Massiivinen keuhkoembolia

Marevan ei toimi kaikilla. Minulla tuli viime keväänä veritulppa solislaskimoon ja kuukauden päästä toinen, vaikka INR oli lähes koko ajan jopa korkeammalla kuin hoitotaso (eli yli 3). Klexanea kaksi kertaa päivässä pistettäessä tulpat olivat hävinneet viikossa. Nyt sitten pistän Klexanea kerran päivässä tod. näk. loppu elämäni ajan (solislaskimo näet on arpeutunut umpeen ja tulppariski on olemassa ilman lääkitystä ja Marevaniin minä en enää koske, kun se ei tulppia estä).

Luulen, että korvausta veritulpasta ei saa koska haittavaikutuksena on pakkauksessa mainittu veritulppa. Ja itsehän olet halunnut pillereitä syödä, joten olet ollut valmis ottamaan riskin.

Tsemppiä vaan toipumiseen. Itse alan olla kunnossa nyt ja aikaa on kulunut n. 9kk tulpan toteamisesta (tosin minulle on tehty 1. kylkiluun poistoleikkaus, jossa käteen tuli hermovamma ja sairastuin sitten vielä masennukseenkin).

hei ,kilpasisko
minulla oli molemminpuoleinen massiivi embolia 1,5 vuotta sitten
tk lääkärit on aika avuttomii näissä asioissa kun on tosi kysymyksessä
2kk kävin eri lääkäreillä eikä minua hoidettu
olen tehnyt valituksen lääkäreiden toiminnasta ,käsittely on vielä kesken
mutta keskussairaala on katsottu tehneen virheen
tk.ssa ei kuulema ole pätevää lääkäriä näihin asioihin joten he ei tehnyt väärin

kysy omalta potilasasiamieheltä mitä mieltä hän on.
aina kuitenkin kannattaa valitus tehdä vaikka rahallinen korvaus ei suusi olekkaan ,mutta itsekin lähdin tähän siksi että lääkärit saisivat huomautuksen
ne kun luulee olevansajumalasta seuraavia ja vielä yläpuolella
minäkin olin keskussairaalassa osastolla tutkittavana ja vaikka
kysyin embolian mahdollisuutta lääkäri totesi vain minulla olevan päässä vikaa eikä sellaisia sinulta edes tutkita

minut siis laitettiin keskussairaalasta kotiiin massiivisessa emboliassa

lääkekorvausta en minäkään usko sinun saavan . koska olet
ottanut tietoisen riskin

siis sen 2kk oireet paheni päiväpäivältä. kk makasin vain kotona yrittäen aina välillä ensiapuun kun hengittäminen oli tosi vaikeaa rintakkivut kovia.
en jaksanut enää puhua enkä syödä mitään kiinteää ruokaa .
mieheni kantoi sänkyyn juotavaa ja mehukeittoja jotka sain ales mutta mitään en pystynyt pureskelemaan .
kaikki lääkärit vain kehoitti syömään rauhoittavia ,kun valitin ettei verenkiertoni toimi. vaikka kysyin keskussairaalassa voiko emboliaa tutkia .lääkäri
vastasi että voi ,mutta sinulle ei sellaisia tehdä. lopulta löysin yksityisen röntkenin joka suostui ultraamaan jalkani ilman lähetettä. en siis saanut edes yksityiseltä verisuonikikurgilta lähetettä vaikka selitin kivun alkavan jalasta

sieltä minut kyllä ohjattiin keskussairaalaan pohkeessa olleen syvälaskimo-tukoksen ja embolia epäilyn takia. menin todellakin itse autolla ajaen .vaikka tuossa tilanteessa pitäisi tilata sairasauto

sairaslomalla olin 4kk ja 1kk työskentelyn jäkleen rintakuvut taas yltyivät
ja olin kk sairaslomalla
no sitten 6kk jälkeen kun marevan olisi pitänyt lopettaa
kardiologi totesi että harmi ettei tätä ole hoidettu. tk.ssa lekurit ei ymmärtänyt
marevanin päälle mitään . vaan tiputtivat annokset puoleen siitä mitä keskus
sairaalassa oli ollut ja siitä lähti takapakki käyntiin
ensimmäisen 4kk aikana inr oli 1,1-1,5 vaikka kuuinka huomautin asiasta.

olen vieläkin marevanilla . mutta katson itse annosten perään ja on pysynyt hyvin hoitotasolla
pidä huoli tuosta inr arvosta ja soita lääkärillesi jos se ei ole kohdallaan

netistä saa tosi helposti tietoa .katso esim otsikko tukoksen hoito
tulosta se ja anna vaikka lääkärillesi jos tulee erimielisyyksiä
tuo on kuitenkin hyksin hyytymisyksikön kirjoitus ja luotan siihen enemmän kuin tk,n ulkomaalaislääkäreihin

se tulppahan sulaa aina paremmin mitä nopeammin se on todettu
sanotaan että kk vanha tulppakin voi vielä hyvällä hoidolla sulaa
mutta minun 2kk on sitten arvoitus
jos se ei sula silloin marevan jää pysyväksi
tosin minua ei mitenkään kontrolloida kun tk ei ymmärrä ja keskussairaala
on tehnyt virheen ei hekään halua olla kanssani tekemisissä

tsemppiä sinulle ja paranemisiin
voinko kysyä missä päin maata olet hoidossa , ei ole pakko vastata
itse en tässä vaiheessa viitsi kertoa sairaanhoitopiiriä ,kun on se valitus
rumpa kesken.
joku lääkärikin saatta aikansa kuluksi lukea näitä
esim sydänlääkäri joka vastaanottoajallani pelasi vain pasianssia
ja totesi hunon pelionnen päätteeksi minun päässäni olevan vikaa

Tiedätkö kuinka kauan sun pitää vielä syödä Marevania? Minulla on inr onneksi pysynyt pääosin hoitotasolla, yhden kerran on ollut alle. Oma terveyskeskus vastaa lääkkeen annostuksesta ja ei sitä kyllä nostettu niin kuin olisi pitänyt silloin kun arvo oli alle 2. Jouduin sitten käymään keskussairaalan päivystyksessä ahdistuksen ja kipujen takia ja siellä erikoislääkäri määräsi lääkkeen niin kuin kuuluu ja nyt sitten osaan itse nostaa ja laskea määrää sen mukaan mitä inr näyttää. On niin turhauttavaa kun ei voi yhtään luottaa oman tk:n toimintaan, onneksi sentään keskussairaalassa ymmärtävät tilanteen päälle. Voin vaan kuvitella kuinka hankalaa sinulla on. Tuo on kyllä ihan törkeää, että missään et saa kunnon hoitoa. Itse olen siis hoidettavana Keski-Suomen alueella ja olen ollut todella tyytyväinen keskussairaalan toimintaan, ainakin päivystyksen lääkäreihin.

Minä olen ollut sairauslomalla kohta kuusi viikkoa, ja nyt se loppuu. En kuitenkaan koe vielä olevani työkuntoinen, sillä jos vähänkin enemmän rehkin, heti alkaa ahdistaa ja väsyn todella nopeasti. Ajattelin käydä kokeilemassa vieläkö ne tk:ssa kirjoittaa lisää. En nimittäin haluaisi riskeerata lähtemällä liian aikaisin töihin. Työskentelen ravintola-alalla ja työ siis on melko raskasta. Saanko kysyä millaista työtä sinä teet?

Kerroit tuossa käyneesi kardiologin luona. Siis tutkittiinko sun sydäntä, että mitä se tykkäs kun tulppa ehti niin kauan olla? Mulla sydän ultrattiin diagnoosista seuraavana päivänä, ja se oli ihan kunnossa. Samoin ultrattiin alaraajat ja vatsa, jotta olisi saatu selville mistä tulppa on lähtenyt liikkeelle. Mitään merkkejä ei kuitenkaan löytyny, joten sitä ei kai koskaan saada selville mistä se lähti liikkeelle. Mulla ei nimittäin ollut missään muualla oireita, rupes suoraan tuntumaan rintakehän kipuna.

Mulle on puhuttu jostain SPR:n veripaketista, siis jokin tutkimus, joka tehdään sitten kun Marevan on loppunut. Onko sinulle tehty sellaista? Jos on, niin mitä se tarkoittaa. Ja millainen se tutkimus on?

hei sulattelija
olen maanmaanviljelijä keski ikäinen
kävin kardiologilla kun marevan oli mennyt 6kk ja vastaus li ettei missän
nimessä voi lopettaa.
tuo pasianssia pelaava lääkäri oli sydän osaston ylilääkäri enkäole ollut hänen
kanssaan kasvotusten sen jälkeen
mulle tehtiin se spr-testi silloin kun marevan oli aloitettu,mutta silloin sen tekeminen on turhaa. koska tulppa sekä marevan vääristää tulosta. sinulla tuntuu olevan sentään asiantuntevat lääkärit
tuo koe pitää tosiaan tehdä vähintään 5viikkoo marevanin lopetuksesta
koska sen ajan marevanin saattaa olla vielä veressä.
se on van verikoe eitartte jännittää
mulle ei ole luvattu tehdä tota marevanin jälkeen
onko sulla 6kk määrätty lääkitys. mullakin oli alkuun se 6kk mutta kun ei ollut sulanut jatkettiin taas 6kk .ja sen jälkeen kukaan ei ole ottanut aiheeksi edes keskustella asiasta
kiva kun löysin kohtalotoverin jonka kanssa voi kirjoitella , vaikka
kellekään en tätä tautia toivoisi. paitsi sille pasianssin pelaajalle
olen muuten etelä suomesta ,mutta en päkaupunkiseudulta

mulla meni muuten 3000 ekee yksityislääkäreihin ennen kuin sairaus
löytyi , vakuutus ei haluaisi maksaa edes noita takaisin ,koska ne olisi kuulema saanut keskussairaalasta .mutta kun ei vaan saanut
lääkäri halusi vain pelata pasianssia.

Hei kohtalotoveri! On kyllä mukava, että löytynyt saman sairauden kokenut ihminen. Totta kai omat läheiset ovat tukeneet, mutta eivät he voi ihan täysin ymmärtää tilannetta, koska eivät ole sitä itse kokeneet.

Minulle on määrätty Marevan kuudeksi kuukaudeksi. Se aika tuntuu ihan siedettävältä, mutta tietysti sitä miettii mahdollisuutta, että lääkitys jostain syystä jatkuisikin pidempään. Olen 25-vuotias ja ajatus siitä, että lääkettä pitäisi syödä vaikka loppuikänsä, on aika raskas. Varsinkin kun lääke on sellainen, että pitää vahtia syömistään ja sit jännittää säännöllisin väliajoin mitä se inr näyttää. Mutta ehkä mä murehdin turhaan ja kaikki menee niin kuin on suunniteltu ja pääsen Marevanista eroon elokuussa.

Millä perusteella sä sinne kardiologille menit? Oliko se jo jossain aiemmassa vaiheessa sovittu kontrollikäynti tms.? Kun minua ihmetyttää, että mulla ei ole minkäänlaista kontrollikäyntiä keskussairaalaan. Olisihan se nyt kiva käydä erikoislääkärillä vaikka sen Marevanin lopettamisen yhteydessä, että voisi sitten olla varma, että asia on ainakin tällä erää loppuunkäsitelty. Meillä on kyllä terveyskeskussa Marevan-hoitaja ja kävinkin hänen luonaan ja hän osasikin joitain asioita selvittää. Mutta mitään ns. loppukontrollia ei ole määrätty. Tietysti terveyskeskuksen lääkärille aina pääsee, mutta jotenkin en heihin ihan niin paljon luota.

On tuokin älytöntä, että sinun pitää kaikesta tapella. Voisiko kuvitella, että vakuutusyhtiö maksaisi sitten yksityislääkärin käynnit kun valitukset keskussairaalan lääkärien toiminnasta on käsitelty? Oikein verenpaine nousee kun ajattelee miten näin vakava sairaus on jätetty hoitamatta! Mitä sinulle siitä sitten aiheutui, että hoitoa viivyteltiin noin kauan? Minulla ehti muodostua keuhkoon infarkti ja sain kaupan päälle myös nestettä keuhkopussiin, joka siellä sitten rutisi ja aiheutti erittäin epämiellyttävää tunnetta.

hei
kyllä mulla oli marevan listassa merkintä että sydän eggo ennen marevanin lopetusta . ja kutsu tuli 6kk päästä . aika oli siitä 1kk päästä .mutta tk olisi lopettanut marevanin jo ennen eggoa, hyvä vaan kun olin itsepäinen enkä
totellut .
kyllä uskoisin sinullekin tuon eggon ,kun muutenkin olet saanut
asiallista hoitoa keskussairaalasta.
miten sinun tk.ssa hyväksytään se että itse katsot marevan annoksesi. kuinka suuria viikkoannoksesi on
minua yritettiin jo mielisairaalaan kun olin itse muuttanut annosta
nyt en enään ole edes kertonut annosten määrää ,kun tiedän että sieltä saa
vain kauheat huudot

kyllä yksityiset lääkäri kulut pitäisi saada takas ,kun keskussairaalassa on tehty hoitovirhe

Ikävää, että teillä on niin negatiivinen kuva tk- lääkäreistä. On kuitenkin totta, että yleensä 99% embolioista lähtee hoitoon oikealla aikataululla -ja itse jos minulla olisi hengitysahdistuksia tai muuta verenkierron ongelmaa, en jäisi odottelemaan vaan olisin ensiavussa ensimmäisenä iltana.

Arvoisa kanssakeskustelija, hhhhhh112

Se on niin helppo tulla nimimerkin takaa arvostelemaan toisia. Jätän kommenttisi kuitenkin täysin omaan arvoonsa, sillä siitä käy ilmi ainoastaan se, että todennäköisesti et ole itse koskaan sairastunut vakavasti. Tai et tiedä mitä on se kun koskee helvetisti, mutta tk-lääkärit eivät tee mitään. Mielenkiintoista olisi myös nähdä lähde mistä olet löytänyt tiedon, että 99% embolioista hoidetaan oikein. Ja pyydän huomaamaan, että jos embolioista 99% hoidetaan oikein, niin 1% kuitenkin jää hoitamatta oikein ja jokainen tähän 1% kuuluva joutuu kärsimään. Lopuksi vielä, että kirjoitin oman tarinani tänne sen vuoksi, että saisin siihen asiallisia vastauksia ja kommenttia ja tukea saman kokeneilta ihmisiltä. Toivottavasti sinusta tuntuu nyt siltä, että kirjoituksesi oli täysin aiheeton. Minua ainakaan ei kiinnosta sinun mielipiteesi tk-lääkäreistä tai se mitä tekisit saadessasi erilaisia oireita. Ei muuta kuin aurinkoista kevättä!

Ja sitten takaisin aiheeseen. Embolikko: Nyt on alkanut palvelu pelata myös tk:ssa ja Marevan-annosta on nostettu tarpeen mukaan. Nyt viimeiset pari kertaa inr on ollu 1,7 ja ärsyttää kun se ei pysy hoitotasolla. En oikein ymmärrä mitä pitäisi tehdä, että se nousisi. Tällä viikolla annos tulee olemaan jo 50 mg. Millaisia annoksia sinä syöt? Ja olisiko jotain ideaa mitä pitäisi tehdä, että arvo nousisi hoitotasolle?

hei sulattelija
pyydä vaan nostaa annostasi jos se on alle 2
minulla annos oli pitkään 70 mg viikossa.
onko sinulla klexsane piikit vielä varaksi , aina kun arvo jää alle 2 pitäisi ottaa
lisäksi sse piikki . koska jos sinulla on vielä hyytymiä jäljellä ,voi tulppa uusia
arvon laskiessa alle hoitotason
tämä on juuri se mitä meidänkään tk,ssa ei ymmärretä.
mutta oletko lukenut hus,in sivuilta sen ohjeen tukoksen hoito ja ennalta
ehkäisy. siinä nämä kerrotaan hyvin selvästi. ota vaikka kopio ja näytä lääkärillesi.
kysy mitä mieltä hän on kirjoituksesta.
tekstin alla on nimet jotka on maan parhaat lääkärit tässä asiasssa

oletko jo töissä ja kuinka voit
minäkin löysin yhden lääkärin joka vihdoin ymmärsi taudin vakavuuden
ja käski ehdottomasti jatkaa marevania.
sanoi vielä jos hän olisi samassa tilanteessa ei hän ainakaan lopettaisi
marevania koskaan.
ainakaan ennen kuin joku pystyy varmuudella sanomaan että lääkityksen voi lopettaa. olen todella tyytyväinen häneen ja hän kirjoittikin minulle lähetteen
juuri sille suomen parhaalle alan lääkärille.
vartun innolla aikaa sinne ,mutta marevania en lopeta ennen sitä.
ja aion muten kertoa kaikki miten tk.ssa kohdellaan vakavasti sairasta
ihmistä
toivottavasti kutsu tulisi mahd pian.

Mielestäni kuukauden Marevan-hoito kuulostaa vähäiseltä. Pitkäaikaisempi olisi järkevä. Sillä tukos voi uusia. Selasin vain viestiketjun nopeasti läpi. Ymmärsin, että olet varsin nuori. Se saattaisi puhua perinnöllisen taipumuksen puolesta, vaikka et muistakaan suvustasi tukostaipumusta. (Ja ainahan voi tapahtua uusi geenimutaatio, vaikka sitä aiemmilla polvilla ei olisi ollutkaan.)

Luin jostain terveyslehden kysymyspalstalta, että on helpompaa toteuttaa Marevan-hoito, kun K-vitamiinin saanti on tasaisen runsasta. Jos välttelee kaikkea K-vitamiinia sisältävää, jo pieni saannin lisäys heikentää hoitotasapainoa. Moni lienee välttelee K-vitamiinia kuin ruttoa, mutta se heikentänee ravitsemusta muutenkin. Kohtuullisuutta kannattaa suosia ainoastaan muutamien vihreiden vihannesten suhteen ja jättää karpalo- ja greippimehut juomatta, sekä syödä marjoja korkeintaan muutaman desin päivässä. Mielestäni ruoka-asia ei ole mahdoton toteuttaa. Hyvä rutiini helpottaa asiaa.

Onko sinulla tukisukat? Nimittäin jos alkuperäinen tukos on ollut pohkeessa ja kulkeutunut sieltä keuhkoon, voisi lääkinnällisten tukisukkien käyttö olla erittäin järkevää. Muistatko oireilua edeltävää pohjeturvotusta ja -kipua?

(Omalla monisairaalla omaisellani oli erittäin laaja nivusen yli yltävä pohkeen tukos, mutta onneksi se ei kulkeutunut keuhkoon, mitä pelättiin. Ja hän ennätti valittaa jalkaa kuukausikaupalla, kunnes tutkittiin jalan valtimot ultralla, ja tukos löytyi sivulöydöksenä laskimosta. Joten sattuman kauppaa tuntuu olevan, vaivaudutaanko tukoksia edes etsimään. Tukisukat ja Marevan määrättiin loppuelämäksi.)

Tsemppiä sinulle, muista olla riittävän vaativa potilas, ja huolehtia oikeuksistasi! Valitettavasti en usko Yasmin-valituksen läpimenoon. Ovat aika kieroja vakuutuslaitoksissa. Taatusti katsovat tukoksen johtuvan muusta kun lääkkeestä.

Hei Embolikko!
Hienoa kuulla, että sinäkin olet vihdoin löytänyt lääkärin, joka ymmärtää tilanteen! Kerro sitten mitä hän sanoo.
Nyt on inr ollut jo kolme viikkoa vain 1,7, mutta eipä ole kukaan puhunut mitään siitä, että Klexane pitäisi ottaa uudellen käyttöön. Marevanin määrää on lisätty joka kerta ja nyt viikkoannos on 10 mg. Jo viisi viikkoa sitten ottivat FiDD-arvon ja se näytti, että tulppia ei enää ole. Joka tapauksessa tietysti vähän huolestuttaa tuo, että arvo ei nouse hoitotasolle sitten millään.

Sairausloma päättyi puolitoista viikkoa sitten ja tällä hetkellä olen työttömänä. Asun toistaiseksi niin pienellä paikkakunnalla, että täältä ei töitä ihan noin vain löydy. Halu muuttaa muualle on kova, mutta tässä vaiheessa se tuntuu hankalalta sairauden hoitamisen takia. Mitä siitä tulisi jos nyt vaihtaisi kotikuntaa ja asuinpaikkaa, pystyisikö hoito jatkumaan katkeamatta välillä? Joka tapauksessa kunto on kohentunut huomattavasti, jaksan yleensä käydä normaalisti lenkillä ja tehdä kotitöitä. Edelleen on päiviä kun kovasti touhuaa, niin illalla tuntuu pientä kipua ja ahdistusta. Tiedä sitten onko se normaalia tässä vaiheessa. Vaikka olenkin saanut keskussairaalassa hyvää hoitoa, minua vähän ärsyttää se, etten saanut sinne minkäänlaista kontrolliaikaa erikoislääkärille. Minusta tuntuu ettei ole mitään hyötyä käydä tk-lääkärin luona, koska siellä ei kuitenkaan tehdä mitään tutkimuksia. Toisin sanoen he vaan arvaavat olenko kunnossa.

Sinulta haluaisin kysyä vielä sellaista, että käytätkö tukisukkia pitkillä matkoilla? Ja pidätkö taukoja niin, että pääset jaloittelemaan?

Hei Sivusta seuraaja!
Ja kiitos kirjoituksestasi :)
Minulle on määrätty Marevan kuudeksi kuukaudeksi, joka on käsitykseni mukaan aika normaali aika tällaisessa tapauksessa. Ja olen tietoinen K-vitamiiinin vaikutuksesta lääkehoitoon ja olen alusta asti pyrkinyt syömään vihreitä tasaisesti joka päivä. Jonkin aikaa arvo pysyikin hoitotasolla, mutta yhtäkkiä putosi liian alhaiseksi, vaikka en ollut muuttanut ruokavaliotani mitenkään. Sehän tässä juuri ihmetyttääkin. Enkä oikein itse tiedä mitä pitäisi tehdä kun olen yrittänyt lisätä kaikenlaisia kasviksia ruokavalioon ja syödä säännöllisesti. Olisi niin paljon helmpompi olla jos arvo olisi sellainen kuin kuuluu.

