En ole kenellekään kovin tärkeä

Olispas helppoa, mutta kun ei ole. mä olen sitä mieltä, että kysyn...kuinka kauan ihminen sietää yksinäisyyttä sekoamatta?? Mulla pyörähti just toinen vuosi eron jälkeen ihan yksin. Ei ole totta..en tiedä kuinka kauan kestän olemassaoloani ja tietoisuuttani olemassaolostani ja suhteutettuna se siihen, että olen yksin ja että olen muiden keskellä yksin. En haluaisi kohdata muukalaisia, vaan ystäviä, mutta sen sijaan joudun olemaan joka päivä muukalaisten keskellä. Olisi helpompaa, jos olisi ystäviä. Muukalaiset ovat yleensä vihollisia. Muutenhan he olisivat ystäviä. Ystävistäkin tulee ennenpitkää muukalaisia, jos heitä ei kohtaa oikeassa elämässä esimerkkinä facebook. Oikeasti siellä kerrotaan muukalaisille asioita, joita he käyttävät hyväkseen. Elämäsi on avoinna heille, vaikka et edes tunne heitä. Näennäinen tunne siitä, että tunnet ihmiset facessa on aivan järkyttävä. Tämäkin on aivan järkyttävä ihmiskoe, kuten sekin, että köyhät ihmset elävät usein yksinäisinä ja unohdettuina. Kysynkin, että kuinka kauan ihminen sietää yksinäisyyttä? Voiko yksinäisyyteen kuolla? repivätkö muukalaiset yksinäisen maailman hajalle?

En ole kenellekään tärkeä paitsi kun annan rahaa. Synnyin koska isä ja äiti pani ja ei minua takaisin voinut tunkea synnytys kanavaan.

Minä olen ollut oman elämäni subjekti. Ei ole ollut ketään, jota olisi kiinnostunut siitä, mitä minä haluan tai miltä minusta tuntuu. Minulle muut ovat kertoneet mitä he minusta haluavat riippumatta siitä haluanko minä sitä. On kavereita, joille soittele, mutta he juuri eivät soita minulle. Vaikka keskustelut ovat yleensä ihan mukavia. En edes oikein tiedä mistä tässä elämässä on kysymys. Kunhan rimpuillaan loppuun saakka.

Hyvänpäivän tuttuja ja muutama sellainen joita voin kavereiksi sanoa, mutta ei ainuttakaan oikeaa ystävää ole kolmessakymmenessä vuodessa löytynyt.