Kaverilleni vihdoinkin sanoin että ei käy. Aina pyytämässä palveluksia ja ottamassa tavaroita ja seuraa vastaan.
Nyt hänestä ei sitten ole kuulunut 11 päivään mitään.
Olin nähtävästi vain hyödyke jota voi lypsää.
Annanko ystävyyden olla jos perustuu hänen haluihin ja tarpeisiin.
Tehnyt ohareita todella monta kertaa ja lupailuja.
Nyt hänestä ei sitten ole kuulunut 11 päivään mitään.
Olin nähtävästi vain hyödyke jota voi lypsää.
Annanko ystävyyden olla jos perustuu hänen haluihin ja tarpeisiin.
Tehnyt ohareita todella monta kertaa ja lupailuja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hitsi, nämä ovat vaikeita tilanteita. En tietenkään tunne tapausta tarkemmin, mutta näissä on usein kaksi näkökantaa.
Eli, ottajia riittää aina. Kun tarpeeksi paljon antaa ja suostuu, toinen alkaa odottamaan sitä aina ja pitämään jopa itsestäänselvyytenä.
Antaja on opettanut toisen ottamaan ja ottaja loukkaantuu tunnetasolla oikeasti kovin helposti jos ei saakaan enää. Eikä ymmärrä miksi namit yhtäkkiä viedään pois.
Se on ollut liian pitkään kahden kauppa jonka toinen osapuoli ei ymmärrä miksi diili yhtäkkiä raukeaa.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa USEIN. Olen itse opettanut muille miten minua saa kohdella ja sitten kun "muutun", he eivät pidä siitä, loukkaantuvat, kertovat minun tulleen tiukkapipoksi ja ylimieliseksi ja vastustavat.
Silloin näkee ketkä ovat oikeita ystäviä.
tämä ihminen ei tajua että hänenkin olisi joskus käytävä minun luona ja tehtävä minun kanssa yhdessä jotain. Mutta ainakun mies on ollut paska tarvitaan henkistä apua ja seuraa mutta kun kaikki on hyvin niin mitään ei kuulu.
Ajattelin että lypsäminen saa riittää ja hankin parempaa seuraa joka oikeasti haluaa tehdä yhdessä asioita eikä aina tarpeen vaatiessa.
Olen tietysti paska ihminen hänen mielestään kun oharit tein mutta ei edes tunnu pahalta. Olen aina miettinyt miksei hän halua luoda kaveruus suhteita kehenkään. Olen yrittänyt tutustuttaa pariin ystävääni häntä mutta hän vaan haukkuu ystäviäni oudoiksi.
Noh onneksi ei ollut se ainoa ystävä muuten harmittaisi aika kovasti.
Mietin vaan että eikö häntä haittaa ystävän menetys koska hänellä ei taida olla ketään ystävää minun lisäksi. Ei varmaan haittaa kun ei kuulu.
Hänen miehensä muuten on sanonut että hän olisi psykopaatti narsisti. Tiedä häntä...
Niin...on vaikea tietää mitä oikeasti tapahtuu.
Eihän ystäväsi (?) ole oikeasti pulassa siellä kotona ?
Mitä tarkoitat pulassa kotona?
"Mutta ainakun mies on ollut paska tarvitaan henkistä apua ja seuraa mutta kun kaikki on hyvin niin mitään ei kuulu"
No ei. Tuli vain mieleen miksi jotkut vetäytyy markkinoilta kotiinsa. Mutta jos muuta ottamista tapahtuu koko ajan tämän lisäksi, tilanne on toinen.
Uskon ettei hänkään käsitä mikä sinulle on yhtäkkiä tullut kun suhteenne on päässyt muokkaantumaan tuollaiseksi.
Pääasiana lienee että ystävyys tuottaa mielihyvää molemmille. Jos koet että haluaisit kyllä suhteen pitää - kerro huolestasi yställesi. Katso mitä vastaa.
jos ei käsitä että ystävyys on vastavuoroisuutta niin aika paha vika minusta.