Minulla ei ole tukisukkia, koska ei ole pystytty varmistamaan, että tukos olisi lähteny jalasta liikkeelle. Minulla ei ollut minkäänlaisia oireita jaloissa eikä ultraäänitutkimuksessakaan löytynyt viitteitä, että tulppa olisi sieltä lähtenyt.

Minäkään en jaksa uskoa, että ainakaan mitään korvauksia tulen saamaan siitä, että tukos johtuu pillereistä. Nimittäin pakkausselosteessa sanotaan, että sivuvaikutuksena saattaa olla veritulppa, eli olen itse ottanut tietoisen riskin ryhtyessäni niitä käyttämään. Kukaan ei voi kuitenkaan asiaa kieltää, sillä lääkärit ovat yksiselitteisesti kirjanneet asian niin, että tulppa johtuu Yasmin-pillereistä. Lähinnä pointtini on vaan se, että haluan tuoda tietoon tapaukseni. Että ehkäisypilleristä voi tosiaankin saada veritulpan.

hei sulattelija
jos sinulla oli hyvät lääkärit siellä keskussairaalassa ,niin voisitko
ajatella että soittaisit sinne lääkärille,
kyllä inr pitää saada hoitotasolle.se voi kuitenkin alkaa siitä noussemaan
kun annokssen nosto ei heti näy arvossa .
saattaa näkyä vasta viikon myöhässä. mutta jos ei ala nousta niin soita sinne keskussairaalaaan ja samallahan voit kysyä siitä loppukontrollista
tämä minun tapaamani viksu lääkäri juuri painotti sitä että ei voi lopettaa
ennen kun joku on todennut turvalliseksi lopettaa

sillä sydäneggolla sen juri pystyy tarkistamaan ja tietääkseni se pitää tehdä
aina ennen lopetusta

äläkä ainakaan tuon alemmas laske

tukisukkia käytän jokapäivä vähintään 2vuotta ja loppuikäni
lennoilla ja pitkissä istumisissa ,esim kokouksset japitkät automatkat

mielestäni se ruokavalio ei niin kauheasti vaikuta inr arvoon
ennemmän vaikuttaa muunmuassa se kuinka paljon veressäsi on vielä
sulamattomia hyytymiä.

Olen kyllä ajatellut, että tosiaankin pitää ottaa yhteyttä sinne keskussairaalaan kun eivät tk:ssa osaa määrittää sellaista annosta, että arvo nousisi. Ja tuossa mun edellisessä viestissä oli virhe, viikkoannos on tietysti 50 mg. Välillä se on ollut jopa 42,5 mg mutta jouduttu ajan myötä nostamaan näinkin korkeaksi.

Todettiinko sulla tukoksen lähteneen jalasta kun joudut tukisukkia käyttämään? Mulle niistä ei kukaan lääkäri oo puhunu mitään, hoitaja vaan sanoi, että sitten pitäisi käyttää jos tulppa olisi jalassa ollut...

kyllä jalassa oli syvälaaskimotukos joka oli jo purkautunut

kuinka usein sinulla on marevan kontrollit
ne pitäisi olla viikon välein tai jopa 2kertaa viikossa jos arvo on noin alhaalla

minulla oli tosiaan jossain vaiheessa 70mg viikossa ja sen lisäksi käytin
napapiikkiä 2kertaa viikossa , niin sillä sain sen nousemaan hoitotasolle

mutta jos mahdollista niin soita sinne keskussairaalaan
tk,ssa ei välttämättä tykätä siitä,mutta jos eivät hoida oikein niin sittenpähän
oppiiivat.
kerron mielelläni omasta kokemuksestani ,jos joku asia vaivaa
ja muutkin saavat osallistua keskusteluun kun vaan pysytään asia linjalla

en todellakaan halua kenellekäään samaa kekemusta jonka itse sain

Hei!
Juuri ennen pääsiäistä kotiuduin sairaalasta. Massiivinen keuhkoembolia molemmissa keuhkoissa. Tämä oli jo toinen kerta, ensimmäinen oli 2009.

SPR:n paketti on tosiaankin vain verikoe/verikokeita, ja siinä tutkitaan kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat mahdolliset veren hyytymiseen vaikuttavat tekijät, mm. perinnöllinen taipumus tukoksiin.

Sydän tulisi tutkia ultraäänellä muutaman kuukauden kuluessa keuhkoveritulpan toteamisesta. Veritulppa rasittaa sydämen oikeaa eteistä ja kammiota saattaen aiheuttaa niiden laajentumaa. Ultralla tämä siis poissuljetaan. Joissakin sairaaloissa sydän ultrataan kahdesti; heti sairaalaan tultaessa ja muutaman kuukauden päästä kotiuttamisesta - näin otoksia pystytään myös vertaamaan.

Keuhkoveritulppa nousee lähes aina jalkojen tai lantion alueelta. Siksi ei ole ollenkaan pöllömpi ajatus käyttää tukisukkia, vaikkei olisikaan pystytty todentamaan, että veritulppa olisi syntynyt nimenomaan jalassa.

Veritulppa tuntuu todellakin olevan vaikeasti diagnosoitavissa. Tampereellahan jokin aika sitten 26-vuotias nainen kuoli, kun Hervannan terveyskeskuslääkäri lähetti hänet keuhkoveritulpan kanssa kotiin. Myöhemmin nainen oli soittanut ambulanssin, mutta unohtanut (?) avata asuntonsa oven, joten ambulanssimiehet eivät päässeet asuntoon sisään, ja nainen löydettiin kuolleena.
Vaikka eipä nuo ambulanssimiehetkään ole tae siitä, että hoitoon pääsisi. Minut ottivat mukaan vasta toisella kerralla ja silloinkin vain siksi, että olin saman päivän aamulla käynyt verikokeissa, joiden tulokset näkyivät ambulanssin henkilökunnalle (kohonnut CPR).
Sairaalassakin lääkäri ensin totesi minulla keuhkokuumeen ja olisi lähettänyt kotiin antibioottikuurin kanssa! Sanoin, että en todellakaan lähde kotiin, kun juuri sinne lyhistyin kun silmissä musteni. Näin siis pääsin osastolle. Sielläkin ehdin olla päivän, ennen kuin minut viimein CT-kuvattiin, ja keuhkoveritulppa viimein löytyi.

Lääkäri vielä mainitsi minun olleen onnekas, kun tukokset ovat jääneet keuhkolaskimoihin. Jos tukos päätyy keuhkovaltimoon tai sydämeen, seuraa kuulemma välitön kuolema. :O

2009 vuonna söin Marevania 6kk, minkä jälkeen se lopetettiin, jotta SPR:n tutkimuspaketti voitiin tehdä (sitä siis EI kuulu tehdä hoidon aikana). Kun sen tulos oli "puhdas", ei Marevania enää jatkettu.
Nyt lääkärit arvelevat, että tulen syömään Marevania lopun ikäni. En siltikään tiedä, mitä ajatella - voinko luottaa, ettei tulppia enää tule...

hei hattivatti

tunnistitko itse oireesi samaksi kuin ekalla kerralla.
ehtikö tulppasi alla kauan vai pääsitkö heti hoitoon
eikö sinulla jäänyt mitään ongelmia silloin kun marevan loptettiin
sinuna soisin mieluusti lopunikäni marevania.
koska tosiaan suomesta ei tahdo löytyä lääkäreitä jotka tunnistaa embolian
luulen että kaikille tarjotaan vain paniikkkihäiriötä diagnoosiksi

oliko sinulla sydäneggo ennen kuin lopetit marevanin
pysyikö inr miten hoitotasolla

jokasairaalassa taitaa olla omat hoitotavat ja kaikki tekevät omastamielestään
juuri oikein
kyllä minulla ainakin luottamus mennyt terveydenhoitoon
ennen tosiaan arvostin lääkärin ammattia ,mutta nyt....

tsemppiä sinulle
pidetään juttua yllä että edes 1 ihminen saisi elämän takaisin
näistä meidän vihjeistä


ja sulattelijalle vielä joko olet saanut inr .n oikealle tasolle

olen samaa mieltä hattivatin kanssa , ettei niistä sukista mitään
haittaa ole . mutta jos lääkäri ei kirjoita niitä sinulle joudut maksamaan ne itse ja hyvät sukat maksavat reilusti yli 100e. mutta huonoja ei kannata ostaa ,kun ne valuvat .

Hei *Hattivattii* ja Embolikko!

Mukavaa saada uusi keskustelija mukaan. Minkä ikäinen olet ja onko selvinnyt minkä takia sait ensimmäisen tulppasi 2009? Ja samaa kyselen kuin Embolikko, olivatko oireesi samanlaiset nyt toisella kerralla?

Jouduin käymään viime viikon maanantaina keskussairaalassa päivystyksessä, koska hengenahdistus palasi oltuaan poissa viikkokausia. Otettiin tavalliset verikokeet, keuhkoröntgen ja valtimoverinäyte. Mitään ei selvinnyt, ei hyvässä eikä pahassa. Ja nyt ahdistus on mennyt jo ohi, sain allergialääkkeet, eli oli varmaan vaan siitä johtuvaa. Ottivat siellä myös inr-arvon ja se oli nyt noussut hoitotasolle ollen 2,0. Lääkäri tosin nosti vieläkin annosta, jotta arvo ei enää pääsisi tippumaan hoitotason alle. Viime viikolla annos oli 55 mg. Tänä aamuna kävin taas verikokeessa omassa tk:ssa, saa nähdä millaisen annoksen määräävät. Ja olen siis, yhtä kahden viikon väliä lukuunottamatta, käynyt viikon välein verikokeessa.

Minua kyllä ihmetyttää kovasti, että kukaan ei ole puhunut minulle, että sydän pitäisi ultrata uudestaan. Se on tehty minulle kaksi kertaa: seuraavana päivänä diagnoosin saamisen jälkeen ja toisen kerran 6 päivää diagnoosista kun kävin päivystyksessä. Mutta että pitäisi vielä tehdä. Ja minua harmittaa kun en muistanut asiasta erikoislääkäriltä kysyä, kuten en niistä sukistakaan. Vaikka muuten olenkin saanut hyvää hoitoa, minua häiritsee se, että mitään kontrolliaikaa en ole saanut erikoislääkärille. Kävittekö te kontrollissa jossain vaiheessa?

Siitä on kyllä ollut puhetta, että SPR:n tutkimuspaketti tehdään sitten kun Marevan loppuu eli elokuussa.

On kyllä mukavaa, että täältä on löytynyt saman tilanteen kokeneita ihmisiä. Pidetään edelleenkin yhteyttä! Ja *Hattivatille* tsemppiä toipumiseen!

Hei kohtalo kaverit!
Minulla oli syvä laskimotukos 6 v sitten ja diagnoosihetkellä minulla oli jo laaja-alainen keuhkoembolia.Marevan ja Klexane hoidot alkoi heti diagnoosin jälkeen ja Marevan jatkuen aina 6 kk.
Kävin sisätautilääkärillä arvioittamassa onko Marevan turvallista lopettaa..ja sain vastauksen.että ilman muuta..sairaus on hoidettu.
Lopetuksesta 2 kk kuluttua minulle tehtiin SPR:n hyytymäpakettitutkimus, jossa ei löytynyt selittävää tekijää. Kuitenkin samainen pohkeeni kipeytyi juuri samaan aikaan ja samassa kohdassa oli uusi laskimotukos.
Uusinta oli itselle suuri järkytys ja pelko kuolemasta oli lähempänä kuin aiemmin.
Silloin aloitettiin Marevan ja tällä kertaa loppuelämäksi. Tuomio tuntui todellakin elinkautiselta ja olin tuolloin 35v. Mutta nykyisin Marevan kuuluu osaksi minua, en uskaltaisi elää ilman!! Vuosi meni totutellessa ajatukseen. Marevania kuluu viikossa 70mg ja sillä arvot ovat lähes poikkeuksetta 2,3-2,5.
Tsemppiä kaikille kohtalokavereille ! Marevanilla on ikävä maine, mutta se on mainettaan korvaamattomampi lääke toisille!

Heipä hei,

itselläni oli viime vuonna keuhkoissa pari tulppaa. Ja ihan e-pillereistä johtui. Ja niistä voi hakea korvausta ja niistä myös sitä maksetaan. Se, että selosteessa lukee mahdollisesta tulpasta ei tarkoita sitä, etteikö korvausta makseta. Pillereitä, kun tyrkytetään yhe nuoremmille. Että korvaushakemus menemään.

Hei Tromboosi ja Jaelyn!

Sitä minä olenkin miettinyt, että mikä peruste sille Marevanin 6 kk:n hoitoajalle oikein on. Miten kukaan voi sanoa, että lääke on auttanut eikä tulppia tule uudestaan ilman lääkitystä? Tromboosi, miten sisätautilääkäri totesi, että voit lääkket lopettaa? Miten sinua siis tutkittiin tuolloin? Oletko sinä Jaelyn päässyt Marevanista eroon, eikä uusia tulppia ole ilmaantunut?

Joka tapauksessa aion lääkevahinkovakuutuspoolille asiasta ilmoituksen tehdä. Onhan tästä sairaudesta kuluja tullut ja sikäli olisi mukava korvausta saada, mutta ennen kaikkea haluan, että jokainen tällainen tapaus tulee tietoon ja aion oman korteni siihen kekoon kantaa.

Heippa kaikki kohtalontoverit!

Ihan pakko kirjoitella myös omat kokemukseni emboliasta. Mulle tuli keuhkoembolia kuin salama kirkkaalta taivaalta n. 2,5 kk sitten. Ei ollut mitään oireita ennen sitä, alkoi vain hengitysahdistus ja lyyhistyminen. Onneksi satuin olemaan julkisilla paikoilla! Siitä sitten sairaalaan, jossa olin 6 pvää. Klexanet ja Marevan aloitettiin heti. Nyt 6 kk Marevania ja tukisukat. Sain sairaalasta heti pitkät tukisukat, joita pidin 2 kk ja nyt mulla on lyhyet sukat seur. 2 vuotta. Ja niitä on ehdottomasti pidettävä vaikka ei jaloista enää löytynyt ultrassa mitään. No ei kai kun ne oli lähtenyt liikkeelle... Ekat sukat sain sairaalasta, nyt sitten lyhyet menee omaan piikkiin ja ne on uusittava puolen vuoden välein.

Mulle tehtiin kanssa SPR:n tutkimus heti sairaalassa sinne jouduttuani ja ei ole suvun puolelta rasitteita, joten lääkärikin kirjoitti epikriisiin, että ainoastaan estrogeenihormonit ovat aiheuttajana. Olen syönyt pillereitä yli 13 vuotta. Nyt ei enää koskaan niitä.
Olen laittanut myös korvaushakemuksen menemään,mutta katsotaan kuinka käy. Haluan myöskin että näistä asioista puhutaan ääneen, niin paljon e-pillereitä annetaan nuorille ekaksi ehkäisymenetelmäksi. Okei, eihän kukaan ole pillereitä työntänyt suuhuni, mutta en kuitenkaan häviä mitään jos haen korvauksia sairaalakuluihin ja tukisukkiin yms. yms.

Itse pääsin aika nopeasti töihin takaisin, olin kaiken kaikkiaan 5 vko sairaslomalla. Rintakipua kesti ihan jumalattoman pitkään, enkä vieläkään koe olevani valmis esim. salille. Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä kyllä jo ihan normaalisti. Uskoisin, että hyvän peruskuntoni ansiosta olen selviytynyt sairaudesta melko nopeasti. Kyllä ärsyttää se, ettei pystynyt sairastumisen alussa liikkumaan juuri yhtään, niin huonoon kuntoon menin. Yksi pikku lenkkikin teki heti pahaa. Nyt tässä on menty ihan oman kehon kuuntelemisen mukaan päivä kerrallaan. Mutta se on tietysti pääasia, että sain ajoissa hoitoa ja oikeanlaista. Hoitajat sairaalassakin puhu, että hyvä kun sait ajoissa hoidon. Mullahan oli molemmat keuhkot tukoksia täynnä eli laajin mahdollinen.

Jotenkin en vain vieläkään oikein usko mitä meinasi tapahtua, niin lähellä oli kuolema...Jotenkin kuitenkin pelottaa ajatus, että tulpat voi uusia, koska niin monella on kokemuksia niistä. Ja elokuussa selviää jatketaanko Marevania vai ei....

Omat kokemuksenii tk:n toiminnasta ovat hyvät, homma pelaa hyvin ja oma INR on pysynyt melko hyvin hoitotasolla, paitsi nyt viimeksi on "vain" 1,8 ja Marevanmäärää lisättiinkin heti ja verikokeeseen myös kutsu aiemmin kuin normaalisti. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsellaan :))

Kannattaa erottaa toisistaan riskitekijä ja aiheuttaja. Myös pelkästään naissukupuoli lisää riskiä, samoin tupakointi ja edeltävät sairastelut. Tarkoitan vain, että voi olla vaikeata osoittaa, että ilman e-pilleriä ei mitään olisi tapahtunut. Lisäksi geneettiset syyt ja elämäntavat vaikuttavat.

Minunkin lääkärini on ykskantaan todennut, että e-pillerit ovat keuhkoembolian aiheuttaja. Sekä nyt että varsinkin Marevanin lopettamisen jälkeen tärkein hoito on, että en enää koskaan käytä pillereitä. Minulle ei tosin vielä ole tehty SPR:n tutkimuspakettia, että geneettisestä perimästä ei vielä ole tietoa. Mutta epätodennäköiseltä näyttää, että olisin tukoksen saanut ilman pillereitä. Että tältä pohjalta korvaushakemus vetämään.

Maaliskuun tulppa - kuinka usein käyt verikokeessa? Ja millainen on ruokavaliosi, sisältääkö sen paljon kasviksia? Tai miten muuten syöt? Kun itselläni se INR ei ole oikein hoitotasolla pysynyt ja kun sitä ihmettelen, huomio kääntyy aina ruokavaliooni, että syy löytyy sieltä. Olen nyt alkanut pitää ruokapäiväkirjaa, että sieltä voin sitten katsoa miten ruokailu vaikuttaa INR:iin :) Huomenna taas kokeeseen, kuten joka maanantai...
Tuo sinun sairastuminen kuulostaa kyllä hurjalta, että ei ollut mitään ennakko-oireita! Kun kerran tukisukat sait, niin ilmeisesti pystyttiin toteamaan, että tukos on lähteny jalasta liikkeelle? Saanko vielä udella, että millaista työtä teet, että pystyit sinne noin nopeasti palaamaan?

Ihanaa alkavaa kesää kaikille! :)

Alkuun kävin verikokeissa tiuhempaan eli noin viikon välein, nyt sitten oli viimeisin pisin väli olikin 3 viikkoa...ja nyt viimeksi kun sain tuloksia (1,8), tulikin kutsu terkkarille aiemmin eli heti viikon päähän edellisestä. Näköjään on se kuvio, että jos arvo tippuu mittausvälit tihenee. Ja tietty alkuun oli ymmärrettävistä syistä nopeammalla aikavälillä verikokeet.
Ruokavaliosta en ole oikeastaan hirveästi muuttanut mitään, syön melkein kuin aiemminkin..kasviksia olen syönyt nyt ehkä kuitenkin vielä enemmän kuin aiemmin. Olen tietoisesti jättänyt kokonaan kuitenkin salaatin esim. pois. Ja vältellyt joitain Marevan-lääkepakkaus ohjeessa olevia tuotteita esim. just salaatti, herneet, kaalit yms. Kun niiden kanssa pitäs sitten olla tarkkana että syö periaatteessa saman verran joka päivä. Ja esim. herneet tai kaalit eivät kuulu jokapäivääni :) Se on kyllä totta, että veriarvot saattaa heitellä aika paljon johtuen just tosta ruokavaliosta. Toi ruokapäiväkirja on hyvä juttu! En ite kyl oo käyttänyt sitä, vois harkita....

Itselleni isoin opettelu on ollut riittävä vedenjuonti. Olen nyt tehnyt niin, että mittaan aamulla kahteen isoon puolentoistalitran pulloon veden ja juon ne päivän aikana tasaisesti. On muuten hankalaa oikeasti tietää paljonko on juonut. Ja nyt kun olen töissä, juon sen yhen ison pullon työaikana ja sitten kotona toisen.

Tosiaan silloin heti sairaalassa ultrattiin jalat, ei löytynyt mitään mutta lääkäri sanoi että ilman muuta sukat heti jalkaan ja niitä pidetään kauan että vähentyis uusimisriski. Lääkäri sanoi että tulpat lähtee usein jalasta jos ne tärähtää keuhkoihin. Jotenkin näihin sukkiin alkaa tottumaan, mutta entäs sitten kun tulee armottomat kesähelteet???!!!
Olen työssäni esimiesasemassa ja ehkä tuo vastuukin "pakotti" aikaisin töihin. Teen istuma/seisomatyötä aika 50/50. Olisin varmaankin saanut vielä lisää sairaslomaa, mutta halusin palata nopeasti töihin ja olihan kuntokin melkolailla hyvä. Rintakipua kesti kuitenkin monta viikkoa, nyt ei onneksi enää sitäkään.

Hyvää kesää ja jaksamista sinne! :)
Maaliskuun tulppa

Kävin taas tänä aamuna verikokeessa, huomenna tulee tulos. Toivon mukaan arvo olisi viimeinkin noussut kunnolla hoitotasolle. Viime viikon Marevan-annos oli 65 mg. Määrä on todella suuri, mutta ei voi mitään kun pienempi ei vaan tehoa.

Mä olen tehnyt vedenjuonnin kanssa samalla tavalla, että mittaan aamulla veden pulloihin ja juon ne päivän aikana. Ei sitä oikeasti muuten voi tietää paljonko on juonut.

Tämä sukka-asia on taas yksi hämmästyttävä ero hoidossa. Minulle kun sanottiin, että sukkia ei tarvitse käyttää, koska ei voitu osoittaa, että tukos olisi lähteny jalasta. Lääkäri sanoi vain, että marketista saatavat sukat riittävät pidemmillä auto- tai lentomatkoilla. Muuten en tukisukkia tarvitse ollenkaan.

