät vielä sitten päälle niistä selvittely-yrityksistä, jolloin jos mahdollista, soppa ainakin sakenee.

Olin pitkälle aikuisuuteen asti uskomattoman lapsenuskoinen ja sinisilmäinen. Ruusunpunaisten linssien rasahtaminen ystävällisten kanssaihmisten toimesta ajoi minut jonkinlaiseen henkiseen suohon, jossa en tiennyt enää mitä ajatella ihmisistä ja ihmisyydestä yleensäkään. Viattomuus meni tietyllä tapaa, kasvua on tapahtunut mutta kaipuu paratiisiin jäi. Nykyisin usko ihmiseen ja hyvään tahtoon on valinta, joka muuttuu toiseksi mikäli aihetta ilmenee. Mikäli lasillinen vettä oli aikoinaan puolitäysi, oli se sittemmin puolityhjä. Nykyisin se on vain puolillaan..

Lue lisää

Jos vastavuoroisuus on normaalin ihmisen toimintaa, kuten opin tuosta lynetten toisesta aloituksesta, niin palstakamut ei ainakaan ole narsisteja ;)

Sinisilmäisyydessä ei ole mitään pahaa, vaan moraalittomissa kusettajissa, jotka varastaa vaikka tikkarin lapsen kädestä.

Hei..yhteensä meillä on täpötäysi lasi! :-D

yxex kirjoitti:

Jos vastavuoroisuus on normaalin ihmisen toimintaa, kuten opin tuosta lynetten toisesta aloituksesta, niin palstakamut ei ainakaan ole narsisteja ;)

Sinisilmäisyydessä ei ole mitään pahaa, vaan moraalittomissa kusettajissa, jotka varastaa vaikka tikkarin lapsen kädestä.

Hei..yhteensä meillä on täpötäysi lasi! :-D

Lue lisää

Höh... ois niin kiva olla iso, komee ja ilkee. Ei sitten.
Voin mää olla tällainenkin, tällä hetkellä hieman hysteerinen itteni.
Myös vastavuoroinen=)

Ja jos mää kaadan vielä osuuteni siihen lasiin, me eletään kuin kroisokset mutta samalla opitaan yhteispelillä vähemmän narsistisiksi.
Yhteispelillä meillä katos kun sitä riittää (ellei joku "luomakunnan huippu" tuu ja vedä niitä omaan napaansa).

lynett kirjoitti:

Höh... ois niin kiva olla iso, komee ja ilkee. Ei sitten.
Voin mää olla tällainenkin, tällä hetkellä hieman hysteerinen itteni.
Myös vastavuoroinen=)

Ja jos mää kaadan vielä osuuteni siihen lasiin, me eletään kuin kroisokset mutta samalla opitaan yhteispelillä vähemmän narsistisiksi.
Yhteispelillä meillä katos kun sitä riittää (ellei joku "luomakunnan huippu" tuu ja vedä niitä omaan napaansa).

Lue lisää

Se luomakunnan huippu saattaa huomata että met pöllittiin siltä juomat ja lasi ;)
Kimppanarsismi rules ;-P

yxex kirjoitti:

Se luomakunnan huippu saattaa huomata että met pöllittiin siltä juomat ja lasi ;)
Kimppanarsismi rules ;-P

Pillit suuhun ja kaadosta imutusta.. kolme puolikasta lasillista tarvii meinaan yhteistyötä mahtuakseen yhteen lasiin.. ellei ole viksu ja vilmaattinen ja vaihda suosiolla isompaan :D

Riippuvuusteoria tuntuu järkevältä :)

Toiset tykkää viinasta, toiset on koukussa narsisteihin ;-P

yxex kirjoitti:

Riippuvuusteoria tuntuu järkevältä :)

Toiset tykkää viinasta, toiset on koukussa narsisteihin ;-P

Mä mitään jätä puolitiehen kun voi vetää molempia niin kauan kuin jaksaa =)

lynett kirjoitti:

Mä mitään jätä puolitiehen kun voi vetää molempia niin kauan kuin jaksaa =)

:-D

lynett kirjoitti:

Mä mitään jätä puolitiehen kun voi vetää molempia niin kauan kuin jaksaa =)

Niinpä. ;P

"Moniko ihan aidosti miettii aiheuttamaansa pahaa mieltä? "

Mietin toki pahaa mieltä, minkä muut aiheuttavat toisille...Mutta sitä en sen sijaan mieti, mitä itse olen aiheuttanut muille. :)
Jonkunlaista kaksinaismoralismia, mitä lie...

Empatiani toisin sanoen rajoittuu kuvitelmiin, mitä muut ovat tehneet muille...
En nyt sano kuitenkaan, että valvoisin öitä näitä miettiessäni, mutta jostain syystä nousee viha näitä henkilöitä kohtaan. Outoa...

