Mä istua löhötin puolinukuksissa Kittilän poliisiaseman aulan sohvalla. Tunnelma oli kuin terveyskeskuksessa, eikä missään näkynyt ketään. Kello oli jo melkein seitsemän illalla. Mä olin ajanut kamarille poliisimaijan perässä ja jäänyt odottamaan, kun Tuukka oli viety kuulusteltavaksi. Mä vannoin istuvani sohvalla niin pitkään, että saisin Tuukan mukaani. Ja mä rutistaisin sitä kunnes henki ei enää kulkisi.
Mä en oikein tiennyt, itkeäkö, raivotako vai nauraako. Lentoaseman rajavartijat olivat hakeneet Tuukan lentokoneesta muutamaa minuuttia ennen lähtöä. Ällistynyt ja pelästynyt Tuukka oli viety ilman mitään selityksiä odottamaan poliisien tuloa ja kone Helsinkiin oli ehtinyt mennä menojaan.
Poliisit olivat asiallisia ja kertoivat, että Tuukkaa epäiltiin eilisiltana baarissa sattuneesta nujakasta. Uhrilta oli murtunut nenä, kolme hammasta ja se oli saanut aivotärähdyksen lattiaan kaatuessaan.
Mä selitin parhaani mukaan, kuka olin ja että Tuukalla ei ollut nujakkaan osaa eikä arpaa. Tuukka selitti, että oli vielä kahakankin jälkeen ostanut baarista juomia kortillaan. Toinen poliiseista olikin parhaillaan Levillä vertaamassa Tuukan kortin numeroa baarin kassakoneen tietoihin. Sillä oli mukana myös Tuukasta häthätää otettu kuva.
Kului varmaan vielä puolisen tuntia, kun jostain alkoi kuulua kolinaa ja askeleita. Ensin näkyville asteli äskeinen poliisi. Ja sitten Tuukka, jolla oli reppu selässä. Mä ponkaisin pystyyn ja syöksyin poliisista välittämättä Tuukan luo ja hyppäsin sen kaulaan.
"Moi Joni", Tuukka sanoi ja hymyili ekaa kertaa sinä päivänä. Mun sisällä läikähti lämmin aalto. Mä rutistin Tuukkaa ja suljin silmäni. Se oli lämmin ja tuoksui aivan helvetin ihanalta. Mä upotin käteni sen hiuksiin ja silitin sen niskaa. Untuvainen karva tuntui just niin ihanalta kuin mä olin aina haaveillut.
"Mun kai pitää kertoo sulle yksi asia", Tuukka aloitti epävarmasti hymyillen. Vitun kliseistä, mutta mä vaiensin sen painamalla huuleni sen runnelluille huulille. Ne näytti onneksi olevan jo hyvää vauhtia paranemassa. Eikä Tuukka pannut yhtään vastaan.
"Shhh. Mä tiedän jo. Ja sä --- et oo sen asian kanssa yksin."
----
Mä oon taivaassa, mä ajattelin. Mä makasin selälläni mökin sohvalla. Mä tunsin oloni saunan jäljiltä raukeaksi ja ruoan jäljiltä unisen kylläiseksi. Mun portaissa kolhiintunutta selkää kolotti, mutta sen kompensoi se että mun pää lepäsi Tuukan sylissä. Ja että Tuukka silitteli mun hiuksia ja kasvoja. Sen kosketus oli pehmeä ja hellä.
Me oltiin heitetty hyvästit poliiseille ja ajettu rauhassa takaisin mökille. Emmin luona käynti saisi jäädä loppuviikkoon. Valtio kuulemma korvaisi Tuukan hukkaan menneen lentolipun, koska pidätys oli tapahtunut syyttä. Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Mä uskoin - mä halusin uskoa - Tuukan selityksen, että Laurin kanssa kismailu oli ollut humalaisen päähänpisto. Ja että Jessica ja Emmi oli molemmat Tuukan epätoivoisia yrityksiä, joilla se yritti todistaa itselleen ja muille olevansa 'normaali'. Kun se oli kertonut nämä asiat mulle saunassa, mä olin likistänyt sen hikistä kroppaa varmaan varttitunnin. Mä antaisin sille anteeksi ihan mitä vaan, kunhan tää vaan jatkuisi ja mä saisin pitää sen nyt ja aina.