Sellaista vielä kysyisin sinulta Maaliskuun tulppa, että onko sinulla kontrolliaikaa sisätautilääkärille esim. silloin kun Marevan on tarkoitus lopettaa? Kun itseäni on koko ajan ihmetyttänyt se, että minulle ei annettu keskussairaalasta kontrolliaikaa. Ja onko sinun sydämesi ultrattu, ja onko ollut puhetta tullaanko sitä tekemään vielä uudestaan?

Juu tota mäkin mietin, ettei sun tartte käyttää tukisukkia ollenkaan?!? aika erilaisia mielipiteitä on lääkäreillä....Ja mulla on taas ihan ehdoton käyttöpakko sukille!

En ole saanut mitään jatkoon viittaavia ohjeistuksia lääkäriltä...täytyy varmaan soitella lähempänä kun Marevan on loppumassa että mitä teen...Sydän ultrattiin silloin samana päivänä lääkärissä kun pääsin kotiin, silloin kaikki ok. Jatkosta en tiedä otetaanko vielä. Siispä on muitakin jotka ovat saaneet yhtä leväperäiset ohjeet jatkon suhteen! Täytyy itse olla sitten aktiivinen ja ottaa lekuriin yhteys.

Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen hoitoon, jota keskussairaalassa sain, mutta tosiaan tämä jatko onkin sitten mennyt vähän sinne päin. Tosiaan itse pitää jaksaa olla aktiivinen. Ajattelin kyllä itsekin sitten ottaa yhteyksiä kun Marevanin lopettamisen aika lähenee.

Mulla ultrattiin sydän heti seuraavana päivänä kun diagnoosi oli tehty, se oli maanantai. Ja sitten toisen kerran lauantaina kun menin päivystykseen "rupinan" (joka johtui nesteestä keuhkopussissa) ja hengenahdistuksen vuoksi. Sydän oli ihan kunnossa. Mietin vaan tuota ultraamista vielä jatkossa, joku kun siitä täällä keskustelupalstalla puhui...

Tiedä sitten mihin perustavat näkemyksensä sukkien tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen. Mielenkiintoinen ero on kyllä. Saanko udella, että missä päin Suomea sinua on hoidettu? Itse olen ollut Keski-Suomessa.

Minua on hoidettu Etelä-Suomessa mutta ei pääkaupunkiseudulla, en viitsi tarkkaan kertoa koska korvausasiat ovat kesken..

Näyttää muillakin olevan ongelmia taitamattomien tk-lääkäreiden kanssa. Minulla myös ei INR-arvo mitenkään nouse hoitotasolle. Tk-läärin antamat Marevan-ohjeet ovat minusta kummallisen poukkoilevat. Klexanet tulevat liian kalliiksi käyttää viikkotolkulla.

Hei kaikille!

Kesä on kauneimmillaan, mutta mitä teille kuuluu? Rullaako elämä mukavasti eteen päin vai onko tullut takapakkeja?

Itselläni menee ihan hyvin. Inr on ollut nyt jo kaksi kertaa peräkkäin hoitotasolla, jee! :) Ja riittää siis kun käy kahden viikon välein kokeessa, koko kevään ja alkukesän kävin viikoittain. Se pääsiäiseltä tuttu hengenahdistus on taas palannut. Tänään kävin lääkärissä ja määräsi inhalaattorin, josta nyt pumpataan avaavaa lääkettä ja kortisonia. Jos tuo tehoaa, niin ilmeisesti ei sitten enää liity emboliaan, vaan voipi olla sitten astma. Mutta näillä mennään, pääasia että veritulppa alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Enää 1,5 kuukautta Marevania :)

heippa vaan kamuille

täällä embolikon kuulumisia
olen saanut ohjeet marevanin lopetukseen liittyviin tutkimuksiin , siis ne sain sieltä hyksistä ,kuten aiemmin kirjoittelin
verisuonet tarkistetaa ultralla ja dimeeri otetaan sekä hyytymis tutkimuksesta uusitaan yksi osatutkimus. siis jos ne kaikki on ok niin marevanin voi lopettaa.
ihmetyttää tosin miksi se tutkimus tehdään taas ennen lopetusta, vaikka ohjeissa mainitaan että se pitää tehdä 5viikoo jälkee.
nämä tehdään kesän aikana
olen menossa isoon tekonivelleikkaukseen ja onneksi löysin sen ihanan lääkärin joka ymmärsi ettei tämä ole leikin asia ja laittoi tutkimuksiin
hän muös käski jatkaa marevania leikkaukseen saakka
vaikka tutkimukset näyttäisi normaaleilta

ole sulattelija vaan tarkka tuon hengenahdistuksen kanssa, koska mullakin oli sitä vielä 1/2vuoden päästä

Sullehan on luvattu vaikka mitä tutkimuksia. Mulle on puhuttu ainoastaan siitä SPR:n hyytymispaketista, vai mikä se nyt olikaan... Joka tapauksessa Marevan loppuu elokuun puolivälin tienoilla, sit odotetaan kuukausi, jonka jälkeen tehdään hyytymispaketti ja jos mitään ei näy, Marevan on taakse jäänyttä elämää.

Kävitkö Embolikko lääkärissä hengenahdistuksen takia? Jos kävit, mitä sanoivat siitä? Olen kyllä itse tullut vähän siihen tulokseen, että tämä hellekin voi aiheuttaa ahdistusta, koska on niin lämmin ja painostava ilma, että ihan terveelläkin on tukala olla. Mä nyt testaan sitä lääkettä ja menen 3 viikon päästä takaisin, saa nähdä mitä silloin tapahtuu.

hei sulattelija
mähää sanoin tos aiemmin et sain tosi ihanan ja ihan sattumalt .hän
tosiaan haluaa varmistaa kaikki riskit ennen leikkausta.
mä oon syöny marevanii yli 2v. ja hän halus että sit jatketaa leikkauksee saakka. ja me kaikki ollaa sit riskiryhmää jatkossaki kun marevan lopetetaa. siis kaikissa isoissa toimenpiteissä vähintään 4viikkoo piikkei napaa .

oletteko jo lukenut sen husin sivun . tukoksen hoito ennalta ehkäisy.
siis kaikille tukoksen sairastaneille PITÄÄ olla lopun ikää voimassa oleva resepti napapiikkiin.
tuolla sivulla kyllä kerrotaaan se hyvin tarkasti milloin sitä tarvitaan.
marevanin aikana silloin kun inr jää alle hoitotason . marevanin jälkeen
aina altistavissa tilanteissa, pitkät lento ja automatkat pitkät istumiset kokouksissa ym, yli3pv vuodelevot.
näistä yritin valistaa tk lääkäriäni ,mutta hän ei edes halunut keskustella asiasta.
nyt olen iki onnellinen että löysin hyvän lääkärin ja hyksistä tulikin sitten ohjeet jotka oli juuri samat mitä yritin lääkärilleni neuvoa
ja sieltä sain myös nuo jatkotutkimukset

ja tuosta hengenahdistuksesta kävin lääkärissä,en tiedä tapaustasi ,mutta minulla ainakin liittyi emboliaan ,oli myös rintakipuja ja inr laski sen jälkeen reilusti .
sitten kun sain taas arvot kohdilleen oireetkin loppui.
2viikon päästä minulla on ajat noihin jatkotutkimuksiin ja sitten olen taas viisaampi

hyvää kesän jatkoa kaikille t, embolikko

Minun tarinani lyhykäisyydessään: kävin viime kesänä (yksityisellä) lääkärillä ja kuvailin oirettani "tuntuuu kuin hengittäisin lyhyesti", lisäksi oli pientä yskää mutta ei muuta. Aiemmin keväällä oli ollut usein pohjekramppeja. Noin puolentoista viikon jälkeen yhtenä yönä en saanut nukuttua panacodista ja burana 800 ottamisesta huolimatta (kipu makuuasennossa paheni). Päivystykseen jossa katsottiin keuhkokuvat, happisaturaaritio ja tulehdusarvot - ei muuta kuin lähetettiin kotiin syömään buranaa lihaskipuun. Samana iltana uudestaan lääkäriin (yksityinen) hartiapiston ja kyljessä tuntuvan kivun takia. Paljon tutkimuksia (ultraa, verikoetta ect) ja kipulääkettä piikkinä. Ei apua. Kipu paheni aina makuuasennossa mutta päivällä olin lähes oireeton (tosin hengästyin helposti). Sain antibiotit, kipulääkkeitä ja ohjeen käydä tulehdusarvokontrollissa kolmen päivän päästä.

Kivut makuuasennossa pahenivat päivä päivältä ja hartiapisto siirtyi toiseen hartiaan. Kun menin tulehdusarvokontrolliin olivat kivut jo melkoiset. Lääkäri ihmetteli kovin oireitani ja ratkaisevaksi jutuksi nousi juuri tuo makuuasennossa paheneva kipu josta "keksi" että keuhkoperäinen ongelma. Lähete sairaalaan. Koko päivän odottelun ja TT-kuvannuksen jälkeen todettiin: keuhkoembolia ja infarkti molemmissa keuhkoissa. Klexanet, SPR:n testit jne. ja alkuun 6 kk marevania. Koska altistavia tekijöitä ei ole, lisäksi erilaiset syöpätutkimukset (rinta, keuhko, munasarja)

Sydän ja jalat ultrattiin, ei mitään poikkeavaa. Kävin myöhemmin syksyllä kahdella eri yksityisellä joilla selkeä näkemys, että marevania tulisi syödä vähintään 12 kk kun kyseessä idiopaattinen keuhkoenbolia. Toinen lääkäri sanoi kysyessäini, että kumpi on todennäköisempää se ettei uutta tulppaa tule vai että tulee. Lääkäri vastasi "jos olisin sinä, söisin marevania loppu elämäni"

Koska jaloista ei löytynyt mitään, en missään vaiheessa ole käyttänyt tukisukkia, koska lääkärit eivät nähneet siihen syytä.

Lopetin marevanin pari viikkoa sitten ja odottelen kuukauden jolloin FIDD - koe. Jos se on normaali ei marevania jatketa. Ensimmäisten oireiden ilmaantuessa ikää minulla oli 38 v. Urheilin säännöllisesti, eikä minulla ollut mitään altistavia tekijöitä taustalla... joka ilmeisesti teki diagnoosin tekemisen hankalaksi...

Katsotaan miten tarina jatkuu .... :)
Tsemppiä kohtalotovereille!

kertokaapa välillä kuulumisianne
varsinkin jotka olette lopettanut marevanin
onko tullut ongelmia ja jos niin mitä
joko sulattelija on lopettanut

itse olen käynyt aiemmin mainituissa tutkimuksissa ,mutta tuloksia ei ole vielä kuulunut. soittelivat vaan että on myöhässä.

Keuhkoembolia - laaja-alainen

Hei. Pääsin 3 päivää sitten sairaalasta. Diagnoosi laaja-alainen keuhkoembolia =( Nyt on Marevan-hoito 2 x 5mg aloitettu ja viikon laittoivat Klexanea mahapiikkinä. INR-arvo oli tänään 4.4. ja käskettiin lopettaa pe-su kokonaan ko tabletti ja maanantaina laboratorioon.

Miten aloititte kuntoutuksen ja kuntoilun? Itsellä huonot jalat enkä voi kävellä =(

Mitään ei neuvottu täällä Savonlinnassa jatkokuntoutuksesta yms. sairaalassa =( ja odottelen ruokavalio-ohjeita rav.terapeutilta.

Hei!

Sairastin keuhkoembolian vuonna 2003. Se tuli epäonnistuneen sappikivileikkauksen kylkiäisenä. Keuhkoista tukos siirtyi sydämen alaonttolaskimoon.
Olin kaikkiaan sairaalassa viisi viikkoa, siitä teholla kolme viikkoa.

Minulla on geneettinen perimä, se todettiin samalla sairaalareissulla. Siksi syön Marevania loppuikäni.
En ole kokenut sitä rasitteena. Jos hoitotaso alhainen/korkea, sitten vaan muutetaan annostusta! - ei se ole sen vaikeampaa.
Toki ainaiset labrareissut (joskus) ottavat päähän, mutta minkäs teet - ja ne ovat osa elämää! Välillä siellä käydään viikon välein, joskus - todella harvoin! - voidaan väliksi määrätä kuusikin viikkoa!

Oli kiinnostavaa lukea tältä palstalta, että sydän pitäisi tutkia keuhkoveritulpan jälkeen. Ei minulle ainakaan ole tehty ko tutkimuksia; ei vaikka tulppa eteni sydämeen.

Hei!

Minä en ole päässyt Marevanista vielä eroon. Alkuperäinen suunnitelma oli, että lääke loppuu nyt elokuun puolivälissä, mutta koska INR ei ole tahtonut pysyä hoitotasolla, lääkäri päätti, että hoitoa jatketaan joulukuulle asti. Tämä uusi ajankohta johtaa siitä, että arvot ovat olleet kunnossa kesäkuun puolivälistä saakkaa, ja siitä lasketaan se puoli vuotta.

En olisi edes ollut valmis vielä lopettamaan Marevania, sillä minulla on edelleen kiputuntemuksia rinnassa silloin tällöin. Onkohan se normaalia? Kuinka pitkään teillä muilla on ollut oireita sairastumisen jälkeen? Nyt tosiaan syödään lääkettä joulukuulle asti ja katsotaan tilanne sitten uudestaan.

Embolikko, sinä ilmeisesti käytät edelleen Marevania?

Hei, tulin pitkästä aikaa tänne katsomaan onko joku kirjoittanut. Kiva, että on tullut monia kirjoituksia. Itse en ole jaksanut ja voinut hyvin.

Vastailen kysymyksiin: minun oireet oli 1. päivänä se, että en jaksanut kävellä nukkumaan olohuoneesta makuuhuoneeseen. Oli niin paha olo että pelkäsin, mutta vain rukoilin enkä sanonut miehelleni mitään. Olin pari päivää sitten muuttanut toiseen huoneeseen kun c-pap laite äänteli liikaa ja mieheni ei saanut nukuttua. Minulla on siis uniapnea. Ja useita yli minuutin pituisia katkoksia hengityksessä. Huomaan, että joskus myös päivällä pidätän hengitystäni enkä hengitä hyvin. Lapsena jo pidätin hengitystäni enkä halunnut hengittää samaa ilmaa jos joku ilkeä ihminen istui lähellä. Seuraavana päivänä en saanut kovin hyvin hengitettyä, joten mietin soittaisiko terveyskeskukseen. Mieheni pakotti soittamaan ja sain ajan klo 18 illalla. Jo klo 21 olin hoidossa ensiavussa ja otettiin thorax, jossa ei näkynyt mitään. Sitten viipalekuva varjoaineella, ja siinä näkyi laaja-alainen keuhkoembolia. Isku tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En tajunnut miten hengenvaarallinen tilanne oli ollut kysymyksessä. Olisi ollut minuuteista kuulemma kiinni hengenmeno, mutta sydän kesti sen, kun oli kyse laskimoveritulpasta eikä valtimoveritulpasta. Sydämeni oikea kammio on vain hieman laajentunut, vasenta ei näkynyt kunnolla, mutta kardiologi oletti sen olevan kunnossa. Heti aloitettiin Klexane joita pistettiin koko sairaalassa oloajan. Marevan vaihteli 2 - 0 annoksella ja INR 1.5 - 4.4. Lähdin siis sairaalasta 11 päivän jälkeen kotiin ja kotona arvot heitteli 1.6 - 4.4. ja lääkitys oli 0 - 1½. Nyt INR on 2 ja taas huomenna labo. Huomenna aloitan myös yksilöllisen verivoimistelun Casinolla, sain siihen lähetteen terveyskeskuslääkäriltä, joka määräsi sen puhelimessa epikriisin ja haastattelun perusteella, kun osasto 4A:n hoitava lääkäri ei sitä kirjoittanut. Hain myös invataksia, kun kävelen rollaattorin avulla ja seiniä pitkin - varsinkin aamut ja illat on täyttä tuskaa. Terveyskeskuslääkäri kertoi soittaessaan, että lihasten hapenottokyky on heikentynyt ja siksi olen tässä kunnossa, kun sairauskohtaus on ollut valtavan raju. Sitä on vaikea käsittää, kun en tuntenut kuin vähän hengenahdistusta ja yskin pientä höyhenyskää ensimmäisellä viikolla. Nyt on yskä lähes loppunut. Istun tietokoneella 15h päivässä ja opiskelen jatko-opintoja yliopistolla, ja jalat ovat suorassa sohvapöydän puilla. Vasta terveyskeskuslääkäri neuvoi pumppaamaan nilkkoja, niin veri alkaa kiertää kuten kävellessä, koska jalkapöydät turpoavat valtaviksi illan päättyessä, ovat kiiltävät pallonmuotoiset. Hän myös lupasi kirjoittaa todistuksen invataksiin, jos siitä tulee hylky epikriisin perusteella, siinä kun lääkäri ei ottanut kantaa invataksiin. Minä hölmö itse luovuin invataksista 2 vuotta sitten kun halusin kuntoutua siitä pois, olin käyttänyt sitä 10 vuotta vasemman nilkan ja BMI:n ollessa lähes 60. Olen laihtunut noin 30kg mutta silti BMI on tuota luokkaa. Odotan kuntoutukselta paljon. Olen halukas myös hankkimaan kotiin kävelymaton, mutta siinä on painoraja ja vielä ainakaan en pystyisi sillä kävelemään. Nyt pumppaan nilkkoja ja mietin uskaltaisiko hieromatyynyn ottaa selän taakse. Ostin sellaisen jouluksi itselleni. Tulisikohan siitä ongelmia ja tulppavaara? Onko teiltä kielletty hieronta? Odotan kovasti kirjoituksianne.

Hei Embolikko!

Toivotan sinulle onnea leikkaukseen! Tule sitten tänne kertomaan, miten sujui ja pääsetkö Marevanista eroon.

Minä olen nyt vihdoin päässyt sairastumisen jälkeen takaisin "normaaliin elämään". Muutin pääkaupunkiseudulle ja aloitin työt. Töissä oleminen tuntuu kyllä todella hyvältä, vaikka olisi kuinka kiirettä ja joutuu juoksemaan tms. niin silti ei ole mitään oireita. Hoitopaikka tietysti vaihtui myös muuton myötä, mutta hyvin on mennyt. Samalla tavalla toimii kuin edellisellä kotipaikkakunnalla.

Pistetäänpä oma kokemus joukkoon.

Vuoden alussa oli kuntoilemassa ja tapaturman seurauksena jouduin tekemään äärimmäisen ponnistuksen. Tuloksena yhden kaulavaltimon sisäseinämät repesivät kun siellä oli tukos.

Hoitona Marevan tukoksen pois saamiseksi ja sitten se hauskuus alkoikin. Ensin mentiin noin 75mg annoksella per viikko ja kaikki ok. Kun kuitenkin harrastan kuntoilua sun muuta koko ajan, reagoi Maarevan luonnollisesti herkästi ruokavalioon. Tuolla 75mg viikkoannoksella INR oli yleensä 2.2-2.5 alueella.

Join kesällä pari "talon lonkeroa" ja INR arvo oli yhtäkkiä yli 5. Ei tässä mitään, homma hoitui....mutta kun aloitin pari viikkoa sitten normaalin ruokavalion painon pudottamiseksi (ruokavalio jota ole käyttänyt vuosia menestyksekkäästi), reagoi Marevan mielenkiintoisesti. INR oli yli 10 ja se reagoin kahteen asiaan: ruokavalioon sekä akillesjänteen erittäin pahaan tulehdukseen. Hoitona keskussairaalassa vähän litkuja (K1?) suoraan suusta sisään...ja kun se alkoi vaikuttamaan alle tunnin sisällä, leposyke nousi 105:een.

Whoa! Tarina jatkuu sillä seuraavana tiedossa taas kontrollia keskussairaalassa ja täytyy myöntää, että tuo Marevan vähän turhan herkästi reagoi ja toimii - ainakin meikäläisen kropassa. :|

Hei Anon Ymous!

Ja kiitos tarinastasi. Huh huh, ei voi muuta sanoa. Ja minä olen luullut, että minun inr on hankala tapaus. Millainen tämä sinun ruokavalio, joka aihetti inrin nousun oli 10, on? Ja miten se eroaa siitä mitä siihen asti olit Marevanin kanssa käyttänyt? Mitä ruokavaliota olet käyttänyt sen jälkeen kun inr ponnahti yli 10?

Onko Marevan sinulla pysyvänä vai onko toiveita, että se lopetetaan jossain vaiheessa?

Ruokavalio on täysin proteiinipainotteinen ja siitä on poistettu kaikki hiilihydraatit. Se kestää aina tapauksesta riippuen 2vko => ja nyt sen pituus on varmaan 4-8vko, riippuen tuloksista. Paino lähtee putoamaan aloituksen jälkeen todella nopeasti ja ensimmäisenä lähtee nesteet. Kun ruokavalion lopettaa, tulee takaisin noin 2-3kg joka on ihan normaalia.

Sanottakoon, että kun lääkärit antoivat litkuja suun kautta, eivät ne tehonneet. INR oli edelleen 4 tuntia sen jälkeen yli 10, kyseisen keskussairaalan laboratoriossa ei riittänyt skaala pidemmälle. 20 tuntia ensimmäisen "vastalääkkeen" antamisen jälkeen ja noin 12 tuntia sen jälkeen kun "vastalääkettä" annettiin suoraan suoneen, INR oli vielä 4.9.

Minulla normaali ruokailu sisältää paljon vähärasvaisia ruokia. Broileria, 10% jauhelihaa, vihanneksia, seitiä ja sen sellaista. En ota mitään vitamiini lisiä enkä muitakaan vaan otan kaikki kehon tarvitsemat aineet normaalista ruoasta (eli olen aika tarkkaan hommat tutkinut). Kun sitten siirryn ruokavaliolle, sen sisältö on todella niukka sekä sisältää todella vähän käytännössä kaikkea.

Ehkä sen takia INR reagoi rajusti, mutta kuitenkin todettakoon, että ole muutaman päivän liikuntakiellossa, koska akillesjänne on todella pahasti tulehtunut sekä turvonut ja myös muut nilkan nivelsiteet jne ovat turvonneet ja tulehtuneet kaiken muun seurauksena. Nämä sitten yhdessä ovat aiheuttaneet todella korkean INR:n ja kyllähän sairaalan henkilökunta vähän katseli, että onko kaveri kunnossa....

