hoidettavana siis lapset 5kk ja 1v11kk...takana siis 2 vuotta univelkaa. Esikoinen heräilee edelleen useimpina öinä, vauva heräsi monta kuukautta 4-5 kertaa yössä syömään, nyt taas harjoittelee konttaamista ja oppi kääntymään mahalleen ja hammas puhkeaa, viime yön valvoin siis lähes kokonaan ja aamulla taapero vaatii heti leikkiseuraa:-( ja tietysti edelleen vielä yösyötöt päälle. Viime viikolla olimme kaikki kipeitä, jonka seurauksena imetyskin väheni ja enää osittaisimetän, itse oksensin, olin kuumeessa ja hoisin vauvan ja taaperon (mieskin kipeä). Tänään en enää halunnut edes jutella vauvalle / hymyillä vauvalle mitään kun klo 5.30 heräsi (tai oikeestaan oli hereillä vähän väliä), vauvakin oli täysin apaattinen, mutta en vain voinu teeskennellä "iloista äitiä" kun oikeasti olen niin väsynyt! lasten nimet menevät sekaisin, olen meinannut polttaa talon univelan takia, aloin pesemään eilen vauvan hampaita, kun totesin ettei vauvalla olekaan vielä hampaita jne. :-(, en jaksa aina reagoida vauvan itkuun! Olen siis maailman surkein äiti!
en enää jaksa
ertwtxbv
7552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinuna, ottaisin yhteyttä neuvolaan, tuo ei enää kuullosta hyvältä...
Ensinnäkin, et ole maailman surkein äiti. Tuo on jo askel parempaan että ymmärrät olevasi aivan loppu. Ota yhteyttä neuvolaan ja uskalla kertoa sama minkä tänne kirjoitit. Saat varmasti apua. Olen aikanani ollut aivan yhtä poikki ja itkuinen. Neuvolan kautta meillä kävi perhetyöntekijä aluksi kahdesti viikossa n. 3-4tuntia ja vähän myöhemmin kerran viikossa hoitamassa vauvaa. Ja mä nukuin korvatulpat korvissa, kävin suihkussa rauhassa ja jopa hoidin omia asioitani kaupungilla. Koin huonoa omaa tuntoa tuosta "omasta ajasta", mutta näin jälkikäteen, kyllä kannatti.
Vastaisuuden varalta, niin vauvoillekin voi opettaa kellonajat kaikille toiminnoille, jolloin saat myöskin yöllä itse nukuttua.
Tiettyyn pisteeseen asti on vain pakko jaksaa mutta nyt kuulostaa siltä että olet mennyt sen tietyn pisteen yli. Pyydä apua; neuvola auttaa ja jos sinulla on ystäviä tai sukulaisia lähellä niin älä epäröi pyytää heiltä apua.
Jokainen väsyy joskus ja tarvitsee apua. Edes muutaman tunti itselle viikossa on jo paljon. Jos ystäviäsi tai sukulaisiasi asuu kauempana niin matkusta heidän luokseen muutamaksi päiväksi lapsen kanssa. Mies kyllä pärjää sen aika.
Vauva ei kuole itkuun jos tiedät että hän on syönyt, on kuivissa eikä mikään ole kipeänä. Itku voi olla myös huomion ja seurustelun hakua. Sinun ei tarvitse heti sännätä vauvan luo kun se vähän älähtää. Kuuntele pari minuuttia. Isompaa lasta voit jo alkaa opettamaan nukkumaan ja nukahtamaan ilman aikuista. Toiset teilaavat unikoulut "rääkkäyksenä" mutta kumpi on parempi; se että sinä väsytät itsesi ihmisraunioksi kuukausien ja vuosien aikana vai se että lasta itketetään muutama ilta?
Kysy neuvolasta apua tilanteeseesi.
ETKÄ OLE
Miksi olet tehnyt kaksi lasta noin pienellä ikäerolla? Minulla on vain yksi lapsi juuri tuosta syystä, että olen itsekäs ja haluan myös omaa aikaa.
Tuo auttaa varmasti ap:n akuuttiin ongelmaan :) Hyvä neuvo! Pitäisköhän tappaa se toinen? Kumpi, mielestäsi?