Aloitetaanpa uusi asenne nyt jokainen kiukkupussi. Normaalisti näemme ikävissä asioissa vain huonot puolet. Tämä johtaa stressiin ja ärtymykseen. Stressi on hidas tappaja, ärtymys on tarttuva tauti.
Meidän tulisi ottaa ongelmiimme positivinen näkökulma. Se on voima, jota voi käyttää omaksi hyödykseen kuin myös toisen hyödyksi. Se on piilevä voimamme, jota pitää osata käyttää. Kokeillaan sitä nyt.
Minua häiritsee tällä hetkellä paskahätä. Se on ongelma. Haluaisin päästä siitä eroon, mutta en voi mennä paskalle, koska vaimoni pitää talossamme paraikaa marttakerhoa ystäviensä kesken. Kahvin ja pullantuoksu lemuaa pieneen työhuoneeseeni, joka sijaitsee yläkerrassamme.
Täällä haisee myös tuore paska ja koen oloni tukalaksi ja se vituttaa minua koska en voi mennä paskomaan, sillä nuo naiset ovat hyvin lähellä vessaamme.
Ongelma stressaa minua, koska en saa nauttia paskahetkestä omassa kotonani, en saa nauttia yksityishetkestäni lukien kouvolan sanomia huussissani. Jos menisin vessaan paskantamaan, niin äänet kuuluisivat marttakerhoon ja lisäksi en ole vieläkään ehtinyt korjaamaan vessan oven lukkoa ja tiedän, että joku naisista kuitenkin aikoo käydä vessassa eikä tietystikään halua että vastaan leijuu synkkä ja mahtava megalomaaninen superpaskapilvi, joka suorastaan räjäyttää tajunnan. Tunne on kuin tulisi raikkaasta talvi-ilmasta suoraan paskahuussiin, jossa on lämmin psykopaskapilvi. Monella tämä kulttuurishokki voi aiheuttaa oksennusrefleksin.
Palataan otsikkoon ja mietitään ongelmani positiivisia näkökulmia.
1. Saan pidätellä paskaani. Se on kivaa tai se oli kivaa lapsena, mutta se tosin kostautuu kaameana kittipaskana, ulosteena jota on estetty pääsemästä paikasta A paikkaan B ja siksi se tulee tahallaan isona kovana möhkäleenä ulos perseestäni repien kaikki persekarvani mukanaan, jättäen liimamaista vanaa pitkin persettäni jota saan sitten pyyhkiä tunnin..
Kaameat muistot heräävät henkiin, kun mietin minkälaista oli pyyhkiä kun oli ensin harrastellut salaa pidättelyä ullakolla ja sen jälkeen mennyt sontimaan tuota möhkälettä ulos. Huh huh! Pyyhkiessäni sai jo katsoa peiliin ja vilkaista myös sitä paperikasaa paskapytyssä... ei voi olla totta! Olen tuhlannut lähes kokonaisen rullaan persihooni!
Hikikin kimpoaa pisaroina otsaltani ja vitutus kasvaa. Vedän vessan jo neljänteen kertaan ja taas....pyyhkimään! Fuck!!
Tämä alkaa mennä jo liikunnasta, totesin joskus itselleni tämän työn touhussa.
Nyt näyttää siltä, että minä EN kykene näkemään mitään positiivista tässä ongelmassa. Haistakoon..... sen tuoksuvan koko ongelma.
Haudon nyt ja kärsin myöhemmin. Juokoon kahvinsa, syököön pullansa!
Meidän tulisi ottaa ongelmiimme positivinen näkökulma. Se on voima, jota voi käyttää omaksi hyödykseen kuin myös toisen hyödyksi. Se on piilevä voimamme, jota pitää osata käyttää. Kokeillaan sitä nyt.
Minua häiritsee tällä hetkellä paskahätä. Se on ongelma. Haluaisin päästä siitä eroon, mutta en voi mennä paskalle, koska vaimoni pitää talossamme paraikaa marttakerhoa ystäviensä kesken. Kahvin ja pullantuoksu lemuaa pieneen työhuoneeseeni, joka sijaitsee yläkerrassamme.
Täällä haisee myös tuore paska ja koen oloni tukalaksi ja se vituttaa minua koska en voi mennä paskomaan, sillä nuo naiset ovat hyvin lähellä vessaamme.
Ongelma stressaa minua, koska en saa nauttia paskahetkestä omassa kotonani, en saa nauttia yksityishetkestäni lukien kouvolan sanomia huussissani. Jos menisin vessaan paskantamaan, niin äänet kuuluisivat marttakerhoon ja lisäksi en ole vieläkään ehtinyt korjaamaan vessan oven lukkoa ja tiedän, että joku naisista kuitenkin aikoo käydä vessassa eikä tietystikään halua että vastaan leijuu synkkä ja mahtava megalomaaninen superpaskapilvi, joka suorastaan räjäyttää tajunnan. Tunne on kuin tulisi raikkaasta talvi-ilmasta suoraan paskahuussiin, jossa on lämmin psykopaskapilvi. Monella tämä kulttuurishokki voi aiheuttaa oksennusrefleksin.
Palataan otsikkoon ja mietitään ongelmani positiivisia näkökulmia.
1. Saan pidätellä paskaani. Se on kivaa tai se oli kivaa lapsena, mutta se tosin kostautuu kaameana kittipaskana, ulosteena jota on estetty pääsemästä paikasta A paikkaan B ja siksi se tulee tahallaan isona kovana möhkäleenä ulos perseestäni repien kaikki persekarvani mukanaan, jättäen liimamaista vanaa pitkin persettäni jota saan sitten pyyhkiä tunnin..
Kaameat muistot heräävät henkiin, kun mietin minkälaista oli pyyhkiä kun oli ensin harrastellut salaa pidättelyä ullakolla ja sen jälkeen mennyt sontimaan tuota möhkälettä ulos. Huh huh! Pyyhkiessäni sai jo katsoa peiliin ja vilkaista myös sitä paperikasaa paskapytyssä... ei voi olla totta! Olen tuhlannut lähes kokonaisen rullaan persihooni!
Hikikin kimpoaa pisaroina otsaltani ja vitutus kasvaa. Vedän vessan jo neljänteen kertaan ja taas....pyyhkimään! Fuck!!
Tämä alkaa mennä jo liikunnasta, totesin joskus itselleni tämän työn touhussa.
Nyt näyttää siltä, että minä EN kykene näkemään mitään positiivista tässä ongelmassa. Haistakoon..... sen tuoksuvan koko ongelma.
Haudon nyt ja kärsin myöhemmin. Juokoon kahvinsa, syököön pullansa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.