Ei muuten mitään, mutta jos esim. akillesjänne katkeaisi nyt yhtäkkiä, niin voisi tulla vähän ikävä tilanne....muutenhan tämä on vaan rauhallista elämistä ja television katselua saa vain harrastaa XD

Hei!

Itsekin olen miettinyt tuota vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta en ole uskaltanut kokeilla, koska olen peännyt, että inrin kanssa käy juuri noin. Se kun ei taida kovin suuria ruokavaliomuutoksia kestää. Miten arvo on nyt asettunut?

Minulla oli inr viime viikolla ensimmäistä kertaa hoidon aikana yli hoitotason, 3,5. Ei vielä mitenkään kovin paha, ja jotenkin tuntuu paremmalta, että se on liian korkea kuin että jos olisi liian matala. Ja ärsyttävää on vaan se, että kun arvo ei ole kohdallaan, joutuu käymään labrassa viikon välein. Tänään kävin taas, huomenna kuullaan tuomio.

Luotettavaa tietoa Marevan-hoidosta Terveyskirjastossa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007

Itse ainakin olen lukenut varmaan kaiken netistä löytyvän materiaalin Marevan-hoidosta, keuhkoveritulpasta ja yleensä laskimotukoksista. Vaikka eihän kertaus koskaan huono juttu ole.

Hei Embolikko!

Mukava kuulla, että leikkaus sujui hyvin. Nyt vaan toivotaan, että toipuminen onnistuu myös hyvin. Voi sekin tuntua kummalliselta jos Marevanista oikeasti pääsee eroon, sinäkin olet sitä jo niin pitkään käyttänyt. Mutta täytyy jaksaa uskoa, että itse kukin voi vielä sen syömisen ja labrassa juoksemisen lopettaa. Tsemppiä sinulle toipumiseen, kerrothan taas tilanteestasi ja miten Marevanin lopetuksen kanssa käy. Mukavaa syksyä! :)

hei
nostan taas tämän otsikon esille ,kun kukaan ei ole kirjoitellut pitkään aikaan
ja tässä on hyvää tietoa kaikille jotka epäilevät tukosta
mitä teille kaikille kuuluu
onko mennyt hyvin

Hei!

Kiitos sinulle kun nostit ketjumme taas etusivulle. Ja on kyllä mukava kuulla kehuja siitä, että tästä kenties on joskus jollekulle hyötyä. Jos edes yksi ihminen pääsee tämän ansiosta ajoissa hoitoon, on sekin saavutus :)

Itse olen nyt muuttanut ja itse asiassa juuri tänä aamuna kävin uuden kotipaikan terveysasemalla sopimassa Marevan-seurannasta. Siellä oli oikein mukava hoitaja, joka otti asiani hoidettavakseen. Heti tuli mukavan luottavainen olo. Inr on edelleen pysynyt hoitotasolla, tosin viimeksi oli arvo tasan 2,0. Huomenna taas testiin. Olen käynyt nyt kahden viikon välein labrassa, mikä on mielestäni aika usein. Työssäkäyvänä ihmisenä se labraan jonottaminen ei ole kovin kivaa kun tuntuu, että aina meinaa töistä myöhästyä. Mutta jos hommat menee suunnitelmien mukaan, niin jo reilun kuukauden kuluttua Marevan pitäisi lopettaa, hui! Saapas nähdä kuinka käy...

Hyvää syksyn jatkoa kaikille, mieluusti kuulisin teidän kaikkien kuulumisia.

embolikon kuulumisia
leikkauksestaa olen toipunut hyvin ja viikko sitten lopetin
verenohennuksen siis sen leikkauksen jälkeen olin 2kk napapiikeillä
ja jatkoksi napapiikki altistavissa tilanteissa
siis aina ennen pitkiä yli 4h lentomatkoja sekä pitkillä auto ja junamatkoilla
kun lähden tästä lappiin matkahan kestää 14h pienillä tauoilla.
ja tästälähin kyllä muistan aina tauolla jaloitella ja lennolla
kävellä vaikka turhaan vessassa
taas muistutan teitä kaikkia kohtalotovereita ,siitä että me kaikki tarvitaan
ennaltaehkäisy altisteissa tilanteissa lopun ikämme
ja aina kun meille tehdään toimenpiteitä sairaalassa se 10pv napapiikki
sekä suurissa leikkauksissa esim tekonivelet vähintään 1kk piikitys
vaikka olisit nyt kuinka nuori ja hyväkuntoinen ja pääsisit eroon marevanista
vielä 50v kuluttuakin kun nivelesi alkaa reistailla .
sinun pitää itse muistaa ilmoittaa ennen operaatiota olevasi
riskipotilas ja kertoa tarvitsevasi erikoishoitoa.

Minulla embolia ollut kaksi kertaa ja kummastakin olen selvinnyt.Ensimmäisellä kerralla 2006 oli oikeassa jalassa paha veritulppa , reidestä polveen ja polvesta nilkkaan ja hyytymät lähti liikkeelle päätyen keuhkoihin ja todettiin molemminpuoleinen keuhkoembolia.Olin kaksiviikkoa tiputuksessa ja hengenlähtö oli todella lähellä. Söin marevania 6kk ja se lopetettiin tämän jälkeen. Noin 2 kuukauden kuluttua, tuli taas jalkaan veritulppa joka päätyi myös keuhkoihin.

Mulle tehtiin SPR- hyytymystekijä tutkimus ja siinä tuli löydöksenä s- proteiinin vajaus. Nyt syön marevania pysyvästi. INR ollut hoitotasolla jo kauan ja otan 5mg päivässä marevania. Käyn nykyään terveyskeskuksessa ns. marevan hoitajalla n. kuukauden välein ja INR testi tehdään pikatestillä sormen päästä ja 6kk välein myös laskimosta otetaan näyte, varmistetaan siten että mittaustulos on sama ja jos ei INR ole hoitotasolla otetaan aina myös laskimonäyte.

Hyvä lääke tuo marevan täytyy sanoa ja ainakin minulla se toimii ja tulppia ei ole tullut. Tällä viikolla sain vastauksen alaraajan valtimo tutkimuksesta ( valtimodoppler) ja siinä todettiin , että oikeassa jalassa valtimoahtautta. Mulla on ollut oikean jalan turvotusta ja lääkärit vat todenneet että toisille jää pysyvästi jalka sellaiseksi. Nyt kuitenkin selvisi että jalassa valtimotukosta ja odotan toimenpidettä.

Mukava kuulla Embolikko, että olet toipunut leikkauksesta hyvin :) Miltä elämä nyt tuntuu ilman Marevania ja napapiikkejä? Minulla on 2,5 viikkoa suunniteltuun Marevanin lopetukseen. Tuntuu, että nytkö se jo on. On ollut niin paljon touhua etten ole ehtiny valmistautua asiaan ollenkaan. Olen nyt kuitenkin syönyt sitä 9 kuukautta, mitenköhän osaa olla ilman.. Hassu ajatus, mutta eiköhän siihen totu kun tottui siihenkin, että lääkettä pitää syödä. Sitten on vielä edessä se SPR-hyytymispakettitutkimus, sittenhän sen vasta tietää onko Marevanin lopetus pysyvä vai otetaanko se uudelleen käyttöön.

Sinulla, still alive, on ollut aikamoiset kokemuksen veritulppien kanssa. Kiitollinen saa tosiaan olla, että edelleen henki pihisee. Toivottavasti jalan valtimotukos ei ole mitään kovin vakavaa, eikä vaadi hirmuisia toimenpiteitä.

Hyvää joulunodotusta kaikille :)

hei tulppien sulattelija
embolikko täällä taas muistuttelee
nyt kun lopetat marevanin . onko lääkärisi selvittänyt tukoksen ennalta ehkäisystä
jatkossa. onko sinulla hepariini resepti kirjoitettu.
ja muista pitää se aina voimassa loppu ikäsi
ei niitä tarvi hakea apteekista jos ei vuoden aikana tarvi, esin matkustaessa
mutta vaikea sitä reseptiä on jälkeenpäin saada ,jos et nyt sitä pyydä.
tietysti lääkärinhän sinua pitäisi neuvoa ,mutta ainakaan täällä kymen sh
piirissä tämä ei toimi jos ei itse vaadi
selvitä asia ennenkuin marevanisi loppuu

Hei embolikko!

Kiitos viestistäsi. En ole vielä käynyt lääkärin luona asian tiimoilta, mutta varmasti kyllä käyn ennen kuin Marevan lopetetaan ja selvitän nämä kaikki asiat. Kerta tätä laatua riittäisi ja jos vaan mitenkään voin uusiutumisen estää, sen kyllä teen.

Moi,

Tämä Marevanin hoitotaso tuntuu olevan kuuma peruna tällä saitilla, siksi muutama sana siitä.
Mulla oli aluksi myös vaikea päästä hoitotasolle joka on 2-3 välillä. Lääkäri muutti annostusta lähes viikottain ja kävin verikokeissa myös viikoittain. Sitten se marevanin määrä alkoi vakiintua vähitellen kahtena päivänä puolikas tabl.(5mg tabl.) ja muina päivinä 1 tabl. Tästä huolimatta heittoa tuli ja välillä INR alle 2 ja välillä yli 3. Minua alkoi jo kyllästyttää tuo labrassa juokseminen ja ajattelin että otan jokapäivä yhden tabletin eli 5mg ja kas kummaa saavutin muutaman viikon kulessa oikean hoitotason joka on ollut kohdillaan jo pidemmän aikaa. Tämän tein vastoin lääkärin ohjeita enkä suosittele sitä kokeilemaan.

Olen lopettanut alkoholin käytön lähes kokonaan ja alkuaikoina huomasin, että sillä on vaikutusta marevaniin. Nyt olen n. 3 vuotta ollut lähes ilman alkoholia. Tein päätöksen, että laitan terveyden etusijalle. Tupakoinnin vaikutusta en osaa sanoa mutta nyt olen päättänyt myös sen lopettaa kokonaan. Lääkäri kirjoitti Champix reseptin ja ostan kaikkein vahvimman nikotiini laastarin.Ensimmäisen embolian jälkeen olin vuoden ilman tupakkaa ja silloin pääsin eroon nikotiinilaastarin avulla. Aloitin kuitenkin uudelleen tupakan ja nyt menee noin. 10 päivässä.

Mitä tulee ruokavaliooni, niin olen jättänyt kaikki rasvaiset ruuat pois kuten makkarat, jauhelihat, rasvainen liha, rasvaiset juustot ja leikkeleet. Ensimmäisen embolian aikaan sairaalan lääkäri sanoi että minun kannattaisi siirtyä kokonaan kasvis ruokaan ja totesi myös, että pitää välttää rasvaisia ruokia kuten edellä. En kuitenkaan alkanut kasvisruoka linjalle.

Valtioahtaudesta oikeassa jalassa lääkäri totesi että se on lieväasteinen ja ei aiheuta toimenpiteitä vielä ja asiaa seurataan jatkossa. Hankin kuntopyörän ja poljen sitä päivittäin n. puolituntia, muun kuntoilun ja liikkumisen lisäksi.

Ainakin minulle nämä elämäntapa muutokset ja marevan hoito on toiminut ja veritulppia ei ole tullut 3 vuoteen ja toivottavasti ei tulekkaan.

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville :)

tsemppiä sulattelijalle ja muille.

still alive.
minäkään en noudattanut lääkärin annoksia kun ne aina heitteli
laidasta laitaan. aloin itse määrittää annokset ja jaoin tabl. 1/4 osa tarkuudella
samaksi joka päivälle ja sen jälkeen pysyi aina hoitotasolla
käytin myös ennakko arviointia ,eli jos meni2,9 tai 3 tein pienen laskun
ja vastaavasti toisessa päässä pienen lisäyksen jos meni 2 tai2,1
ja omalla annostuksella sain pysymään kohdillaan

lääkäreiltä sain kyllä kuulla melkoista marmatusta,mutta olin jo aiemmin huomannut mihin heidän taidot riittivät

en suosittele tätä kenellekään.mutta lopullinen päätäntävalta on aina potilaalla itsellään

ja onhan meillä sairaanhoitopiirejä jossa potilas itse annostelee
lääkkeensä.

mutta mitä meidän pätevät lääkärit sitten tekee ,kun he luulevat olevansa niin
paljon viksumpia kuin me

hei tulppien sulattelija ja muut
ette ole pitkään aikaan kertoneet kuulumisianne

oletko tulppien sulattelija lopettanut jo marevanin ja kuinka voit.

saitko korvausta lääkefirmalta , vai mikä oli vastaus vai onko vielä kesken

t. embolikko

Itse sairastin aivoveritulpan ollessani 25 vuotias. Lääkityksenä oli marevan - alkuun, ei sopinut minulle vaan sai maksa-arvoni sekaisin. Vuoden päivät pistin Fragminia kahdesti päivässä, ja nykyään käytössä Asasantin, fragminia lisäksi jos lennän tai joudun leikkauksiin... näillä mennään ehkä koko lopun elämän.

Minä sain korvausta E-pillereiden aiheuttamasta tulpasta, koska pillerit olivat määrätty sairauden hoitoon. Eli akneen ja kivuliaisiin kuukautisiin. Silloin noin 7 vuotta sitten siis - korvausta tulpasta sai juurikin noilla perusteilla...
Onneksi joku viisasa sen silloin minulle kertoi, olisi jäänyt ne kipukorvaukset saamatta... ei se iso summa ole, mutta parempi kun ei mitään...

kuinka sait apua aivotulppaan ja jäikö mitään pysyvää ongelmaa

mitä korvasivat
saitko pysyvästä haitasta korvauksen jos loppuikäsi käytät lääkettä.

Mulla halvaantui koko oikea puoli ja puhekyky meni. Meilahdessa liuteltiin tukos pois - se oli silloin vielä kokeellinen hoito, luojalle kiitos että kokeilivat minuun sitä :)
Mitään pysyvää ei jäänyt, muisti välillä vähän pätkii, varsinkin jos on väsynyt...

Lääkevahinkovakuutuspoolista sain muistaakseni 1000 euron kertakorvauksen lääkkeen aiheuttamasta haitasta. Mitään pysyvän haitan juttuja en ole osannut edes hakea - onneksi on vakuutukset jotka makselee nuo lääkkeet ja muut lääkärissäkäynnit suurimmalta osin :)

Hei Embolikko ja muut keskustelijat!

Lopetin Marevanin viikkoa ennen joulua ja tammikuun loppupuolella kävin siinä tukostaipumustutkimuksessa. Tulos oli ihan puhdas, eli minulla ei ole mitään geneettistä taipumusta veritulppiin, joten sikäli voin huokaista. Lääkärin mukaan kohdallani tärkein hoito uusien tulppien ehkäisyssä on e-pillereiden, ja tietysti muunkin hormonaalisen ehkäisyn, välttäminen.

Tavallaan asia on ainakin tältä erää osaltani käsitelty. Vaikka tietysti loppuikäni tulen kuulumaan riskiryhmään ja pitkillä matkoilla pitää olla erityisen varovainen, olen tällä hetkellä tyytyväinen siitä, että tukostaipumustutkimuksessa ei löytynyt mitään - tässä vaiheessa olisi ollut kova paikka ottaa Marevan uudelleen käyttöön, kun siitä vasta oli päässyt eroon ja tottunut siihen ettei sitä tarvitse enää ottaa. Ja korvausasiat ovat vielä kesken.

Mitä sinulle Embolikko nykyään kuuluu?

Minun emboliani muuten voi viime vuonna juuri tähän aikaan melko mehevästi. Diagnoosin sain 13.2.2011 ja voitte kuvitella, että olo ei enää ollut kovin mainio kun yhteensä 1,5 viikkoa kärsin oireista ennen kuin lääkärit keksivät mistä on kyse. Näin se vuosi on vaan pyörähtänyt ja nyt on asiat jo niin paljon paremmin :)

Iloista kevään odotusta kaikille, ja mielelläni näkisin täällä keskustelun jatkuvan. Vinkkejä kaipaavat voivat niitä kysellä, jospa meistä asian kokeneista olisi vaikka jotain hyötyä.

Täytin 50v. lähdin matkalle Intiaan. Perille päästyäni hengitysvaikeudet alkoivat. Luulin että astma oli puhjennut. Hotellihuoneessa katsoin ylöspäin ja odotin että pystyn seuraavan kerran hengittämään. Lähdettyäni matkalle laitoin Klexane-piikin. 2-viikon päästä palattuani kotiin. Menin lääkäriin koska hengitysvaikeudet jatkuivat. Lääkäri määräsi heti Meilahteen. Siellä lääkäri sanoi että ei minulla voi olla emboliaa koska olen ottanut Klexane-piikin. Näin vain oli käynyt. Nyt 9 v. syönyt Marevania. Täytyy syödä loppuelämä. Onko tietoa vaihtoehtolääkityksestä. Pelottaa rotanmyrkyn syönti mitä se aiheuttaa.... lääkäri sanoi, että kysy itseltäsi kun olet haluamassa lentämään, onko se tarpeellista....lyhyitä lentoja olen tehnyt ja pelännyt niin että jalat vispaa koko ajan lentokoneessa. Pelonalla elämistä.....

hei puukko
oliko sinulla aiemminkin ollut joku tukos ,kun osasit ottaa tuon napapiikin
ennen lentoa.kuinka pitkä tuo intian lento on eikö se ole nin jos lento kestää yli 12 tuntia .pitää ottaa toinen piikki.
ja tietysti paluumatkaksi uusi . ja se piikki sääntöhän koskee myös pitkiä auto ja junamatkoja. ja ennen kaikkea jos joskus joudut tekonivelleikkaukseen tai muuhun isoon leikkaukseen ,niin aina sen jälkeen vähintään 4 viikkoo klexane .
näitä ei kyllä läheskään kaikki lääkärit tiedä ,joten itsen täytyy huolehtia.

kyllä olen ymmärtänyt että tulppa voi tulla vaikka olisi piikittänyt .
se ennaltaehkäisypiikkihän on yleensä se 40 millinen .
itsekin lensin marevanin aikana 4h ja vaikka oli hoitotaso kohdallaan
menomatka meni ok, mutta paluulla tuli huono olo.
viimeksi kun lensin vain 2h ja marevan oli lopetuttu otin tuon piikin ,koska siirto kuljetuksin matkustus venyi kokopäiväksi.

ihmettelen suuresti miksi tuo piikin antaminen on niin vaikeaa itsekin sain vasta kun ohjeet oli hyksistä.

olit huollissasi tuosta marevanin käytöstä.
olen jutellut ihmisten kanssa jotka on käyttänyt 30v. ja kuullut jonkun käyttäneen jopa 50v. joten älä turhaan stressaa, kyllä se on parasta sinunkin tapauksessa käyttää

tulppien sulattelijalleja kaikille muillekin terveisiä , embolikko voi ihan loistavasti henki kulkee ja uusi lonkka pyörii .
hiihtoa ja lumikenkäilyä päivittäin .

.

Selasin ketjun läpi ja ihmettelin sairauslomiennen pituuksia. Minulla myös oli molemmin puoliset massiiviset keuhkoemboliat, mutta sairaalan lääkäri antoi minulle sairauslomaa vaivaiset kolme viikkoa.

Hei Embolia ja puukko!

Kuinka hyvin kolmen viikon sairausloma mielestänne riitti? Millaista työtä teette, että oliko teidän helppo palata sairastumisen jälkeen entiseen työhönne?
Itse olin sairastumisen jälkeen niin heikossa kunnossa, että oikein se 2 kuukauttakaan ei tuntunu riittävältä ajalta toipumiseen.

Hei kaikille!

Tuplatulppa, sinun tarina on todella melkoisen hurja. Aika järkyttävää toimintaa lääkäreiltä, että asiaa ei tutkittu kunnolla, vaikka tiedettiin, että tukos on ollut aikaisemminkin. Sen perusteella mitä olen itse tk-lääkäreitä tavannut, en sitä toisaalta yhtään ihmettele, koska kaikki ovat hokeneet, että on erittäin epätodennäköistä, että tukos uusituu. Mutta eikös se kuitenkin mene niin, että kun tukos on kerran ollut, se uusiutuu helposti? Mutta se kolmas kerta, josta kyselit, niin mihin lääkäri perusti lausuntonsa, että siitä ei muka enää selviä? Sen tietysti ymmärtää, että jos uusi embolia ehtii taas tuhota keuhkoja paljon, voi olla kohtalokasta. Itse tosiaan olen onneksi vain kerran sairastanut tämän, joten tuollaisista ei ole lääkäreiden kanssa ollut puhetta. Se minua kiinnostaa kun kerroit, että keuhkoista hävisi litra. Kuinka tätä asiaa on tutkittu? Itse olen kuullut diffuusiokapasitetti-mittauksesta, että sillä voitaisiin kenties selvittää kuinka paljon keuhkoa on tuhoutunut. Onko kellään tästä kokemusta?

Pradaxaa en ole kuullut kenenkään käyttävän. Joskus marevan-hoitaja siitä mainitsi, mutta minulle se ei ollut ajankohtainen, sillä verenohennuslääkitys oli minulla vain määräaikainen.

Tilasin muuten sairauskertomukset minua hoitaneesta sairaalasta, ja täytyy kyllä myöntää, että on mielenkiintoista luettavaa. Lääkäreiltä jäi ihan jonkin verran faktoja kertomatta minulle. Tuolla alussa olen kirjoittanut, että emboliani oli vasemmanpuoleinen, mutta papereiden mukaan totuus on se, että minulla oli molemminpuolinen laaja keuhkoembolia, kaikissa keuhkolohkoissa. Tiedä sitten, ehkä se oli vaan hyvä, että en silloin ihan kaikkea tiennyt. Nyt tiedon saattoi ottaa jo tyynenä vastaan, kun hengissä on selvitty.

Hei,
Täälä 33- vuotias 5 lapsen äiti ja eilen todettiin tulpan olevan jalassa.
Nyt sitten vaan pakoillaan oloa ja rohtoja pistoin ja pillerein. Ei kauheasti tilanne naurata :/.
Epäselväksi jäi milloinkahan uskallan liikkua? Siis perus vauvan hoitoa jne.?