Jostain syystä näet toiset pahoina, vaikka jos alan tarkemmin tekojani vertailemaan muiden tekoihin, niin...
Mutta sillä ei vain ole merkitystä.

j.o.k.u. kirjoitti:

"Moniko ihan aidosti miettii aiheuttamaansa pahaa mieltä? "

Mietin toki pahaa mieltä, minkä muut aiheuttavat toisille...Mutta sitä en sen sijaan mieti, mitä itse olen aiheuttanut muille. :)
Jonkunlaista kaksinaismoralismia, mitä lie...

Empatiani toisin sanoen rajoittuu kuvitelmiin, mitä muut ovat tehneet muille...
En nyt sano kuitenkaan, että valvoisin öitä näitä miettiessäni, mutta jostain syystä nousee viha näitä henkilöitä kohtaan. Outoa...

Jostain syystä näet toiset pahoina, vaikka jos alan tarkemmin tekojani vertailemaan muiden tekoihin, niin...
Mutta sillä ei vain ole merkitystä.

Lue lisää

Näen* Kirotus vihre...

> Lopulta ei silmiään räpäyttänyt kun meni kesken. Eikä tullut jälkeen päinkään kysymään miten jakselen.

Keskenmeno on lapsen kuolemantapaus. Jos ei lapsensa kuolema kosketa, on jo niin pahasti tunnevammainen, ettei toivoa enää ole - millään tasolla.

A kirjoitti:

> Lopulta ei silmiään räpäyttänyt kun meni kesken. Eikä tullut jälkeen päinkään kysymään miten jakselen.

Keskenmeno on lapsen kuolemantapaus. Jos ei lapsensa kuolema kosketa, on jo niin pahasti tunnevammainen, ettei toivoa enää ole - millään tasolla.

Lue lisää

Tätähän minä joskus pohdinkin tai päättelin. Kukaanhan ei diagnoosia ole tehnyt. Itseäni en asiantuntijaksi ylennä. Enkä haluakaan. Mutta silti olen pahoillani hänen puolestaan, sen ihmisen, mikä hänestä olisi voinut tulla.

Siis tarkoitatko että olit vasten omaa tahtoasi raskaana jollekin? En ymmärrä minkä ihmeen takia teit niin. Eihän se olisi ollut oikein lastakaan kohtaan eikä itseäsi.

MerjaLinnea kirjoitti:

Siis tarkoitatko että olit vasten omaa tahtoasi raskaana jollekin? En ymmärrä minkä ihmeen takia teit niin. Eihän se olisi ollut oikein lastakaan kohtaan eikä itseäsi.

Oikein tai väärin, niin. Tunnustan oman syyllisyyteni tässä, en tosin enää sitä aio kantaa. Halusin kyllä, aikoinaan. Olin täydellisessä sumussa silloin, tajusin jollain tasolla että metsään mennään, mutta halusin roikkua kyydissä mukana, kynsin hampain tai ilman niitä. Nimike lienee läheisriipuvainen. Mutta olin helpottunut kuitenkin, sen verran jo siinä vaiheessa ymmärsin. Tunnustan tämänkin epätäydellisyyteni ja nyt on tunnusteni aika.

elisakettu kirjoitti:

Oikein tai väärin, niin. Tunnustan oman syyllisyyteni tässä, en tosin enää sitä aio kantaa. Halusin kyllä, aikoinaan. Olin täydellisessä sumussa silloin, tajusin jollain tasolla että metsään mennään, mutta halusin roikkua kyydissä mukana, kynsin hampain tai ilman niitä. Nimike lienee läheisriipuvainen. Mutta olin helpottunut kuitenkin, sen verran jo siinä vaiheessa ymmärsin. Tunnustan tämänkin epätäydellisyyteni ja nyt on tunnusteni aika.

Lue lisää

Mietin tässä teidän tarinoita lukiessa että onko se narsisti kuitenkaan joka imee kuiviin vaan huonosti itsensä tuntevat uhrit? Kun kaikkensa on antanut jää varmasti hyvin tyhjä olo. Sydämensä pitää kovettaa ja jää vain helvetillinen tarve tulla hyväksytyksi koska sydän ei enää sano mitään omasta tilantesta.

MerjaLinnea kirjoitti:

Mietin tässä teidän tarinoita lukiessa että onko se narsisti kuitenkaan joka imee kuiviin vaan huonosti itsensä tuntevat uhrit? Kun kaikkensa on antanut jää varmasti hyvin tyhjä olo. Sydämensä pitää kovettaa ja jää vain helvetillinen tarve tulla hyväksytyksi koska sydän ei enää sano mitään omasta tilantesta.