Suhde siis on muokkaantunut yhtäkkiä millaiseksi?
Hän pärjää kotona ilman yhtään ystävää mainiosti ja minusta sekään ei ole ihan ok.
"jos ei käsitä että ystävyys on vastavuoroisuutta niin aika paha vika minusta."
Tämä on juuri se tilanne mihin molemmat on oppinut. Toinen antaa ja toinen ottaa. Auttaja ja autettava. Joskus tällaisia ihmissuhteita muodostuu, syystä tai toisesta. Ja monesti sen kaavan rikkominen nimenomaan katkaisee sen suhteen. Toinen istuu kotona mököttämässä kun ei tajua miksei enää saa ja toinen sitten ihmettelee eikö merkannut toiselle muuta kuin tilapäisapua.
Molemmat on aluksi saanut toiminnallaan "mitä halunnut" ja sitten kun toinen kyseenalaistaa sen, ei keskustella tms., suhde päättyy nopeasti ja molemmat loukkaantuu.
Jos pitäisin sitä suhdetta jotenkin tärkeänä ( ei näytä siltä), ottaisin asian esiin sen ystäväni kanssa. Muuten antaisin olla ja olisin tyytyväinen päästessäni riipasta eroon.
Tietynlaiset ihmiset ovat tehty autettaviksi, toiset auttajiksi. Niin kauan kuin roolit säilyy, pysyy sopukin.
"Hän pärjää kotona ilman yhtään ystävää mainiosti ja minusta sekään ei ole ihan ok"
Tuon lauseen takia kysyin että onkohan kaikki ookoo ? Jos viettää kaikki aikansa kotona eristäytyneenä. Sehän ei tietenkään ole sinun vastuullasi mutta aina asia ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Olen kerran hakenut erittäin pahasti "sairastuneen" ystäväni kotoa ihmisten ilmoille ja vasta silloin tajunnut ettei se vetäytyminen ollutkaan henk.kohtasesti osoitettu minulle.
Mutta kun ei voi tietää kun ei tunne. Se oli vaan ajatuksen herättelyä, katselua eri kanteilta niin kuin tuppaan tehdä. Ei sillä muuta merkitystä ollut.
Hänellä on lääkitys jota hän ei käy hakemassa ja ei vie lapsiaan päivähoitoon koska hoitotuet otetaan pois.
Aina jos yritän sanoa mitä hän voisi tehdä että asiat helpottuisivat hänen elämässään niin hän keksii selityksen miksei tee niin.
Aika mahdoton autettava koska selityksiähän löytyy.
Pidin ystävyyttä pitkään tärkeänä mutta olen tyhmä jos aina itse annan periksi. Ethän sinä lynet niin tee elämässäsi koska sinua sitten käytetään armotta hyväksi?
Lääkitys jota ei ole hakenut ja lapset kotona...hui hai. Huono yhdistelmä.
Eli selkeä autettava.... kannattaakin varoa omaa jaksamistasi ja auttajan roolia. Se on suo johon uppoat.
Minua on käytetty hyväksi kaikin tavoin ja siitä yritän ottaa opiksi.
tässä viimeisessä viestissäsi lopulta vastasit omaan kysymykseesi. Jos hän ei hoida itseään tai suostu ottamaan vastaan "oikeata apua", olet mahdottomalla tiellä.
Aluksi voi saada mielihyvää toisen auttamisesta mutta jos toinen on vastahankainen koko ajan, rikkoo itsensä ja jaksaminen loppuu.
Vaikka hän onkin selkeästi jotenkin sairas... mutta joskus voi olla liian sairas ystävän autettavaksi.
Toivottavasti pääset asian yli. Hän varmasti vielä kääntyy puoleesi. Jos hänen kanssaan ei todellakaan voi keskustella huolistasi niin mieti vaikka valmiiksi mitä sanot tai olet vastaamatta.
Tsemppiä