Terveyskeskukset ja päivystykset on yksiä haistavltun paikkoja. JA sellaisena ne pysyy, kun niiden toiminta annetaan jatkua moisena, eli surkeana. Eihän me jakseta tehdä ilmoituksia, kun ei niille kukaan tee kuitenkaan mitään.

Tk:ssa ja päivystyksissä ei yritetä ratkoa ihmisten sairauksien/kohtauksien/oireiden syitä, vaan lähinnä jonoja ja yritetään minimoida työmäärä. TK.ssa ja päivystyksissä hoidetaan neniä. Buranaa ja relaksanttia tarjotaan vaikka olisit kuolemanvaarassa. Osaaminen/viitsiminen loppuu, jos kyseessä ei ole flunssa tms. tavallinen tauti.

On se jmlauta jos veritulpasta kärsivä ihminen laitetaan kotiin buranaa popsimaan! Kyllä tässäkohtaa lääkäri syyllistyy törkeään laiminlyöntiin. Ehdottomasti ilmoituksia kunnalle, ja ministeriöön. JA tää pitäisi olla joka vitun suomalaisen velvollisuus. Vaihtoehtona on sitten se, että ei tehdä mitään ja kirotaan Suoli24:ssa-.-

hmm..
Itsellä aloitettiin pitkävaikutteinen tosteroni vajauksen piikitys 3 kk.n pitkävaikutteisella. Sisätauti lääkäri puhelimitse soitti hoidon aloittamisesta ja lähetti vain reseptin kotiin postitse. Tk- ssa tyttö laittoi ja heitti paketin teksteineen roskiiin.
n. 2 vkk meni ok.. ja olin erittäin tyytyväinen enerisyyteen ja eteenkin nukahtamisvaikeuksien poisjääntiin.... suunnittelin sukellusmatkaa etelään.
Sitten tuli lihasoireita ja kipukohtaus jalkaan..ettei maahan kärsinyt laskea.
kylkipuristus joka hellitti parin päivän päästä yskäisystä..jäi vähän helläksi.
TK-ssa varailemaan aikaa ...6 viikon päähän.
kun näitä oireita tuli pyysin omalääkäriltäkin veriarvojen suojakokeita...
EI...... " vasta 2:n hormoonipiikin jälkeen".
rintakipuja 4 krt ekg.(ok)?? verenpaineet heitteli190/110 toisinaan ok...oma mittari mutta aina samat lukemat päivystyksissä...ja antoivat verenpainelääke reseptin
hengästymistä 200 metriä kävelyä. toisinaan taasen ei. päässä tunne kuin olisi 2 % humalassa. ja pyörrynkö nyt vai 5 sekunnin päästä. päätuntemuksia toispuoleisesti ja luomen roikkumista... ajattelutoiminnot ei onnistu pään CT ..kaiketi ok... sydäentsyymit jotain.. leukosyytit 13..ei pahasti yli..?
kun näitä oireita tuli pyysin omalääkäriltäkin veriarvojen suojakokeita...
EI...... " vasta 2:n hormoonipiikin jälkeen".......... ramppasin päivystyksissä tumtemuksien mukaan .... kunnes heitivät sairaalan ensiavusta pihalle.
Aloin vähentämään kaikkia lääkeitä... MUTTA aloin ottamaan Disperiiniä
10 x 100mg. päivässä......... (100 mg / vrk ei juurikaan vaikutusta.). ja olotila alkoi paranemaan hiljalleen...eräällä päivystyskäynnillä mainitsin asperiinista ja oli enemmän huolissaan mahd vatsaseuraamuksista kun oma motivaatio oli enemmän vain saada aivotoiminta normalisoitumaan.....mahasta viis.
makailin lattialla jalat tuolilla ja olo parani aina mutta jäi paineentunnetta toiselle puolelle päätä..... kun kävi kävelemässä hiljalleen olotila aina parani.
Olin yhteydessä hormoonihoidon päättäneeseen sisätautilääkäriin joka vain otti kantaa ......." jos oireisto häviää 5 kk päästä.. on mahdollista että oireiston syynä on hormoonihoito"... Omalääkäri kehoitti puhumaan oireista psykologille jossa huomattavaa hormoonivajetta on hoidettu masennuslääkityksellä ja kirjoitettu masennusdiagnoosi.
Se että kukaan ei ole tähän asti päivystyksissä puuttunut tilanteeseen johtuu kaiketi kollegiaalisuudesta ..ettei toisen lääkärin varpaille astuta ja olla "erimieltä" syistä ja seurauksista......
Vähän nyt mietityttää nämä mahdolliset emboliat keuhkopuolella... mutta miten ne voidaan havaita... Röngten..?? vai mikä ..jos alan selittelemään omalääkärille vielä tällaista teoriaa vaivoihin.....kirjoittanee lähetteen kaiketi suljetulle osastolle....
jos jotain positiivista..... verenpaineiden kanssa ilman tabuja ei juurikaan ole enää ongelmaa.

Hei,
täällä kohtalotoveri. Minä jouduin 29.3 suoraan työpöydän äärestä ambulanssilla sairaalaan. Luulin ahdistusta astma kohatukseksi. Koska minulla on astma pohjalla. Olin kaksi viikkoa sairaalassa koska sain sairralasta vielä virusperäisen flunssan joka nosti kuumeen. Olen ny ollut sairaslomalla ja edelleen. Olin tyytmätön sairaalan toimintaan kaikki joutui kysymään itse minulle meinattiin mm antaa väärää lääkettä. Hygieniakin sairaanhoitajilla huono kasiä ei huuhdottu Käsidesillä vaikka joka sängyn pääsä oli käsidesi pullot. Minä laitoin valituksen suoraan peruspalveluministerille ja terveysministerille. Asia kuuluu peruspalveluministerille sain meiliini vastauksen terveysminsteriltä ja asia on otettu vakavasti. Suosittelen valitusta todella korkeammalle taholla. Ritikko ihmettelikin meilissään kun tulee niin vähän heille tietoa. Paranemisia!

Tänne alkaa nyt uhkaavasti kertyä tarinaa vain siitä kuinka huonosti ketäkin on hoidettu ja ihan mistä syystä tahansa ja kuka minnekin asti asiasta valittaa. Tämän keskustelupalstan tarkoitus ei ole sellainen, vaan tarkoituksena on keskustella keuhkoemboliasta; sen toteamisesta, toipumisesta, lääkityksestä ja yleensä elämästä sen jälkeen. Itse otin tämän valitusasian aloituksessa esiin sen vuoksi, että halusin neuvoja kannattaako sellaista tehdä.

Toivottavasti tätä keskustelupalstaa jatketaan oikealla aiheella tästä eteen päin. Vanha keskustelukumppanini Embolikko, miten sinulla menee?

Sieltähän tulee niin ala-arvoista tekstiä, että melkein tekisi mieli jättää kokonaan omaan arvoonsa ja olla vastaamatta. Halu tehdä pieni korjaus asiavirheeseen saa kuitenkin yrittämään. Olen tosiaan sairastanut vain keuhkoembolian, en paniikkihäiriötä, eikä kuolemakaan ole vielä korjannut :DD

Oikein ihanaa ja lämmintä kesää kaikille meille! :)

Minulle ei koskaan määrätty tukisukkia käyttöön, eli valitettavasti kokemuksia en voi kertoa. Oliko sinulla siis tukos jalassa? Kun itselläni oli tosiaan keuhkoissa ja ultralla kun katsottiin, jaloista ei löytynyt mitään tukoksiin viittavaa. Olen käsittänyt, että tämä oli syy ettei minulla ole tukisukkia käytössä. Pitkillä matkoilla ja lennoilla niitä tosin käytän, ihan kaupasta ostettuja.

hei tulppien sulattelija ja muut
embolikolla menee ihan hyvin . minä käytin kyllä tuon 2v tukisukkia, kai siinä on joku juttu että suonet palautuu ennalleen turpoilun jälkeen . ja matkustaessa käytä edelleen sukkia .
ja sinä joka toivot lämmintä kesää ja tulppia, tiedoksi että talvi on suurempi riski ,kun verisuonet supistuu kylmässä. lämpösessä veri kiertää paremmin .
ps. muistakaa jalotella pitkillä matkoilla.

Hei Kaikki

Minulla todettiin molemminpuolinen massiivinen keuhkoembolia maaliskuussa tänä vuonna. Ensiksi minulla oli Marevan hoitotasolla, mutta sitten sen jälkeen jouduin umpilisäkkeen leikkaukseen nyt toukokuun alussa ja nyt marevan arvo on koko ajan 1-1.3 ja otan lisäksi klexane piikkejä kahdesti vuorokaudessa 100 mg. KAIKKI alkoi mennä pieleen sen leikkauksen jälkeen,

Tässä olisi nyt vähän surullisempi tarina.. Ja ihmettelyä tk:n toiminnasta.

Siskolla oli pitkään omituisia kylkikipuja ja kylki kuvattiin, mutta mitään vikaa ei näkynyt.. Buranaa vain nassuun. Kylkikivut jatkui ja alkoi myös kävellessä hengastyttää, mutta tämä selittyi myös kovilla pakkasilla ja huonolla kunnolla.. Tätä jatkui siis lähemmäs vuoden.

Erään ulkomaanreissun jälkeen sitten tuli kuume ja heikotti. Olo oli kamala, huimasi ja kerran oksensikin. Edellisenä iltana tuntui jo sydämentykytyksiä.. No, sisko sitten meinasi mennä lääkäriin ett saisi lääkärintodistuksen töihin vietäväksi, puoli tuntia myöhemmin kotona sitten mittasi verenpainetta ja sykettä sen tykytyksen takia. Korkea pulssi ja rytmihäiriöitä.

Meni siis pikaisesti päivystykseen. Verenpainetta ei meinannut löytyä ja tutkimuksista näkyi vain pientä tulehdusta (kuume).. Oli sitten kaiken maailman tutkimuksissa noi 3h eikä mitään saatu tehtyä. Pulssia alennettiin hetkeksi ja pulssin noustetssa olo paheni ja joutui tiputukseen.. Taisi epäillä sydämen vajaatoimintaa ja että siitä johtui rytmihäiriöt...Rytmihäiriöiden takia sai sitten (sen 3h jahkailun jälkeen) lähetteen isompaan sairaalaan tarkkailuun. Kaiken piti olla kunnossa muuten..
No. Matkalla sitten sai kouristuskohtauksia ja sydän ei enää reagoinut mihinkään, puolen tunnin elvytyksestä huolimatta. Lääkärit järkyttyivät pahasti ja epäilivät vain että sydän oli niin heikko ettei jaksanut. Lääkärit taisivat pitää asiasta myös jonkun kriisikokouksen? Ruumiinavauksessa todettiin että molemminpuolinen keuhkoveritulppa. Osa veritulpista oli jo kiinnittymässä ja keuhkojen ääreisosissakin niitä oli.

Hoitaa ei tajuttu kun oli niin nuori, eikä ollut tyypillisimpiä oireita, jalka-tai rintakipua. Oireina siis (kuume) heikko olo, aamulla oksensi, hengenahdistus, huimaus, hengästyminen, kylkikipu, yhtäkkiä alkaneet rytmihäiriöt ja nopea pulssi. (tiedoissa luki e-pillerit)
Lentomatka ja e-pillerit oli syynä, mahdollisesti myös perinnöllisyys.. ilmeisesti. Mutta ei vaan silti osattu hoitaa, vaikka aika paljon noita oireita oli!

Sisko sitten tosiaan kuoli, muka täysin terveenä, vain kakskymppisenä.

Hei kaikki, tässä hiljaa ollut kevääst, mutta uutisia uudesta lääkkeestä. Olen nyt syönyt Pradaxia toista kuukautta, sain erikoislääkäriltä. Kaikki mennyt ok, ja puolen vuoden päästä otettava vain munuaisarvot. Syödä saa mitä vaan, tosin ei ibuprofeenia edelleenkään.
Paha on tuo hinta, sitä kun ei KELA vielä korvaa, eli kuukauden satsi on 103 euroa. Mutta ei tarvitse verikokeissa ravata. Siinäkin aika on rahaa.
Mutta oikein hyvää kesää kaikille. Yritetään pysyä hengissä ja suonet avoimina!

Kohta puoli vuotta marevania nassutellut...ja nyt sitten se viikko kun lääke lopetellaan. Tukoksen syytä ei löytynyt. Näin.
En hypi riemusta en.. Olo enemmänkin ahdistunut . Ikää 34, en polta en ryypiskele. Ei liikaa eloapainoa,54 jos tarkkoja ollaan :). Urheilenkin,intopinkeänä. MUTTA viddu sendään kun voi ihmistä pelottaa jatkaa eloa ilman rohtoja :/.

No ei mahda mittään. Pelko on perseestä .

Mukava syssyä silti kanssasairastaneille

kyllä se pieni konjakki ryyppy verenkierolle hyvää tekee,en kuitenkaan ole käyttänyt sitä. yli 2v käytin marevania ja sen jälkeen siirryin kalaöljyyn. myös kalaa käytän reilusti. primaspan on yksi vaihtoehto jatkossa. sitähän saa ilman reseptiakin ja aion itsekin siirtyä jossainvaiheessa siihen kun kalaöljykapselit maksavat 10 kertaa enemmän.toistaseksi olen pärjäillyt ihan hyvin.

Tukisukista sen verran, että kaikille ei käy polvipituinen sukka. Sukan pituuden määrää missä kohtaa tulppa jalassa oli. Eli jos tulppa oli reidessä, niin silloin pitää käyttä reisipituisia sukkia.

Jatkona vielä edelliseen sepustukseeni, lisätietoa:

-Tarkistin lääkäriltä, että SPR-testejä ei tosiaan voi tehdä Marevan-kuurin aikana. Minulta nämä perinnöllisyystestit otettiin heti embolian toteamisen jälkeen, ts. ennen Marevanin aloittamista (Klexane ei kuulemma vaikuta testituloksiin).

-Kyselin myös liikkumisesta, lääkäri ainakin suositteli varovaista liikkumista siihen asti kunnes INR-arvot hoitotasolla (ts. tukosriski ei enää niin suuri). Mutta säännöllinen varovainen kävely yms heti kun jaksaa olisi ylipäätään hyvä lisätulppien välttämiseksi.

-Tukisukista vielä: minulla ei ole kyllä lääketieteellistä tietoa, mutta paljon on asiaa tullut nyt googlailtua. Löytämieni tutkimusten mukaan tukisukat eivät näyttäisi vähentävän uuden tukoksen riskiä, mutta näyttäisivät vähentävän post-tromboottisen syndrooman riskiä. Epävarmoja tekijöitä on, esim. ei ole varmuutta onko tukisukista lisähyötyä tukoksenjälkeisen ensimmäisen 6kk käytön jälkeen. Mutta esim. tälläisen tutkimuksen mukaan ei näyttäisi olevan eroa käyttääkö polvipituisia vai reisipituisia tukkisukkia:

http://blogs.hospitalmedicine.org/SHMClinicalBlog/?p=1918

Ymmärtäisin että kompressio nilkassa (kauimpana sydämestä joten pumppaukseen tarvitsisi eniten apuja) olisi tärkeintä, ja siis tulpan sijainti tms ei siksi vaikuttaisi (kun reisisukassakin se paine ei ole enää kovin tymäkkä reiden kohdalla). Ehkä sitten jos on jo noita PTS-oireita eli vaikka turvotusta reisissä, niin reisipituiset tarpeen?

Mutta minulla ei tosiaan yhtään sen varmempaa tietoa kuin netin antimet! Mutta, koska reisipituiset ovat hankalampia käyttää, niin ainahan lääkärin kanssa kannattaa ainakin keskustella asiasta.

-Vinkiksi kaikille jotka jaksavat lukea, nettisivu jonne tuntuu olevan koottu paljon tietoa:

http://patientblog.clotconnect.org/

Esim. toipumisesta:
http://patientblog.clotconnect.org/2012/05/15/recovery-after-a-dvt-or-pe/#more-1624

Tuntuu että löytämäni suomalaiset sivut keuhkoemboliasta ovat olleet vähän ylimalkaisia, mutta haluaisin kuitenkin tietää asiaan liittyen mahdollisimman paljon, kun ei ihan 100% voi hoitohenkilökuntaankaan aina luottaa. Huomasin taas tänään että tk-hoitajien tiedot asiasta ovat valitettavasti suppeat, jopa väärät. Lääkärin kanssa taas on vaikea päästä puhumaan kovin äkkiä.

Olen huomannut saman kuin Embolia, että tuosta hoitosukkahommasta on vaikea saada tietoa. Tarkemmin, netistä saa kyllä tietoa tutkimuksista, mutta niiden mukaan kaikista yksityiskohdista ei täyttä varmuutta. Hoitohenkilökunnalta taas en ole saanut mitään tietoa tukisukista, esim. mistä ja miten saan sellaiset, eipä hoitaja ollut edes kuullutkaan posttromboottisesta syndroomasta. Lääkäreistä en tiedä, olen kolmessa viikossa tasan kerran päässyt puhumaan tk-lääkärin kanssa (iman hoitajaa välikätenä), ja sekin oli sairausloma-asioissa...

(Kertomastasi lääkäristä joka epäili hoitosukkia koska ne eivät parana laskimovaurioita - ei tämä ymmärtääkseni hoitosukkien idea olekaan, vaan että verisuonien vaurioitumisen takia tarvitaan kompressoiva sukka auttamaan pumppaamaan verta takaisin, jotta ei tulisi turpoamisen takia pahenevia ja kroonistuvia ongelmia kuten jalkakipuja ja säärihaavoja, ts. PTS. Joka siis kehittyy jossain muodossa noin puolelle laskimotukospotilaista.)

Joka tapauksessa, omien lukemisteni perusteella sukan avusta PTS:n estämisessä on selvästi vahvempaa näyttöä kuin tukoksen estosta. Mm. Sydänliiton Marevan-oppaassakin asia on muotoiltu näin: "Lääkinnällinen hoitosukka tai -hiha saattaa ehkäistä laskimotukoksen muodostumista ja ennen kaikkea ne vähentävät tukoksen jälkeisiä oireita."

Yhteenvetona itse löytämistäni tiedoista, sukista näyttäisi olevan apuja (siis lääkehoidon tukena) tukoksenestossa leikkausten jälkeen tai jos ei pääse yhtään liikkumaan (sairaalajakso yms), tästä on tehty perusteellisempia tutkimuksia vahvemmalla näytöllä.

Tutkimuksissa on löydetty hieman näyttöä että sukka voisi auttaa estämään oireettomia tukoksia jos istuu liikkumatta pitkään (lentomatkat jne), mutta tutkimuksia tästä on vain vähän ja lähinnä pienehköillä otoksilla joten voi olla sattumastakin kyse, ja tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia erityisesti kun ei ole ilmeisesti juuri näyttöä oireellisten tukoksen estosta.

Sen sijaan ei ymmärtääkseni ole näyttöä, että tukisukkien jatkuva käyttö vähentäisi tukosriskiä normaalielämässä, ts. kun ei istuta tuntikausia liikkumatta tai maata sairaalassa.

Miksi tukisukkia suositellaan terveillekin lennoilla? Hyvä kysymys, kai sitten varmuuden vuoksi, koska ei niistä haittaakaan kai ole havaittu vielä olevan... Tosin, ACCP (amerikkalainen sydän- ja keukolääkäreiden kattojärjestö) suosittelee tuoreimpiin tutkimuksiin perustuvissa ohjeissaan (2012) että ei- tulppariskiryhmiin kuuluvien ei tarvitsisi/kannattaisi käyttää lentosukkia. Mutta, riskiryhmäläisille (siis myös veritulpan aiemmin saaneet) he suosittelevat että pitäisi erityisesti jaloitella ja liikutella jalkojaan pitkillä lentomatkoilla. Ja, sekundaarisena he suosittelevat myös tukisukkia.
http://pulmccm.org/main/2012/review-articles/preventing-dvt-and-pe-in-hospitalized-medical-nonsurgical-patients-accp-recommendations/

...Aion itse noudattaa noita ACCP:n ohjeita tulevaisuudessa (jos nyt joskus ne sukat saan...), koska mieluummin otan vähän varman päälle!

Kyllä käytäntö hoitosukkien käytöstä vaihtelee eri sairaaloissa. Itselleni ensimmäiset hoitosukat tuotiin ihan sairaalan vuodeosastolle, ja ne olivat minulle ilmaiset.
Itse yritän käyttää pitkiä hoitosukkia sen kaksi vuotta, mitä suositellaan. Jostain tutkimuksesta luin, että tämä todella vähentäisi puoleen posttromboottisen oireyhtymän syntyä. Toivottavasti tämä pitää paikkansa, vaikka moni lääkärikin sitä näyttää epäilevän. Se tosiaan on minullekin vähän epäselvää, että mitä sitten kahden vuoden kuluttua tapahtuu, voiko PTS kehittyä vielä sittenkin. Haluaisin todella kahden vuoden jälkeen lopettaa näiden sukkien käytön. Toki aina lentomatkoilla kiltisti sukat jalkaani puen.

Kerrompa omia kokemuksia tk:sta. Ensimmäisen kerran sain keuhkoembolian (pieniä tulppia kaksi latvoissa) ja oireina oli lisääntyvä hengenahdistus ja veriyskökset. Marssin tk:hon ja tk:n vastaanottovirkailija oli tyyliin "ei noin nuorella miehellä voi mitään olla" ja antoi lääkäriajan viikon päähän. Yskökset jatkui hengenahdistus lisääntyi. Suhteilla pääsin kuitenkin erään sairaalan tutkimuksiin ja magneetissa löytyi keuhkoemboliat. Onni onnettomuudessa että minulla oli mahdollisuus ohittaa kotikuntani TK. Hoitona ne perus marevanit ja klexanet. Kuusi kuukautta ja lääkkeet purettiin. Mistään ei löytynyt tulpan lähtöpaikkoja.

Noh, sitten meni kolme vuotta ja uudestaan veriysköksiä. Tällä kertaa lähete keskussairaalaan ja sisätautilääkäri oli hieman ylimielinen ja lähetti minut kotiin. No, seuraavana päivänä kaikki oireet jatkui ja uudelleen sairaalaan. Tällä kertaa he suostui d-dimeeriin ja sen osoittaessa punaista mentiin magneettiin. Sieltä löytyi taas tulppia. Tällä kertaa elinikäinen marevan.