Lue lisää

Varmaan riippuu siitä miten kuiviin imetty tai paljaaksi kaluttu on. En osaa sanoa. Minun onneni, vaikka myös tuskani, oli se kun en tunteitani ollut kuolettanut. Olen jollain tasolla ehkä liiankin tunteva, hyvin herkkä. Mutta tuo tunteikkuus ilmesesti "pelasti" minut, koska en kertakaikkiaan, en sallinut satuttaa emootioitteni kivittelyä enää.

Minua on satutettu aiemminkin, pahasti. Olen panssaroitunutkin matkan varrella, mutta ravistellut tuota kilpeä irti. Moninaisten raskaiden kokemusten myötä. Siksi osittain olin hyvin hauras silloin kun N tuli elämääni. Sydäntäni en kuitenkaan koskaan ole kovettanut, enkä sitä aio kovettaa edelleenkään. Vaikka kieltämättä joskus käynyt mielessä...Mutta ymmärrän heitä, jotka kovettuvat. On tavattoman kivulias taival sitten kohdata itsensä, kaiken tapahtuneen jälkeen, olipa ne tapahtumat millaisia tahansa.

ai niin, rehellisyyden nimissä, ettei valehtelijaksi (vaikka sekin leima otsassani kulkeneepi, otaksun) aleta nimittelemään: kesken meni heti alkuvaiheessaan. Luonto teki oikean ratkaisunsa.

elisakettu kirjoitti:

ai niin, rehellisyyden nimissä, ettei valehtelijaksi (vaikka sekin leima otsassani kulkeneepi, otaksun) aleta nimittelemään: kesken meni heti alkuvaiheessaan. Luonto teki oikean ratkaisunsa.

Lue lisää

Luonto tekee joskus ratkaisuja, jotka toisinaan tuntuvat oikeilta ja toisinaan vääriltä. Kenenkään toisen puolesta ei voi sanoa, mitä saa surra, miten pitäisi surra ja kuinka pitkään surua saa kantaa. Oikeanlaisella tuella surutyön taakka puolittuu.

Ajankohdan kuvaus N:n astumisesta elämään sopii varmasti moneen, mutta erityisesti itse olen kokenut hetken todellakin otolliseksi. Onko kysymys siitä, että olen tarvinnut sen henkisen potkun jatkaakseni matkaa itseni parissa vai onko kyseessä pelkkä sattuma. Siitä saisi pitkän sepustuksen, mutta taidan tukeutua jo kaikkeen lynetten kirjoittamaan siitä, mikä saa valitsemaan juuri sen iihmisen, juuri sillä hetkellä.

Aina on niitä, jotka kutsuvat valehtelijaksi. Itse koen, että suoranainen valehtelijaksi kutsuminen on äärimmäisen rehellistä. Itselle jää mahdollisuus valita. Jos tietää olleensa avoin ja rehellinen, voi joko miettiä miksi toinen tuntee tarvetta kutsua valehtelijaksi tai antaa vain olla.

MerjaLinnea kirjoitti:

Mietin tässä teidän tarinoita lukiessa että onko se narsisti kuitenkaan joka imee kuiviin vaan huonosti itsensä tuntevat uhrit? Kun kaikkensa on antanut jää varmasti hyvin tyhjä olo. Sydämensä pitää kovettaa ja jää vain helvetillinen tarve tulla hyväksytyksi koska sydän ei enää sano mitään omasta tilantesta.

Lue lisää

Merjalinnea :
""Kun kaikkensa on antanut jää varmasti hyvin tyhjä olo. "

Olen samaa miettinyt ja kokenut. Munankuorilla kävely/jatkuva epävarmuus seuraavasta käänteestä, yhtäkkiset hyökkäykset, tunteensiirto, syyllisyys jne... kaikki ne imee voimia.
Eihän hän mitään suoranaisesti minusta mitään ulos ime, tuulee vaan niin pirusti tänne suuntaan ja siinä sitten koettaa pysyä pystyssä....=)

"Ja jälkikäteen kun mietin, niin en edes rakastanut tähä ihmistä. Tuntui kuin olisin ollut pyörremyrskyn kourissa. Välillä tyyntä ja taas uusi myrsky"

Kunnon panttivankisyndrooma =)
Jotain mitä LUULIN rakkaudeksi on hyvin usein kuultu näissä yhteyksissä. Hyvä kysymyshän on : missä ihmeessä siellä on rakkaus ? Kummankaan osalta. Kumpaakaan kohtaan.

"Sitä on ikään kuin oman elämänsä sivusta seuraaja."

Näin juuri...se on hurja tunne.