Mä en oikein tiennyt, itkeäkö, raivotako vai nauraako. Lentoaseman rajavartijat olivat hakeneet Tuukan lentokoneesta muutamaa minuuttia ennen lähtöä. Ällistynyt ja pelästynyt Tuukka oli viety ilman mitään selityksiä odottamaan poliisien tuloa ja kone Helsinkiin oli ehtinyt mennä menojaan.
Poliisit olivat asiallisia ja kertoivat, että Tuukkaa epäiltiin eilisiltana baarissa sattuneesta nujakasta. Uhrilta oli murtunut nenä, kolme hammasta ja se oli saanut aivotärähdyksen lattiaan kaatuessaan.
Mä selitin parhaani mukaan, kuka olin ja että Tuukalla ei ollut nujakkaan osaa eikä arpaa. Tuukka selitti, että oli vielä kahakankin jälkeen ostanut baarista juomia kortillaan. Toinen poliiseista olikin parhaillaan Levillä vertaamassa Tuukan kortin numeroa baarin kassakoneen tietoihin. Sillä oli mukana myös Tuukasta häthätää otettu kuva.
Kului varmaan vielä puolisen tuntia, kun jostain alkoi kuulua kolinaa ja askeleita. Ensin näkyville asteli äskeinen poliisi. Ja sitten Tuukka, jolla oli reppu selässä. Mä ponkaisin pystyyn ja syöksyin poliisista välittämättä Tuukan luo ja hyppäsin sen kaulaan.
"Moi Joni", Tuukka sanoi ja hymyili ekaa kertaa sinä päivänä. Mun sisällä läikähti lämmin aalto. Mä rutistin Tuukkaa ja suljin silmäni. Se oli lämmin ja tuoksui aivan helvetin ihanalta. Mä upotin käteni sen hiuksiin ja silitin sen niskaa. Untuvainen karva tuntui just niin ihanalta kuin mä olin aina haaveillut.
"Mun kai pitää kertoo sulle yksi asia", Tuukka aloitti epävarmasti hymyillen. Vitun kliseistä, mutta mä vaiensin sen painamalla huuleni sen runnelluille huulille. Ne näytti onneksi olevan jo hyvää vauhtia paranemassa. Eikä Tuukka pannut yhtään vastaan.
"Shhh. Mä tiedän jo. Ja sä --- et oo sen asian kanssa yksin."
----
Mä oon taivaassa, mä ajattelin. Mä makasin selälläni mökin sohvalla. Mä tunsin oloni saunan jäljiltä raukeaksi ja ruoan jäljiltä unisen kylläiseksi. Mun portaissa kolhiintunutta selkää kolotti, mutta sen kompensoi se että mun pää lepäsi Tuukan sylissä. Ja että Tuukka silitteli mun hiuksia ja kasvoja. Sen kosketus oli pehmeä ja hellä.
Me oltiin heitetty hyvästit poliiseille ja ajettu rauhassa takaisin mökille. Emmin luona käynti saisi jäädä loppuviikkoon. Valtio kuulemma korvaisi Tuukan hukkaan menneen lentolipun, koska pidätys oli tapahtunut syyttä. Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Mä uskoin - mä halusin uskoa - Tuukan selityksen, että Laurin kanssa kismailu oli ollut humalaisen päähänpisto. Ja että Jessica ja Emmi oli molemmat Tuukan epätoivoisia yrityksiä, joilla se yritti todistaa itselleen ja muille olevansa 'normaali'. Kun se oli kertonut nämä asiat mulle saunassa, mä olin likistänyt sen hikistä kroppaa varmaan varttitunnin. Mä antaisin sille anteeksi ihan mitä vaan, kunhan tää vaan jatkuisi ja mä saisin pitää sen nyt ja aina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.