Tästä mentiin useampi vuosi eteenpäin ja polven trauman takia aloin linkuttamaan. Tunsin TAKAREIDESSÄ outoa tunnetta ja marssin TK:hon. Tällä kertaa sain ultralähetteen melkein heti kun sanoin että tänne se ja heti. Ultrassa löytyi pohkeesta laskimotulppa ja inr oli alle hoitotason. Eli tuntemukset oli edemmän takareidessä kuin pohkeessa.

Tällä tarinalla haluan kertoa että omaa kehoa pitää kuunella, ja lääkäritkin on vain ihmisiä. Pitäkää puolenne. Älkää sietäkö veriyskää, vaikka vain pientäkin, koska se voi olla merkki. Se kyllä voi tulla nielustakin niinkuin lääkärit usein väittää. Pohjekipu pitää tutkituttaa ja kaikki MIKÄ TUNTUU VIERAALTA kivulta.

Tsemmpiä kaikille.

Olipas todella hyödyllinen ja paljon tietoa oleva keskusteluketju!

Mulla oli tässä syksyllä "vain" jalkaveritulppa yläreidestä alaspäin jokaisessa laskimossa. No, parantuminen on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti käyntiin. Marevan puoleksi vuodeksi.

Ruokarajoituksia olen noudattanut, mutta tuota alkoholia mietin... Kun ohjeissa lukee, että sitä pitää käyttää maltilla, niin mulle ei ollut mikään ongelma lopettaa kokonaan. En muutenkaan juonu juurikaan (pari-kolme kertaa vuodessa ja silloinkin 2-3 annosta kerrallaan). Mietinkin nyt, että miten paljon se oikeasti vaikuttaa? Jos nimittäin käy niin, että tässä joutuu loppuiän syömään Marevania, niin voiko silloin tällöin ottaa lasillisen? Mietin lähinnä jotain tilaisuuksia, joissa olisi tarkoitus ottaa lasi kuohuviiniä tai ruuan kanssa lasi tai pari viiniä. Vai jatkaisinko silloinkin nolla-linjaa alkoholin suhteen?

Ruuasta sen verran, että mitä vaikuttaa, jos yleensä ei syö vihreitä "kiellettyjen listalta", ja joskus haluaisi herkutella salaattiannoksella ravintolassa, niin kuinka suuri merkitys satunnaisella salaatti"yliannostuksella" on?

Ensi kuussa saan aloittaa vesijumpan. Vaikuttaako tämä liikunnan lisääminen lääkitykseen?

Entä mitä tarkoittaa, kun tuolla aikaisemmissa viesteissä oli mainintaa vedenjuomisesta ja sen tarkkailusta. Miksi? Ei mulle ainakaan sairaalassa sanottu mitään juomisen tärkeydestä.

"Mietinkin nyt, että miten paljon se oikeasti vaikuttaa? "
Ei Marevan lääkitys juurikaan rajoita elämääsi.
Voit syödä mitä haluat, mutta jos tiedät, että vedät kauheat kännit, niin kannattaa sinä päivänä vaikka puolittaa lääke. Alkoholista INR pomppaa ylös, kun krapulapäivänäkin syöt vähemmin lääkettä, niin sitten jo voit palata normaaliin.

En lähtisi Marevan-lääkityksen aikana vetämään rajua känniä. Nimittäin alkoholin vaikutus on aika yksilöllistä, ja raju känni voi aiheuttaa vaikka aivoverenvudon. Mutta maltilliset viinilasilliset ruoan yhteydessä tai kuohuviinit juhlissa eivät vaikuta mitään. Vihreän karsiminen ruuasta on ihan turhaa ja jopa haitallista. Vihreitä vaan pitäisi syödä noin suurinpiirtein sama määrä joka päivä. Itse huomasin, että vihreän yhtäkkinen lisäys ruokavaliossa alensi aina inriä.
Teptepiltä kysyisin, onko sinulta tutkittu Embot-paketti.

heissan

onko kenelläkään teistä löytynyt keuhkoveritulpan lisäksi keuhkoista nodulia?

minulle tuli loppu lauselma kotiin kirjeitse ja siinä luki:
radiologi suosittelee kontrollia subleuraalisen nodulin takia..

itsellä oli laaja keuhko embolia noin 2kk sitten edelleen rinnan ala on raskas ja iltaisin lämpöilyä mutta ei nouse ihan kuumeen puolelle edelleen kohtalainen väsymys painaa.. lääkityksen piti olla arvion mukaan marevaania puolivuotta mutta se vaihdettiin noin viikko sitten uuteen ja uusi arvio on että lääkkeitä ainakin syödään puolivuotta..

hei
mitähän alottelijalle nykyään kuuluu
myös muut voitte kertoa kuulumisistanne.

nostan tämän taas vähän ylemmäs,jotta kaikki voivat lukea tärkeästä asiasta.

terveisin embolikko

Lukiessani teidän kertomuksianne ter. keskus lääkäreiden hoitoon ohjaamisesta, niin se on surullista luettavaa, miksi lääkärit eivät tunnista helpomin keuhkoemboliaa. Toisaalta asiaa ei tule yleistää ja uskon, miten terv. keskuslääkäreiden ylikuormitus voi olla osasyynä tähän tilanteeseen.

Omalla kohdallani tilanne oli päinvastainen. Menin terv. keskuslääkäriin rasituksessa tulevan hengenahdistuksen takia ja lääkärinä oli nuori neitokainen. Hän otatti verikokeet ja sydän filmin ja lupasi soittaa seuraavana päivänä klo 15.30

Yllätys oli kun hän soitti jo aikaisin aamupäivästä ja kehoitti heti menemään lähetteen kanssa keskussairaalaan tutkimuksia varten. Hänkin epäili keuhkoemboliaa ja osui havainnoisssaan täysin oikeaan. Sydän filmi oli ok ja samoin verikokeet, paitsi yksi arvo, joka oli lievästi koholla.

Niin, asun pienessä Pohjois-Karjalan kunnassa ja meidän kuntalaisten terveyttä hoitaa Attendo, joka on ottanut kaiken vastuulleen aina suunnittelua myöten.

Hei embolikko!

Elämä on asettunut mukavasti jälleen uomiinsa sairastumisen ja toipumisen jälkeen. Muutamaan kuukauteen ei ole enää ollut minkäänlaisia tuntemuksia, joita voisi keuhkoveritulppaan liittää. Pitkään niitä nimittäin oli ja pelko tukoksen uusiutumiesta oli läsnä. Tietysti edelleen tukosta miettii usein, eikä sitä kai koskaan voikaan unohtaa. Pikkuhiljaa sen kanssa oppii elämään, eikä säikähdä ihan jokaista hengenahdistusta tai rinnan alueella olevaa muljahdusta. Fyysisesti vaativassa työssä painan pitkiä päiviä ja illalla käyn harrastamassa liikuntaa. Elämään on myös löytynyt se kaikista tärkein ihminen, jolta olen saanut uskomatonta tukea tässä asiassa, vaikka hän ei ollutkaan paikalla vielä silloin kun sairastuin. Elämä siis hymyilee niin että hampaat näkyy :))

Mitä sinulle Embolikko kuuluu?

Tänään muuten tulee täyteen tasan kaksi vuotta veritulpan toteamisesta. Onneksi minä voin tänään paremmin kuin se! :)

Tsemppiä kaikille keuhkoveritulpan kanssa kamppaileville!

Tässä parit kommentit muille:

-Laittakaa palautetta kuntanne terveystoimesta vastaaville, aina kun hoito on ei ole mennyt kohdilleen, tai kun olisitte kaivanneet tietoa! On tärkeätä että tajutaan mikä tarve on kunnon hoidolle (myös että tietoa saisi heti eikä tarvitsisi netistä etsiskellä), erityisesti nyt kun kaikkea yritetään ajaa alas. Ei keuhkoemboliaa ainakaan missään "terveyskioskissa" diagnosoida, kun ei kunnolla tk:ssakaan...

-Joku kyseli liikunnasta, itse olen saanut sellaista tietoa, että ekat pari pv täyslevossa, ja ensimmäinen kk ei pahasti rasittavaa liikuntaa. Mutta liikuskelu (rauhallinen kävely) silloinkin tärkeätä, että veri kulkisi. 1kk kuulemma se suurin todennäköisyys saada uusi tulppa, toinen virstanpylväs keuhkoemboliassa 3kk. Sen jälkeen lääkitykset lähinnä varmistelua (jos alkuperäinen tulpan syy eliminoitu). Tukisukkamyyjä kertoi sellaisenkin, että ekan kk aikana ei lääkärien mukaan kannattaisi käydä saunassa (liittyisikö laajeneviin verisuoniin tms? Ettei lähde tulppa liikkeelle...?)

-Alkoholista: 1-2 annosta/pv annetaan aina varmaksi rajaksi ilmeisesti kaikille. Sitä suuremmilla annoksilla täysin yksilöllistä, että riuhtaiseeko INR ylös (luin amerikkalaisesta tapauksesta, jossa mies 3 oluen jälkeen sai sisäisen verenvuodon), vai vaikuttaako vain vähän, vai eikö juuri lainkaan vaikuta. Marevan-hoitajakin kertoi ihan oma-aloitteisesti, että jotkut hänen potilaansa ovat kertoneet viettäneensä esim. 50-v päiviään tavalliseen suomalaiseen malliin, mutta sen jälkeisenä päivänä jättäneet sitten Marevanit ottamatta/laskeneet annosta.

MUTTA, koska se niin yksilöllistä, niin ei oikein kannata heti repäistä känniä jos haluaa enemmän juhlistaa, vaan minä ainaikin testaisin ehdottomasti ennen mitään äärikokeiluja... Eli pieni alkoholiannoksen lisäys siihen "sallittuun", ja kävisi sekä parin päivän että viikon päästää INR-testissä (kun Marevanin vaikutuksen muuttumiseen kestää 2-7pv), ja katsoo miten INR reagoi. Samoin kuin ruokavaliossa, kohtuus ja säännöllisyys tärkeintä, jos tulee jotain muutoksia niin testauttaa sitten INR:n varmuudeksi että miten oma kroppa reagoi.

Minulla vain määräaikainen tuomio Marevanin kanssa, joten kestän humalatta tämän ajan. En ole muuta testannut, kuin että 4 annosta voin juoda, eikä INR hievahda (tosin minulla muutenkin INR ollut vaikea saada nostettua tasoille).

Onko kellekään muille kuin nimimerkille -axu tullut tulehdustyyppisiä (suolisto-ongelmia, kuumeilu, ihottuma, tms tms) oireita embolian aikoihin?

Minulle ilmaantui embolian aikoihin uusia, omituisia tulehdustyyppisiä oireita. Parin perustutkimuksen jälkeen tk-lääkärit levittelevät käsiään. Olen tätä yrittänyt sitten itse selvitellä, ja saanut sen verran selville että veren hyytymistä lisäävät PGE-2 prostaglandiinit säätelevät myös tulehdusreaktioita.

Törmasin netissä Huslabin hyytymishäiriöiden potilasohjeisiin:
http://huslab.fi/hyytymishairiot/taipumus_saada_veritulppa_tietoa_potilaalle_ja_hoitohenkilokunnalle.pdf
...siellä näemmä tukoksille altistaviin tekijöihin on laskettu pitkä tai kuumeinen tulehdustauti. Tämähän on aika iso juttu, kun tulehdustauteihin lasketaan nykyään kuuluvan niin paljon eri tauteja (keliakia, reuma, krooniset ientulehdukset, allergiat, diabetes, endometrioosi, jne). Mm. suolistotulehduksien (Crohnin tauti, jne) on erikseen tutkittu huomattavasti lisäävän tulppien riskiä. Miksei tästä mainita missään muualla??

Tästähän pitäisi seurata ainakin että jos epäillään tai on todettu pitkäaikainen tulehdustauti, pitäisi potilasta ohjeistaa tulppariskin hallinnassa. Toisekseen, herää kysymys että eikö embolian jälkeen kannattaisi ohjeistaa tulehduksen hallintaan?

Tässä tutkumuksessa PGE-2ta tasapainottavalla PGE1-prostaglandiinilla (tavallisen verenohennuksen lisäksi) hoidettu ryhmä parani nopeammin kuin verrokkiryhmä:
http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-LCXZ200905014.htm

Yksi ongelma toki on että Marevanin kanssa on kielletty tulehduskipulääkkeet
sekä rajoitettu PGE-1 PGE-3:a tuottavat aineet (omega-3-pitoiset aineet kuten kalaöljy, sekä inkivääri, kurkuma, cayenne, valkosipuli, reunuspietaryrtti,boswellia, helokkiöljy, jne jne), koska ne samalla lisäävät Marevanin verenhyytymistä vähentävää vaikutusta.

Mutta ruokavaliota voisi silti yrittää säätää, kuten vähentää PGE-2-saantia (jota tuottaa kehossa mm. eläinrasvat lihasta ja maitotuotteista, omega-6-aineet kuten useimmat kasviöljyt, sekä insuliinitasoa nostavat aineet kuten valkoiset jauhot, sokeri), ja lisätä tulehdusreaktiota vähentäviä aineita (ylläolevien lisäksi ilmeisesti hyvää on runsas nesteytys, sekä antioksidantit kuten A-, B-, ja C-vitamiinipitoiset kasvit ja hedelmät, sinkki, seleeni, jne). Ja tarkistaa ettei ole ruoka-allergoita (keliakia, laktoosi, jne). Olisi siis itse asiassa perusterveellinen ruokavalio, josta ei ainakaan haittaa olisi... Itse olen tällaista ruovalioita nyt aloitellut, ja sattumaa tai ei, oireet ovat vähentyneet nopeasti.

Onko kelllään tästä ajatuksia, omia kokemuksia tai huomioita??

Hyvä ketju. Nosto.

Niin, tänä päivänä tämäkään sairaus ei johda menehtymiseen. Itse sairastuin viimevuoden lopulla laaja-alaiseen keuhko emboliaan ja 10.04 oli lääkärin tarkastus. Sairaudesta ei jäänyt muuta jälkeä kuin marevan käytön jatkaminen, koska selkeää syytä ei sairastumiseen löytynyt. Keuhkoihin ja sydämeen ei jäänyt jälkiä sairastumisesta.

Hei,

Täällä ilmoittautuu uusi keskustelija mukaan. Olen 27-vuotias nainen, jolla todettiin reilu kuukausi sitten keuhkoembolia. Hakeuduin hoitoon kovan pohjesäryn (erit. leposärky) ja vinkuvan hengityksen vuoksi.

On ollut helpottavaa lukea täältä, että myös muilla on ollut varsin kirjavaa hoitoa. Itse olen kokenut erittäin raskaaksi sen, että yksi lääkäri sanoo yhtä, toinen toista (plus tietty muu hoitohenkilökunta siihen päälle sekoittamaan soppaa). Voisin luetella tähän liudan asioita, joita minulle on ohjeistettu ristiriitaisesti eri hoitavilta tahoilta, mutta en taida ainakaan heti teitä niillä rasittaa.;)

En ole edes saanut vastausta siihen, onko minulla tuollainen "massiivinen" keuhkoembolia, vaiko vaan ihan "tavallinen". Molemmissa keuhkoissa minulla sitä tukkeumaa löytyi. Eipä sillä, en tiedä, onko se nyt varsinaisesti edes merkityksellistä. Mutta kysynyt olen, eikä lääkäri ole tuohon osannut vastata.

Minulta monet lääkärit ovat myös kysyneet, miksi sain sen tulpan. Lääkäri joka minua ensimmäisena sairaalassa hoiti, ei kertonut sen enempää, miksi sain sen. Hän vain kertoi altistavia tekijöitä (mm. ehkäisyrengas). Altistavista tekijöistä olen toki lukenut nyt enemmänkin. En kuitenkaan tiedä, mikä oli varsinainen syy, miksi tulppa minuun iski. Marevanin loputtua viiden kuukauden päästä, minulle tehdään ne geenitestit.

Luin tältäkin keskustelupalstalta, että kun tukos on pohkeessa, ja se menee sieltä keuhkoihin, olisi reitti se, että tukos menee sydämen kautta. Onko näin? Minulta ultrattiin pari viikkoa sitten sydän, ja kardiologin mukaan minun sydämeni kautta ei ole mennyt mitään tukosta, koska kaikki näytti hyvältä. Jäin nyt vaan miettimään, että mitä kautta se tukos on sitten siirtynyt jalasta keuhkoihin. Osaako joku teistä kertoa?:)

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00843

Mä olen ollut melko liikunnallinen, ja silloin kun en vielä tiennyt, mistä pohjekipu johtuu, liikuin paljon, ja liikunta auttoikin kipuun. Sittemmin kun hengästyminen on lisääntynyt ja huomasin, että syke huitelee pilvissä (ts. samaan aikaan kun embolia diagnosoitiin), on liikunta jäänyt tosi vähälle. Hoitosukka on pitänyt pohjekivun hyvin maltillisena, mutta edelleen pohje muistuttaa itsestään monta kertaa päivässä. Kipu lisääntyy selkeäst illalla, kun otan sukan pois. Kipu on kuitenkin tuolloinkin vielä täysin siedettävää eikä häiritse unta. Toisin oli ennen diagnoosia; silloin kipu oli kova; vedin särkylääkkeitä ja kylmägeeliä.

Miten teillä on ohjeistettu sukan käyttö? Käypähoitosuosituksissa sanotaan, että sukkaa pitäisi käyttää kaksi vuotta. Minulle ohjeistettiin sairaalassa 6 kk. Myöhemmin kun kävin sisätautilääkärillä, ja kysyin tuosta kahdesta vuodesta, vastasi hän, että "eihän kukaan sitä kahta vuotta jaksa käyttää!". Että sillai...

Jatkuvasti odotan, että pääsisin liikkumaan taas ihan "kunnolla". Nyt liikunta rajoittuu hyvin rauhalliseen arkiliikuntaan (ml. lyhyet työmatkat). Joka viikko olen ajatellut, että varmaan ensi viikolla sitten, mutta selkeää paranemista jaksamisessa ei ole vielä tullut. Rintaan rupee heti tuntumaan kun rasitusta on enemmän. Liikunnan aika tosiaan myös syke nousee pilviin ja henki vinkuu. Ajattelin kokeilla ensi viikolla kotona joogailla.

Teille, joille lääkäri on määrännyt tukisukkien käyttöä, niin millä perusteilla tämä suositellaan?
Minulle lääkäri ei maininnut halaistua sanaa koko tukisukista.Eli tulisiko tukisukkia käyttää, vaikka jalat tuntuvat terveiltä?Muuten mistä maallikko/kotona voi tunnistaa huonon verenkierron esim. alaraajoista.

Niin, tuo laaja-alaisen keuhkoembolian syys jäi lääkäreiltäkin selvittämättä hyvästä yrityksestä huolimatta. Kaikki jäi arvailujen tasolle.

Mulla on turvotusta ajoittain jalassa siis pohkeessa ja nilkanseudulla ja tämä johtuu huonosta verenkierrosta. Pitkään istuessa tai seistessä jalka saattaa turvota ja olen mitannut pohkeesta ympäryysmitan, verraten toiseen ero on ollut 3-4 cm. Tästä huolimatta ei ole ollut tulppaa jalassa, kuten jo kerroin 2007 viimeksi ja Marevan on pysyvä nyt.

Sukka on käypähoitosuositusten mukainen. Parantaa verenkiertoa tulppajalassa ja vähentää mahdollista turvotusta, jota allekirjoittaneella itsellä ei ollut. Mutta onpa sukka tosiaan pitänyt ne kivutkin pienempänä. Sukka ehkäisee myös posttromboottista syndroomaa.

Tämän sukan kanssa näyttää olevan käytännöt varsin kirjavia, ja ylempänä keskustelussa taisikin olla linkkejä kirjoituksiin/tutkimuksiin, joiden mukaan sukan käytön hyödyistä voi olla montaa mieltä. Käypähoitosuositukset sitä kuitenkin suosittelee, ja kun ei siitä tiettävästi haittaakaan ole, niin parempi käyttää kuin olla käyttämättä. Isoisäni sai juuri toisen tulpan ja on nyt elinikäisellä marevanilla, ja siitä huolimatta hänelle ei ole puhuttu sukasta. Eri kaupungissa kun hänen kanssa asumme. Itse sain taas puolestani kaupungilta maksusitoumuksen sukkaan.

Sain massiivisen keuhkoembolian kaksi kuukautta sitten. Varsinkin oikea keuhko, mutta pienempi embolia myös vasemmalla. Kolme infarktia, onneksi aika pieniä. Koskapa näyttää siltä että diagnoosi viivästyy hyvin monilla, kerron oireistani embolian alettua. Minulla oli yhteensä 5 lääkärikontaktia työterveyshuoltoon (kolme puhelua ja kaksi käyntiä, kahdelle eri lääkärille) eikä oikeaa diagnoosia tullut. Jos olisin silloin löytänyt tämän ketjun, olisin ehkä itse osannut epäillä tilannetta jo aikaisemmin.

Oireet alkoivat siten, että yhtäkkiä kesken työpäivän hengitys ikäänkuin meni tukkoon. Pystyin kyllä hengittämään, mutta en esim. kävelemään portaita. Lepopulssi oli illalla 130. Silmät olivat punaiset ja toisessa silmässä oli iso verenpurkauma. Olin äskettäin, sovitusti lääkärin kanssa, nostanut kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitystä, ja ajattelin, josko nosto oli kuitenkin liikaa, ja vähensin lääkkeen takaisin edelliseen annokseen. Laitoin siis kohonneen pulssin tämän oletetun liian suuren lääkkeennoston piikkiin. Seuraavana päivänä tilanne oli samanlainen, menin silti töihin.

Siten olin pari päivää etätöissä kotona. Niistä ensimmäisenä oli ripuli. Ajattelin silloin, että ehkä tämä hengenahdistus johtuu vatsaflunssasta ja kilpirauhaslääkitys.

