Elikkä tupakoinninlopettelunopettelu. Viimeksi 3,5 vuotta kestin polttamatta ja nyt yritetään sitten päästä eroon lopullisesti. Ensimmäiseksi hävitän kännykän, ettei tarvitse ottaa stressiä kenestäkään.
Viimeksi näin 9kk:n ajan unta tupakasta kun opettelin lopettelua.
Viimeksi näin 9kk:n ajan unta tupakasta kun opettelin lopettelua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata opetella lopettelua vaan tehdä lopetuspäätös ja sillä siisti. Siitä ei sitten lipsuta millään ilveellä. Jos jättää hännän ovenrakoon, on suuri vaara epäonnistua.
Käytän tuota lopettelunopettelua sen tähden, etten pettäisi itseäni, enkä loisi paineita joiden johdosta saattaisin ratketa. Joskus kun puhuin lakosta, niin sen kautta lopettaminen ei onnistunut ja kun puhuin lopettamisesta ja jos sattui ratkeamaan kerran, niin se oli sitten pieleen mennyt lopettaminen ja tupakointi alkoi taas. Kun sisäistän asian lopettelun opetteluksi, niin yksi ratkeaminen ei kaada koko systeemiä, vaan jatkuu siitä huolimatta lopettamisen opettelulla, kunnes on tupakasta päästy kokonaan eroon. Se on sellainen oma juttu, mutta kannustaa eteenpäin vaikka ratkeaisikin yksiin savuihin.
Onhan se niinkin. Jokainen tekee sen omalla tavallaan, pääasia, että ei anna periksi. Kun pääsee siihen vaiheeseen, ettei muista kassajonossa koko tupakkaa niin sitten voi sanoa lopullisesti onnistuneensa. Minulle silloin vajaa 30 vuotta sitten tuli tällainen ahaa-elämys. Muistan sen vieläkin.
Minä lopetin (toiseen kertaan) tupakoinnin viime heinäkuussa, eli olen nyt ollut polttamatta lähes 9 kk. Mullakin tapahtui alussa retkahtamisia. Kesälomalla tulin polttaneeksi mutaman tupakan.
Siinä oli juuri tuollainen vaaran paikka, että mieltää homman menneen pieleen. Mutta onneksi osasin ajatella samaan tapaan ja jatkoin vaan sitä tupakan polttamisen lopettamista sen poltetun tupakan jälkeenkin. Kun siitä sain kiinni ja huomasin että en heitä läskiksi, aloin uskoa siihen että onnistun lopettamisessa oikeasti.
Itse sain tuon opetuksen ex-vaimon laihdutusoperaatioista, joissa retkahtamisen ja jatkamisen problematiikka tuli tutuksi.
Jep! Olen samaa mieltä. Kannattaa antaa itselleen lupa "kevennellä". Ehdoton päätös tuottaa usein pettymyksen ja asian kokee negatiivisena takaiskuna.
Tupakka kerrallaan pois....pikkuhiljaa vähentäen. Se tuottanee paremman tuloksen kuin itsensä pakottaminen totaaliseen tupakkakieltoon.
Paras tapa motivoida itseään on tajuta millaista p**kaa kiskot sisääsi ja mitä teet itsellesi.
Miten myrkky soutaa veressä ja milaliseksi se olosi tekee.
Se itsensä motivoiminen on kaikki kaikessa.
Korvaa tupakka jollain hauskemmalla paheella.
Minullakin on paljon kokemusta eripituisista tupakoimattomuusajoista mutta nyt on vähän jo pakkopullaa mukana tässä parhaillaan olevassa tupakatta olossa.
Helppoa ei ole ollut varsinkin kun on pitänyt polttamisesta.
Minulla on samoja oireita ollut että kun lopetin niin tuli ajateltua asiaa tosi tiuhaan. Tässä viimeisessä tupakoimattomuuden aloittamispuuhassa olenkin ollut aikatavalla erilainen.
-itsellänikin oli vaikeata lopettaa,kun en ollut tarpeeksi motivoitunut siihen; yöllä kaivoin katkottuja röökejä roskiksesta,kun himo iski,mutta sitten löysin mulle sopineen jutun,eli näin valokuvan jossa oli vierekkäin vuosia tupakoineen ja tupakoimattoman keuhkot,senjälkeen olen ollut n. 30 vuotta ilman tupakkaa,ja voin vakuutta ettei ole tehnyt yhtään mieli.
ps.ja onhan sen nyt järjelläkin ajateltuna aika tyhmää maksaa siitä,että voi saada jonkun tappavan taudin tyyliin: keuhkosyöpä,keuhkoahtaumatauti jne...