käsiteltiin aihetta, joka näissäkin keskusteluissa on paljon puhuttanut, nimittäin köyhyyttä.
Siinä 3 henkilöä: piispa, projektipäällikkö ja elämäntaidon valmentaja yrittivät elää viikon köyhän tuloilla.
Ohjelmassa lienee ollut tarkoitus selvittää, kuinka köyhyyrajan alla selviytyy, mutta koin että kovin köykäiseksi jäi ohjelman anti.
Itse kun on joutunut ihan oikeasti penniä venyttämään vuosikausia, vaikka vakityössä ollutkin, tuntui viikko köyhänä jotenkin falskilta, jopa loukkaavalta.
Olinko ainut näin kokeva, sitä teiltä tässä kyselen?
Siinä 3 henkilöä: piispa, projektipäällikkö ja elämäntaidon valmentaja yrittivät elää viikon köyhän tuloilla.
Ohjelmassa lienee ollut tarkoitus selvittää, kuinka köyhyyrajan alla selviytyy, mutta koin että kovin köykäiseksi jäi ohjelman anti.
Itse kun on joutunut ihan oikeasti penniä venyttämään vuosikausia, vaikka vakityössä ollutkin, tuntui viikko köyhänä jotenkin falskilta, jopa loukkaavalta.
Olinko ainut näin kokeva, sitä teiltä tässä kyselen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä köyhyys vituttaa, rikkaana on paljon paljon parempi elää !
On väärin suomessa pitää köyhyyttä yllä !
Ajattelin ohjelmaa katsoessani juuri samoin. Helppo on olla "köyhä" viikon verran, kun tietää seuraavalla viikolla taas olevan rahaa käytössä se tavallinen määrä kulutukseen. Siinähän se piispakin vasta seuraavalle viikolle tilasi ajan parturiin. Muutenkin kirkonmies oli hyvin hyvin maallinen mietteissään, näin ajattelin.
Eikös se elämäntaidon valmentaja elänyt yli 60 euroa yli tuon sallitun viikkobudjetin, jos oikein ymmärsin.
Projektipäällikkö ei koskaan ollut minkäänlaista köyhyyttä kokenutkaan. Tuo yksi viikko ei tee kesää ei talvea kenenkään elämässä, jos tosiaan tietää, että vain yksi viikko tätä kituuttamista. Joillekin se on koko elämä lähestulkoon.
Köykäinen oli ohjelman anti!
Ei oikein kolahtanut, kun ei ollut todellista. Olisi pitänyt olla ehto, ettei saa ylittää budjettia ja mieluummin kokonainen kuukausi. Sitten jotain antia - ehkä. Liian teennäinen ohjelma tuollaisena.
Katsoin ohjelman. En ymmärtänyt yhtää, mihin sillä pyrittiin. Todettiin ainoastaan, että on vaikeaa selvityä päivittäisistä asioista, kun ei ole rahaa. No, oikeasti köyhät sen tietävät ja rikkailla ei ole harmainta hajuakaan...
Joo, sen verran köyhyydellä leikkimisestä ärsyynnyin, että palautetta aion antaa YLE:lle, jahka saan ensi kiukkuni tasaantumaan.
En tajuaa näitä hyväosaisten leikkejä, viikon voi olla vaikka löysässä hirressä
kun tietää, että seuraavalla viikolla on taas omassa yltäkylläisessä todellisuudessa. Tosielämässä kun köyhyyttä kestää viikosta toiseen ja vuodesta toiseen näkyy totuus. Kuinka moni köyhä on rahanpuutteen vuoksi sairastunut, siinä olisi väitöskirjan paikka.
Ajan myötä hajoaa hampaat, tarvittavat lääkkeet jäävät ostamatta kun rahat eivät riitä, erilaiset vitamiini ja hivenaineiden
puutokset aiheuttavat lisää sairauksia. Lenkkimakkarassa ja Lidlin purkkiruoissa ei niitä juurikaan ole. Monet fyysiset ja psyykkiset vaivat jäävät hoitamatta kun rahaa ei ole edes terveyskeskusmaksuun.
Köyhä on usein myös yksinäinen ja eristäytynyt, minnekään ei voi mennä kun kaikki maksaa. Vaatteet, kengistä puhumattakaan hajoavat, mitään ei voi ostaa kotiin , jopa puhtaudesta joutuu tinkimään kun pesuaineisiin ei ole varaa. Toivottomuus tuo masennuksen, unettomuuden ja usein päihteiden käytön, että edes hetkeksi unohtaisi kaiken.
Mitä varten köyhyys tuo muka päihteiden käytön? Ei voi yleistää. Mulla ei ainakaan ole varaa mihinkään päihteeisiin. Kaikki rahat menee asumiseen ja ruokaan. Ei tulis mieleenikään ostella kusiliemiä ja kusta rahojani vessanpyttyyn.
Kyllähän ruokakin paskotaan pyttyyn mutta siitä jää sentään vitamiineja ja hivenaineita elimistöön edellyttäen että ostaa terveellistä ruokaa.
Tuntuu lapselliselta leikkimiseltä.
En katsonut ohjelmaa mutta viikon idea tuntuu naurettavalta.
Mielestäni oleellista on, lyhyen ajan lisäksi, varsinkin tietoisuus todellisuudesta.
On tuttavat, kaverit, vaihtoehdot ym. ym. ym.
Olen yhdessä vaiheessa elämääni nähnyt pakon edessä nälkää.
Opiskelun välikesänä menin tuttuun työpaikkaan sveduihin.
Laivalta ostetuilla viinoilla ja tupakoilla kustansin itselleni kahden viikon syömiset, kerran päivässä.
Työkaverini, tanskalainen entinen sammakkomies, piti minut sätkissä.
Mennessäni oli tiliin aikaa 3-viikkoa.
Toisen viikon torstaina söin viimeisen kerran paistetut silakat muusilla.
Perjantain sekä tietenkin lauantain, sunnuntain ja maanantain elin kraanavedellä.
Ei ollut äidin jääkaappia, kukaan ei olisi lainannut rahaa enkä pyytänytkään.
Ei ollut kavereita joilta olisi saanut vaikkapa voileivän.
EI MITÄÄN!
Tiistain aamupäivällä alkoivat kuormurin taka-akselin jarrurummut painamaan inhottavan paljon.
Luovuin periaatteistani ja kävin hakemassa 50SEK palkkaennakkoa.
Silakat maksoivat työmaaruokalassa 5SEK / annos.
Silloin päätin että jos minä näen joskus nälkää niin päätän ite sen ajankohdan ja keston.
Tuollaiset perkeleen viikon leikkimiset ovat herjaamista.
Ko. tyypit pitäisi täysin irroittaa tutusta ympäristöstään, siirtää riittävän kauas todellisen peruspäivärahalla sinnittelevän asuntoon ja ympäristöön ilman vaihtoehtoja, omaa rahaa, luottokortteja tai muutakaan mahdollisuutta edes netin tai kännykän välityksellä hankkia mitään ja pitää tyyppi siinä olotilassa 1 - 6kk ilman että ko. henkilö tietää etukäteen diilin pituutta.
Jos olisi mahdollista niin pitäisi pystyä uhkaamaan olotilan lopullisuudella.
Silloin vasta kannattaisi jututtaa.
Koko ajatus viikon kokeilusta tutussa ympäristössä kuvottaa, ( lue vituttaa! )