Näin meni 6 päivää. Sitten 6. päivän iltana tilanne alkoi huonontua tunti tunnilta, ja oli myös kovia kipuja kyljessä ja keuhkojen kohdalla. Soitin illalla Mehiläisen työterveyteen nimetylle työterveyslääkärilleni, ja sain ajan seuraavalle päivälle toiselle lääkärille. CRP oli 67, hengitys nopeaa ja pinnallista, leukosyytit koholla, olo todella huono. Lähete rtg kysymyksellä keuhkokuume?, ja rtg kuvassa näkyi pieni muutos, ehkä keuhkokuume. Sairautta alettiin hoitaa keuhkokuumeena kahden antibiootin voimin.

Seuraavana päivänä alkoi veriyskä. Verta tuli paljon yskiessä. Soitin sekä nimetylle työterveyslääkärille että tälle uudelle joka oli minut nähnyt, kumpikin vain pahoittelivat että nyt tulee verta yskiessä. Siirsin myös jatkokäynnin ajan koska en pystynyt lähtemään, olin liian heikossa kunnossa. Seuraavalla viikolla jatkokäynnillä yskin yhä verta, mutta nyt hyytymiä. CRP oli laskenut ja oli 29. Kivut kyljessä ja keuhkojen kohdalla olivat yhä kovat. Jatkokäynnillä taas pahoiteltiin, että kun tulee verta yskiessä ja sain sairaslomaa vielä viikon eteenpäin.

Tämän toisen viikon aikana juttelin puhelimessa lääkärisukulaisen kanssa. Hän ihmetteli jo ekalla kerralla että oireet eivät ole tyypilliset keuhkokuumeen oireet. Loppuviikosta hän hankki minulle puhelimeen keuhkolääkärin, joka soitti lähetteen Meilahteen sen puhelun perusteella. Meilahdessa sitten CT-kuvan perusteella tuli diagnoosi näistä embolioista ja infarkteista.

Klexane napapiikit alkoivat, myöhemmin Marevan. Olin sairaalassa 4 yötä. Trombot hyytymistekijäkoe otettiin neljäntenä päivänä, olin silloin jo ollut Klexanella 4 päivää, mutta en vielä ollut aloittanut Marevania. Kokeen mukaan minulla oli faktori VIII hyvin korkea. Se saattaa olla korkea emboliasta johtuen, joten se tarkistetaan vielä myöhemmin. Jos se on yhä koholla, niin silloin se on ehkä syy keuhkoemboliaan. Geenivirheitä ei löytynyt.

Olin huomannut ennen emboliaa että jalkani turposivat, ja olin laittanut muistikirjaan, että pitää ostaa uusi tietokonetuoli, koska jalat eivät saa nykyisessä enää hyvää asentoa. Muistan kun jalkani turposi, mutta se ei ollut kipeä ja se oli seuraavana aamuna ihan tavallinen, joten en reagoinut.

Nyt menee Marevan ja hoitosukat. Hienoa että on tällainen asiapitoinen ketju :)

Hurjalta kuulostaa Tulppa-nainen sinun tarinasi; että noin kauan on tauti kerennyt etenemään ja päässyt noin pahaksi!! Ilmeisen huonosti tätä osataan diagnosoida :(

Joo kerkesi kauan olla. Minulla oli yhteensä 5 kontaktia Mehiläisen työterveyshuoltoon kahdelle eri lääkärille, ja silti vain jatkoivat sitä muka keukokuumeen hoitoa. Kolmen kontaktin aikana puhuin veriyskästä. En tiedä miten olisi käynyt, ellei tämä sukulaislääkäri olisi hankkinut sitä keuhkolääkäriä puhelimeen. Minulle ihan tuntematon keuhkolääkäri, joka noin 5 minuutin puhelun jälkeen sanoi, että hän soittaa minulle lähetteen Meilahden päivystykseen, että minun pitää mennä heti sinne, lähete on siellä.

Puhuin hänen kanssaan myöhemminkin, kun diagnoosi oli selvinnyt ja olin sairaalassa. Hän sanoi, että oireeni olivat aivan tyypilliset keuhkoembolian oireet. Veriyskä on hänen mukaansa aina päivystyksen paikka. Veriyskä on pääsääntöisesti joko keuhkoveritulppa, keuhkotuberkuloosi tai keuhkosyöpä.

Ovatko muut täällä saaneet Trombot kokeen helposti? Minä sain kinastella siitä. Juuri tämä keuhkolääkäri sanoi, että se pitää ottaa ennen kuin lähden Meilahdesta ja ennen kuin aloitan Marevanin. Päivystyksessä olisi pitänyt ottaa Trombot, ennen Klexanen aloitusta, mutta se jäi jostakin syystä päivystyksessä ottamatta. Riitelin sen kokeen itselleni osastolla. Ja niinhän siinä onkin faktori 8 liian korkea, jopa hyvin korkea.

Hematologian osasto, joka analysoi minun Trombotini, suositteli uutta koetta 3 kk kuluttua, koska faktori 8 niin korkea. Meilahti ei meinannut sitäkään antaa, mutta sain TK:sta lähetteen, ja nyt se otetaan uudestaan. Se otetaan jostakin syystä jo tämän kuun lopussa, mutta katsotaan onko alkanut laskea.

Meilahdessa varmaan riippuu paljon siitä, millaiselle osastolle joutuu. Päivystykseenhän minä pääsin heti, kun se keuhkolääkäri oli soittanut sinne lähetteen, joten minun kannaltani päivystys sujui hyvin. Osasto oli aika välinpitämätön. En saanut edes mitään Marevan ohjeita, saati esim. jotakin hoitsukista. Olen itse myöhemmin ottanut tästä selvää. Hoitosukkiin sain lähetteen TK:sta.

Olen yhä sairaslomalla. Voin jo paremmin, mutta en ole vielä työkykyinen. Rintakehään alkaa painaa ja ahdistaa päivän mittaan, vaikka teen ihan vain sairaslomalaisen juttuja. Aamuisin rintakehä on parempi. Kaikki tärähtely sattuu, kuten esim. bussissa istuminen, kun tie on epätasainen ja tärähtelee. Kipuja ei kuitenkaan ole enää yhtä paljon kuin alussa.

Kiitos Embolikko tiedoista. Mielenkiintoista, että sinulla kesti vuoden, ennen kuin faktori VIII laski normaalin rajoille. Jos se on korkea, niin se on itsenäinen uuden embolin riskitekijä. Olen siis ihan oikeassa, kun vaadin uutta mittausta. Minulle sanottiin Meilahden osastolta, että Marevan jatkuu 6 kk. Mutta jos faktori VIII on yhä koholla puolen vuoden kuluttua, niin eihän Marevania silloin voi lopettaa. Aika paljon saa itse vaatia mittauksia ja tietoa.

Minulla on polvipituiset paineluokka 2:n hoitosukat. Ostin ne omilla rahoillani. Voisinkin olla yhteydessä Meilahden osastoon ja pyytää fysioterapeutin puhelimeen. Nämä sukathan kestävät vain puoli vuotta, ehkä saisin sairaalasta toiset sukat. Näitä pitäisi käyttää kaksi vuotta. Sain nyt TK:sta lähetteen reisipituisiin ja yksilöllisesti tehtyihin yhteen pariin. Minulle tulee iso väriero jo 5 min sukankäytön jälkeen. Sukka-alue saa heti paremman ja tasaisemman värin, mutta heti yläpuolella on turvonnutta ja kirjavaa. Kuulemma kertoo siitä, että laskimot toimivat embolian jäljiltä huonosti, ja koko verenkierto. Siksi tarvitsen ainakin näin alkuun myös reisipituiset.

Miten kauan käytit Marevania? Löytyikö sinulta jotakin syytä emboliaan?

Hyvää kesää kaikille vaivoista huolimatta

Minulla mitattiin nyt faktori VIII toisen kerran, ja se oli vaan entisestään kohonnut :( Ei paljoa, mutta kuitenkin vaan noussut. Syksyllä seuraava mittaus.

Embolikko, oletko mitannut faktori VIII vielä? Siis Marevanin lopetuksen jälkeen?

Saan loppuviikosta täyspitkät yksilölliset sukkani. Polvipituiset tosiaan puristavat näin kuumalla, vissiin jalat turpoavat enemmän.

Factor VIII mitattiin viimeisen kerran ennen kuin Marevan lopetettiin, eikä tulos ihan normaali silloinkaan ollut, mutta laskenut kuitenkin. Minulta uskallettiin lopettaa sitten Marevan ja määrättiin ASA 100 mg loppuelämäksi. Luulen, että factor VIII -arvoni nousee aina aika ajoin, esim flunssan tai muiden tulehdusten vuoksi, ja tämä kyllä huolestuttaa minua tulevaisuutta ajatellen, onhan se yksi hyytymiä aiheuttava tekijä. Mutta on Marevanin syönnissäkin riskinsä. Nyt olen elänyt ilman tukisukkia, ja toistaiseksi on hyvin mennyt. Posttromboottinen oireyhtymä jalassa kyllä pelottaa, mutta on ihanaa olla paljain jaloin ja lakata varpaankynsiä taas, siitä olen nauttinut. Käytin hoitosukkia säntillisesti kaksi vuotta, kesäkuumallakin.

Nosto

http://www.fincardio.fi/@Bin/699189/sa_teema1A_13_luku2.pdf

Hei kaikki kohtalotoverit! Onko kenelläkään jäänyt se jalka kipeäksi tai kipeytyykö esim kovan tai pitkäaikaisen rasituksen jälkeen? Minun keuhkoemboliasta aikaa nyt 4kk ja muuten olen hyvin kuntoutunut hengenottokyvyn ym kanssa hyvin mutta jalka kiusaa silloin tällöin. Välillä siis selkeästi suonessa tuntuu viiltävää juilintaa ja välillä kuin pohje olisi revähtänyt. Alussa kävin paniikissa sitä lääkärissä näyttämässä ja se ultrattiinkin pariin kertaan eikä mitään löytynyt. Nyt tääs tällä hetkellä jalka kiusoittelee ja jostain syystä vaivaa kipeyessään mieltä. Marevan menee siis jatkuvana loppu elämän, kun aimmin 5 vuotta sitten samaiseen jalkaan tuli tukos. Silloin ei ehtinyt keuhkoihin.

Hei kaikille! sain noin 3kk sitten lievän keuhkoveritulpan, joka tuli raskauden ja keisarinleikkauksen myötä. Tulppa oli asettunut epi-kriisin mukaan oikealle alas keuhkoon yhteen päälaskimoon ja sen pienempiin haaroihin. Olo on nyt välillä terve, mutta tulee hetkiä kun tunnen pistelyä ja joskus sisään hengittäminen jää jotenkin vajaaksi?? onko teille tuttua?? jos on niin koskahan tälläiset oireet loppuu?? Pelkään kokoajan kun pistää jostain(vaikka mahasta, että vähintään on syöpää tai jotain) olen siis aika peloissani edelleen tapahtuneesta, vaikka lääkärit vakuuttivat että tulen kuntoon ja tulpan liukenevan kokonaan puolen vuoden marevan kuurin aikana jättämättä mitään oireita/kuolioita itsestään. Tulppa löydettiin pian sen tulosta, koska oireeni, eli hengen ahdistus ja yskä(ei kuitenkaan veristä) otettiin vakavasti leikkauksen ja raskauden takia. Oletteko muut sairastuneet kärsineet henkisistä oireista tämän taudin myötä?? Olen nuori ja kokoajan pelkään että en saa elää täyttä tai pitkää elämää lasteni kanssa. Jaksan harrastaa liikuntaa ihan hyvin, kävelen usean kilometrin ihan ok, jaksan saunoa ja kaikkea mutta välillä ahdistaa. Joskus käy mielessä johtuuko tulpasta vai onko jo niin jäänyt päälle se alun usean viikon hengitys vaje, jota oli pitkään, että nyt haukkoisi sitä happea mielellään kokoajan liikaa, joten keuhkot pistää vaan sen takia vastaan vai tuleeko sinne uusia tulppia jos marevan vähänkin heittää alle hoito arvon hetkeksikin .Minulle ei ole vielä tehty sitä veri tutkimusta kun marevan päällä, eikä olisi tehty ellen olisi vaatinut oman mielenrauhani vuoksi, mutta kuulemma tuskin geeneissä ym kun ei ekassa raskaudessa(sekin leikkaus) tullut ongelmia vaan tälllä kertaa kävi huono tuuri ja haavasta on päässyt hyytymä karkuun mutta saa nähdä. Kuinka keuhkonne voi?? :)

Hei MAREVAARA! Minullakin ensimmäinen tulppa tuli juurikin sektion jälkeen mutta tosissaan silloin vielä ei päässyt keuhkoihin saakka. Nyt toinen tuli lyhyen lennon ja matkalla kuivumisen vuoksi. Minulla on ollut todella kovia psyykkisiä kipuja ja pelkoja ja jonkinlaista alakuloa juurikin siitä syystä että olen miettinyt kovasti pääsenkö näkemään lapseni kasvua jne. Olen nyt vasta viimeisen kuukauden ajan tuntenut itseni aika ajoin "normaaliksi". Tähän asti pelot ovat aiheuttaneet esim. Juuri tuota hengenahdistusta ym. Sitä kun on vaikea erottaa oikeasta kun säihkähtää. Minulle tehtiin puoli vuotta sektion jälkeen sellainen spr:n paketti jossa tutkitaan perinnöllisiä taipumuksia tulppiin. Tässä testissä ei jäänyt syyllinen kiinni mutta jokin minulla on joka tuottaa niitä helpommin. Eikä tätä psyykkistä puolta ole helpottanut se että minua ei oikeastaan tutkittu tämän embolian tiimoilta mitenkään. Eli ei ultrattu silloin sairaalaan joutuessa mitenkään. Jalkakin ultrattiin kuukauden päästä kun kipeytyi niin kovin uudelleen. Tsemppiä sinulle MAREVAARA ja muista nauttia läheisitä tästä huolimatta vaikka tiedän sen olevan vaikeaa. Marevan arvoista vielä. Jos arvo on alle 1, 8 olisi hyvä saada lisäksi klexanet muutamaksi päiväksi käyttöön tai kunnes on taas hoitotasolla. 1, 8 tason alla on pieni mahdollisuus saada uusi tulppa mutta täytyy olla todella huono tuuri sanoi minulle hematologian erik.lääkäri, kun olin toisen kerran jalan ultrassa ja inr oli 1, 7. Silloinkaan ei siis jalassa ollut mitään. Hyvää joulun odotusta sinulle ja halaus!

Kerron kuulumisina, että minulta mitattiin lokakuussa uudestaan faktori VIII. Sehän oli hyvin korkealla keväällä, heti embolian jälkeen. Se oli yhä hyvin korkea, joten se on nk. pysyvä korkea faktori VIII, joka on hyytymistekijähäiriö. Minulle tuli siis elinikäinen Marevan.

Kannattaa Googlettaa itselle diagnoosi ja sitten vielä varmuuden vuoksi kysellä täältä saitilta ohjeita ennekuin menee lääkärin vastaanotolle ja kertoo suoraan lekurille, että mua vaivaa se ja se ja näin on varmasti, koska kaverini naapurin isoäidillä oli kuulemma samanlaisia vaivoja ollut joskus.

Googlettamalla olen löytänyt omat diagnoosini. Ne, jotka sitten on mm. verikokeilla vahvistettu ja joihin nyt on elinikäinen lääkitys. Molemmissa lääkäri teki väärän diagnoosin.

tieteeltä! Noita testejä eivät rivi-lääkärit osaa! Tiede kehittyy koko ajan, vaikka lääketiede polkee paikoillaan. Noiden sivujen tekstit ymmärtää vaikka ei olisi lääkäri:
(salaisuus on limakalvojen laaja-alainen tulehdus jota ei pystytä parantamaan ANTIBIOOTILLA mutta pystytään parantamaan noilla kolmella 1.L-a, 2.L-b ja 3.Bif hyötybakteerilla. Älkää vaarantako terveyttänne Yas ja Yasmin ehkäisy-pillereillä koska vaara on sitä suurempi mitä huonompi on potilaan oma vastustuskyky!)


..............jatkuu. Tappavat E-pillerit ja vaaran-tason testi!
Tästä on kyse limakalvoillasi. Mystinen yhtälö:
Ihmisen yksittäinen ylivoimaisesti suurin elin on: Ohutsuolen limakalvot, joka on noin 100-kertaa suurempialainen kuin iho.
Kun limakalvot eivät ole kunnossa (ei löydy tärkeimmät 1.L-a, 2.L-b ja 3.Bif Probiootti bakteerit), niin >>>>>>1.0.immuunipuolustus ei ole kunnossa ja sekä 1.1.hermostollinen-, että 1.2.HORMONAALINEN-järjestelmä eivät ole kunnossa.
Ja kääntäen-
Kun limakalvot ovat kunnossa (löytyy tärkeimmät 1.L-a, 2.L-b ja 3.Bif Probiootti bakteerit), niin 1.0.immuunipuolustus on kunnossa ja sekä 1.1.hermostollinen-, että 1.2.HORMONAALINEN-järjestelmä ovat kunnossa.
…
Tee veritulpan vaaran-tason testi!
Immuunipuolustuksen mittari=Elimistön PINTALÄMPÖ kainalosta mitattuna:
Kuume on osoitus siitä että immuunipuolustus toimii, mutta onko immuunipuolustus täysin kunnossa voidaan päätellä vartalon lämmöstä. Normaalilämpönä voidaan pitää 36,4-36,8 C-astetta, joka perustuu vähintään(!) viiteen 2-3 tunnin välein tehtyjen mittausten keskiarvoon.
Esimerkiksi: 35,9 36,6 36,5 37,1 36,3 jaettu 5.llä=36,48 C-astetta.
36,40 – 36,80C-astetta: immuunipuolustus toimii normaalisti.
36,00 – 36,40C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen on lievä.
>>>>>>>>>>>Huom! Tästä eteenpäin veritulpan vaara on todellinen!!!:
35,50 – 36,00C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen on keskivaikea.
35,00 – 35,50C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen on vaikea.
alle 35,00C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen on huolestuttava!
alle 34,00C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen on todella huolestuttava!
alle 33,00C-astetta: immuunipuolustuksen heikkeneminen voi olla kohtalokas!
Huomioi nämä:
- Mittaus on tehtävä samalla mittarilla kainalosta.
- Mittaustulos voi olla virheellinen, jos potilaalla on mittauspäivänä “näkyvä” tulehdustila!
Immuunipuolustustuksen vahvistamiseksi tarvitaan prikulleen nämä määrätyt kolme tärkeintä hyöty-bakteeria:
1.(1.)Lactobacillus asidophilus, jonka saantisuositus on 2 miljardia bakteeria, tai enemmän/vrk.
2.(2.)Lactobacillus bulgaricus, jonka saantisuositus on 2 miljardia bakteeria, tai enemmän/vrk.
3.(7.)Bifidobacterium, jonka saantisuositus on 2 miljardia bakteeria, tai enemmän/vrk.
- Joita on yhteensä saatava limakalvoille jatkuvasti päivittäin vähintään 3×1(suositus on 3×2)-miljardia bakteeria, tai enemmän/vrk muut Probiootit, joten tee näiden bakteereiden saannista elämäntapa. Se miksi limakalvojen parantaminen on tosi hidasta puuhaa, selviää kun suhteutat nämä kaksi asiaa:
1. Mikroskooppisen pienillä bakteereilla parannetaan;
2. Elimistön valtavaa-lievästi tulehtunutta (CRP on 1…….12) limakalvo aluetta. Tulehduksen hoitoon juuri tarvitaan 2.(2.)Lactobacillus bulgaricus bakteeria, jolloin olet pitkällä-turvallisella “antibiootti-kuuri lla”!
Paranemista voit nopeuttaa käyttämällä suurempia 1.L-a, 2.L-b ja 3.Bif hyöty-bakteeri määriä, jolloin ongelmaksi muodostuu ainoastaan hinta! Jatkuu...........
http://pappasmurffi.nettisivu.org/blogi-08092010-meijereiden-takia-maidon-kasittelyssa-on-vakava-terveys-uhka-maidon-homogenointi-on-lopetettava-valittomasti/mhb-naisten-vaivat-vauvan-odotus-lapsi-ja-parantavat-maitohappobakteerit-uusi-tarkea-ala-lammita-mikroaaltouunissa/


Vielä laajemmin voit testata itsesi noilla ohjeilla:
http://pappasmurffi.nettisivu.org/

Tietysti on erittäin hyvä asia, jos sairastava potilas mahdollistuu tiedostamaan oireistaan sairautensa. Siis tiedostaa oireet ja muutoksensa arjen keskellä. Mutta, mitä ymmärrän ihmisen kehityksestä ja yleensä ihmisestä, niin ihminen on suunniteltu ja siten on niin monimutkainen kapistus, ettei oireiden perusteella hevin saa itse sairautta selville. Edes aina kokeneet lääkäritkään.

Niin, yleensä erittäin tärkeää onkin, jos potilas osaa sanoin kuvata oireensa lääkärille. Mitä paremmin tämä onnistuu ja erikoisesti terveyden muutokset , niin sitä helpommin lääkäri mahdollistuu diaksonoimaan itse sairauden.

Netti on minullekin antanut oikeat diagnoosit ja luultavasti pelastanut henkeni. Hyvää Joulua kaikille! Toivottavasti tämä hyvä ketju jatkuu ensi vuonnakin!

Miten pian olette kyenneet harrastamaan kunnon liikuntaa keuhkoembolian jälkeen?? Onko teillä ollut univaikeuksia? Onko jollain muita sairauksia keuhkoembolian lisäksi? Onko teillä tehty gynellä munasarjojen tutkimus (varmistus ettei siellä syöpää)? Mitä kaikkia tutkimuksia teillä tehtiin joilla ei ole ollut selvyyttä siitä mikä aiheutti tulpan??

Mitä ehkäisyä olette saaneet käyttää diagnoosin jälkeen??

Todellisuus lienee. Jos keuhkoembolia tulee, niin yleisin syy lie alaraajojen verenkiertoon liittyvä ongelma.
Kun huomioidaan tämän Sipilän arkinen toimi /puolueen puheenjohtaja, niin matkusteleminen on runsasta. Istuminen / paikallaan oleminen. Jos aiemmin tämä on altistanut hänelle keuhkoembolian, niin luonnollisesti lääkityksen lopettaminen ennallistaa tilanteen.

Ihmisen ikääntyessä, niin liikkumisen merkitys terveyteen korostuu.

Jos on hyytymistekijähäiriö, niin uusi embolia voi tulla ihan viikon -parin sisällä Marevanin lopettamisesta. Onneksi itseltäni sain mitatuksi Trombot -kokeen jo heti, ja minulla todettiin hyvin korkea faktori VIII. Se mitattiin uudestaan 7 kk tulpasta, koska saattaa olla vain väliaikaisesti koholla. Minulla se oli yhä hyvin korkea, joten tuli elinikäinen Marevan. Onneksi ei tullut minulle tuota Marevantaukoa, olisi ollut iso riski saada uusi embolia.

ml231, ei nyt sentään paikallaan oleminen ja istuminen kaikille aiheuta emboliaa :) Jos aiheuttaisi, niin olisi yli puolet kansasta koko ajan emboliassa. Jos on tukostaipumus niin silloin pitkään istuminen on iso riski. Ja on tietysti riski niillekin, joilla ei ole hyytymistekijähäiriötä, mutta yhä useammin löytyy hyytymistekijähäiriö. Sitä vaan mitataan niin nihkeästi. Toivottavasti tämä Sipilän tapaus vauhdittaa emboliahoidon kehittymistä.

Minulle tuli mieleen, että mitä lääkettä Sipilä oikein oli käyttänyt, kun ei ollut tarpeeksi tehokasta, kuten iltapäivälehdissä sanottiin. Kyllä Marevan on tarpeeksi tehokasta, mutta onkohan hän käyttänyt näitä uusia verenohennuslääkkeitä. Silloin 2,5 vuotta sitten kun minä sain veritulppani, niin keuhkoembolian hoidossa ei käytetty näitä uusi lääkkeitä, vaan Marevania. Mikähän mahtaa olla käytäntö nykyisin. Aika karseeta kyllä, että lääkkeet lopetetaan ja vajaan kuukauden kuluttua on uusi tulppa. Minä söin aikoinani vuoden Marevania, sittemmin vain ASAa. En ole onneksi uutta tulppaa saanut.

Hei kaikki tällä palstalla käyneet, itselläni muutama viikko sitten todettu keuhkoembolia. Olo on hieman hämmentynyt ja sairauden vaarallisuus mietityttää. ASIAA EI AUTA TODELLAKAAN TK LÄÄKÄRIN VÄHÄTTELY SAIRAUDESTA. Mikä oudointa on se, että hän ei suostunut edes antamaan lähetettä alan lääkärille sairaalaan. Kai minulla on oikeus saada lähete...vai eikö?
On se kumma jos tavallisten ihmisten ääntä ei kuunnella vaan vasta sitten kun julkisuuden ihminen sairastuu niin saadaan ääni kuuluville ja asiasta kirjoitetaan lehdissä!!??
Hyvää vointia teille kaikille tästä ikävästä sairaudesta huolimatta.

Mitä tarkoitat nimimerkki hämmentynyt: tietysti keuhkoemboliassa lähetetään heti keskussairaalaan. Missä sinun keuhkoemboliasi on todettu? Mitä kuvantamisia tehtiin?

Kuinka olette uskaltaneet marevanin? Oliko enää silloin mitään tuntemuksia hengityksessä ym? Mulla loppuu kk päästä mutta tuntuu välillä vaikealta vetää henkeä oikein keuhkot täyteen??

Ole kärsivällinen ja anna itsellesi aikaa. itse sain kunnon nousemaan nopeasti mutta nyt puoli vuotta tulpasta ja jaksan urheilla hyvin. välillä tuntuu kuin keuhkot olisivat ahtaat?? mutta muuten voin hyvin. Marevan loppu parin viikon päästä ja se pelottaa.. hyytymiskoe otetaan sitten kk päästä niin saan tuomion miten jatketaan marevanin kanssa. voimia kaikille saman kokeneille :)

Ole kärsivällinen ja anna itsellesi aikaa. itse sain kunnon nousemaan nopeasti mutta nyt puoli vuotta tulpasta ja jaksan urheilla hyvin. välillä tuntuu kuin keuhkot olisivat ahtaat?? mutta muuten voin hyvin. Marevan loppu parin viikon päästä ja se pelottaa.. hyytymiskoe otetaan sitten kk päästä niin saan tuomion miten jatketaan marevanin kanssa. voimia kaikille saman kokeneille :)

Joku kysyi aiemmin mistä sain oman INR mittarin. Niitä myyvät esim. Sydänpiirit ja Helsingissä Instrumentariumin pari liikettä. On hyvin kallis laite ja liuskat ovat myös kalliita. Ensimmäinen paketti eli laite liuskat oli noin 850 euroa. Olen joutunut ostamaan lisää liuskoja eli yhteensä on jo tullut maksamaan noin 1000 euroa vuoden aikana.

Kesälomarahat siihen silloin vuosi sitten meni, mutta olen ollut tyytyväinen. Minulla INR heittää hyvin helposti, joten saisin ravata vähän väliä labrassa ottamassa verikoetta. Nyt mittailen viikon-parin välein kotona sormenpäästä, ja saan INR:n pysymään tasaisempana.

Tulppien sulattelija täällä pitkästä aikaa, moi!

Keuhkoveritulppa ja Marevan-lääkitys on itselleni onneksi jo taaksejäänyttä elämää, enkä ole tänne pitkään aikaan mitään kommentoinut, lukemassa olen kyllä käynyt.

Halusin kuitenkin tulla kertomaan lopptuloksen tuosta korvausasiasta, jota aloitusviestissäni kyselin alkuvuodesta 2011. Hain siis korvausta lääkevahingosta ja sain sitä noin 4000 €.

Ei mikään maailmaa mullistava summa, mutta kuitenkin jonkinlainen korvaus kaikista kärsimyksistä, joita veritulppa toi tullessaan.

Tällä viestillä haluan rohkaista kaikkia teitä, jotka olette sairastuneet e-pillereiden takia, hakemaan korvauksia. Mielestäni raha ei ole tässä tärkeintä, vaan se että lääkkeiden aiheuttamat vakavat sairastumiset päätyvät tilastoihin ja asioille kenties tehtäisiin jotain!

Lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille! :)

Kiitos Tulppien sulattelija kun tulit kertomaan tänne! Kannattaa tosiaan hakea korvauksia, sillä maksaahan tämä sairastaminen. Lisäksi kaikki pelko, kunnon romahtaminen ja muu sairauden tuoma haitta. On myös hyvin tärkeää, että haitat tulevat dokumentoitua.

Olen itse hakenut korvauksia väärästä diagnoosista ja sen myötä tulleista lisäkomplikaatioista ja sairasloman pitkittymisestä. En ole vielä saanut vastausta.

Hei päivitystä tilanteeseeni

Eikö lääkäreille saada ikinä järkeä päähän.

5v sitten sairastin massiivisen embolian molemminpuolisena. 2kk taistelin valkotakkien kanssa ,kun ammattitaito ei riittänyt taudin diagnosointiin. Vaikka ehdotin embolian tutkimista. Minua haukuttiin hulluksi ja yritettiin siirtää psyk sairaalaan.

Tuolla kokemuksella kyllä tiedän mikä on embolia. Ja muistan sen edelleenkin.

Nyt loppukesällä lähdin ulkomaan lennolle, alpeille ja sitten lento kotiin. Viidenvuoden takaiset oireeni palasi.

Tietysti menin lääkäriin ja kerron taustat ja oireet ja lennolla olemisen. Lääkäri kysyi miksi epäilet emboliaa, ei sinulla ole mitään embolian oireita. Perrrr....mulla on oireet jotka johti edellisellä kerralla massiiviseen tulppaan keuhkoissa. Lääkärillä tietokanta ,mutta ei älyä sen tulkintaan. Dimeeri koholla enemmän kuin viimeksi . Kaveri kirjoitta oireeni pot papereihin , juuri ne embolian oireet ja sanoo. "Se on varma ettei sul tulppaa ole". Eväsi minulta lääkkeet joihin piti olla mahdollisuus loppuikäni.

Löysin yks kardiologin. Taustat, altistava tekijä (lento) sekä oireet viittaa emboliaan.

Voiiko sairaudenhoitomme olla tosiaan tällä tasolla.

Terveisin tulppien sulattelijalle sekä muille kohtalotovereille.
Exembolikko joka taas on embolikko

2014 maaliskuu massiivinen embolia molemmissa keuhkoissa, sydämmen oikean puolen laajentuma, lääkitys Xarelto 6kk. Huhtikuu 2015 uusiutuminen vielä massiivisempana ,sydän laajeni taas uusiin mittoihin ,samalla puhkesi erittäin paha astma viikko tehohoidossa ja viikko osastolla ,Xarelto lääkitys ja astmaan lääkkeet loppuelämän. Olo on heikko, nopeaa väsymistä ,hengitysvaikeuksia, nukkuminen vaikeaa jatkuvan heräilyn takia. Voin sanoa ,että on elämä ollut joskus paljon helpompaa , mutta minkäs tälle mahtaa.

Lentomatkat suuri riski tulpille. Tämä olisi hyvä tiedostaa paljon matkustaville. Eritoton pitkät lennot.

Aina lääkäri ei ole oikeassa. Potilasta kannattaa kuunnella vastaanotolla. Näin vältyttäisi turhilta hoitovirheiltä.
http://www.apu.fi/artikkeli/paivin-jaarapaisyys-palkittiin-sai-viimein-hoitoa

Nuoriäiti86, jostakin syystä ei anna minun vastata kysymyksesi alle, mutta varmaan löydät vastauksen näinkin.

Sinulla on tietenkin huoli ja stressi, kun on juuri ollut keuhkoveritulppa ja olet raskaanakin. Keuhkoveritulppa aiheuttaa myös stressiä, on kauhea olo kun happi ei oikein kulje.

Jos molemmat jalkasi ultrattiin, niin tuskin niissä mitään tulppia enää on jäljellä. Käytät nyt Klexanea, joten myös keuhkoissa olevat tulpat sulavat koko ajan pois. Minulla myös luultavasti tulpat lähtivät jaloista, sillä toinen jalka oli kummallinen ennen kuin pääsin sairaalaan, ja se oli kummallinen myös sairaalasta pääsyn jälkeen. Ultrassa ei näkynyt enää tulppia. Jalka on nyt tullut normaaliksi, mutta se kesti monta kuukautta.

Minulla oli tukisukat pari vuotta joka päivä jalassa.

Otettiinko sinusta hyytymistekijäkoe Trombot? Jos ei, niin pyydä se myöhemmin. Siitä näkee, onko sinulla jokin tekijä, joka aiheuttaa tulppia, muukin kuin raskaus.

Käytät varmaan Klexanea raskauden loppuun ja vielä vähän synnytyksen jälkeenkin. Klexane on tehokas verenohennuslääke, uskon että voit olla rauhassa eikä uusia tulppia tule ainakaan Klexanen aikana.

Vointi kestää palautua. Minä olin sairaslomalla 3 kuukautta ja vasta 6 kuukauden kuluttua tuntui että olin suht koht normaali. Paremmaksi meni kuitenkin koko ajan.

Millä raskausviikolla olet nyt?

Nuoriäiti86, miten sinulla nyt menee?

Löysin tämän keskustelun kun etsin tietoa keuhkoemboliasta. Itsellä todettiin molemminpuolin keuhkojen alaosan valtimoissa pienet tukokset ja olen vasta 24v. Hoidettiin ensin kaksi viikkoa astmana , kun oli hengenahdistusta ja pientä rintakipua. Kävin usealla yleislääkärillä sekä ihan HYKSin keuhkolääkärillä. Yksi lääkäri lähetti lopulta sairaalaan, vaikka fidd oli normaalirajoissa. Tt-kuva, yö sairaalassa ja aamulla kotiin. Kuukausi Klexanea kahdesti päivässä ja sen jälkeen kontrolli sisätautilääkärillä. Pohkeet on ultrattu ja verikokeita otettu, vielä ei ole syy tai tulppien alkuperät selvillä.

Hengenahdistus on kuitenkin jotenkin tosi lievää siihen nähden että on 2 tulppaa. En olisi ikinä uskonut että näin voi käydä ja oon vielä ihan varmaan shokissa. Palaan töihin maanantaina eli alle viikko saikkua.

Miten teillä muilla normaaliarkeen palaaminen on sujunut? Entä liikuntaan?

Tässä muuten vielä linkki mun blogiin, jossa tulen käsitteleemään aihetta vielä lisää.

http://eveliinaeteenpain.blogspot.fi/

Minulla todettiin massiivinen molemminpuoleinen keuhkoveritulppa vuonna 2003 ja minulle annettiin sairaalassa vain 12%:n eloonjäämismahdollisuus ja olin teho-osastolla. Ja nyt minulla on myös astma. Talvella pakkasella on vaikeata hengittää. Kesällä on taas helpompaa. Minulla on Atrovent suihkeena ja se on keuhkoembolian jälkitilan hoitoon ja otan sitä kun alkaa tuntua että ei voi kunnolla hengittää. Ja sitten joka ilta otan Beclomet suihkeen. Ja sitten minulla on vielä tablettihoitoinen diabetes. Että on tässä kestämistä. Ja kun kerroin sairaanhoitajasiskolleni että taloon tulee putkiremontti viiden vuoden päästä, niin hän tokasi siihen, että elätkö enää silloin. En olisi halunnut kuulla tälläistä sairaanhoitajalta. Tämä oli mielestäni liian tyly komentti.

Tulpat vaikuttaa magnesiumin puutteelta.. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8621478
Kannattaa käydä HCA-mittauksissa tarkistamassa. Ei näy verikokeilla.

Syytös vaatii aukottoman näytön siitä että juuri se tuote on aiheuttanut . Mahdollisuus ei riitä rahastamaan potilasvahingoista .

"Tietzen syndrooman"

Heh, vaikka nauraa ei saisi, niin tuttu on ja omakohtaisesti tuokin koettu, ei vaan tunnistanut useampikaan lääkäroi keuhkoveritulppaa eikä osannut määrärtä oikeaa verikoetestiä joka antaa kyllä viheejn tulpasta/tulpista keuhkoissa.

Onneksi löysin tämän ketjun, vaikka se vanha onkin. Olen 51-vuotias, ja minulla todettiin molemminpuolinen keuhkoveritulppa reilu kuukausi sitten. Olin muutaman päivän tuntenut outoa, pientä hengästymistä tasamaalla, ja syke tuntui olevan vähän levoton ja tavallista korkeampi. Menin varmuuden vuoksi käymään Mehiläisessä, kun oli matkallelähtö tiedossa muutaman päivän päästä, ja siellä otetuissa kokeissa oli d-dimeeri ja sydänentsyymi koholla, joten passittivat Meilahden päivystykseen. Päivystyksessä veivät suoraan ilmoittautumisesta petiin, piuhat kiinni ja monitorit päälle, ottivat lisää verikokeita ja röntgenkuvat, ja tt-kuvassa sitten näkyi molemminpuolinen keuhkoembolia. Klexane aloitettiin heti, minut siirrettiin osastolle, enkä ensimmäiseen vuorokauteen saanut nousta edes vessaan. Sairaalassa meni 4 yötä, ottivat alaraajojen, vatsan ja sydämen ultrat, jotka olivat kaikki ihan ok. Tukoksen alkuperää ei siis löytynyt.

Nyt olen kuukauden sairasloman jälkeen ollut viikon töissä. Lääkityksenä on ollut kuukauden ajan Klexane aamuin illoin, nyt ollaan siirtymässä Marevaniin, joka jää minulla pysyväksi. Atorvastatin aloitettiin myös, korkeaan kolesteroliin on sukurasite. Minulla on aikaisemmin todettu APC-resistenssi, ja äitini kuoli keuhkoveritulppaan 1,5 vuotta sitten. Sairastuminen oli hirveä järkytys, ja elämäni ensimmäistä kertaa sairaalaan joutuminen ehkä vieläkin hirveämpi.

Toipuminen on edennyt pikkuhiljaa. Fyysinen rasitus uuvuttaa edelleen, syke nousee korkealle ja rintaa painaa, jos on ollut liian rankka päivä. Olen jaksanut kävellä jo ihan hyvin, pari kertaa olen myös käynyt varovasti vesijuoksemassa, joten kai tämä tästä. Rankin juttu on ollut henkinen puoli. Olen herkkä, ja sympaattinen hermostoni on mennyt näistä kokemuksista totaaliseen taistele tai pakene -tilaan. Kauppakeskuksen jouluruuhkassa tai iltapäivän pimeydessä liikenneruuhkassa meinasin alussa mennä ihan paniikkiin, syke nousi korkealle ja rintaa alkoi puristaa. Olen yrittänyt kysellä lääkäreiltä, mikä on normaalia toipumiseen liittyvää oireilua ja kauanko palautuminen yleensä kestää, mutta en ole saanut tarpeeksi selkeitä vastauksia ja olenkin vahdannut jokaikistä rinnan alueen tuntemusta peläten, että kohta tulee sydäri tms. Ja pelkohan tietysti vaan lisää ahdistusoireita... Eräs ihana yksityislääkäri sitten selitti minulle rauhallisesti kaiken, vastasi kysymyksiini ja määräsi varuiksi Opamoxia, jota en ole juurikaan tarvinnut, kun parasta rauhoittavaa on ollut kuulluksi tuleminen ja vastausten saaminen. Hän sanoi, että ei ole ihme, että hermostoni tulkitsee nyt pienetkin stressinaiheet vakavaksi uhaksi, kun olen läpikäynyt äkillisen sairastumisen, sairaalaan joutumisen, ja taustalla vielä äidin traaginen kuolema samaan sairauteen. Mindfulness, meditaatio ja rauhoittava musiikki ovat auttaneet myös. Mutta todella yksin tällaisessa tilanteessa ihminen jää, kun tehokkaan akuuttisairaanhoidon jälkeen on yksin kotona lääkkeineen, omakannan ja lääkärin tekstiviestien varassa. Soittopyyntöihin joutuu vastausta odottamaan parikin päivää, eikä niitä selkeitä vastauksia tahdo saada.

Joten olen todella kiitollinen tästä keskustelusta! Luin läpi jokaikisen viestin ja oloni helpottui kovasti. Hyvää joulua ja paranemista kaikille kohtalotovereille!

Toivottavasti joku vielä lukee täällä näitä juttuja! Minulla oli molemminpuoleinen massiivinen keuhkoveritulppa vuonna 2017 ja nyt uudemman kerran kuukausi sitten. Molemmilla kerroilla oireina vain väsymys ja helposti hengästyminen, hyytymän lähtökohtia ei löydetty. Jalat ja vatsa ultrattiin, mammografiassa piti käydä, kaikki hyvin, ei sieltäkään syitä löydetty. Lähisuvussa tulppataipumusta on. Nyt tämä viimeisin keuhkoveritulppakeuhkoveritulppa ei ollut ns.hengenvaarallisen massiivinen mutta hyvin laaja ja molemminpuoleinen. Kyllä sitä aika tyhjän päälle jää kun resepti käteen ja parin päivän päästä kotiin. Pelko jää persuksiin että miten tästä toipuu, onko ne oireet joita nyt huomaa oikeita vai kuviteltuja, vaarallisia vai vaarattomia. Kuvittelenko nyt liikaa, lietsonko pelkoa itselleni.... onko kohtalotovereita?

hei, ole alkuu ex embolikkona kirjoitellut. kiva lukea, että tämä keskustelu elää edelleenkin. omasta ekasta tulpasta on jo 11 vuotta. valitettavasti hoitoa on edelleen yhtä vaikea saada. 10 vuoden kohdalla ei marevan enää toiminut ollenkaan ja nyt ole pysyvällä klexanella loppuikäni. toimii paljon paremmin sekä on varmempi. pistän 80 mg aamuin illoin.
terveisin ex embolikko

En lukenut kaikkia kirjoituksia, mutta tuli mieleeni, että mistä hitosta men maksamme pakollista sosiaaliturva- ja sairausvakuutusmaksuja. Niitä meiltä peritään, mutta mitä saamme vastineeksi?

Kyllä minun mielestäni olet oikeutettu saamaan korvausta lääkärin hoito virheen vuoksi .itse olen sisä tautien erikois- alan lääkäri.jiten ihmettelen kolleegaani ettei osannut sanoa sinulle että mitä sairastat koska veri kokeet jo.riittää lisä tutkimuksiin kohdallasi joten hae vaan korvausta olet oikeutettu siihen terv,erikois- sisä tautien erikois- lääkäri .

Hei, ketjussa on paljon asiaa keuhkoveritulpista ja niiden hoidosta. Valitettavasti kaikkea ei jaksa, eikä ehdi lukemaan, kun niin paljon kommentteja. Lisäksi aihe tuntuu kiinnostavan muitakin.

Olisi mielenkiintoista keskustella aiheesta enemmänkin, joten kysyn. Osaisiko ja ehtiikö joku tehdä tästä esim Facebook sivun. Itsellä ei taito riitä sen tekemiseen, mutta mielellään olisin keskustelemassa asiasta.

T, useita tulppia sairastanut.

Mun hoitovirhetarina löytyy myös kirjana. Kirjan nimi on Väärin tutkittu - oikein hutkittu. Se on veret seisauttava tositarina sairaanhoidosta, hoitovirheistä ja potilaan oikeuksista silloin kun hoito ei toteudu toivotulla tavalla.

Kirjan Esittely: Väärin tutkittu - oikein hutkittu / Päivi Kataikko/ Kirjaesittely. - YouTube

Sen saa kirjakaupoista sekä kirjastoista.
Esim. Tuolta ⬇️
https://kirjakauppa.bod.fi/vaeaerin-tutkittu-oikein-hutkittu-paeivi-kataikko-9789528071228

Vaimollani tuli massiivinen keuhkoembolia, eli kaikki keuhkojen verisuonet tukossa ja myös sydän tukossa.
Vaikka oli jo valmiina sairaalassa ja saatiin teholle muutamissa minuuteissa niin menehtyi.
Kun puhutaan massiivisesta niin massiivinen on oikeasti massiivinen, eikä muutama suoni tukossa.